Baarin kannatusmaksut
Suhtautumisen skaala menee kai jotenkin:väkivalta < paheksunta < välinpitämättömyys/kohteliaisuus < suvaitsevaisuus < hyväksyntä < samis
Mielipiteeni ovat sellaisia, että monien silmissä varmaankin lukeudun niin sanottuun "suvaitsevaistoon". Itse en kuitenkaan oikein pidä sanoista "suvaitsevainen" tai "suvaitsematon", koska mielestäni on hyvin epäselvää, mitä ne edes oikeasti tarkoittavat.
Entäpä jos BDSM-baarikin on joutunut SUPO:n ja KRP:n tarkkailulistalle, ja joukkoomme on soluttautunut joku, joka pitää silmällä viestiketjujen sisältöä,ja tarvittaessa raportoi esimiehilleen havaittuaan täällä jotakin epäilyttävää asiasisältöä, joka voisi ainakin yksilötasolla olla rikokseen viittaavaa toimintaa.
Lainaus käyttäjältä: Miriam - 06.01.2016, 02:04Mielipiteeni ovat sellaisia, että monien silmissä varmaankin lukeudun niin sanottuun "suvaitsevaistoon". Itse en kuitenkaan oikein pidä sanoista "suvaitsevainen" tai "suvaitsematon", koska mielestäni on hyvin epäselvää, mitä ne edes oikeasti tarkoittavat.Tällä linjalla minäkin olen. Mielestäni termit kuvastavat hyvin sitä, miten sosiaaliset valtarakenteet ovat edustettuina myös kielen rakenteissa. Lähtökohta keskustelulle on kuitenkin monokulttuurin normeista poikkeaviin henkilöihin kohdistuva syrjintä ja normiinpakotus. Siis se, että henkilö suvaitsee esimerkiksi pitkän tukan miehillä, housut naisilla, homoseksuaalisuuden, kantaväestöstä eroavan ihonvärin ynnä muun "poikkeavan" oikeutuksen olemassaoloon yhteiskunnassa, jonka jäseneksi itsensä mieltää. Voi olla niinkin, että tämänkaltainen kielirakenteen muodostama mahdollisuus poikkeavuuden "jaloon" suvaitsemiseen on ollut pakollinen välivaihe yhteiskunnassa vallitsevien sovinististen (En tarkoita tällä pelkästään miessovinismia) rakenteiden purkamiseen. Sosiaalista etuoikeuttaan käyttävien on näin ollut mahdollista yhä mieltää itsensä "suvaitsemansa" kohteen yläpuolelle, vaikka yhteiskunnan ilmapiiri olisikin muuttunut sellaiseksi, ettei kyseisen ihmisryhmän sorsiminen ole enää hyväksyttyä.Termin sisältöä on myös aktiivisesti pyritty hämärtämään julkisessa keskustelussa, useimmiten argumentoiden että suvaitsevaiseksi itsensä mieltäminen edellyttää myös monenlaisen yksilönvapauksia loukkaavien toimien hyväksymistä tai jopa niihin kannustamista. Tämänkaltainen ilmaisujen sisällön uudelleenmäärittely on tyypillistä silloin, jos halutaan tuoda keskusteluun esimerkiksi rasistisia näkökantoja tunnustamatta niiden todellista luonnetta itselleen tai muille osallistujille. Suomessa on parina viime vuosikymmenenä ollut enää hyvin vähän tätä "rasisti ja ylpeä siitä"-porukkaa, huomattuaan ettei heihin suhtauduta hyvällä he alkoivat ensin puhua itsestään roturealisteina. Tämä ei "yllättäen" hämännyt ketään vähäiselläkään älykkyydellä varustettua, joten seuraavaksi uuskäsitteeksi valittiin "maahanmuuttokritiikki", joka sitten onkin uponnut paremmin myös rasistisiin ennakkoluuloihin vastenmielisyydellä suhtautuvaan kansanosaan.