Seksuaalisuuden historiasta

[Horisontintörmäyttäjä]

Luin mielenkiinnosta Michel Foucault'n Seksuaalisuuden historian ja ajattelin jakaa kirjan antia tällä foorumilla. En tiedä syntyykö tältä pohjalta keskustelua, mutta varmaan tässä on ainakin jollekulle uutta ja kiinnostavaa tietoa. Foucault'n tutkimuksessa pinnalla ovat valtamekanismit sekä vallan ja tiedon kytkökset. Hänen mukaansa moderni valta ei ole oikeutta vaan tekniikkaa, sen ydin ei ole laki vaan normalisointi, eikä se rankaise vaan valvoo. Perinteinen näkemys vallasta korostaa lakia, rajoituksia ja kieltoja, kun taas Foucault näkee vallan verkostomaisena rakenteena, joka tuottaa todellisuutta. Epäilemättä kirjan perversioita koskeva osuus kiinnostaa eniten tämän foorumin lukijoita. Niinpä referoin tuohon alle vähän perversioiden historiaa.

Foucault'n mukaan 1700-luvun lopulle asti seksuaalisuutta ohjasi tapojen ja mielipiteitten lisäksi kolme täsmällistä koodia: kanoninen oikeus, kristillinen kirkkolaki ja siviilioikeus. Ne keskittyivät kuitenkin vain aviolliseen suhteeseen, joka oli ankarimman sääntelyn ja valvonnan kohteena. Muu seksuaalisuus oli sitten epämääräisempää: esimerkiksi "sodomian" asema oli epäselvä ja lasten seksuaalisuutta vähäteltiin. Sukupuoliasioita koskevat kiellot olivat luonteeltaan juridisia. "Luontoa", johon ne perustuivat, pidettiin sitäkin lakina. Hermafrodiitteja pidettiin pitkään rikollisina tai rikoksen jälkikasvuna, sillä heidän anatomiansa rikkoi sukupuolet toisistaan erottavaa (luonnon)lakia.
   
1700-luvulla seksuaalisuudesta alettiin puhua myös rationaalisessa mielessä eikä enää vain moraalisessa mielessä. Seksuaalisuuspuheen laajennuttua uskonnon ja moraalin alalta tieteitten ja hallinnon maailmaan laillisten avioparien sukupuolikäyttäytymiseen alettiin suhtautumaan hienotunteisemmin, ja se alkoi toimia hiljaisempana mutta ankarampana normina. Kiinnostus kohdistui lasten, hullujen ja rikollisten seksuaalisuuteen sekä niiden nautintoon, jotka eivät välittäneet vastakkaisesta sukupuolesta. Nämä ryhmät astuivat nyt esiin. Ne tuomittiin yhtä ankarasti kuin ennenkin, mutta niitä myös kuunneltiin ensimmäistä kertaa. "Luonnonvastainen" toiminta alettiin erottaa omaksi kategoriakseen seksuaalisuudessa ja se itsenäistyi suhteessa muihin (yhä vähemmän) tuomittuihin seksuaalisuuden muotoihin, kuten aviorikokseen tai neidonryöstöön. Siviilioikeudesta hävisi epätäsmällinen haureuden käsite, joka oli ollut yleisin pakkolaitokseen sulkemisen syy.

"Luonnonvastaisen" toiminnan harjoittajia vietiin kasvatuslaitoksiin, vankisiirtoloihin, oikeusistuimiin ja hoitoloihin. Perverssit kuuluivat samaan sakkiin rikollisten ja hullujen kanssa. Vuosisatojen ajan he kantoivat sellaisia leimoja kuin "moraalihulluus", "genitaalineuroosi", "sukuviettipoikkeavuus", "rappeutuma" tai "psyykkinen tasapainottomuus".

1800-luvulla seksuaalirikoksia koskeneet lait löystyivät. Oikeudenkäytön tilalle tuli monissa tapauksissa lääketiede. Kasvatustiede ja psykoterapia pystyttivät ankaria tarkkailukoneistoja ja hallintamuotoja. Kirkon vaikutus aviolliseen sukupuolielämään ja sen ehkäisykielto on ajan myötä heikentynyt melko lailla. Lääketiede sen sijaan on astunut avioparin nautintojen maailmaan kehittelemällä kokonaisen patologian, joka syntyy "epätäydellisistä" sukupuoliharrastuksista. Se on luokitellut niiden muodot, liittänyt ne kehityksen ja vietin "häiriöihin" ja yrittänyt hallita niitä.

Foucault'n mukaan olennaista ei ole sallivuuden tai tukahduttamisen määrä vaan seksuaalisuutta säätelevän vallankäytön tapa. Vallan toimintatavat ovat (myös) jotain muuta kuin yksinkertaista kieltämistä. Kun sukupuolisuudesta tehdään lääketieteellinen asia, sitä voidaan käsitellä vammana, vajaatoimintana tai oireena. Valta ottaa seksuaalisuuden haltuunsa, se ei pyrkinyt tukahduttamaan poikkeamia, vaan antamaan niille analyyttisen ja näkyvän todellisuuden. Usein sanotaan, että moderni yhteiskunta on pyrkinyt palauttamaan seksuaalisuuden aviossa toteutuvaan heteroseksuaaliseen parisuhteeseen. Toisaalta moderni yhteiskunta on myös huolellisesti järjestänyt, nimennyt ja tuonut esiin kaikenlaisia seksuaalivähemmistöjen ryhmiä. Perversioiden tutkiminen liittyy vallan puuttumiseen ruumiiseen ja sen nautintoihin. Perifeeristen seksuaalisuuksien eristämisen ja vahvistamisen keinoin vallan suhteet nautintoon "moninkertaistuvat, ahmaisevat ruumiin ja tunkeutuvat käytöstapoihin". Prosessia tukivat erityisesti 1800-luvulta lähtien ne mittavat taloudelliset edut, jotka lääketieteen, psykiatrian, prostituution ja pornon avulla kiinnittyivät nautinnon analyyttiseen moninaistamiseen ja hallitsevan vallan optimointiin.   

Foucault'n mielestä on hylättävä hypoteesi siitä, että teollisuusyhteiskuntien syntyessä alkoi seksuaalisuuden tukahduttamisen aika. Hän perustelee tämän "vääräoppisten" seksuaalisuuksien esiinpurkauksella ja sillä, että sukupuoleen ei koskaan ole kiinnitetty niin monisanaista huomiota. Lisääntynyt puhe toi mukanaan rajoituksia ja kieltoja, mutta Foucault'n mielestä on oleellisempaa, että se samalla juurrutti kokonaisen seksuaalisuuksien kirjon. Tiede alistui moraalisäännöille, joiden sisältöä se toisti lääketieteellisen normin valepuvussa. Tiede pakeni lain ja yleisen mielipiteen turviin sekä nöyristeli järjestysvallan edustajien edessä sen sijaan, että olisi palvellut totuutta. Seksuaalisuuden ympärille rakennettiin koneisto, jonka tarkoitus oli tuottaa "totuutta".

Länsimaisten yhteiskuntien asiantuntijat laativat ihmisten nautinnoista ikään kuin kasvikokoelman, herbaarion, ja vakiinnuttivat järjestelmän niitten luokittelemiseksi. Kaikki poikkeamat kirjattiin tarkasti ylös. Sukupuolella katsottiin olevan ehtymätön ja monimuotoinen voima. Oli tuskin yhtäkään sairautta tai vaivaa, jolle 1800-luvulla ei olisi kuviteltu olevan ainakin jotain taustaa seksuaalisuudessa. Tultuaan lääketieteen maailmaan seksuaalisuus sijoitettiin normaalin ja patologisen järjestelmään. Seksuaalisuus määriteltiin "luonnostaan" patologisille prosesseille alttiiksi ja täten terapia- ja normalisointitoimia vaativaksi. Seksuaalisuudesta tuli yksilöllisyyden tunnusmerkki, joka mahdollisti sekä yksilöllisyyden analysoimisen että sen kesyttämisen.

Foucault'n ajattelun mukaan normalisoivan kurin tarkoituksena on tunnistaa poikkeava yksilö, määrittää se ja ohjata toivottuun suuntaan. Yksi ruumiiseen kohdistuvan vallan (jota mm. lääketieteelliset ja psykiatriset tutkimukset edustavat) pyrkimyksistä on tuottaa yksilö, joka hallitsee ja normalisoi itse itseään.

[-katy-]

En tuosta aloituksesta läheskään kaikkea ymmärtänyt tai osannut yhdistää mielessäni joksikin kokonaisuudeksi, mutta tämä osui :

Foucault'n mukaan olennaista ei ole sallivuuden tai tukahduttamisen määrä vaan seksuaalisuutta säätelevän vallankäytön tapa.

Tuo asia ei ole mielestäni hirveästi edennyt tai muuttunut. Edelleen seksuaalisuus on se asia, johon tartutaan kaikkein hanakammin ja jota kautta kaikenlaista hallintaa ja manipulaatiota yritetään harjoittaa ja en ajattele nyt kahdenkeskistä D/s-suhdetta esimerkiksi.

Mikä siinä on, ettei ihminen saisi olla seksuaalisesti sellainen kuin on, jos se ei vahingoita puollustuskyvyttömämpiä/tapahtuu täysi-ikäisten kesken yhteisestä sopimuksesta.

Miksi valtiot, jotka sallivat avioliiton lapsen kanssa, samanaikaisesti piiskaavat tai kivittävät aikuisia seksin harjoittamisesta  tai heittävät homoseksuaalin vankilaan? Jotain outoa on ihmisen mielessä..

[Chmlnidae]

Michel Foucault 

 "Itsen kriittistä ontologiaa ei tule ajatella teoriana, oppina eikä edes pysyvänä ja kasaantuvana tiedon kokonaisuutena; se tulee käsittää asenteena, eetoksena, filosofisena elämänä, jossa sen kritiikki, mitä me olemme, on samalla kertaa niiden rajojen historiallista analyysiä, jotka meille on asetettu, sekä niiden rajojen kokeilua, johon sisältyy mahdollisuus ylittää ne."

Ja -katy- emme me ole syntyneet vapaiksi vaan materiaaliksi koneelle. Ei se outous ole ihmisen mielessä vaan todellakin erilaisissa vallan ilmenemismuodoissa erilaisissa diskursseissa (lääketiede, psykologia, media...), joiden kautta meille normitetaan erilaisia hyväksyttäviä identiteettejä.

Tämä aihe, ja filosofi, ovat hyvin mielenkiintoiset mutta eivät ehkä kaikkein helpoimmat.

[Kettu vinossa]

Miksi valtiot, jotka sallivat avioliiton lapsen kanssa, samanaikaisesti piiskaavat tai kivittävät aikuisia seksin harjoittamisesta  tai heittävät homoseksuaalin vankilaan? Jotain outoa on ihmisen mielessä..

Tästä päästäänkin pian filosofiseen keskusteluun siitä, miksi monet ihmiset eivät luota omaan moraaliinsa vaan valitsevat mielummin sen tilalle toisten ihmisten luoman moraalin, joka on valmiina "pyhässä" kirjassa tai lakikirjassa.

[Stylos]

Foucault oli mutkia suoriksi vetänyt sosiologi, joka sai aikaan mielenkiintoisia keskustelunavauksia, mutta ei tehnyt kovin huolellista lähdetyöskentelyä, joten hänen julistuksiaan siitä millaista oli menneisyydessä ei kannata  vakavasti ottaa. Hänen suurin ongelmansa on keskittyminen länsimaailmaan uutena aikana ja halu kääntää sen "suuri menestystarina" negatiiviseksi. Foucault ttykkää julistaa, kuinka ennen modernia aikaa ja länsimaailman ulkopuolella asiat olisivat jotenkin "toisin" ilman, että hän paljon noista "toisista" tietää.

[-katy-]

emme me ole syntyneet vapaiksi vaan materiaaliksi koneelle.

Turha kai mainita etten ole tiedemies tai edes akateemisesti koulutettu..mietinpä vaan välillä juttuja vailla riittävää älliä ja keskittymiskykyä  ;-D

Alussa siis oli jokin kone vaiko myöhemmin vai mitä tarkoitat koneella ?

[Horisontintörmäyttäjä]

En tuosta aloituksesta läheskään kaikkea ymmärtänyt tai osannut yhdistää mielessäni joksikin kokonaisuudeksi, mutta tämä osui :

Pahoittelut, jos tuli liian sekavaa ja vaikeaa tekstiä. Olisi ehkä pitänyt muokata sitä enemmän, tuo on pitkälti Foucault'n omaa tyyliä ja mukana on suoriakin lainauksia.

Foucault oli mutkia suoriksi vetänyt sosiologi, joka sai aikaan mielenkiintoisia keskustelunavauksia, mutta ei tehnyt kovin huolellista lähdetyöskentelyä, joten hänen julistuksiaan siitä millaista oli menneisyydessä ei kannata  vakavasti ottaa. Hänen suurin ongelmansa on keskittyminen länsimaailmaan uutena aikana ja halu kääntää sen "suuri menestystarina" negatiiviseksi. Foucault ttykkää julistaa, kuinka ennen modernia aikaa ja länsimaailman ulkopuolella asiat olisivat jotenkin "toisin" ilman, että hän paljon noista "toisista" tietää.

Foucault'n lähdetyöskentelystä en tiedä tarkemmin. Sitä en tiedä, että miksi menestystarinan kääntäminen negatiiviseksi olisi ongelma. Kyllähän rationalisoitumisprosessissa selkeästi on myös varjopuolensa. Toki hyvä on huomioida molemmat puolet. Ainakaan Seksuaalisuuden historia ei ole keskittynyt uuteen aikaan, vaan painopiste on antiikin ajoissa. Foucault myös itse asiassa huomaa seksuaalisuuden osalta jos ei nyt jatkumoita niin ainakin yhteisiä seikkoja antiikin ja kristinuskon ajan osalta. Yleensähän noita eroja ja katkosta on korostettu enemmän. Foucault kyllä viittaa aika harvoin "toisiin" ainakin niissä kirjoissa mitä minä olen häneltä lukenut. Mutta Seksuaalisuuden historiassa on kieltämättä yhdessä kohtaa viittaus Kiinaan, Japaniin, Intiaan ja arabimaailmaan, joissa kerrotaan vallitsevan ars erotica eli erotiikan taito (länsimaissa kehittyi scientia sexualis). Foucault tosin toteaa, että lännessäkin säilyi ars erotican piirteitä. Ars eroticassa totuus löydettiin nautinnosta, eikä sitä harjoitettu hyödyllisyystarkoituksia tai sallitun ja kielletyn rajaa silmälläpitäen. Nautinto on siinä tärkeää itsensä takia.   

[Stylos]

Kyllähän rationalisoitumisprosessissa selkeästi on myös varjopuolensa. Toki hyvä on huomioida molemmat puolet.

Jos sen tekee itse tarkoituksellisesti, niin se on ongelma ja molemmat puolet olisi aina huomioitava. Ei ole kummoista edistymistä, jos valkoinen käännetään mustaksi, vaikka todellinen väri olisi harmaan. Paljon tosiaan kertoo se, että puhutaan Seksuaalisuuden historiasta ja Euroopan ulkopuolelle lähinnä ohimennen viitataan.

On kyllä pakko myöntää, että tunnen Foucaultin juttuja (hullujen historiaa lukuun ottamatta) lähinnä epäsuorasti ja tosiaan syyllistyn siihen, että kritisoin kirjaa jota en oikeastaan ole lukenut. Niinhän ei pitäisi koskaan tehdä. Joka tapauksessa seksuaalisuuden historiasta ja muista Foucaultin käsittelemistä asioita on myöhemmin julkaistu paljon tutkimusta, kun ne ennen häntä olleet varjossa ja jos seksuaalisuuden historia kiinnostaa, kannattaa ehkä paneutua uudempaan materiaaliin.

Sen voi ainakin todeta, että antiikissa vallitsivat loppujalopuksi aika tiukat kulttuuriset normit seksuaalisuudelle. Vapaan, aikuisen miehen tuli olla se aktiivinen osapuoli, jos hän oli homosuhteessa passiivinen, se oli häpeällistä, vaikka ei välttämättä laitonta. Teollistumisen myötä taas kaupungit kasvoivat valtavasti ja ihmisten väliset yhteydet helpottuivat, pääsi syntymään seksuaalivähemmistöjen alakulttuureja tavalla, joka ei ollut ennen mahdollista.

[Chmlnidae]

emme me ole syntyneet vapaiksi vaan materiaaliksi koneelle.

....

Alussa siis oli jokin kone vaiko myöhemmin vai mitä tarkoitat koneella ?

Kone on synonyymi systeemille. Yhteiskunta, joka perustuu joillekin arvoille ja ideologioille, on systeemi.
Foucaultilaisittain jos yritän selittää niin tarkoittaa sitä että syytä ei haeta ihmisen luonnosta tai mielestä vaan juuri niistä normittavista tiedolla operoivista ja tietoa ja normaaliutta sanoittavista (totuutta representoivista) vallankäyttäjistä ja heidän luomistaan puhunnoista/teksteistä/esityksistä (diskursseista).
Suomeksi: tiede, vaikka lääketiede, tutkii ihmistä ja analysoi löytönsä normittaen mikä on tervettä ja mikä sairasta. Luo sellaisen terveen ihmisen identiteetin johon verrataan. Tieto on julkista ja vapaasti saatavilla olevaa.
Eli kun tässä ns. auktoriteetti eli lääketieteellinen viranomainen kertoo mikä on hyväksytty/ toivottu/terve mikä taas poikkeama/ei-toivottu/sairas, ja näin ollen kontrollin ja hoidon tarpeessa oleva, niin ihmiset omaksuvat tarjotun tieteellisen tiedon ja rupeavat normittamaan niin itsensä kuin muutkin ihmiset sen mukaisesti.
Näin systeemi rupeaa valvomaan itseään, sekä valtaa käyttäviä että alistettuja, ei tarvita enää rankaisua sillä normitus hoitaa sen jokaisen yhteiskunnan jäsenen toimesta auktoriteetin/asiantuntijan määrittämien normien mukaisesti.
Se sitten mikä määrittää arvot on kunkin yhteiskunnan ideologia. Nykyään kaiketi siis raha ja se mikä on kannattavaa taloudellisesti ainakin joidenkin intressiryhmien mielestä.
Foucault kuitenkin itse ymmärsi edustavavansa tietyn ajan ajattelua, ja myös sen ajan totuutta ja tietoa. Hän lähti siitä että hän asetti jonkinlaisen työkalun tutkia ja analysoida, foucaltilaisen diskurssianalyysin, ja oletti että tulevat sukupolvet jatkavat siitä, sillä jokaisella ajalla ja paikalla on oma totuutensa.

Sitä en oikein ymmärtänyt tuossa Styloksen heitossa että Foucault olisi ollut heikko lähdetyöskentelyssään (onko jokin lähde tälle...?). Sillä hänen työskentelynsä ja metodinsa nimenomaan ei ollut historiantutkimuksen käyttämä. Hän ei ollut kiinnostunut yksittäisistä historiallisista tapauksista vaan siitä mikä muodosti ihmisestä irrallaan olevan diskurssin. Hän ei ollut ns. humanisti, vaan ennen kaikkea dekonstruktionisti. Hänen nimittämisensä sosiologiksi on aika mutkia suoristavaa myöskin. Hän on erittäin lainattu ja tutkittu tieteentekijä. Poikkitieteellinen nimenomaan. Ja näin ollen hyvinkin vakavasti otettu monenkin jälkeensä tulleen tieteilijän toimesta.

[Stylos]

Sitä en oikein ymmärtänyt tuossa Styloksen heitossa että Foucault olisi ollut heikko lähdetyöskentelyssään (onko jokin lähde tälle...?). Sillä hänen työskentelynsä ja metodinsa nimenomaan ei ollut historiantutkimuksen käyttämä. Hän ei ollut kiinnostunut yksittäisistä historiallisista tapauksista vaan siitä mikä muodosti ihmisestä irrallaan olevan diskurssin. Hän ei ollut ns. humanisti, vaan ennen kaikkea dekonstruktionisti. Hänen nimittämisensä sosiologiksi on aika mutkia suoristavaa myöskin. Hän on erittäin lainattu ja tutkittu tieteentekijä. Poikkitieteellinen nimenomaan. Ja näin ollen hyvinkin vakavasti otettu monenkin jälkeensä tulleen tieteilijän toimesta.

Foucaultilaiset tunnetaan akateemisessa maailmassa vähän omana kulttinaan, jotka vannovat oppimestarinsa nimeen pitivät ne teoriat enää kutiaan tai eivät. Foucault on tieteenhistoriallisesti sen verran merkittävä, että häntä tulee siteerattua monessa paikassa, jos ei muuten niin sanoakseen olevansa toista mieltä.

Puuttumatta nyt siihen, mitä elämäsäni teen, niin itse en muista nähneeni uutta vakavasti otettavaa tutkimusta viimevuosina, jossa Foucaultiin olisi viitattu mutten kuin taustoituksena tai metodologisena esikuvana. Ehkä Chlimidae voisi antaa esimerkin.

Jos taas kritiikistä halutaan nootti, niin seksuaalisuudesta äkkiseltään käpäliin otettuna  Vern L. Bullough Science in the Bedroom. A History of Sex Research toteaa sivuilla  244-5 ”Foucault’s summation was easy to grasp, but it is also simplistic history.”… “Through Foucault’s history might be eraneous, one positive contribution was to emphasize to historians that their historical research were really a centerpiece to the understanding of the place of sex in the contemporary world.”

Jos nyt halutaan yleiskritiikkinootteja, niin otetaan vaikka tämä: http://www.newworldencyclopedia.org/entry/Michel_Foucault#Criticisms_of_Foucault

ja tämä
http://www.physics.nyu.edu/sokal/tallis.html

Foucault perustaa monet teoriansa historiaan ja jos tiedot siitä eivät ole kohdallaan, joko huolimattomuutta tai vanhentuneisuutta,  mennään metsään varsinkin, jos esitetään suuria synteesejä. Monitieteellisessä menetelmässä on aina se varjopuoli, että helposti tulee poimittua vain itselle sopivia kohtia.

Kuten noista Foucault selityksistä näkee, on hänen tekstinsä monimutkaista ja hän kuuluu sarjaan Pekka Himanen. Niin vaikea selkoista, että voi sanoa paskapuheeksi tai neroudeksi, miten haluaa. Hänet on luettu niihin postmodernisteihin, joita on syytetty siitä, että kaikenmaailman pseudotieteily pääsee nykyisin leviämään.

Jos mielisairauksien historia kiinnostaa (”mielisairauksien” määrittely ja tapa toimia niiden kanssahan, on ollut Foucaultin ajattelussa keskiössä), niin suosittelen alkajaisiksi, vaikka Roy Porter, Maddnes a brief History (2002).

[-katy-]

emme me ole syntyneet vapaiksi vaan materiaaliksi koneelle.

....

Alussa siis oli jokin kone vaiko myöhemmin vai mitä tarkoitat koneella ?

Kone on synonyymi systeemille. Yhteiskunta, joka perustuu joillekin arvoille ja ideologioille, on systeemi.
Foucaultilaisittain jos yritän selittää niin tarkoittaa sitä että syytä ei haeta ihmisen luonnosta tai mielestä vaan juuri niistä normittavista tiedolla operoivista ja tietoa ja normaaliutta sanoittavista (totuutta representoivista) vallankäyttäjistä ja heidän luomistaan puhunnoista/teksteistä/esityksistä (diskursseista).
Suomeksi: tiede, vaikka lääketiede, tutkii ihmistä ja analysoi löytönsä normittaen mikä on tervettä ja mikä sairasta. Luo sellaisen terveen ihmisen identiteetin johon verrataan. Tieto on julkista ja vapaasti saatavilla olevaa.
Eli kun tässä ns. auktoriteetti eli lääketieteellinen viranomainen kertoo mikä on hyväksytty/ toivottu/terve mikä taas poikkeama/ei-toivottu/sairas, ja näin ollen kontrollin ja hoidon tarpeessa oleva, niin ihmiset omaksuvat tarjotun tieteellisen tiedon ja rupeavat normittamaan niin itsensä kuin muutkin ihmiset sen mukaisesti.

Okei, kiitti selventämisestä. Jotenkin helpottavaa toisaalta tietää, että tieto muuttuu, ja sen mukana systeemi ja materia. Ja että voi olla avoin uudelle eikä ajatella, että "tää oli nyt tässä". Tietysti ne keillä on ideologiat ja tieto valmiina pakettina ja joka ei voi muuttua heidän mielestään, tilanne on toinen.

[Horisontintörmäyttäjä]

Mikä siinä on, ettei ihminen saisi olla seksuaalisesti sellainen kuin on, jos se ei vahingoita puollustuskyvyttömämpiä/tapahtuu täysi-ikäisten kesken yhteisestä sopimuksesta.

Miksi valtiot, jotka sallivat avioliiton lapsen kanssa, samanaikaisesti piiskaavat tai kivittävät aikuisia seksin harjoittamisesta  tai heittävät homoseksuaalin vankilaan? Jotain outoa on ihmisen mielessä..

Nämä ovat hyviä kysymyksiä. Eihän meitä nykyään pidetä enää sairainakaan, onkos siitä jo peräti kaksi vuotta kun sadomasokismi, fetisismi ja transvestismi poistettiin tautiluokituksesta... Menneinä aikoinahan oli aito lääketieteellinen huoli pervertikoista, uskottiin, että heidän "rappeutumansa" siirtyvät myös heidän jälkeläisilleen. Toinen tapa selittää seksuaalisuuteen puuttuminen oli valtion taloudelliset tarpeet, joihin ei sopinut muu kuin työvoiman uusintamiseen tähtäävä seksuaalisuus. Mutta mikä selittää nykyaikana ilmenevät nihkeät asenteet seksuaalivähemmistöjä kohtaan? Etenkin sellaisten yksilöitten kohdalla, jotka eivät selitä nihkeyttään edes uskonnolla?

Noita kivityksiä ja muita vastaavia touhuja harrastavissa valtioissa ihmisten keskuudessa ovat edelleen vallalla muinaiset kunniakäsitykset. Jostain syystä naisten siveellisyyden katsotaan olevan perheen tai suvun kunnialle erinomaisen tärkeää. Se onkin sitten hyvä kysymys, että miksi tuollaiset kunniakäsitykset ovat edelleen niin elinvoimaisia ja miksi modernisaatiota ei juuri tunnu tapahtuvan.

Joka tapauksessa seksuaalisuuden historiasta ja muista Foucaultin käsittelemistä asioita on myöhemmin julkaistu paljon tutkimusta, kun ne ennen häntä olleet varjossa ja jos seksuaalisuuden historia kiinnostaa, kannattaa ehkä paneutua uudempaan materiaaliin.

Voitko suositella uudempia julkaisuja?

[Stylos]

Vern L. Bullough Science in the Bedroom. A History of Sex Research (1994), jonka mainitsin, on seksologian historiaa oppialana. Suomeksi on viime aikoina seksuaalisuuden historian liittyen julkaistu ainakin Eva Cantarellan Suutele minua tuhat kertaa: Rakkaus ja seksi antiikin Roomassa sekä Hämeen-Anttilan Tuhannen ja yhden yön erotiikka. Kumpaakan en ole lukenut ja ovat suuren yleisön tietokirjoja, mutta kaipa niissä on ainakin kirjallisuutta.

Tässä olisi sitten pari 2005 kirjoitettua suomalaista tieteellistä artikkelia koskienkeskiajan protituutiota ja yhteiskunnan suhtautumista näihin. Linkinen kai on saanut väittärinkin ulos keskiajan Englannin miesprostitoiduista.

http://www.ennenjanyt.net/2005_1/rossi.html
http://www.ennenjanyt.net/2005_2/linkinen.pdf

Tuossa siis nyt jotain, vaikka parempaakin varmasti löytyy.

[-katy-]

Nämä ovat hyviä kysymyksiä. Eihän meitä nykyään pidetä enää sairainakaan, onkos siitä jo peräti kaksi vuotta kun sadomasokismi, fetisismi ja transvestismi poistettiin tautiluokituksesta... Menneinä aikoinahan oli aito lääketieteellinen huoli pervertikoista, uskottiin, että heidän "rappeutumansa" siirtyvät myös heidän jälkeläisilleen. Toinen tapa selittää seksuaalisuuteen puuttuminen oli valtion taloudelliset tarpeet, joihin ei sopinut muu kuin työvoiman uusintamiseen tähtäävä seksuaalisuus. Mutta mikä selittää nykyaikana ilmenevät nihkeät asenteet seksuaalivähemmistöjä kohtaan? Etenkin sellaisten yksilöitten kohdalla, jotka eivät selitä nihkeyttään edes uskonnolla?

Noita kivityksiä ja muita vastaavia touhuja harrastavissa valtioissa ihmisten keskuudessa ovat edelleen vallalla muinaiset kunniakäsitykset. Jostain syystä naisten siveellisyyden katsotaan olevan perheen tai suvun kunnialle erinomaisen tärkeää. Se onkin sitten hyvä kysymys, että miksi tuollaiset kunniakäsitykset ovat edelleen niin elinvoimaisia

Kännykkäsohlausta:

Kunnia-käsite on kyllä aika erikoinen silloin kun alaikäinen raiskauksen uhri tuomitaan syylliseksi rikokseen..

Miksi monet suomalaiset kinkyt kokevat paremmaksi olla "kaapissa"?

Jos jotain koneistoa ja systeemiä ajattelee,joutuu ottamaan huomioon kokonaisauuden,eikä vain yhtä osaa siitä.
Itse asun talossa,jossa puolet asukkaista on muslimeja ja noudattavat esim.ramadania. Naiset ja tytöt ovat hunnutettuja..ollaan lähellä mutta hyvin kaukana.
Erottaa kenties muutama tuhat vuotta,eikä aina tiedä kuka on onnellisempi esim.seksuaalisesti

[Karma]

Foucaultilaiset tunnetaan akateemisessa maailmassa vähän omana kulttinaan, jotka vannovat oppimestarinsa nimeen pitivät ne teoriat enää kutiaan tai eivät.

Eikä tunneta. Foucault on ihan normaalia tavaraa, jota käydään rutiinilla läpi humanistisissa ja yhteiskuntatieteellisissä opetuksissa kaikkien muiden ohella. Ei kyse ole mistään kultista, ellei sitten ole joku erityisen pieni joukko joka sattuu käsittelemään vain Foucault'ia jatkuvasti. Ei, esimerkiksi sukupuolentutkimuskaan ei ole tällainen ala tai joukko, toivottavasti et meinannut sitä antaa esimerkkinä. Väite on vahvuudessaan ja populismissaan oikeastaan aika absurdi. Tuollaista sensationalisointia ei akatemiassa kaivata.

Puuttumatta nyt siihen, mitä elämäsäni teen, niin itse en muista nähneeni uutta vakavasti otettavaa tutkimusta viimevuosina, jossa Foucaultiin olisi viitattu mutten kuin taustoituksena tai metodologisena esikuvana.

Toki vallan aiheesta keskustellessa on huomattavasti paljon muutakin keskusteltavaa kuin vain Foucault, mutta eihän Foucault'n materiaalin, kuten hyvin monen muun hyvin merkittävän tieteen filosofiaan ja metodeihin vaikuttaneen teoreetikon materiaalin, meriitti tai tarkoitus olekaan missään suorassa ja yhden metodipuun sisäisessä tutkimustavassa ja tutkimustuloksessa, joka liittyisi esim. luonnontieteen määrällis-metodisiin lähtökohtiin. Humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen tutkimus ja laajempi teorianmuodostus on toisenlainen eläin usein. Focault't tapauksessa ei pidä niin paljoa tarrautua "historian" käsitteeseen, se ei ole se varsinainen meriitti ja oivallus, eikä teorian kannalta välttämättä edes merkittävä. Niin tai näin, koko ajan Foucault'in kuitenkin tavalla tai toisella viitataan siellä täällä, nimenomaan metodologian kautta ja merkittävänä osana teoriapuuta. Se on hyvin merkittävä ja tärkeä rooli.

En sitten tiedä mitä "vakavasti otettava" tarkoittaa.

Jos nyt halutaan yleiskritiikkinootteja, niin otetaan vaikka tämä: http://www.newworldencyclopedia.org/entry/Michel_Foucault#Criticisms_of_Foucault

Nuo yleiskritiikkinootit eivät oikeastaan ole mitään erityisen ihmeellisiä, eivätkä minusta tee aiheelliseksi aivan sen tason tyrmäystä mitä itse kirjoitit. Siellä myös huomautetaan kritiikin kritiikistä. Kritiikkiä voi kirjoittaa, mutta siellä täällä olevia kritiikkejä tärkeämpää tieteen sisällä on tiedeyhteisön reaktio. En sanoisi, että Foucault'ia kohtaan esitetty välillä epärelevanttikin kritiikki olisi erityisesti horjuuttanut yleistä konsensusta teoriaoivallusten hyödyllisyydestä. En todellakaan ole törmännyt kultti-väitteisiin.

http://www.physics.nyu.edu/sokal/tallis.html

Sokal ja Sokal affair ja postmodernismisyyttelykeskustelu on kyllä aivan oma lajinsa. Kannattaa olla siinäkin kyllä varovaisempi. Ei se ole ihan niin yksioikoista kuin mitä "postmodernismin" kriitikot välillä haluaisivat antaa ymmärtää.

Kuten noista Foucault selityksistä näkee, on hänen tekstinsä monimutkaista ja hän kuuluu sarjaan Pekka Himanen.

Ei nyt ihan näinkään. Haistan lievää yksinkertaistamista ja populismia esim. tuossa Himanen-viittauksessa - mikä nyt tietty on juuri tällä hetkellä varmasti seksikästä. Isolle osalle akatemiaa Foucault'n teoriat ovat aivan hyvin ymmärrettäviä.

Niin vaikea selkoista, että voi sanoa paskapuheeksi tai neroudeksi, miten haluaa. Hänet on luettu niihin postmodernisteihin, joita on syytetty siitä, että kaikenmaailman pseudotieteily pääsee nykyisin leviämään.

Riippuu kylläkin täysin piireistä. "Postmodernismin" kriitikot eivät ole mikään objektiivinen valon ja järjen ääni akateemisen kentän sisällä laajasti ja se keskustelu jotenkin hyvin ratkaisevaa ja merkittävää yleisessä konsensuksessa. Ja kuten sanoin, ei se Foucault niin vaikeaselkoista akatemian sisällä ole...

Nämä ovat kuitenkin sen verran perustason asioita mielestäni, että en aio lähteä linkki- ja kirjaotsikkokilpailuun. En näe järkeä siinä kun näitä juttuja voi opiskella ihan peruskurssi- tai aineopintotasolla sopivissa oppiaineissa yliopistolla tai avoimessa. Merkittävää minusta on se jos myönsit tosiaan Stylos, ettet ole lukenut tai tunne varsinaisesti suoraan aihetta josta kirjoitat.