Hylkääminen

[Krasavica]

En tiedä, onko tästä aiheesta avattu vielä keskustelua. Tuli tässä keskusteltua eräänä päivänä aiheesta subin uskollisuus alistajalleen siinä tapauksessa, jos alistaja "hylkää" subin. Hallitseva osapuoli lopettaa yhteydenpidon yhtäkkiä ilman näkyvää syytä, ei vastaa viesteihin etc. Sama tietty voi tapahtua toisinkin päin, että esim. pitkäaikainen subi lakkaa yhtäkkiä pitämästä yhteyttä. Mihin asti tällainen on mielestänne hyväksyttävää? Missä tilanteessa? Millainen yhteydenpito on "riittävää"? Milloin voi viheltää pelin poikki?

[Lady Whip]

Luottamuksen voi menettää monella tavalla. Tämä on yksi niistä.

Jokainen ihminen on selityksen arvoinen - näin ajattelen. Ei mikään elämäntilanne, ei kiireet, ei muut suhteet, ei mikään voi olla sellainen este, että väliä pitävä osapuoli ei pystyisi viestittämään missä mennään ja pyytämään aikaa sekä kärsivällisyyttä odottaa.

[n4103xxl]

Koettu tuokin, puolentoista vuoden suhde, meilillä poikki, ilman sen kummempaa selitystä miks.  Siitä on jo vuos,  ollaan nyt ystäviä, jopa saan Häneltä piiskaakin välillä, kun tännepäin suomea eksyy. Mutta, voin sanoa, etti asiasta ollut helppo päästä yli, enkä ole vieläkään saanu selitystä kunnolla, miks niin tapahtu. Tällähetkellä voin vaan kysyä, luottamus... mitä se on, jotain syötävääkö kenties... tjtn 

[namuuN]

Luottamuksen voi menettää monella tavalla. Tämä on yksi niistä.

Jokainen ihminen on selityksen arvoinen - näin ajattelen. Ei mikään elämäntilanne, ei kiireet, ei muut suhteet, ei mikään voi olla sellainen este, että väliä pitävä osapuoli ei pystyisi viestittämään missä mennään ja pyytämään aikaa sekä kärsivällisyyttä odottaa.

Samaa mieltä. Valitettavasti vain joukkoon mahtuu niitä, joiden selkäranka on heikko eikä luonteenpiirteisiin ehkä muutenkaan kuulu minkään sortin empatia tai toisten huomioon ottaminen. Tällaisiin nilviäisiin olen itsekin pari kertaa törmännyt mutta onneksi ne on sentään jääneet vähemmistöksi! Erotakin (tai jättää) voi niin monella tapaa mutta todellakin jätetylle olisi vähintään hyvä kertoa miksi suhde loppui eikä vain kadota maisemista. 

[klipklop]

No jos "hylkääminen" ei liity jonkinlaiseen sovittuun sessioon/elämäntapaan tai 24/7-suhteeseen siten, että molemmat ovat vaikkapa ajoittaisista hylkäämisistä tietoisia, itse viheltäisin pelin poikki samantien. Tai vähintääkin sen jälkeen jos riittävää selvitystä tilanteeseen ei tule. Mielestäni D/s-suhteen on toimittava perustuksiltaan ihan samalla tapaa kuin "normaalinkin" suhteen... mutta tämä on toki vain oma mielipiteeni.

Tietysti jos miettii asiaa siltä kantilta, että joku saa kiksejä epämääräisistä hylkäämisistä ja sen tuomasta piinasta, mitkään sovitut raamit tuskin riittävää pohjaa tällaiselle fetissille antaisi, vaan hylkäämisen, piinan ja epätietoisuuden täytyisi olla todellista, ilman mitään turvasanoja jotka "leikin" lopettaisi. Ööö... joo... meniköhän nyt riittävän syväluotaavaksi filosofoinniksi...?

[swan]

Aihehan sopii hyvin ajankohtaan. "Jumalani, jumalani, miksi minut hylkäsit.."

 Ei taida ihmissuhteissa olla rankempaa asiaa kuin hylätyksi tuleminen ja ehkäpä se hylkääjäkin kokee asiassa tietynlaista vaikeutta.

Aloituksen esimerkki tuo itselle pakosti mieleen, että onko kyseessä esim. minkä ikäiset ihmiset. Teini-ikäisiltä, joilla ei vielä ole samanlaista kokemusta ihmissuhteista ylipäätään kuin vanhemmilla ihmisillä, voi olettaa, että suhde voidaan poikkaista vaikka facebookissa viestillä" en jaksa enää tätä" tai sitten ei tosiaan sanota mitään.

Omasta mielestäni aikusilla, on loppuviimeksi kyse arvoista ja siitä arvosta, mikä yhdellä ihmisellä ylipäätään on/onko ihminen arvokas itsessään vaiko jotain muuta.

Kuten jo todettu edellisissäkin viesteissä suoraan ja epäsuorasti, jokaisella aikuisella,oli subi tai D, soisi olevan kanttia sen verran, että päättää asiat ja suhteet ns. kunnialla. Epäselvyys ja epävarmuus kuulemma on sellaisia asioita, joilla kinkyt "leikkivät", mutta kenellä on taito siihen leikkiin ja kenen ei kannattaisi aloittaa sellaista ollenkaan..

( voi olla offtopikkia: Luin tänään city-lehdestä juttua Villi-Irasta ja jäin miettimään, että korostetaanko liian vähän vastuuta "meidän" piireissä tai halutaanko välittää sellainen asia bdsm:stä vähemmän tietäville, että vastuu on mukana leikeissä eikä kyse ole vain silmittömistä orgioista, joissa nautinto talloo alleen kaiken muun.)

[Krasavica]

Mietin samaa kuin Misuli. Itse olen kokenut ko. hylkäyksen (tosin en mitenkään "täydellisesti", kaikkeen muuhun oli aikaa paitsi subille eikä sellanenkaan kivaa ole; ei auttanut asiasta keskustelu, sama homma jatkui ja kuulemma sama homma jatkuu vieläkin) ja ei sitä vain ymmärrä. Samaa mietin kuin swan, että näissä piireissä jää usein tunteet sivuun... Siis muiden tunteet, omat otetaan tietty huomioon (joskaan ei aina).

Tällaisia pääsiäispohdintoja.

[klipklop]

Empä osaa sanoa liekö hylkäämiset yleisempiä kinkypiireissä, mutta helvetin yleistä se tuntuu muuten olevan. Itse en osaa enkä jaksa analysoida mistä moinen johtuu, mutta ei ihminen ainakaan kovin vastuuntuntoinen tai kypsä voi olla jos ei vaivaudu edes selvittämään tilannetta reilusti. En myöskään näe kovinkaan suurena menetyksenä tällaisen kakaran poistumista kuvioista, varsinkaan jos kyseinen henkilö on toiminut jonkinlaisena D:nä, mikä jo itsessään on suuri henkinen/terveydellinen riski subille.

[Lady Whip]

Täytyy myöntää, että itse olen niitä ihmisiä ketkä hylkäävät. Ei kinkysuhteessa mutta parisuhteissa. Sellainen kerrasta poikki-tilanne. Syyn pitää olla hyvä ja silloin suuntaan katseeni eteenpäin, otan ja lähden enkä palaa enää samaan koskaan, vaikka on pyydetty ja kerjätty. Olen myös ollut huono selvittämään tilanteen. Ajattelen, että eiköhän hän tiedä mitä teki kun sai minut lähtemään.
Täytyy olla sellainen pidempiaikainen hiertävä tilanne joka räjähtää jossain vaiheessa ja silloin tavarat kasaan ja menen. Yhden kerran jopa jätin kaiken hänelle, otin itseni ja ylpeyteni mukaan ja lähdin. Kerralla meni uusiksi kaikki ihmissuhteet, tavarat, kaupunki, työpaikka..siis ihan kaikki.

Näistä kerroista viisastuneena nykyisin jos tulen mahdottoman tilanteen eteen jossa en pysty toimimaan jonkun ihmisen kanssa, kaivan itsestäni sanoja kertoakseni, että nyt on näin ja miten tästä eteenpäin. Ei se helppoa ole. Helpompaa olisi vaieta ja väistyä. Jatkaa kuin tätä välikohtausta ja sitä ihmistä ei olisi ollut olemassakaan. Mutta tietoisen mielen alueella se ei ole oikea tie.
Olen oppinut ottamaan kipeänkin asian esille, puhumaan sen ja käsittelemisen jälkeen tekemään ratkaisun. Joskus jopa luopumaan jostain rakkaasta sen takia, että hänen on helpompi ja parempi jatkaa ilman minun läsnäoloani.

[swan]

Näistä kerroista viisastuneena nykyisin jos tulen mahdottoman tilanteen eteen jossa en pysty toimimaan jonkun ihmisen kanssa, kaivan itsestäni sanoja kertoakseni, että nyt on näin ja miten tästä eteenpäin. Ei se helppoa ole. Helpompaa olisi vaieta ja väistyä. Jatkaa kuin tätä välikohtausta ja sitä ihmistä ei olisi ollut olemassakaan. Mutta tietoisen mielen alueella se ei ole oikea tie.

Niinhän se on tosiaan, että esim. ulkopuolisen on niin helppoa sanoa, kun itse ei ole tilanteessa, että miten toimitaan.

Mua onkin aina kauhistuttanut se näissä kinkyjutuissa, että kun me suomalaiset ei puhuta oikein muuten kuin pakon edessä jos sittenkään. Jotta mistähän sitä itse kaivais niitä sanoja tilanteen sattuessa..vai moikkaisinko naamakirjassa hätäseen vai poistuisinko  vaivihkaa jonnekin.

Lisäys: tai siis niinhän se yleinen fraasi kuuluu, ettei me puhuta eikä juuri pussatakaan. 

[n4103xxl]

Lisäys: tai siis niinhän se yleinen fraasi kuuluu, ettei me puhuta eikä juuri pussatakaan. 

Näimpä... empä edes muista, koska Master olis mua suudellu.. joskus sillon ihan alkuaikoina kai.  Olen päätelly ettei se oikein sovi Heidän arvolleen, tai sit en ole itse sen arvonen... tjtn 
Puhumaan olen itsekin opetellu, ja niistä vaikeistakin asioista. Mulla on kai taipumua vähän sit pistää toinen loppupelissä selkä seinäävasten, ja pakottaa puhumaan, jos se vaan on jotenkin mahdollista.  Exä ei sit osannu puhua vaikeista asioista, vaikka yritin eron jälkeen kyselläkin ja keskustella, joten sit ollaan ystäviä, niitä ei ole kuitenkaan liikaa.

[submit]

Krasalla oli kovasti paljon kysymyksiä aloitusviestissä En muista aikaisempaa keskustelua tästä aiheesta, siksikin kiinnostava aihe

Tuskinpa subin on oltava alistajaansa sitoutuneempi. Jos yhteydenpito loppuu äkillisesti D:n puolelta ilman syytä, eikä vastakaikua yhteydenottoyrityksiin tule, kannattanee subi tulkita alistajan mielenkiinnon loppuneen ja nostaa kytkintä jos vain kykenee siihen. Tosin toivoisi ihmisten osaavan ilmoittaa selkeästi siinä vaiheessa kun huomaa, että kiinnostus on lopahtanut. Tai esim. arki jyrää siihen malliin, ettei enää ole aikaa subille entiseen tapaan. 

En osaa ajatella, että kinkysuhteissa oltaisiin huonommin toisia kohtaan käyttäytyviä kuin muunlaisissa suhteissa, mutta ehkä pettymykset tuntuvat pahemmilta, koska BDSM:ssa helposti mennään usein psyykkisesti syvemmälle tai herkemmille alueille kuin tavallisissa suhteissa.

[orjamies]

Tuli 1 omakohtainen kokemus mieleen,kun olen hyvin sairaaloinen ihminen fyysisesti, olin ollut semoisessa 1 kerta viikossa tapaamis "suhteessa",no sitten se sovittu päivä läheni ja vaikka miten yritin tsempata itseäni,jouduin perumaan tapaamisen no uusi sovittiin sitten käy niinkuin "murphynlaissa",että tulee uusi peruutus samasta syystä tätä sitten jatkui jonkunaikaa sitten tulee se onglma, kun on kroonisesti sairas ei voi 100% varmuudella luvata milloin pääsisi sitten tulemaan,jatkoimme mailailua siis lähinnä ilmoitin tääkin viikko jää välistä aikansa,sit siinä kun tulee riittävänpitkä väli alkaa se kynnys nousta varmasti molemminpuolin korkeaksi,että tämä vaan kuihtui pois kumpikaan ei virallisesti hylännyt toista,en tiedä kehtaisiko enää monen kuukauden jälkeen ilmottautua että hei nyt se taas kävisi?no aiheeseen 2 eli tuolla sivuttiin kunnioutusta tämäkin oma kokemus joskus kinkychatin alkuajoilta,sillon kun et ole vielä tavannut henkilöä vaikka olenkin sub,mielestäni voi keskusteella toisenkin kanssa tyyliin,että ok tapaan rouva b perjantaina,mutta jos meillä ei natsaa otan rouva c hen yhteyttä kun eräs Domina sai tietää kuviosta suuttui ja peruutti tapaamisen,ymmärrän naisilla on varavalita,mutta mihin se raja sitten vedetään ehkä Domina olisi voinut sanoa,että ei hyväksy minkäänlaista yhteydenpitoa mm chattaamista tms muihin,silloin olisin tietty toiminut niin.

[Smooth]

Kinkypiireissä kait sitoutumista on laidasta laitaan. Paha vaan kun yksi menee sitoutumaan ja toinen näkee tilanteen mukavana pelitilanteena. "Löysässä hirressä" oleminen saattaa olla huonompi vaihtoehto kun hylkääminen. Kun asia on käsitelty, pohjamudassa ryömitty, voi noustaa ja jatkaa eteenpäin. Ehkä se on jopa vapauttavampi vaihtoehto.

[I-me]

Hallitseva osapuoli lopettaa yhteydenpidon yhtäkkiä ilman näkyvää syytä, ei vastaa viesteihin etc. Sama tietty voi tapahtua toisinkin päin, että esim. pitkäaikainen subi lakkaa yhtäkkiä pitämästä yhteyttä. Mihin asti tällainen on mielestänne hyväksyttävää? Missä tilanteessa? Millainen yhteydenpito on "riittävää"? Milloin voi viheltää pelin poikki?

Jos vastapuoli ei pidä yhteyttä voi esittää kaksi kysymystä: 1 onko hän kyllästynyt? 2. Onko jotakin sattunut?

Kinkyt ovat ihmisiä. Ihmisten mieli muuttuu. Ihmisten elämässä tapahtuu muutoksia. Korrektia on tietysti kertoa vastapuolelle jos homma ei enää omassa mielessä toimi. Minun mielestäni tuohon ilmoitukseen riittää aivan loistavasti tekstiviesti/meili, sillä jos jommalla kummalla on olo ettei homma toimi, ei silloin selittely ja asian vatvominen vastapuolen kanssa muuta asiaa tai tee sitä yhtään sen paremmaksi. Ymmärrän kyllä toki hylätyn osapuolen tarpeen selitykselle, mutta kun aina sitä selitettävää ei ole, silloin pitäisi hyväksyä se toteamus:"vika ei ole sinussa, tämä ei vain toimi." sillä jos suhdetta väkisin tekohengitetään on taas edessä se perinteinen takertuminen, toisen kanssa ollaan omista fiiliksistä huolimatta, vain jottei pahoiteta toisen mieltä...

Mutta jos sitten toiselle onkin sattunut jotakin?? Kauanko pitää odotella?? Se on kovin yksilöllistä. Toisille parin päivän odottelu on liikaa, toiset voivat odotella kuukausia ahdistumatta..