Voinen liittyä itsekin joukkoon tummaan...
Surusilma:n aloitusviestiä lukiessani oli huojentavaa, (onko tämä sitten positiivisessa- vai negatiivisessa mielessä, tiedä häntä(?)) havaita että muutkin ovat painiskelleet samankaltaisten asioiden kanssa...
-Olen miettinyt välissä, olisiko elämäntilanteeni helpompi/yksioikoisempi jos tunnistaisin itseni homoksi, tai edes vanillaksi....
Syitä voi tietysti nähdä moninaisia, mutta yhtenä kitkana omassa vakavahenkisessä parisuhteessa painaa juuri seksuaalisten mieltymysten ristiriita, jossa kauniimpi puolisko on lähes täyspainotteisesti vanilla, kun taas minä en ole.
Asian tiimoilta ollaan kriiseilty aikojen saatosse pitempäänkin, mutta viimeinen puolivuotta on ollut aika intensiivistä hevosen selässä elämistä ylä- ja alamäkineen. -parisen kertaa myös eroaminen on ollut lähellä, mutta tässä sitä vielä sinnitellään.
Asiaa ei tietystikään paranna se, että enää en oikein jaksa syttyä vanilla-seksistä, vaikka se sinänsä ihan hyvää onkin...
Tietysti tässä vaiheessa, kun pidempään on oltu yhdessä ja saatu perhettä, monet asiat painavat vaakakupissa, joten vaikka seksuaalisuuden ristiriidat säteilevät usein myös muihin arkielämän kompastuskiviin; Perhe-elämä on luonnollisesti yksi niistä asioista, joiden takia en ole raaskinut lähteä kävelemäänkään, vaikka bdsm-puolen patouttaminen on sekin varsin raskasta.
Saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan... Katsotaan rauhassa miten asiat lutviutuvat kohdilleen.
Liika optimismi on perseestä, mutta kai jonkinlaisena realiteettina täytyy todeta sekin, että jos tässä lopulta päädytään eroamaan niin haluan ainakin itse olla varma siitä, että olen yrittänyt kaikkeni suhteen ja perhe-elämän parantamiseksi. -Koitan samalla pitää mieleni avoimena, jos tästä mortifikaatiosta selvittäisiin, ja ristiriidat saataisiin kursittua asiallisella kompromissilla kasaan.
Tunteiden vuoristorataa tämä kuitenkin on, puolin ja toisin....
Sivustoa kannattaa
