Oletko suvaitseva vai suvaitsematon?

[tomi]

Sanoisin että olen erittäin suvaitsevainen, paitsi itseäni kohtaan. 

[-katy-]

Ainoita joita vieroksun enkä ymmärrä on vapaakirkkoihin ym lahkoihin kuuluvia

Yksinäisyyttä tappakseni lainaan nyt tuommoisen pienen  yksityskohdan- lahkolainen kun olen ollut itsekin (ja tieskö vieläkin yhden hengen lahkolainen  )
Niin siis- ihmisellä kai on tarve kuulua ja liittyä johonkin, ennemminkin kuin erakoitua yksinään hautaan saakka. Erakoituminen on ehkä historian ja olosuhteiden tuotos ennemminkin kuin että olisi monilla geeneissä ( geneetikot varmaan osaavat tästä enemmän tai sosiologit tai muut tieteilijät)-

Eli kun ihminen on sellaisessa tilanteessa, että etsii totuutta ja kokee sen löytyvän esim. hurmoskritillisyydestä, useimmat haluavat, ja oppi korostaakin, että yhteisö on tärkeä. Ja että yksin ihminen uskonsa kanssa on suuremmassa vaarassa joutua eksyksiin- itse kysyin itseltäni, että jos on jokin yhteisön ulkopuolinen voima- jokin lumaluus ja totuus, olisiko hän niin heikko, että ei yhtä ihmistä pitäisi uskossa häneen- tai että miksi oppien ja uskomusten ylläpitämiseen tarvitaan aina yhteisö-
Voisi tietysti kysyä, että enkö ole kinky jos en ole kinky-yhteisössä- tarvitsenko jonkinlaista vakuuttelua tai jopa aivopesua siihen asiaan, että olen jonkinlainen alistuva- jaa-a 

[IndigoZone]

Määrittelen "suvaitsevaisuuden" alentuvan sallivaksi (tai ainakin piittaamattomaksi) suhtautumiseksi johonkin, ehkä vähän oman mielipiteen erinomaisuutta ja oikeellisuutta korostavaksikin. Ei siis erityisen jalo ominaisuus. Lähinnä toinen nimitys sietämiselle. Ja siihenhän kätkeytyy aina se ajatus, ettei toiminta ehkä olekaan sietäjän itsensä mielestä kovin arvostettavaa tai hyväksyttävää, mutta arvostettavaa (ja omaa glooriaa kasvattavaa?) on se, että sitä siedetään.

Jos vilpittömästi kannattaa jotain asiaa tai ilmiötä tai pitää sitä hyvänä, ilman kenenkään yläpuolelle asettumista tai itsetehostusta, voi kai sen ilmaista muilla sanoin, rehellisemmin. Samoin kuin sen, ettei halua ottaa kantaa asiaan, tai ettei se kosketa itseä tai omaa elämää.

Miksi suvaitsemisen kohde edes haluaisi olla "suvaittavana", eikä aidosti hyväksyttävänä?

[Fixx]

Miksi suvaitsemisen kohde edes haluaisi olla "suvaittavana", eikä aidosti hyväksyttävänä?

Siksi, että on paljon parempi olla suvaittu kuin saada lättyyn (tms negaa) suvaitsemattomalta. Aitoa hyväksymistä tuskin saa muilta kuin samanmielisiltä, eikä ole tarpeenkaan. Maailma on täynnä ihmisiä, jotka eivät oikein hyväksy minunkaan elämäntapaani, ja minulle riittää että he käyttäytyvät kohteliaasti minua kohtaan. Koetan itse pystyä samaan.

[IndigoZone]

Miksi suvaitsemisen kohde edes haluaisi olla "suvaittavana", eikä aidosti hyväksyttävänä?

Siksi, että on paljon parempi olla suvaittu kuin saada lättyyn (tms negaa) suvaitsemattomalta.

Tämä on jokin itse kuviteltu vaihtoehto, ei ainoa mahdollinen, eikä se mitä yllä esitin.

[Fixx]

Miksi suvaitsemisen kohde edes haluaisi olla "suvaittavana", eikä aidosti hyväksyttävänä?

Siksi, että on paljon parempi olla suvaittu kuin saada lättyyn (tms negaa) suvaitsemattomalta.

Tämä on jokin itse kuviteltu vaihtoehto, ei ainoa mahdollinen, eikä se mitä yllä esitin.

Mitä tarkoitat? Onhan tuo yksi yleinen vaihtoehto mitä voi kohdalle sattua. Tottakai on hienoa jos saa ja voi antaa aitoa hyväksyntää, mutta ei se vaan aina onnistu.

[-katy-]

Miksi suvaitsemisen kohde edes haluaisi olla "suvaittavana", eikä aidosti hyväksyttävänä?

Siksi, että on paljon parempi olla suvaittu kuin saada lättyyn (tms negaa) suvaitsemattomalta. Aitoa hyväksymistä tuskin saa muilta kuin samanmielisiltä, eikä ole tarpeenkaan. Maailma on täynnä ihmisiä, jotka eivät oikein hyväksy minunkaan elämäntapaani, ja minulle riittää että he käyttäytyvät kohteliaasti minua kohtaan. Koetan itse pystyä samaan.

Koen tuon aidon hyväksynnän vähän idealistisena, mutta miksi siihen ei voisi pyrkiä-

Toisaalta,kykenenkö hyväksymään sen, että maailmassa lapset muunmuassa joutuvat kaikenlaisen riiston ja hyväksikäytön kohteeksi-vai suvaitsenko tai siedänkö sitä- en suvaitse, mutta tavallaan mun on oltava sille välinpitämätön, koska se musertaisi mut, enkä jaksaisi elää. Siis jos jatkuvasti ajattelisin asiaa, jolle en mahda käytännössä mitään-silti en hyväksy enkä suvaitse,vaikka olen jossainmäärin "välinpitämätön"-
Helpointa toki on siinä lähipiirissä ja sen oman perheenjäsenen suhteen-voi johonkin vaikuttaakin,ainakin pikkuisen-

(tai no joo-helpointa ja helpointa-mutta kuitenkin edes jonkinlaiset mahdollisuudet )

[IndigoZone]

Mitä tarkoitat? Onhan tuo yksi yleinen vaihtoehto mitä voi kohdalle sattua. Tottakai on hienoa jos saa ja voi antaa aitoa hyväksyntää, mutta ei se vaan aina onnistu.

Ei kai väkivaltaan turvautuminen ole mielestäsi ainoa mahdollinen vaihtoehto "suvaitsevaisuudelle" (jota siis pidän sellaisena kuin se nykyään yleensä ymmärretään hieman valheellisena ja kohteen kannalta jotenkin alentavana, esineellistävänä ja välineellistävänä sietämisen muotona)?

Miksei voi rehellisesti sanoa hyväksyvänsä tai rehellisesti olla välinpitämätön (koska asia ei itseä koske) tai rehellisesti (asiallisesti perustellen) vastustaa ajatuksen tasolla, jos kyse on esimerkiksi asiasta tai ilmiöstä, jolla nähdään olevan myös yhteiskunnallista merkitystä? Tai kaikkia näitä yhtäaikaisesti, jos asia on niin monimutkainen, että siinä on useampikin perusteltu puoli ja näkökanta kuin vain yksi. Ilman että nyrkit puhuisivat mihinkään suuntaan.

[Fixx]

No ensinnäkään en välttämättä pidä "suvaitsevaisuutta" mitenkään erityisen valheellisena tai alistavana. Tosin voi se olla sitäkin. Tässä voi vaikuttaa poliittiset jargonit, kun on sillai niinkuin poliittisesti korrektia hymyhuulin vakuuttaa että olette te pervot/homot/hipit/persut/uskikset/kokoomuslaiset ihan ok jengiä.

Suhtautumisen skaala menee kai jotenkin:
väkivalta < paheksunta < välinpitämättömyys/kohteliaisuus < suvaitsevaisuus < hyväksyntä < samis

Välinpitämättömyys on ihan ok, mutta jos erilaisuus tulee iholle, niin moni ihminen ei ihan välinpitämättömänä pysy, vaan reagoi jotenkin. Kohteliaisuus on sellaisessa tilanteessa tärkeää. No, en kyllä usko että tässä kovin eri mieltä ollaan, menee melko halkomiseksi tämä.

[Lady Whip]

Välinpitämättömyys on ihan ok, mutta jos erilaisuus tulee iholle, niin moni ihminen ei ihan välinpitämättömänä pysy, vaan reagoi jotenkin. Kohteliaisuus on sellaisessa tilanteessa tärkeää.

Paras tapa reagoida kestämättömyyteen on lähteä pois tilanteesta sen sijaan, että alkaisi aukomaan päätään tai reagoimaan jollain muulla epäkorrektilla tavalla.
Se on melkein paras tapa olla suvaitsevainen.
Kaikkea ei tarvitse sietää.

[-katy-]

Paras tapa reagoida kestämättömyyteen on lähteä pois tilanteesta sen sijaan, että alkaisi aukomaan päätään tai reagoimaan jollain muulla epäkorrektilla tavalla.
Se on melkein paras tapa olla suvaitsevainen.
Kaikkea ei tarvitse sietää.

Entä onko itsensä puolustaminen epäkorrektia, jos sen tekee mahdollsimman rauhanomaisesti? Toki netissä saisi olla kai jatkuvasti puolustautumassa jotain kohtaan, mutta tarkoitan periaatteessa? Onko aina korrektia poistua jonnekin vähin äänin vai voisiko yrittää tuota mistä Indigozone mainitsee, että pyrkiä "tulemaan hyväksytyksi itsenään" ?
Ei sekään, että lähtee loukkaantuneena mököttämään jonnekin aina, auta välttämättä asioita-varsinkin jos kerää sitten siinä itseensä  suuttumusta ja katkeruutta siitä, ettei ole tullut hyväksytyksi itsenään- tai on tullut jopa täydellisen teilatuksi-

No, mietin näitä täältä omasta bunkkeristani käsin-

[Lady Whip]

Pyrkiä tulemaan hyväksytyksi itsenään..tämähän on täysin riippuvainen toisesta ihmisestä hyväksyykö hän vai ei.
Sinä Katy et voi vaikuttaa siihen prosessiin millään tavalla. Jos ylipäätään pyrkii edes vaikuttamaan hyväksytyksi tulemiseen, toisinaan se tapahtuu sellaisilla metodeilla mikä ei ole mukavaa, kuten esim. mielistely.

Olla välittämättä on yksi mitä neuvoisin opettelemaan jos hyväksymättömyys kohdistuu itseensä. Toki voi valita myös loukkaantumisen tien, se on helppo vaihtoehto jos ei kykene muuhun.

Me olemme mitä olemme tällaisenaan. Jos joku hyväksyy kaikkineen, se on mukavaa koska se vapauttaa olemaan vielä enemmän sitä mitä olemme ilman teeskentelyä. Jos taas ei, minkä me sille mahdamme.
Pitäisikö mennä lyömään nenu poskelle ja silmä mustaksi jokaiselta joka ei ole esim. minun mielestä riittävän suvaitsevainen ja hyväksyvä juuri minua kohtaan.

[LeatherM]

Lady puhuu asiaa.

[Chmlnidae]

Pyrkiä tulemaan hyväksytyksi itsenään..tämähän on täysin riippuvainen toisesta ihmisestä hyväksyykö hän vai ei.
Sinä Katy et voi vaikuttaa siihen prosessiin millään tavalla. Jos ylipäätään pyrkii edes vaikuttamaan hyväksytyksi tulemiseen, toisinaan se tapahtuu sellaisilla metodeilla mikä ei ole mukavaa, kuten esim. mielistely.

Olla välittämättä on yksi mitä neuvoisin opettelemaan jos hyväksymättömyys kohdistuu itseensä. Toki voi valita myös loukkaantumisen tien, se on helppo vaihtoehto jos ei kykene muuhun.

Me olemme mitä olemme tällaisenaan. Jos joku hyväksyy kaikkineen, se on mukavaa koska se vapauttaa olemaan vielä enemmän sitä mitä olemme ilman teeskentelyä. Jos taas ei, minkä me sille mahdamme.
Pitäisikö mennä lyömään nenu poskelle ja silmä mustaksi jokaiselta joka ei ole esim. minun mielestä riittävän suvaitsevainen ja hyväksyvä juuri minua kohtaan.

Vahva komppaus tälle.
Itse olen aika erakko ollut aina, ja en erityisen altis muiden mielipiteille. Nirsokin lähimpien ihmisten suhteen. Vanhemmiten huomaan ominaisuuden vain voimistuvan. Sellainen "turha" läpäläpä-kohteliaisuus ei jaksa oikein kiinnostaa.
Loukkaantua ei tosiaan kannata. Olen huomannut että loukkaantuminen on usein/yleensä ihmisen oman pään sisällä oleva tulkinta sanotusta; sellainen jossa juttu otetaan turhan henkilökohtaisesti, vaikka toinen on vain tarkoittanut ilmaista itseään jollakin tavalla ilman minkäänlaista loukkaamisen tarkoitusta.

[-katy-]

Pyrkiä tulemaan hyväksytyksi itsenään..tämähän on täysin riippuvainen toisesta ihmisestä hyväksyykö hän vai ei.
Sinä Katy et voi vaikuttaa siihen prosessiin millään tavalla. Jos ylipäätään pyrkii edes vaikuttamaan hyväksytyksi tulemiseen, toisinaan se tapahtuu sellaisilla metodeilla mikä ei ole mukavaa, kuten esim. mielistely.

Olla välittämättä on yksi mitä neuvoisin opettelemaan jos hyväksymättömyys kohdistuu itseensä. Toki voi valita myös loukkaantumisen tien, se on helppo vaihtoehto jos ei kykene muuhun.

Me olemme mitä olemme tällaisenaan. Jos joku hyväksyy kaikkineen, se on mukavaa koska se vapauttaa olemaan vielä enemmän sitä mitä olemme ilman teeskentelyä. Jos taas ei, minkä me sille mahdamme.
Pitäisikö mennä lyömään nenu poskelle ja silmä mustaksi jokaiselta joka ei ole esim. minun mielestä riittävän suvaitsevainen ja hyväksyvä juuri minua kohtaan.

Voi kai siihen vaikuttaa vähän, kuten negatiivisella käytöksellä ja jos tosiaan pitäisi ratkaisuna sitä, että "vetää turpaan" ollen väkivaltainen henkilö- eli aika moni karttaisi siinä vaiheessa-

Joskus tullut mielisteltyäkin-muttei enää vuosiin-pitäisiköhän sittenkin vähän..