Baarin kannatusmaksut
Miksi suvaitsemisen kohde edes haluaisi olla "suvaittavana", eikä aidosti hyväksyttävänä?
...Jos olet kova Kari Enqvist fani niin ei ehkä kannata lukea. ...
Lainaus käyttäjältä: Chmlnidae - 06.06.2013, 20:21...Jos olet kova Kari Enqvist fani niin ei ehkä kannata lukea. ...Tai olisiko niin, että jos uskoo (syystä tai toisesta) luonnontieteellisen metodin käytön pystyvän tuottamaan relevanttia tietoa maailmasta, ei tuo teksti varsinaisesti lämmitä mieltä... Näyttää siltä, että Enkqvist (ja Valtaoja ja kumppanit) kirjoittavat niin innoissaan luonnontieteistä ja luonnontieteellisestä tiedosta avulla tehdyistä asioista, että se herättää voimakasta aversiota. Joka mielestäni puolestaan ampuu ohi - olematta tutustunut Enkqvistin ja kumppaneiden kaikkiin teksteihin en saata uskoa että niissä esim. vaaditaan luonnontieteellisen metodin soveltamista vaikkapa taide-elämyksiin tai ihmissuhteisiin tai rakkauteen. Ainakaan itse en tuollaista vaatimusta esittäisi .
.. en saata uskoa että niissä esim. vaaditaan luonnontieteellisen metodin soveltamista vaikkapa taide-elämyksiin tai ihmissuhteisiin tai rakkauteen. Ainakaan itse en tuollaista vaatimusta esittäisi .
Niin...tiedä häntä...mutta minusta on hyvä että tällaisia keskusteluja käydään. Olkoonkin että puolin ja toisin mennään välillä överin puolelle. Paljon epäterveempää olisi vain jomman kumman puolen esillä pitäminen (tähän kai vähän viitataankin Pylkön tekstissä ainakin). Olen siinä käsityksessä että uusin numero Tieteessä tapahtuu on tänään ilmestymässä, ja siinä vastine tuohon Himangan kirjoitukseen (tai sitten olen käsittänyt/kuullut väärin).
Lainaus käyttäjältä: Chmlnidae - 13.06.2013, 12:16Niin...tiedä häntä...mutta minusta on hyvä että tällaisia keskusteluja käydään. Olkoonkin että puolin ja toisin mennään välillä överin puolelle. Paljon epäterveempää olisi vain jomman kumman puolen esillä pitäminen (tähän kai vähän viitataankin Pylkön tekstissä ainakin). Olen siinä käsityksessä että uusin numero Tieteessä tapahtuu on tänään ilmestymässä, ja siinä vastine tuohon Himangan kirjoitukseen (tai sitten olen käsittänyt/kuullut väärin).Sitten kun vielä pystyisi hahmottamaan että mitkä nuo puolet loppujen lopuksi ovat. Enkvist et al = "luonnontieteellinen tieto on ainutta saavutettavissa olevaa tietoa ja selittää koko maailmankaikkeuden" ja Himanka & Pylkkö = "Ei se noin ole" ? Tuskin, mutta ainakin Pylkön tekstistä voisi luulla näin...Keskustelu aiheesta on toki varsin suvaittavaa, samaa mieltä!
Ehkei niitä "puolia" niin vakavan ryppyotsaisesti kannata hakea ja määritellä: not the point. Julkinen keskustelu nyt vain haluaa vastakkainasetteluja, ja sen voi(?) ehkä nähdä keinona tehdä erotteluja ja stimuloida ajattelua (ja ehkä keskusteluakin).Oleellisempaa on, ehkä, pysytellä avoimena kaikenlaisen tiedon suhteen. Kun ei sitä "kaiken"teoriaa vielä ole olemassa
Hmm, puolilla oikeastaan tässä haen sitä, mitkä mahtavat olla tämän Kiljusen herrasväen pääargumentit, joista nyt on erimielisyys. Se olisi kyllä hauska ymmärtää. Hesarin otsikointi oli kyllä vertaansa vailla: "Tieteiden välille leimahti ilmiriita" - kaksi professoria ja yksi dosentti kirjoittaa kirjoja ja verkkoartikkeleita, tuloksena tieteiden ilmiriita .Ehkä juuri tuo pitääkö pysyä avoimena kaikenlaisen tiedon suhteen on siellä keskustelun ytimessä. Eli mitä on se tieto, johon voi perustellusti uskoa. Tai minkälaisin perustein nimittää väittämän tiedoksi.
No, minun mielipiteeni on ettei tämä, todennäköisesti, tule avautumaan julkisen keskustelun kautta tavan tallaajalle. Sirkushuveja kaiken muun teatterin ohessa. Mutta hauskaa seurattavaa.Ja ollaanhan tässä olennaisten ja vuosituhantisten kysymysten äärellä.Itse osallistuin juurikin tähän aiheeseen eilen seurueessa jossa oli fyysikko, esteetikko ja filosofi. Siis tietoisuuden selitysmallit ja oman ajattelun perusteet omalle näkemykselleni. Vielä kun tempaisisi emergentisti jostakin kymmenen minsan tiiviin luennon argumentteineen ensi viikoksi omasta kannastani. Voi huoh...elämä on
Tieteen kannalta olisi erinomaista, että tämän tapainen keskustelu näyttäytyisi tavan tallaajille selkeitä argumentteja ja niiden vasta-argumentteja vilisevänä diskurssina. Se mitä vähintään toivoisi, on että luonnontieteelliseen metodiin perustuva tiedonhankinta ei keskustelussa hämärtyisi totaalisesti. Vaan, että säilyisi kohtalaisen kirkkaana, että metodi on antanut ihmiselle tavan tyydyttää uteliaisuuttaan ja keinon hankkia uutta tietoa ympäröivästä maailmasta. Rajoitukset huomioiden, toki. Esimerkiksi luonnontieteellisen tutkimuksen kalleuden (rahallisen ja vaikkapa Pylkön mainitseman ympäristökuormituksen) takia maksavan yleisön olisi hyvä olla vakuuttunut siitä, että ao. tutkimus ei ole aivan tuulesta temmattua puuhastelua.
No jaa. Oma näkemykseni taasen on että on tervettä pöllyttää vallitsevan länsimaisen tiedeuskon julkista pöhöttyneisyyttä. Siis ihan sen kannalta että maailman tila on huolestuttava. Voidaan jopa kysyä onko länsimainen etiikka ja tiede mennyt totaalisesti metsään ja onko siinä itseasiassa länsimaisen ihmisen suurin tragedia. Emme olekaan ymmärtäneet, ainakaan riittävän ajoissa (joidenkin luonnontieteilijöiden mukaan maailman luonnon tuhoutumisen kriittinen piste on ohitettu; paluuta ei ole) että ihmisen, yksilön, ja maailman/maapallon hyvinvointi ovatkin riippuvaisia toisistaan ja näin ollen mahdollisuus tiedostavaan onnellisuuteen on tullut mahdottomaksi. Edessä on vain väistämätön tuho ja elämä sen tietämisen aiheuttaman ahdistuksen kanssa. Aika kamalaa ainakin minun mielestäni.Seuraan keskustelua siis kiinnostuneena mutta minun vakuuttamiseni jostain paremmasta taitaa olla jo menetetty mahdollisuus.