Dominoivat ihmiset ja narsistinen persoonallisuushäiriö

[-katy-]

Persoonallisuushäiriötiä on tutkittu maailmalla laajaltikkin. Suomessa se on suhteellisen uusi juttu, asiasta kertoo sekin, että meillä on vain yksi teos suomeksi aiheesta, tämäkin kirjoitettu vain sen takia kun ei ole aikaisemmin ollut. Alan opiskelijat tietävät varmasti, ensimmäisenä vuotena sitä saa plärätä ihan tarpeeksi.
Tästä syystä se on meille muoti-ilmiö.

Kyllähän tämä BDSM- maailma on narsisteille hyvä pelikenttä, ei kait sitä kukaan kiellä? Onko täällä kuitenkin narsisteja enemmän kuin muualla? Mene ja tiedä, paha sanoa.

Olisko kuitenkin esim. psykiatriaan perehdytty aika hyvin meillä eli mikä on tärkeä apuväline ymmärtää persoonallisuushäiriöitä? Minua itseäni kiehtoo kyllä ihmismielen kiemurat ja sairaudet myös, mutta ymmärrän olevani korkeintaan jonkinlainen keittiöpsykologi. Tietysti tuo, että on vuosikymmenten kokemusta ruohonjuuritasolla, on kanssa aika auttavaa, niin hyvässä kuin pahassa.

Tuntuisi, että ainakin viihdearvo on mennyt aiheesta jo menojaan, eli eivät kohulehdet enää niin kirjoittele aiheesta, mutta toisaalta kun ei lue juuri mitään lehtiä, ei voi tietää.

Juuri tuota aina koittanut sanoa, että pelikenttähän tämä on, aivan valmis sellainen, mikäli haluaa ihmisten mielenterveydellä leikkiä so. pelleillä.

Tunnistan itsessäni edelleen nuo heikkoudet ja sen, että joutuu joka päivä ns. asennoitua. Toivoo vain, että pysyisi pää suht. kunnossa..eli ei hakeudu sellaisten ihmisten seuraan, joilla selkeästi on vaikeuksia ihmisten kanssa toimia aikuisten tavalla.

Vaikea laji tämä.

[Raippa]

Harvinaista että jaksoin lukea koko ketjun tähän asti. On aika pelottavaa alkaa tutkia omaa käytöstään ja verrata sitä muiden käytökseen.Puhumattakaan siitä että siihen lisätään ns. virallista tietoa siitä mitä itsestään ja toisesta tutkii. Kohta tietää kyllä ihan varmasti että on jotenkin viallinen persoona. Mutta jos mennään takaisin siihen narsistisuuteen. Voitaisko koko asia kääntää ihan päälaelleen? Narsistisuus tuo väistämättä mieleen narsistisen persoonallisuus häiriön jolla isketään kaikkea mikä ei sovi vastapuolen käyttäytymis normeihin siitäkin huolimatta että oikeasti ei ole kyse persoonallisuushäiriöstä. Mitä olisi tilalla jos muinainen kreikkalainen mytologia ei olisikaan tuottanut sanaa narsismi? Jos Narkissosta ei olisi koskaan ollutkaan. Tai jos sitä joka tarinan Narkissoksesta kirjoittanutta ei olisi koskaan syntynyt. Mikä nykymaailman tuntema narsistisuus silloin olisi? Mitäs sitten jos narsismia ei olisi oikeasti olemassakaan? Ihmiset olisi täysin epänarsisteja kaikessa suhteessa toiseen ihmiseen ja elolliseen? Olisiko koko ihmiskunta jäänyt syntymättä? Olisiko edes ollut mahdollista syntyä nykymuotoista elämää? Paljon parjatussa Wikipediassa on terveestä narsismista mielenkiintoinen näkökulma.

[Riverlady]

Mitä olisi tilalla jos muinainen kreikkalainen mytologia ei olisikaan tuottanut sanaa narsismi? Jos Narkissosta ei olisi koskaan ollutkaan. Tai jos sitä joka tarinan Narkissoksesta kirjoittanutta ei olisi koskaan syntynyt. Mikä nykymaailman tuntema narsistisuus silloin olisi?

Vanha testamentti on wikin mukaan kirjoitettu n. 1400-400 eaa., Kreikan mytologiat kirjattu ylös n. 700 eaa.

Ja vanhan testamentin alussahan 1. Mooseksen kirjassa Jumala "loi hänet omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät" (en muista tarkkaa sanamuotoa). Naisen Jumala "teki miehen kylkiluusta", niin että kyllä mytologioissa oli narsisminkaltaista sekoilua jo ennen kuin Narkissos-myytti syntyi.

Ehkä narsistista persoonallisuushäiriötä sanottaisiin jumalharhaksi, joka käsitteenä oliskin aika lähellä n-sanaa.

Mitäs sitten jos narsismia ei olisi oikeasti olemassakaan? Ihmiset olisi täysin epänarsisteja kaikessa suhteessa toiseen ihmiseen ja elolliseen? Olisiko koko ihmiskunta jäänyt syntymättä? Olisiko edes ollut mahdollista syntyä nykymuotoista elämää? Paljon parjatussa Wikipediassa on terveestä narsismista mielenkiintoinen näkökulma.

Vastauksen tietää, kun tietää ovatko ihmisen tai minkä vaan muun eliön geenit "itsekkäitä" tai kuinka ylittämätön vietti minkä tahansa eliön lisääntymisvietti on. En kyllä itse lähtisi väittämään, että geenit ovat "narsistisia".

Lajien ja yhteiskuntien synty ja hengissäsäilyminen ja (ihmis)yksilön pyrkimykset eivät ole sama asia, vaan päinvastoin usein ristiriidassa keskenään, ks. rahanahneus ympäristön, pankkilaitoksen ja esim. eurovaluutan kustannuksella.

[-katy-]

Jos aihetta haluaa lähestyä uskonnoista käsin,niin pitäs ehkä huomioida ainakin kaikki suurimmat uskonnot kristinuskon lisäksi,eli islamin,hindun,buddhan,juutalaisen...
ja sitten noista sen tuhannen alalajia ja tuhannen lahkoa

[Chmlnidae]

...jos nyt ei sentään siihen uskontoon mentäisi tässä...

Minulle ei kyllä nyt oikein auennut miten sillä olisi mitään merkitystä mitä mytologiassa on tapahtunut ja mitä termivalintoja on tehty 

Niin että(kö) jos ei olisi sanaa narsismi niin ei olisi sellaisia lapsuusiän kokemuksia joista seuraa, mahdollisesti, tietynlainen mielenrakenne(ko). Tsori mä tipuin Raippa....

Pieni lisäys: ylipäätään, en ainakaan enää omalla kohdallani, näe erityisen tarpeelliseksi kovasti pyöritellä kuka ja mitä, tai edes miksi.
Ymmärrän kyllä jos on kohdannut traumatisoivia kokemuksia niin tarvitsee niiden pyörittelyä ja haluaa ymmärtää. I'v been there....

Mutta sitten kun vellontavaihe on ohi, ja jos ei nyt mikään srinkki tai alan harrastaja tai opiskelija ole, niin tie kutsuu; parempi simppelisti tutkiskella omia fiiliksiään kussakin tilanteessa ja kunkin ihmisen kohdalla. Jos on huonot fibat niin kannattaa suunnata kulkuaan toisaalle. Ja jos, siis jos; epäterveet ihmissuhdejutskat vetää puoleensa ja sen jopa hiffaa, niin kannattaa jos ei pysähtyä ja miettiä hieman pidempäänkin, lähinnä itseään, niin ainakin hidastaa kulkuaan sen verran ettei aivan omaa sieluaan kadota. Tutkia voi, niin itseä kuin muita, tietty, mutta rikkoa ei kannata.

[Hra K]

Onko täydellisen "narsistin" ja täydellisen "masterin" ero lopulta vain siinä, että jälkimmäiselle valta on vain leikkiä?

[-katy-]

Onko täydellisen "narsistin" ja täydellisen "masterin" ero lopulta vain siinä, että jälkimmäiselle valta on vain leikkiä?

Omasta löyhästä mielestäni ero on vastuunotossa.

 Persoonallisuushäiriöinen ei ota lopulta vastuuta tekemisistään ja sanomisistaan, hänellä ei ole tilannetajua eikä kykyä asettua aidosti toisen tilanteeseen ja tunnelmiin. Olen miettinyt, että joillain kyse on tosiaankin aivojen toimintahäiriöstä ja sitten elämänkokemuksista, jotka edesauttaneet tilaa pahenemaan. Sairaudelle ei välttämättä aina mahda mitään, mutta sitä voi yrittää ymmärtää. Ei kuitenkaan oman mielenterveyden ja hengen kustannuksella.

En väitä, että vastuunottaminen olisi aina helppo asia ja sitoutuminen siihen mitä tekee ja sanoo. Oikeastaan se on aika hirvittävää välillä, kun kyse on ihmisistä.

Voi tietysti miettiä, että mitäs vastuunottamista siinä on, kun kyseessä on kaksi aikuista ihmistä. Asetelma on mun mielestä kuitenkin sellainen, että dominoivalla on suurempi vastuu, jos ja kun hän saattaa alistuvan avuttomaan ja puolustuskyvyttömään tilaan kontrollinsa alaisuuteen. Silloin on vastuu saatella alistuva noista "tiloista" maanpinnalle ja arkeen. Vai mitä muut ovat mieltä?

[Chmlnidae]

Joo, ja sit toi osio; I'v been there...

Joskus, ei kovin kauan sitten, jouduin lähes vuodeksi sairaslomalle kun törmäsin narsistiin. Narsisitiin tai sosiopaattiin. En ollut sitten ainoa joka joutui sairaslomalle kyseisen tyypin, esimiesasemassa olevan, takia. Pari muuta vielä vaihtoi työpaikkaa. Tarinani ei taida olla kovinkaan originelli; kaltaisiani on paljon. Edelleen saan puheluita samaisesta työyhteisöstä huonosti voivilta. Minusta tuli jonkinlainen ikoni ja esitaistelija, ja asioihin myös puututtiin sen jälkeen. Puututtiinko riittävästi ja oikeisiin kohtiin en osaa sanoa, enkä oikeastaan edes kovin paljon halua asiaa enää pohtia.
Onnekseni koitui todella hyvä työterveysasema, ja kertakaikkisen loistokas hoitotiimi. Olin nimittäin sen verran paskana että todella, ekaa kertaa, elämässäni (toivottavasti myös vikaa) pelkäsin hajoavani.
Mutta kriisiterapiaa, loistavan srinkin (plus konsultoivan psykiatrin) kanssa tarvittiin neljä kuukautta. Selvisin lyhyellä ajalla sillä syy "sairastumiselleni" oli ulkoa aiheutettu.
Mutta välittömästi hoitoon hakeutuessani dignoosi oli kyvyttömyys puolustautua riittävästi (tällä analysoinnilla ja asioiden ääneen sanomisella kannattaa olla hyvät puolustautumismekanismit  ). Tämän alueen kanssa sitten ruvettiin tekemään töitäkin. Toivottavasti olen oppinut asiasta jotakin; aika, ja elämä, näyttää.
Niin, ja luonnollisesti, niin kuin varmaan kaikki (lähes) narsistien uhrit, minäkin syyllistin ja hain syytä itsestäni. Mutta hoitoprosessiini kuului myös viikkoja kestäneet tutkimukset ja analyysit itsestäni. Hyvä niin, sillä se oli erittäin suuri osa selviytymistäni vaikka en sitä heti silloin osannutkaan arvostaa (testit tuntuivat turhan kovilta ja vaativilta siinä tilassa).

[Chmlnidae]

Joten minä, sinä tai kukaan muu jolla ei ole asiaankuuluvaa koulutusta ei oikeastaan voi ketään julistaa narsistiksi.

Mainitsemaani muoti-ilmiöön kuuluu nimenomaan toisten ihmisten narsistiksi julistaminen.

Psykiatriset diagnoosit on myös aina valitettavasti sattumankauppaa.

Kuka tahansa voi käydä psykiatrilta hakemassa lähes minkä tahansa diagnoosin. Opettelee vain minkälaisia 'oireita' haluamaansa diagnoosiin liittyy ja menee esittämään asiansa riittävän vakuuttavasti psykiatrille. Uskoisin, että sekä diagnoosi että sopiva lääkitys on saatavilla melko helposti.


IKRM

Tähän hieman kuultua...

Tämä liittyy Yliopiston erääseen tutkimusryhmään ja sen aineistoon jossa voidaan selkeästi todeta että vaikka ihmisellä (miehellä) on toinen diagnoosi niin hän esiintyy virallisesti toisen diagnoosin saaneena.
Olen kuullut tähän liittyen että nimenomaan psykopaatit koittavat saada jonkin muun diagnoosin kuin oikean ja omansa. Erityisen suosittu on asperger-diagnoosi.
Tämä on kammottavaa. Asperger on autismin alalaji ja minä ainakin symppaan erityisesti autisteja. Heidän aivonsa ovat erilaiset ja siitä johtuen heidän kokemuksensa todellisuudesta ovat aistillisesti erilaiset. Ja sit jotkut helvetin ku..päät...oikesti; TOSI sairasta.

[-katy-]

Psykopatiasta Hannu Lauerman mukaan. Tuota henkilö kyllä kuuntelee ihan mielikseen, kun ulosanti on niin selkeää ja ymmärrettävää:

http://www.youtube.com/watch?v=zknUf5Oogbo

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/henkilokuvassa-ihmismielen-asiantuntija-hannu-lauerma-pahuus-kiehtoo-se-on-stimuloivaa

[pulseproto]

Joo, ja sit toi osio; I'v been there...

.. Näitä nimiä on tullut kerättyä.. jonkunhan näillekin on "jokupäivä" luettava lukua..
Surullista luettavaa.. ( itsekin aikoinaan koitti puolustaa erästä toimitustyöntekijää muun väen työpaikkakiusaamiselta.. Vaikeita juttuja toimia niin ettei tule itselle palloa ;/ )

ps. huomattu että nämä narsistipsykot varsinkin ne jotka työnantaja on laittanut sairaseläkkeelle käyttävät kaiken aikansa ja tarmonsa muiden vainoamiseen.. useita herjaussyytteita, ym tännekin satanut mutta toistaiseksi syyttäjä vetänyt keissit lopulta pöntöstä aina alas..

Aina vaan ei voi kääntää toistaposkea tai loputtomasti katsoa toisaalle vaan laki on otettava omiin käsiin vaikka siinä sitten omakin maine tahriintuisi..

[Raippa]

Vanha testamentti on wikin mukaan kirjoitettu n. 1400-400 eaa., Kreikan mytologiat kirjattu ylös n. 700 eaa.

Ja vanhan testamentin alussahan 1. Mooseksen kirjassa Jumala "loi hänet omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät" (en muista tarkkaa sanamuotoa). Naisen Jumala "teki miehen kylkiluusta", niin että kyllä mytologioissa oli narsisminkaltaista sekoilua jo ennen kuin Narkissos-myytti syntyi.

Ehkä narsistista persoonallisuushäiriötä sanottaisiin jumalharhaksi, joka käsitteenä oliskin aika lähellä n-sanaa.


Vastauksen tietää, kun tietää ovatko ihmisen tai minkä vaan muun eliön geenit "itsekkäitä" tai kuinka ylittämätön vietti minkä tahansa eliön lisääntymisvietti on. En kyllä itse lähtisi väittämään, että geenit ovat "narsistisia".

Lajien ja yhteiskuntien synty ja hengissäsäilyminen ja (ihmis)yksilön pyrkimykset eivät ole sama asia, vaan päinvastoin usein ristiriidassa keskenään, ks. rahanahneus ympäristön, pankkilaitoksen ja esim. eurovaluutan kustannuksella.

Erittäin mielenkiintoinen näkökulma raamatun kertomuksista.

Tuskin geenit sinällään on narsisteja, mutta kuten tuossa aiemmin kirjoitetussa tekstissä tuli ilmi genetiikka voi vaikuttaa narsistisuuden kehitykseen ja iteskkyyseen yleensäkin.

Mutta jos tutkitaa narsismia ja siihen liittyvää persoonallisuus häiriötä yhteiskuntaan ja sen toimintoihin liittyen. Herää kysymys kun ihmiset hakeutuu politiikkaan ja päättäviin elimiin, että onko siinä kuinka paljon narsismia mukana ja kuinka paljon poliittinen pyrkysryys on narsistisen persoonallisuushäirinön ilmentymää? Olen pannut merkille kuten varmaan muutkin asiaa seuranneet ja historiaa lukenee, että sellaiset ihmiset, jotka ovat tietoisesti pyrkineet saavuttaman hallitsevan yhteiskunnallisen aseman, eivät ole juuri koskaan saameet aikaa semmoisia asioita, jotka olisivat oikeasti auttaneet niitä hallittavia selviämään paremmin omien ongelmiensa kanssa. Päin vastoin. Mutta silloin kun ns. poliittinen noste on tuonut oikeita ihmisiä oikeisiin paikkoihin on itsekkyyskin ollut hiukan vähäisempää. Onko poliittinen omaneduntavoittelu myös luettavissa narsististen persoonallisuushäiriöitten joukkoon? Valtahan sokaisee ihmistä näkemästä kokonaisuutta. Se synnyttää myös pelkoa sen menettämisestä. Kuinka paljon narsistisen persoonallisuushäiriön omaava ihminen pelkää sitä oman valtansa murenemista silloin kun hän alkaa käyttäytyä väkivaltsiesti niin psyykkisesti kuin fyysisestikin? Onko itsensä likoon laittaminen niin haastavaa joillekin, että se ainoa suhde, jonka on saanut luotua on pidettävä keinolla millä hyvänsä?

[Chmlnidae]

Joo, -katy- Lauerma on aika hauska. Tässä vähän lisää, enemmän valkokauluspsykoista ja natseistakin: http://www.youtube.com/watch?v=jia11_gQlSg
(14:05 eteenpäin aika jees kohta :-O)
Ja totta Pulse. Ainut kerta kun todella rupesin pitkiä aikoja pohtimaan miten ottaisin hengen ihmiseltä, en siis itseltäni vaan siltä kusipäältä. Ne eivät olleet mitään kauniita ajatuksia. Mutta käsittelin niitä srinkin kanssa ja hän totesi että on juurikin terveen merkki että sellaisia reaktioita tulee; passiivisuus on paljon huonompi tapa reagoida.

[subcat]

Onko täydellisen "narsistin" ja täydellisen "masterin" ero lopulta vain siinä, että jälkimmäiselle valta on vain leikkiä?

Omasta löyhästä mielestäni ero on vastuunotossa.

 Persoonallisuushäiriöinen ei ota lopulta vastuuta tekemisistään ja sanomisistaan, hänellä ei ole tilannetajua eikä kykyä asettua aidosti toisen tilanteeseen ja tunnelmiin. Olen miettinyt, että joillain kyse on tosiaankin aivojen toimintahäiriöstä ja sitten elämänkokemuksista, jotka edesauttaneet tilaa pahenemaan. Sairaudelle ei välttämättä aina mahda mitään, mutta sitä voi yrittää ymmärtää. Ei kuitenkaan oman mielenterveyden ja hengen kustannuksella.

En väitä, että vastuunottaminen olisi aina helppo asia ja sitoutuminen siihen mitä tekee ja sanoo. Oikeastaan se on aika hirvittävää välillä, kun kyse on ihmisistä.

Voi tietysti miettiä, että mitäs vastuunottamista siinä on, kun kyseessä on kaksi aikuista ihmistä. Asetelma on mun mielestä kuitenkin sellainen, että dominoivalla on suurempi vastuu, jos ja kun hän saattaa alistuvan avuttomaan ja puolustuskyvyttömään tilaan kontrollinsa alaisuuteen. Silloin on vastuu saatella alistuva noista "tiloista" maanpinnalle ja arkeen. Vai mitä muut ovat mieltä?

Tuo vastuunotto kuulostaa mustakin aika hyvältä keinolta vetää sitä rajaa. En silti allekirjoita, että tuo liittyis kaikkiin persoonallisuushäiriöihin, narsismiin käsittääkseni ainakin. Mulla on todettu persoonallisuushäiriö, jota on hoidettu hyvin tuloksin, mutta edes ennen hoitoa en oo ollu kykenemätön asettumaan toisen kenkiin tai ottamaan vastuuta sanomisistani tai tekemisistäni. Pikemminkin päinvastoin, oon kantanu liikaaki huolta kaikesta, koen muutenkin kamalaa maailmantuskaa jatkuvasti Narsistisilla ei vaan ole sitä sairaudentuntoa, että ne tunnistaisi itsessään olevan mitään vialla, eivätkä useinkaan hakeudu hoitoon ja tästä varmaan johtuu, miksi se ennuste "paranemiseen" on niin huono. En oikeastaan usko että persoonallisuushäiriöistä parannutaan, niiden kanssa opitaan elämään.

Ja tuosta kysymyksestä... Dominoivalla on oma vastuunsa, mutta vastuu on myös alistuvalla. Pitää kertoa jos ei johonkin pysty ja ne turvasanat on siinä oiva keino. Dominoivan pitää voida luottaa alistuvaan, että se vetää itse omat rajansa, vaikka joutuukin tunnustelemaan tilannetta jatkuvasti ja etenemään sen mukaan. En silti osaa sanoa, onko siinä toisella sen suurempi vastuu, eikö siihen suhteeseen olla kuitenkin lähdetty yhtälaisin panoksin?

[-katy-]

Tuo vastuunotto kuulostaa mustakin aika hyvältä keinolta vetää sitä rajaa. En silti allekirjoita, että tuo liittyis kaikkiin persoonallisuushäiriöihin,...

Ok.