Baarin kannatusmaksut
Luottamuksen voi menettää monella tavalla. Tämä on yksi niistä. Jokainen ihminen on selityksen arvoinen - näin ajattelen. Ei mikään elämäntilanne, ei kiireet, ei muut suhteet, ei mikään voi olla sellainen este, että väliä pitävä osapuoli ei pystyisi viestittämään missä mennään ja pyytämään aikaa sekä kärsivällisyyttä odottaa.
Näistä kerroista viisastuneena nykyisin jos tulen mahdottoman tilanteen eteen jossa en pysty toimimaan jonkun ihmisen kanssa, kaivan itsestäni sanoja kertoakseni, että nyt on näin ja miten tästä eteenpäin. Ei se helppoa ole. Helpompaa olisi vaieta ja väistyä. Jatkaa kuin tätä välikohtausta ja sitä ihmistä ei olisi ollut olemassakaan. Mutta tietoisen mielen alueella se ei ole oikea tie.
Lisäys: tai siis niinhän se yleinen fraasi kuuluu, ettei me puhuta eikä juuri pussatakaan.
Hallitseva osapuoli lopettaa yhteydenpidon yhtäkkiä ilman näkyvää syytä, ei vastaa viesteihin etc. Sama tietty voi tapahtua toisinkin päin, että esim. pitkäaikainen subi lakkaa yhtäkkiä pitämästä yhteyttä. Mihin asti tällainen on mielestänne hyväksyttävää? Missä tilanteessa? Millainen yhteydenpito on "riittävää"? Milloin voi viheltää pelin poikki?