Oletko suvaitseva vai suvaitsematon?

[nupukivi]

Tämän päivän aamutv:ssä oli esillä asia, joka minusta kiteyttää suvaitsevaisuuden liukkaan luonteen: kirkossa on esiintynyt vaatimuksia sallia naispapittomien messujen pitäminen - perusteluna se, että pitäisi suvaita se, että jotkut eivät suvaitse naispappeja.   

Toinen asia sitten on mitä tarkoittaa, että en suvaitse jotakin asiaa tms. Ostanko pesäpallomailan, kirjoitanko yleisönosastoon, tuhisenko itsekseni vai ajattelenko että maailmaan mahtuu kaikenlaista. Itse taidan kallistua helpoimmin viimeiseen. Mutta sekin voi olla vaarallinen tie.

[Chmlnidae]

Ja valtion erottaisin kirkosta. Miksi se on niin vaikeaa?

Erottaminen vaatisi kirkon koko ansaintalogiikan uudelleenmiettimistä. Kuinkahan moni tavan vuoksi kirkkoon kuuluva jakaisi omastaan vapaaehtoisesti kymmenyksiä kirkolle?

IKRM

Niinpä Mutta jos Suomen kirkko on sadan varakkaimman "yrityksen" joukossa osakesijoituksineen, metsätuloineen etc. niin kyllä se kestää aika kovankin kadon verokertymien poistumista. Ja tämä ei mielestäni edes ole kirkkoon kuulumattomien, eikä muiden yritysten ongelma.

Tämän päivän aamutv:ssä oli esillä asia, joka minusta kiteyttää suvaitsevaisuuden liukkaan luonteen: kirkossa on esiintynyt vaatimuksia sallia naispapittomien messujen pitäminen - perusteluna se, että pitäisi suvaita se, että jotkut eivät suvaitse naispappeja.   

Jep. Suvaitseminen on ristiriitainen termi. Sitä voi oikein hyvin suvaita homoja ja naispappeja vaikka vakaasti itse uskoo etteivät he pääse paratiisiin. Tai sitten suvaita suvaitsemattomia kolleegoita, joiden motiivit ovat mitä ovat.

[jasmin]

Näiden noin 8 melko aktiivisesti eri kinkyfoorumeilla vietetyn vuoden jälkeen voinen todeta, että keskimääräiset netissä kirjoittelevat kinkyt ovat suvaitsevaisia lähinnä vain omien fetissiensä ja muiden mieltymystensä edustajia kohtaan ja silloinkin vain, jos toinen ajattelee niistä asioista suunnilleen samalla tavalla.

Moni kehuu olevansa "suvaitsevainen", mutta sitten he kuitenkin osallistuvat mielellään kaikkiin keskusteluihin, joissa saa haukkua omia inhokkifetissejä.

Haluan uskoa että olen suvaitsevainen. Jo profiilini perusteella minulla ei ole mitään oikeutta ryhtyä haukkumaan muiten mieltymyksiä. Totta kai on niitä asioita mistä en pidä, mutta ihan samalla tavalla moni varmaan ajattelee omista fetisseistäni.

[Kettu vinossa]

Ai, tämäkö olikin uskontokeskustelu? Olisi voinut heti sanoa! Minä ymmärsin tämän olevan keskustelua siitä, miten kinkyt suvaitsevat tosia kinkyjä.  Anteeksi.

Muotoilen aiemman kinky-kommenttini uudestaan:

"Näiden noin 10 melko aktiivisesti eri nettisivustoilla vietetyn vuoden jälkeen voinen todeta, että keskimääräiset netissä uskonnoista tai uskonnottomuudesta kirjoittelevat ovat suvaitsevaisia lähinnä vain omien elämänkatsomustensa edustajia kohtaan ja silloinkin vain, jos toinen ajattelee niistä asioista suunnilleen samalla tavalla.

Moni kehuu olevansa 'suvaitsevainen', mutta sitten he kuitenkin osallistuvat mielellään kaikkiin keskusteluihin, joissa saa haukkua omia inhokki-elämänkatsomuksia."

[IKRM]

Ai, tämäkö olikin uskontokeskustelu? Olisi voinut heti sanoa! Minä ymmärsin tämän olevan keskustelua siitä, miten kinkyt suvaitsevat tosia kinkyjä.

Tämä on suvaitsevaisuuskeskustelu, jonka sisällä käydään uskontokeskustelua, jonka sisällä käydään keskustelua useista keskusteluista samassa keskustelussa.

IKRM

[Norja]

Nöyrää ihmistä ei voi loukata.

  is still the King

[SpeedMaster]

Suvaitsemattomat suvaitsevaiset 

[Köysimestari]

Suvaitsevaisuuteen kuuluu sellaisia asioita kuin toisten ihmisten hyväksyminen sellaisina kuin he ovat, heidän näkökantojeen kunnoitus ja muutenkin paljon kivoja asioita. Suvaitsemattomuus taas lähtee aina ihmisvihasta, ennakkoluuloista ja muusta ikävästä.

Aika moni suvaitsematon ihminen tuntee olonsa epävarmaksi ja puolustelee kantaansa "ai etkö sitten hyväksy minun kantaani?" Vastaus on, että suvaitsevaisuus ei voi suvaita suvaitsemattomuutta. Suvaitsevainen ihminen ei voi yllyttää vihaan tai epäluuloihin tai hyväksyä niitä.

Sitten toinen vakiokysymys on "Ai sitten sinä varmaan hyväksyt _________n" (täytä vapaavalintaisella rikoksella tai epäoikeudenmukaisuudella). Vastaus on, että ei, en voi hyväksyä toisten ihmisten vahingoittamista missään muodossa. Kysyjä yrittää saada tällä kysymyksellään niin kutsutusti kaltevalle pinnalle (katsokaa Wikipediasta). Toisekseen suvaitsemattomat ihmiset ovat usein olleet niitä, jotka ovat tehneet monia rikoksia ihmiskunnan historiassa. Onko suvaitsemattomien mielestä sitten nämä asiat ok?

Jokainen suvaitsevaisuuteen epäluuloisesti suhtautuva voi esittää kysymyksen: Haluanko minä elää maailmassa jossa minua kunnioitetaan ja elämääni ei vaikeuteta koska olen liian erilainen? Eläkää vastauksenne kanssa.

[Aino]

Jokainen suvaitsevaisuuteen epäluuloisesti suhtautuva voi esittää kysymyksen: Haluanko minä elää maailmassa jossa minua kunnioitetaan ja elämääni ei vaikeuteta koska olen liian erilainen? Eläkää vastauksenne kanssa.

Juuri näin. Muutenkin tuo Köysimestarin kommentti mielestäni täyttä asiaa!

[Edwarda]

"Aika moni suvaitsematon ihminen tuntee olonsa epävarmaksi ja puolustelee kantaansa "ai etkö sitten hyväksy minun kantaani?" Vastaus on, että suvaitsevaisuus ei voi suvaita suvaitsemattomuutta. Suvaitsevainen ihminen ei voi yllyttää vihaan tai epäluuloihin tai hyväksyä niitä."

Hyviä kiteytyksiä, Köysimestari. Jos keskustelua tahtoo jatkaa, täytyy kenties palata jo viestiketjun alussa mainittuihin ongelmiin. Niin mukavalta kuin kuvauksesi suvaitsevaisuudesta kuulostavatkin, ne rajaavat sen väistämättä tietylle ihmisryhmälle: "suvaitsen sinua niin kauan kuin olet demokraattis-parlamentaarinen mielipiteen vapauden kannattaja" jne jne. Eikö todellisen erilaisuuden tulisi olla juuri jotain sellaista, joka tuntuu vieraalta, pelottavaltakin? Jos ei tahdo suvaita suvaitsemattomuutta, ei voi olla kulttuurirelativisti. Molempia ei voi saada.

Jotenkin menee helposti ajatukset juuri sinne monikulttuurisuuden "ongelmien" suuntaan, kun suvaitsevaisuudesta puhutaan. Itse en täysin ymmärrä, miksi kulttuurisia eroja korostetaan keskustelussa niin paljon. Ihmisten moninaisuus on jo Suomen sisälläkin itsestäänselvyys - monet sukulaiseni ovat minulle kuin vieraalta planeetalta laskeutuneita. Keskustelu siitä, kuinka "jänniä tapoja niillä islamilaisilla on" vie tilaa keskustelulta, jossa pohdittaisiin niitä ns. oikeita ongelmia, mitä esimerkiksi kotouttamispolitiikkaan liittyy. Kun taloustilannekin on mitä on, voitaisiin myös sen ikuisen toiseuden ja erilaisuuden sijaan miettiä, mitä yhteisiä ongelmia ja syitä taisteluun (kärsimys yhdistää) vaikkapa "kantakreikkalaisella" ja paikallisella maahanmuuttajalla on. Voisiko tällainen ajattelutapa - "samuus" loputtomien erojen sijaan - olla hyödyllinen muillakin suvaitsevaisuuteen liittyvillä alueilla?

Niin kuin joku jo aikaisemmin mainitsi, on vaikea keksiä, mistä voisi suvaitsevaisuuden sijaan puhua. Termi on niin vakiintunut ja ajankohtainen, että sille on vaikea ryhtyä keksimään korvaajaa.

[Köysimestari]

Hyviä kiteytyksiä, Köysimestari. Jos keskustelua tahtoo jatkaa, täytyy kenties palata jo viestiketjun alussa mainittuihin ongelmiin. Niin mukavalta kuin kuvauksesi suvaitsevaisuudesta kuulostavatkin, ne rajaavat sen väistämättä tietylle ihmisryhmälle: "suvaitsen sinua niin kauan kuin olet demokraattis-parlamentaarinen mielipiteen vapauden kannattaja" jne jne. Eikö todellisen erilaisuuden tulisi olla juuri jotain sellaista, joka tuntuu vieraalta, pelottavaltakin? Jos ei tahdo suvaita suvaitsemattomuutta, ei voi olla kulttuurirelativisti. Molempia ei voi saada.

Miten niin? Vaikka olenkin lopun viestisi kanssa ehdottoman samaa mieltä, niin miksi en muka voi ymmärtää ja hyväksyä ihmistä sen kulttuurin kautta missä hän on kasvanut? Vaikka ymmärrän ihmistä ja hänen kulttuuriaan ei minun tarvitse hyväksyä väkivaltaisia järjestelmiä tai mielipiteitä, saati tekoja. Siinä on vissi ero.

En todella ymmärrä miksi kahdessa täysin erilaisessa ympäristössä eläneet ihmiset eivät muka voisi suvaita toisiaan ja toistensa erilaisuutta. Minulla on jopa kokemusta tästä.

Yritin viestissäni tavoittaa jotain yleismaailmallisempaa kuin demokraattis-parlamentaarista järjestelmää.

[-katy-]

miksi en muka voi ymmärtää ja hyväksyä ihmistä sen kulttuurin kautta missä hän on kasvanut? Vaikka ymmärrän ihmistä ja hänen kulttuuriaan ei minun tarvitse hyväksyä väkivaltaisia järjestelmiä tai mielipiteitä, saati tekoja. Siinä on vissi ero.

En todella ymmärrä miksi kahdessa täysin erilaisessa ympäristössä eläneet ihmiset eivät muka voisi suvaita toisiaan ja toistensa erilaisuutta. Minulla on jopa kokemusta tästä.

Kyllä vaan. Muistuu mieleen kun työn puolesta olin esim. auton kyydissä kenilaisrouvan kanssa ja olimme poikittain keskellä tietä. Se oli vain hauskaa,vaikka tajusin, että hänellä on autolla ajamisesta kenties toisenlaista oppia ja toisenlaisissa maastoissa 

Kunpa vois ajatella, että "we are the world and we are the children", mutta kun on kaikenlaisia uhkia ja ihminen tulee varovaiseksi.
 
Minun mielestäni kaikkea ei tarvitse sulattaa vain sen takia, että se ei ole suvaitsevaista eikä esim. saisi sanoa, ettei pidä eläimiinsekaantumisesta, ettei vaan joku eläimistä pitävä loukkaannu tai että ei hyväksy tyttöjen ympärileikkauksia,koska toisen kulttuurin ihminen loukkaantuisi tai jopa raivostuisi asiasta väkivaltaiseksi.

Siitä huolimatta käytännössä sitä toimii ympärileikatun kanssa kuten muidenkin ihmisten kanssa eli peruskunnioittavasti.. Mutta onko se kunnioitus selvää siellä toisessa päässä eli jos minä kuljen hihattomassa paidassa, tarkoittaako se mitä ihmiselle, joka on tottunut aivan toisenlaiseen pukeutumiseen. Maassako maan tavalla..kenties niin.

[Chmlnidae]

Olen, ehdottomasti, sitä mieltä että on olemassa yleisesti kattava eettisyys, joka voi koskea kaikkia maailman ihmisiä. En hyväksy, vai pitäiskö nyt sitten sanoa; suvaitse, kulttuurirelativismia.
On olemassa parempaa ja huonompaa, kehittymättömämpää ja kehittyneempää, moraalia.
Ihan samalla tavalla kuin toinen yksilö voi oppia jotakin toiselta yksilöltä vuorovaikutteisesti, on mahdollista kulttuurien oppia toisiltaan. Ja tässä vuorovaikutuksessa voidaan testata se mikä on parempi. Se mikä on ihmisarvoa kunnioittavampi, tai elämää ylipäänsä kunnioittavampi.
Ja tien siihen kulkee nimenomaan sen samuuden kokemuksen, hyväksymisen ja tunnustamisen kautta. Ei eroja korostamalla tai hakemalla.

[Valerie]

Köysimestarille +1

Ihminen joka vaatii suvaitsemaan itseään vaikka ei ole itse suvaitsevainen on kuin ihminen joka vihaa sinua sydämensä pohjasta mutta vaatii sinua silti kohtelemaan kuin parasta ystäväänsä. Se on itsekästä ja epäloogista. Asioilla on tässä maailmassa symmetria. Ei suvaitsemattomia tarvitse suvaita, ihan kuin hyvyyden ei ole pakko alistua pahuudelle vain todistaakseen olevansa hyvä.
Uskon myös universaaliin etiikkaan (Spinoza) mutta se riittää suppeana - periaatteessa riittänee että antaa jokaisen toteuttaa itseään, niin kauan kuin se ei vahingoita ja rajoita muiden vapautta toteuttaa itseään. Ja juuri tämän takia suvaitsevuuteen ei kuulu suvaitsemattomuuden hyväksyminen, toisin kuin krishnat ja persut kovasti yrittävät maanitella.

Suvaitsemisen sijaan puhuisin itse ennemmin ymmärtämisestä ja hyväksymisestä, jotka eivät aina kulje käsi kädessä.

[-katy-]

Totaalitosiasia on kuitenkin se, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Jos minulla on fyrkkaa päästä irti kurjuudesta ja kärsimyksestä,tekisin sen kuten afgaanikollegani. Siitä edespäin ehkä olis kyse vain persoonallisista eroista,kuten että saisinko riittävän sopivat tekoripset ja minkä ajan kuluessa. Toisaalta en saisi mittään ripsiä, kun olen velkakierteessä ollut iätajat,ilman sotaa ja riistoa-

En taida osata ikinä muotoilla tekstiksi sitä mitä tarkoitan,oli kokemusta tai ei.

Typistän: rahalla saa suvaitsevuutta ja joissain skeneissä pelkällä tuherolla. Taidan olla rasisti siinä, etteikö peniksellä saisi..tai ei vaan ole kokemusta ja tietoa riittävästi miesten halusta ja kyvystä kiipiä esim kinkyskenessä.

Taisin jo mainita, että mulle suvaitsevaisuus ja suvaitsemattomuus on vastemielisiä asioita, nöf-