Baarin kannatusmaksut
Tällöin voimma anarkiaa pitää sinä aikan jolloin tälläine alakaa muodostuman, sillä yksilötä tässä muodostavat vain uuden yhteiskunta mallin. Joka saa varmasi oppositionm itsensä sisälläkin. Tällöin pitäi mielummin keskustella, miillä on mahdollista saada kaikkia ihmisiä oikeudenmukasesti kohteleva yhteiskunta malli. Sillä anarkiassa on yksi negatiivine puoli, se on yhteiskunnan varantojen epätasarvoine jakautuminen.
Mikäli vaaditaan vain, että jokaiselle turvataan perustoimeentulo, ollaan itse asiassa hyvin uusliberaalisilla linjoilla. Pohjaajan esimerkiksi ajatus perustulostakin pitkälti uusliberalismin isäksi kutsun Milton Friedmanin ajatukseen negatiivisesta tuloverosta.
Jos lähdetään valtion roolin korostamisesta hyvinvointipalvelujen järjestäjänä, niin eikö tämä kuitenkin tarkoita sitä, että koulutus, terveydenhuolto yms. on järjestettävä kuten valtio ja sen takana oleva yleinen mielipide katsoo parhaaksi?
Olen aika lailla samoilla linjoilla IKRM:n kanssa, että tuo tässä ketjussa hahmottuva anarkistien Suomi näyttää joltain, joka ainakin piakkoin jälkeen alkaisi muistuttaa nyky-Suomea, ehkä suoran demokratian rooli vain on vahvistunut.
Näköjään valtiota ei haluta lakkauttaa eikä yksityistä omistusta eikä kai kaikkia lakejakaan, mutta mikä minkäkin tahon rooli olisi ja mistä asioista pitäisi säädellä, niin siitä kiistellään, ihan niin kuin nytkin.
Välikevennykseksi laitetaan anarkistista musiikkia:https://www.youtube.com/watch?v=6Ix1Vc-rRAUKyllä, tekijä oli anarkisti.
Lainaus käyttäjältä: Guide-Master - 12.04.2013, 15:54Tällöin voimma anarkiaa pitää sinä aikan jolloin tälläine alakaa muodostuman, sillä yksilötä tässä muodostavat vain uuden yhteiskunta mallin. Joka saa varmasi oppositionm itsensä sisälläkin. Tällöin pitäi mielummin keskustella, miillä on mahdollista saada kaikkia ihmisiä oikeudenmukasesti kohteleva yhteiskunta malli. Sillä anarkiassa on yksi negatiivine puoli, se on yhteiskunnan varantojen epätasarvoine jakautuminen.Nimenomaan. Anarkia on yhteiskunnallisen järjestäytymisen (tai sen puutteen;) ) muoto, mutta vain yleiskäsite, kuten demokratia. Siitä voidaan ottaa alempia tasoja, kuten libertaarisosialismi, anarkokapitalismi, anarkoprimitivismi, mutualismi ja niin edespäin, jotka kuvaavat taas tarkemmin mitä oikeastaan tarkoitettiin sanottaessa anarkismi. Nämä eri suuntaukset puuttuvat katsomassaan määrin sitten siihen, miten yhteiskunta anarkian lisäksi pitäisi järjestää. Joku suuntaus on kiinnostuneempi täydestä vapaudesta ja riippumattomuudesta ja toinen on taas huomattavan yhteisöllinen. Anarkokapitalismi esimerkiksi ei yleensä ole kiinnostunut resurssien jakamisesta tasaisesti. Pakko myös huomauttaa, että ei tämä nykyinenkään järjestelmä jaa kovin tasaisesti resursseja.Tuolta voi aikansa ratoksi tutustua pintapuolisesti erilaisiin anarkismin tyyppeihin http://en.wikipedia.org/wiki/Anarchist_schools_of_thought
Tämä keskustelu jäi nyt kumminkin niin paljon mieleen pyörimään, että täytyy tulla vielä joku rivi kirjaamaan omia mietteitä aiheesta : "Miksi anarkismi on minulle rakas?" Ja kun joitakuita ilmeisesti ihan oikeasti kiinnostaa erilaiset mielipiteet ja näkökulmat aiheeseen. Täällä on paljon puhuttukin jo anarkistisesta yhteiskunnasta ja anarkistisesta politiikasta. Minulle anarkismi on ennemmin lähtökohta moraalifilosofialle kuin poliittinen aate. Oma anarkismini lähtee yksinkertaisesti yksilön vapaudesta, jonka perusedellytys on yksilön vastuu. Siis jokaisen henkilön oma, kaikenkattava vastuu omista teoistaan, niin pienistä kuin suurista.Yleisestihän ajatellaan, että ilman lakeja ja rangaistuksia seuraa kaaos. Minusta taas auktoriteettien ja seurausten pelko ei ole kovin hyvä lähtökohta moraalille. Ajattelen, että jokaisen teon kohdalla on itse punnittava, mitä seurauksia sillä on itselle, kanssaeläjille, luonnolle, jne, riippumatta yhteiskunnan asettamista normeista "oikea" ja "väärä". Saatikka riippumatta siitä, voiko jostain teosta saada rangaistuksen, tai ei.Esimerkki: En ole koskaan ladannut tietokoneelleni mitään laitonta materiaalia. Yksinkertaisesti minusta varastaminen on väärin, se on toisen työn käyttöä ilman korvausta, se on jonkun toisen tekemän asian riistoa. Ihan sama, vaikka riski jäädä kiinni teosta on minimaalinen, jopa olematon, jos yhtään osaa netin ihmemaailmaa hyödyntää. Sen sijaan surutta poltan ostamani cd:t kopioiksi levyille, jos aion kuunnella niitä vaikka autossa, ihan sama, kuinka laitonta se on. Olen maksanut artistille cd:n ostaessani, ja olen maksanut teostomaksu-korvauksen tyhjiä levyjä hankkiessani. Tämän teon moraalini kestää siis mennen tullen.Kömpelön esimerkkini turvin yritän demonstroida sitä, että anarkismi on minulle kyseenalaistamista, aina, kaikkialla. Kyseenalaistaminen ei kuitenkaan aina automaattisesti tarkoita vastustamista, vaan yksinkertaisesti omilla aivoilla ajattelemista, pohtimista, eri näkökulmien tutkimista. Sitä, ettei uskota valmiiksi pureskeltuihin malleihin.Noh, vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen kyseenalaistaminen voi tuntua typerältä Suomessa, mutta jossain toisessa maailmankolkassa tälläkin hetkellä kyseenalaistajat, jotka taistelevat oikeudestaan ihmisarvoiseen elämään, tapetaan tai suljetaan keskitysleireille. Kyseenalaistaminen ei automaattisesti tarkoita kritisoimista, mutta kriittinen ajattelu on mielestäni paikallaan, aina, kaikkialla. Meillä länsimaissakin on viime vuosikymmeninä viety läpi erinäinen joukko lakeja, joilla "turvataan yhteiskuntarauhaa" rajoittamalla yksilönvapautta. Minusta on ihan paikallaan miettiä, kuinka paljon olemme valmiit uhraamaan "turvallisuuden" nimissä. Sen kummemmin natsi- tai kommari-, saati sitten Kiina-, Pohjois-Korea-, tai Amerikka-kortteja heittelemättä totean, että on tilanteita, joissa soisi ja olisi suonut ihan tavallisen kaduntallaajan nousevan auktoriteettaja vastaan.Vapaus ja vastuu ovat erottamattomat. Ihmisen vapaus syntyy hänen kyvystään ottaa vastuu itsestään, huolimatta siitä, mikä kanta hänen tekoihinsa kulloinkin vallalla olevalla yhteiskuntajärjestelmällä on.Kuvittelen, että tässäkohdassa joku huokaa: Jos tuo on anarkismia, niin silloinhan me kaikki olisimme anarkisteja. Kaikkihan me ajattelemme omilla aivoillamme. Minä kysyn: Todellako?Milgramin tottelevaisuuskoe 1960-luvulla osoitti, että yli 60% tavallisista kaduntallaajista on valmis anatamaan kuolettavan sähköiskun ventovieraalle, jos auktoriteetti käskee (pakollinen linkki Wikipediaan TÄSSÄ http://fi.wikipedia.org/wiki/Milgramin_tottelevaisuuskoe !). Kiistelty koe uusittiin 2000-luvulla, eikä auktoriteettiusko ollut karissut juuri nimeksikään (http://ohjelmaopas.yle.fi/artikkelit/tiede/tiedeuutiset/milgramin-koe-toistettiin-tulos-sama-kuin-50-vuotta-sitten-ihmiset-jat).Siispä toistan: moraali, joka perustuu auktoriteettiin ja rangaistuksen pelkoon, ei ole oikein minkään arvoinen.Niinpä minä turvaudun anarkismiin, yritän pitää itseni hereillä, kyseenalaistaa, miettiä, pohtia, katsoa toisestakin näkökulmasta. Yritän opettaa lapseni kunnioittamaan elämää: ihmisiä, eläimiä, luontoa sen kaikissa muodoissa, ja samalla kyseenalaistamaan auktoriteetit, minutkin. Toivoisin, että ihan yleisimminkin ihmisiä kasvatettaisiin ajattelemaan itse, kyseenalaistamaan, myös sen, mikä lukee Hesarissa tai mitä poliisi sanoo, ja mikä on järkevää politiikkaa, ja mikä elämässä nyt oikeastaan on tärkeää.Varmasti moni tosianarkisti on sitä mieltä, ettei yllä oleva lässytys ole käynyt anarkismia kyydissäkään, ja vastaavasti moni on edelleen sitä mieltä, että joku onneton utopisti siellä taas viherpiipertelee. Asia vain jäi pyörimään päähän tämän edeltäneen keskustelun tiimoilta, siksi tämä ylipitkä kirjoitus.
Aiemmin kommenteissa mainittu "ajattelee omilla aivoillaan" on aika kulunut latteus, jota käytetään hyvin monen eri elämänkatsomuksen määritelmänä. Se on tavattoman helppo määritelmä, koska kaikki ovat samaa mieltä: kaikkihan me ajattelemme juuri niillä aivoilla, jotka löytyvät oman päämme sisältä! Ihmiset ovat myös pohjimmiltaan laiskoja - harva viitsii tutustua saman ilmiön kaikkiin eri näkökulmiin ja todella päättää itse (ajatella omilla aivoillaan), mikä näkökulma vaikuttaa kaikista järkevimmältä. Monelle "omilla aivoilla ajatteluun" kuuluu vain se, että on tutustunut vain yhteen tietolähteeseen (Wikipediakin riittää) ja nielee sen tiedon sellaisenaan.
Luulen, että suurin osa ihmisistä ei erityisemmin halua hierarkioiden ja valtasuhteiden tuhoutumista,
Kannattaa aina muistaa, että tasa-arvoisuus on typerä harha, jota jostain käsittämättömästä syystä ruokitaan joka puolella. Toiset vaan on älykkäämpiä, toiset kauniimpia ja toiset vahvempia.