Halun monet ulottuvuudet?

[Smooth]

Ennen kun tätä luette, haluan korostaa, että tämä kirjoitus ei ole ei provo eikä mikään isompi kannanotto. Sattuipa vaan mielenkiintoinen asia silmiin.  Elämäni varrella on ollut tilanne että vihapäissä sanottuja sanoja on pitänyt pohtia hieman syvällisemmin. Jäsentämään oman maailman ja taustat hyvin tarkkaan. Mikä minä olen, selviänkö näillä eväillä. Siksi jaan tämän nyt.

Kun alla olevaa referaatintapaista kirjoitin, välillä kyllä hymyilytti, koska löysin melkein häiriön kun häiriön itsestäni  .

Eli aihealueena persoonallisuushäiriöt ja seksi.

Luin Leena Hattusen kirjan Haluttaako? Seksuaalisen halun ääriviivoja (Kirjapaja 2007), mutta kiinnostuin kunnolla vaan yhdestä luvusta, persoonallisuushäiriöisen halu (s. 112-119). Kirjoittaja korostaa että ihmisellä on oikeus ja vapaus olla persoonaltaan omanlaisensa. Häiriöksi yltyy tilanne vasta silloin, kun tilanne aiheuttaa ihmiselle itselleen tai tämän lähipiirille vahinkoa. Sopii toki kysyä, millaisia ”mittareita” tässä käytetään. Persoonallisuushäiriöllä (tästä eteenpäin lyhenne PH) tarkoitetaan aikuisiässä ilmenevää pakonomaista tapaa käyttäytyä ja suhtautua itseen ja muihin ihmisiin. PH:lle on tyypillistä joustamaton, pysyvä, syvälle juuttunut tapa reagoida stressitilanteisiin, ihminen ei näy oppivaan mitään uutta, vaikeuksistaan hän syyttää olosuhteita ja muiden ihmisten ilkeämielisyyttä. Useasti yhdistävä tekijä on impulssikontrollin puute.

Arvoidaan (Lepola 2002) että noin 10-14 prosentilla väestöstä esiintyy persoonallisuushäiriöitä. On äärimmäisen tärkeätä, että kaikkia ihmisiä, jolla on erilaisia kaavamaisia käyttäytymisen piirteitä, ei leimata saman tien PH:ksi.
Isossa mittakaavassa PH:t jaetaan kolmeen ryhmään: mielikuvitteluun ja outoon ajattelun taipuvaiset persoonat. Niin, ja kuka taas mittaa mikä on outoa ja mikä ei ole. Toisen ryhmän muodostavat pelokkaat, ahdistuneet ja itseinhoa kokevat ihmiset ja kolmannen dramaattiset ja huomionhakuiseen käytökseen turvautuvat henkilöt, eli narsismiryhmän PH:t.

Tässä alla hieman tarkemmin:
epäluuloinen eli paranoidinen persoonallisuus epäilee jatkuvasti ja ilman selvää aihetta. Hän voi olla sairaalloisen mustasukkainen, kateellinen, vihamielinen, kylmä, purevan ivallinen ja erittäin yliherkkä arvostelulle. Mustasukkaisuus ja luottamuksen puute saattavat hallita koko parisuhdetta ja seksuaalisuutta epäilemällä, luulemalla ja pyrkimällä hallitsemaan ja omistamaan kumppani. Epäluuloisen on vaikea asettautua läheiseen ja hyväksyvään luottamussuhteeseen. Hän saattaa olla hyvin kriittinen samalla, kun ei hyväksy mitään kritiikkiä.

Eristäytyvä PH taipuu eristäytymiseen, erikoiseen ajatteluun ja voimakkaaseen mielikuvitukseen. He pitävät etäisyyttä ihmisiin aina kun voivat, mutta voivat olla toisten läheisyydessä mm. seksin vuoksi. He tarvitsevat runsaasti liikkumatilaa, itsenäisyyttä ja yksinäisyyttä.

Psykoosipiirteinen PH vaikuttaa oudolta sekä puheissaan että käytökseltään. Hän ei ole kiinnostunut intiimeistä ihmissuhteista ja kontakteista, joten hän erakoituu helposti.

Itseinhoa, ahdistusta ja pelkoa tuntevien PH ryhmään kuuluvat vaativat ja estyneet persoonat. Ne vaativat sekä itseltä  että muilta. Avainasenteita ovat kontrolli, joustamattomuus, liiallinen tunnontarkkuus ja täydellisyyden tavoittelu. He takertuvat yksityiskohtiin ja sääntöihin sekä omistautuvat liiallisesti työhön tai vapaa-ajan harrastuksiin. He vaikuttavat uppiniskaisilta, ahtailta ja jäykiltä. Heidän on vaikea ilmaista tunteita tai olla leikkisä, joten seksistäkin tulee helposti jäykkää ja ilotonta.

Estyneille persoonallisuuksille ovat tyypillisiä epävarmuus, arkuus ja pidättyväisyys. He loukkaantuvat herkästi ja jännittävät sosiaalisia tilanteita. He kyllä haluaisivat olla toisten ihmisten lähellä mutta pelkäävät tulevansa haavoitetuksi ja hylätyksi, he vaikuttavat ujoilta, vetäytyviltä ja jopa ahdistuneilta. Heillä saattaa olla vaikeuksia löytää parisuhdetta tai seksikumppania, elleivät saa kumppanilta kritiikitöntä hyväksyntää.

Riippuvaisen persoonan käyttäytymistä leimaa ripustautuminen ja alistuva käyttäytyminen sekä kyvyttömyys tehdä jokapäiväisiä päätöksiä. Riippuvaiset mukailevat toisia ihmisiä ja pelkäävät hylätyksi tulemista. Heidän on vaikea osoittaa seksuaalisia halujaan ja toiveitaan kumppanille.

Narsisimiryhmän PH:t vaikuttavat hyvin dramaatisilta, emotionaalisilta ja epävakailta. Ryhmä jaetaan vielä: narsistit, epäsosiaaliset, huomionhakuiset ja epävakaat. Näitä häiriöitä esiintyy väestössä noin 7-9 prosentilla ja pelkästään miehillä 11-18 prosentilla. Myllärniemen (2006) mukaan on olemassa hyvää ja tasapainoista narsismia, mutta sitä ei saa syntymälahjana, vaan se on ominaisuus, joka kehittyy ihmisen kehittyessä. Hotchkiss (2005) sanoo, että terve narsismi on kykyä tuntea kaikenlaisia tunteita sekä taitoa eläytyä toisen ihmisen tunne-elämään. Terve narsismi on viisautta erottaa todellisuus kuvitelmasta ja pystyä samaan aikaan unelmoimaan sekä pyrkimään määrätietoisesti omiin tavoitteisiinsa ja nauttimaan niiden saavuttamisesta ilman lamaannuttavaa epävarmuutta. Eli terve narsismi perustuu todelliseen itsetuntoon. On myös toinen katsomustapa. Psykiatri Schulman (2006) kirjoittaa, että terve itsevarmuus, itsenäisyys ja hyvä itsetunto eivät perustu narsismille vaan kyvylle hallita omaa narsismia, ottaa huomioon omat todelliset kyvyt ja rajoitukset sekä toisten ihmisten tilanne. Kun ihminen tunnistaa oma tuhoavia, itsekkäitä ja rasittavia taipumuksiaan, hän alkaa tunnistaa myös muiden tuhoisia taipumuksiaan eikä ajaudu muiden ihmisten itsekkäiden saalistushalujen uhriksi.

Narsisti närkästyy, ellei saa ihailua ja tunnustusta siinä määrin kuin olettaa itse ansaitsevansa – eli loputtomasti. Narsisti vaatii jatkuvasti muita ihmisiä vahvistamaan omia käsityksiään. Heidän mielestään heidän ei tarvitse sopeutua muiden kanssa samoihin sääntöihin taikka normeihin. Narsistit voivat olla pelottavia, lumoavia ja jopa kunnioitusta herättäviä. Hotckissin mukaan narsistilla on käyttöä vain kahdenlaisille ihmisille, niille jotka pönkittävät hänen itsetuntoa ja niille, joita hän voi halventaa. Narsistit ovat hänen mukaan myös maailman huonompia rakastajia, sillä heillä on kaikki mahdolliset toimintahäiriöt sekä taipumus käyttää kumppania hyväksi itsekkäästi ja syyllisyyttä tuntematta. Narsistimiehet voivat olla seksuaalisesti aggressiivisia (nauttii kumppanin kiusaamisesta ja nöyryyttämisestä) ja/tai  pakkomielteisiä (vaihtaa kumppania etsien sitä ainoa oikeaa kumppania) don juaneja. Narsistinaiset ovat puolestaan seksinälkkäisiä, kylmiä ja laskelmoivia. He suhtautuvat sekä miehiin että naisiin vihamielisesti ja käyttävät kumppaniaan hyväksi niin kauan kuin haluavat ja pystyvät jättämään tämän syyllisyyttä tuntematta. Kun kaksi narsistia liittyy yhteen, se on kuin kahden nälkiintyneen sielun valtatanssia, jossa tavoitteena on täydellinen yhteensulautuminen ja toisen autonomian uhrautuminen toisen narsismin hyväksi.

Huomionhakuinen persoonallisuus käyttäytyy huomiota herättävästi pyrkimällä keskipisteeseen vetämällä draamaa, saamalla kohtauksia ja lumoamalla toiset ihmiset. Heidän käyttäytyminen on usein sopimattoman viettelevää, valloittavaa, yliseksuaalista ja seksuaalisesti vihjailevaa, samaan aikaan he ovat aggressiivisen vaativia ja taipuvaisia kiukutteluun. Huomionhakuiset ihmiset solmivat usein pinnallisia ja helposti särkyviä rakkaus- ja seksisuhteita. He pyrkivät seksualisoimaan kaikki suhteet. He kyllästyvät helposti ja vaativat toimintaa ja vaihtelua.

Narsisimiryhmän epäsosiaaliset käyttäytyvät normeja rikkovasti. He ovat leväperäisiä, epäluotettavia, impulsiivisia, manipuloivia ja välinpitämättömiä. He ovat vailla vastuuntuntoa ja empatiataitoja ja käyttävät toisia hyväksi tuntematta syyllisyyttä tai katumusta. He käyttävät toisia seksuaalisen nautinnon välikappaleina ja voivat olla julmia ja väkivaltaisia. Heidän voi olla vaikea oivaltaa, miksi toista ihmistä ei saa raiskata.

Narsismiryhmän epävakaat persoonallisuudet ovat hyvin erikoinen ryhmä, heidän identiteettinsä on muotoutumaton ja muistuttaa pienen lapsen emotionaalista kokemista. Heillä ei ole juurikaan kykyä sietää ahdistusta, vaikeuksia tai yksin oloa. Ihmissuhteissaan ja seksuaalisuudessaan  he ovat kiihkeitä, epävakaita, takertuvia että vaativia ja heidän tunnetilansa vaihtelevat herkästi äärimmäisestä ihailusta ja hullaantumisesta torjuvaan mitätöintiin ja raivoon. Heillä voi olla runsaasti intensiivisiä ja kiihkeitä ihmissuhteita.

Mitä siis yhteenvetona?

Pelottava ja myös silloin tällöin hupaisa oli lukea tuota kirjaa näin kinkyn näkökulmasta. Lausahdukset  ”nauttii kumppanin kiusaamisesta ja nöyryyttämisestä”  tai  ”käyttävät toisia seksuaalisen nautinnon välikappaleina”  tarkoittavat eri ihmisille ihan eri asioita.

Kuka uskaltaa katsoa enää peiliin?
 

[requiem]

Narsismi, vakava asia ja muotisana.

Kävin joskus narsistien tuki ry:n yleisöluennolla, jossa esiteltiin noita samoja prosenttilukuja. En oikein usko niihin, liian korkeita lukemia.

Hieno homma sinänsä, että persoonallisuushäiriöisistä ihmisistä puhutaan ja tukea on tarjolla.. mutta mutta välillä tuntuu, että jokainen jätkä, joka dumppaa naisensa tai on muuten vain kusipää muijan mielestä, muuttuu inhottavaksi narsistiksi... 

[Nick]

So?

Jos olet terve, se johtuu vain siitä että sinua ei ole tarpeeksi diagnostisoitu.

[KalvinK]

Kuka uskaltaa katsoa enää peiliin?
 

Muistan aikoinaan, kun luin Daniel Golemanin kirjaa "Tunneäly", ja kuinka vajavaiseksi tunsin itseni. Ryhdyin sitten kinkyksi

Edit: Mutta suosittelen tuota kirjaa kaikille, jotka haluavat tutustua itseensä, ja tunneälyn merkitykseen sekä omassa henkilökohtaisessa elämässään että työelämässään. Varsin mielenkiintoisia tuloksia ja pointteja asian tiimoilta.

[Nuppuorja]

Se miksi eri diagnooseista löytää niin helposti itsensä tai jonkun tutun, johtuu siitä että ominaisuudet joista diagnoosit tehdään ovat meissä kaikissa. Olisi niin mukavaa, jos "hullut" ja "häiriöiset" olisivat todella erikoisia ja kaukana meistä "normaaleista"... Mutta kun meissä kaikissa on niitä ominaisuuksia; mustasukkaisuutta, epäluuloisuutta, itseinhoa, estyneisyyttä jne. Ei niin, että kaikki olisivat lähellä hulluutta, vaan hulluus ja häiriöisyys on lähellä normaalia. Minäkin olisin voinut saada jossain elämän ohimenevässä vaiheessa diagnoosin, mutta koska olen kasvanut ja päässyt ohi jutuista, olen vain normaali. Sitten jos jatkuvasti käyttäytyy saman kaavan mukaan eikä pysty käyttäytymistään muuttamaan (usein vaikka itse haluaisi) aletaan laittamaan niitä diagnooseja. Onneksi suurin osa ihmisiä on ihan normeja, joskin omine päähänpinttymineen ja kuvioineen 

[hiz]

Myllärniemen (2006) mukaan on olemassa hyvää ja tasapainoista narsismia, mutta sitä ei saa syntymälahjana, vaan se on ominaisuus, joka kehittyy ihmisen kehittyessä. Hotchkiss (2005) sanoo, että terve narsismi on kykyä tuntea kaikenlaisia tunteita sekä taitoa eläytyä toisen ihmisen tunne-elämään. Terve narsismi on viisautta erottaa todellisuus kuvitelmasta ja pystyä samaan aikaan unelmoimaan sekä pyrkimään määrätietoisesti omiin tavoitteisiinsa ja nauttimaan niiden saavuttamisesta ilman lamaannuttavaa epävarmuutta. Eli terve narsismi perustuu todelliseen itsetuntoon. On myös toinen katsomustapa. Psykiatri Schulman (2006) kirjoittaa, että terve itsevarmuus, itsenäisyys ja hyvä itsetunto eivät perustu narsismille vaan kyvylle hallita omaa narsismia, ottaa huomioon omat todelliset kyvyt ja rajoitukset sekä toisten ihmisten tilanne. Kun ihminen tunnistaa oma tuhoavia, itsekkäitä ja rasittavia taipumuksiaan, hän alkaa tunnistaa myös muiden tuhoisia taipumuksiaan eikä ajaudu muiden ihmisten itsekkäiden saalistushalujen uhriksi.

Kiinnostavaa tekstiä, kiitos Smooth! Taidan ollan hiukan narsisti, toivottavasti tuota hyvänlaatuista muotoa.

[subula]

Kuka uskaltaa katsoa enää peiliin?
 

Muistan aikoinaan, kun luin Daniel Golemanin kirjaa "Tunneäly", ja kuinka vajavaiseksi tunsin itseni. Ryhdyin sitten kinkyksi

Edit: Mutta suosittelen tuota kirjaa kaikille, jotka haluavat tutustua itseensä, ja tunneälyn merkitykseen sekä omassa henkilökohtaisessa elämässään että työelämässään. Varsin mielenkiintoisia tuloksia ja pointteja asian tiimoilta.

Hihhih.. joo luin itekin tota kirjaa joskus taannoin. On siinä hyviä esimerkkejä mutta silti tunnen itseni kutakuinkin vajakiksi kun luen kyseistä kirjaa.. Huoh.

Ps. Olen mielestäni enemmän älytunteellinen kuin tunneälyllinen. Kjäh Khäj..

Muoks.. Hiivatin typåt

[Dunedain]

Kiitos aiheesta Smooth. Tuo Myllärniemen kirja on hyvä, vaikka seksuaalisuuden kohdalla siinäkin mennään aika koviin väitteisiin. Musta narsismi sopii myös kinkyihin, mutta emme me siinä erotu muista. Meillähän homma menee pelinsääntöjen mukaan, mutta narsistinen persoonallisuushäiriö ei edes tajua, että aiheuttaa toisille vahinkoa, koska keskittyy vain itseensä, ei tunne empatiaa. En ole kovin vahvasti D tai s, joten en osaa sanoa, onko jonkun mielestä empatiakyvyn puute tavoiteltavaa kinkyillä. Omasta mielestäni ei.

Meillä jonkin verran exhippareilal ja muilla on varmasti myös tuota ns. tervettä narsismia, eli esilläolo tuntuu hyvältä. Puhuimme tällä viikolla ystävän kanssa flirttailusta, se on mielestäni tosi mukava terveen narsismin merkki.

Mutta mitä pahaa on tuntea, että oma käytökseni ei ole kaikessa ihan tyydyttävää tai että mulla olisi kasvunvaraaa. Musta se on terveen itsetunnon merkki, myös meillä kinkyillä.

Saako tästä nyt mitään selvää...?

[Guide-Master]

Itsellä on diagnosoitu ”adhd” alaryhmänä ”asperger”. Itse olen jo kauan ihmetellyt miten narsismista ja aspergerista ei ole juuri koskaan puhuttu samassa lauseessa, kun niissä on kummassakin kumminkin diagnoosissa on aika paljon samaa. Hyvin rajoittunut maailmankuva, hyvin vahva oma maailma, josta melkein mahdoton tehdä poikkeuksia. Mutta se mikä monesti unohdetaan, kummallakin on poikkeava oikeudenmukaisuus,mutta vain itseään kohtaan. Se taas aiheuttaa sen, että toinen ei edes ymmärrä kun on loukannut ja siitä taas että tuntee itsensä väärin ymmärretyksi.
Se että pidänkö ihmisiä sairaina, en, koska itse katson että yhteiskunnan rajoitteisuus siitä, mikä on ”normi”, on sairas. Siitä on tän kinky asian pitäminen sairautena  hyvänä esimerkkinä.
Se että narsistien uhreiksi jää, en pidä sitä narsistin vikana, vaan jokaisen omalla vastuulla on millaiseen seuraan eksyy. Sillä onhan jokaisella vapaus mennä ihan minne vaan. Se, että tiedän kuinka julmia narsistit on, ei mun käsitystä niistä muuta.
Samaa olen täällä havainnut. Kun isotellaan ja vakuutetaan että ollaan jotain, niin se kumminkin jolle syy lankeaa on aina se joka on suorittavan osapuolena. Se, että onko vastuu kenellä, on musta aina kummallakin, sillä joka leikkiin alkaa niin sen kestäkööt. Se että jos ei osaa kysyä oikeita asioita ja itse alkaa esittää väitteitä itsestään, joissa monta eri tulkintaa on. Varsinkin jos toinen vielä painottaa joitain asioita itsestään, esimerkiksi sadistisuuttaan/julmuutta.
Itsellä tällä hetkellä todella edellä mainitusta saa niska villat pystyyn ja todella kaukana pysymään, sillä olen joskus saanut tuosta oppitunnin, kuullut siitä ihan julkisesti kerrottuna, kun ei ollut rohkeutta jutella tapahtuneesta mun kanssa suoraan.
Se että narsistiset luonteen piirteen on meillä jokaisella joissain määrin, on luontaista. Toisista tulee  kasvatuksen vaikutuksesta joissain oloissa narsisteja ja ääritapauksissa psykopaatteja. Se on vaan meidän monimuotoisuuden kuva ja niiden kanssa on vaan selvittävä.
Itse kun katsoo mikä on sadistin kuva ja sen kinky diagnoosia vertaa narsistiin, taas löytyy yhtäläisyyksiä.
Se mikä sadisteista yleensä  unohdetaan on se mikä on terve sadistin määre. Sillä itsellä ainakin, se lähtee aina siitä että toinen todella opetella tuntemaan. Omat nautinnot silloin tulee siitä kun todella näkee miten toisen voi oppia ja samalla sen kuinka luottamus kasvaa niin näkee minne voi mennä.

[telle]

"Terve" sadisti kykenee tunteisiin, "sairas" taas ei

[Sarastuskävijä]

Pelottava ja myös silloin tällöin hupaisa oli lukea tuota kirjaa näin kinkyn näkökulmasta. Lausahdukset  ”nauttii kumppanin kiusaamisesta ja nöyryyttämisestä”  tai  ”käyttävät toisia seksuaalisen nautinnon välikappaleina”  tarkoittavat eri ihmisille ihan eri asioita.

Kuka uskaltaa katsoa enää peiliin?
 

Erohan tuleekin siinä, että miksi nauttii ja miksi käyttää. Kinkyllä on terve itsetunto ja hän tekee kaiken sinänsä rakastavista syistä. Sairas ihminen taas tekee kaiken aivan vääristä syistä, eikä välitä toisen osapuolen tunne-elämästä muuten kuin oman asemansa pönkittämisessä. Niitä vääristä syistä alistaviakin löytyy tuolta ja sellaisen kynsiin joutumisesta ei jää kuin paha maku suuhun... Siinä missä terveestä alistamiskokemuksesta jää käteen ainoastaan nautinto.
Hupaisa havainto tuo kaikki, kieltämättä tietenkin

[Lucrezia]

Se miksi eri diagnooseista löytää niin helposti itsensä tai jonkun tutun, johtuu siitä että ominaisuudet joista diagnoosit tehdään ovat meissä kaikissa. Olisi niin mukavaa, jos "hullut" ja "häiriöiset" olisivat todella erikoisia ja kaukana meistä "normaaleista"... Mutta kun meissä kaikissa on niitä ominaisuuksia; mustasukkaisuutta, epäluuloisuutta, itseinhoa, estyneisyyttä jne. Ei niin, että kaikki olisivat lähellä hulluutta, vaan hulluus ja häiriöisyys on lähellä normaalia. Minäkin olisin voinut saada jossain elämän ohimenevässä vaiheessa diagnoosin, mutta koska olen kasvanut ja päässyt ohi jutuista, olen vain normaali. Sitten jos jatkuvasti käyttäytyy saman kaavan mukaan eikä pysty käyttäytymistään muuttamaan (usein vaikka itse haluaisi) aletaan laittamaan niitä diagnooseja. Onneksi suurin osa ihmisiä on ihan normeja, joskin omine päähänpinttymineen ja kuvioineen 

Paljon löytää itsestäänkin noita piirteitä, mutta HUOM siis piirteinä, ei minään vallitsevina ominaisuuksina.

Eri ihmiset saavat meistä esiin eri piirteitä, joten käytöksemme heitä kohtaan on sen mukaista. Tiedättehän, kun joku nyt vaan on ärsyttävä ja joku toinen tuntuu heti sukulaissielulta.

Mitä kinkyilyyn tulee niin oma tyydytys tulee siitä, kun näkee subin nauttivan eriasteisen kivun ja kärsimyksen kautta. Pelkkä kivun tuottaminen, nöyryytys tms. ilman subin reaktioita ei tuota muuta kuin tylsyyden tunteen. Jos taas tekisin jotain subille erityisen negatiivisen fiiliksen aiheuttavaa, lopettaisin session siihen.

Ehkäpä en ole sadisti ollenkaan 

[Nepo]

Ihmiset...joilla ei ole ongelmia,ovat yleensä hautuusmaalla.
Nepo.

[Gwendolyne]

Minussa on narsistisia piirteitä ja tunneilmaisussani olen osin vielä lapsen tasolla (oh yes, I'm working on it!). Siinä ei hyvin käynyt, kun tapasin toisen samanmoisen (joskin ph-diagnosoidun) ja eksyimme suhteeseen. Suhde oli jatkuvaa myrskyä tyynen edellä, kunnes henkinen väkivalta muuttui fyysiseksi ja sain riuhtaistua itseni irti.

Olimme molemmat kinkyjä, mutta seksi ei oikein ikinä toiminut. Valtapeli oli aivan liian todellista ja siksi niin helvetin raskasta.

[submiesjns]

Diagnoosin saanella on asiat monesti siinä mielessä hyvin...On myös lääkityskunnossa! (tai ainakin resepti saatu). Miten lie diagnosoimattomien laita? Sitähän ne viime kädessä loput on...diagnoosit ei lopu nykyään kesken..on mistä valita Lähinnä herää kysymys..Mikä tai kuka on nykään "normaali terve"? Jos haluttaa..miusta se on tervettä!