Ylipaino

[Nallu]

Minä olen aina ollut viehtynyt pyöreisiin naisiin ja mahakkaisiin miehiin. Pehmeät muodot ja kaaret ja halittava masu ovat niitä asioita minua miellyttävät

Nyt itse lihavana en niinkään allekirjoita sitä että haluaisin laihtua mutta haluan kohottaa kuntoa ja pysyä terveenä. Painonpudotus kuitenkin liittyy tuohon kunnonkohotus-projektiin joten sitä ei voi välttää kun haluan saada tuloksia aikaan. Minusta on ihanaa olla minä.

Ylipaino ihan oikeasti rajoittaa monia tekemisiä ja on terveysriski. Ylipaino ja lihavuus ei kuitenkaan ole aina synonyymi sille että olisi laiska ja ei ikinä liikkuisi. Allekirjoittaneella se tosin on täysin syy sille miksi olen lihava - viihdyin paremmin sohvalla lukemassa kirjaa kuin hikoilemassa salilla tai jumpassa ja olen melkoinen herkkuperse. Itseaiheutettua vaan ei pahemmin harmiteltua.

[kuuliainen]

Omien ja muutaman tuttavan hyviin kokemuksiin nojaten rohkenen suositella reilusti ylipainoisille hiilareiden saannin rajua vähentämistä.

En tunne mekanismin kaikkia yksityiskohtia, mutta tuntuu toimivan arjessa ja juhlassakin siksi, että ei tarvitse niin tarkasti tuijottaa energian kokonaismääriä kunhan vaan minimoi hiilareiden määrän.

Nyt kun on oppinut kuuntelemaan paremmin omaa kehoansa, niin hiilarit erityisesti leipä ja harmikseni myös hedelmät eivät tuota juuri lainkaan kylläisyyden tunnetta, vaan melkeimpä päinvastoin - mitä enemmän leipää syön sen enemmän on nälkä !


Eli vanha yksiulotteinen väite pelkästä syödyn ja kulutetun energiamäärän suhteesta on vain osatotuus.

[-katy-]

Omien ja muutaman tuttavan hyviin kokemuksiin nojaten rohkenen suositella reilusti ylipainoisille hiilareiden saannin rajua vähentämistä.

En tunne mekanismin kaikkia yksityiskohtia, mutta tuntuu toimivan arjessa ja juhlassakin siksi, että ei tarvitse niin tarkasti tuijottaa energian kokonaismääriä kunhan vaan minimoi hiilareiden määrän.

Nyt kun on oppinut kuuntelemaan paremmin omaa kehoansa, niin hiilarit erityisesti leipä ja harmikseni myös hedelmät eivät tuota juuri lainkaan kylläisyyden tunnetta, vaan melkeimpä päinvastoin - mitä enemmän leipää syön sen enemmän on nälkä !


Eli vanha yksiulotteinen väite pelkästä syödyn ja kulutetun energiamäärän suhteesta on vain osatotuus.

Itse ole kallistunut vanhemmiten kaikkeen muuhun kuin minkään rajuun vähentämiseen..

Lihansyöjälle kaikkea sopivasti ruoka-aineympyrästä, verensokerin ei saa antaa laskea liian alas, hyviä ystäviä,rakkautta, mieleistään liikuntaa..tuolloin ei ehkä enää huvita huitaista joka ilta pullollista punkkua tai litraa jätskiä huiviin jne.

..Kuinka vaikeaa onkaan saavuttaa tasapaino näinkin tasaisessa maailmanmenossa, missä eletään-

[brainIsMySexOrgan]

Oma näkökulma: Lihominen riippuu täysin siitä syökö enemmän kuin kuluttaa, mutta ruumiinrakenne muuten kertoo aktiivisuudesta ja mahdollisista terveistäkin elintavoista. Vaikka hoikilla on ehkä keskimäärin parempi itsekuri ei se mene aina niin.

Ainakin itsellä se mitä syö, vaikuttaa todella paljon siihen kuinka paljon itsekuria tarvitaan jotta syön vähemmän kuin kulutan. Leivällä ja metwurstilla itsekuri ei riitä, mutta wokkivihanneksilla ja kasviksilla olo on hyvä, vaikka paino putoaa.

Ruoan laadulla vaikutetaan siis tarvittavaan itsekuriin jotta rasvaprosentti pysyy pienenä ja liikunnalla vaikutetaan kalonkulutukseen yleisesti, mutta samalla lähinnä lihaksiston määrään ja siihen, minkä alueen lihakset kasvavat.

Mitä taas tulee parinvalintaan, niin kaikilla on oikeus valita sellainen kumppani kuin haluaa, onneksi. Ei sen kummemmin hoikkien, lyhyiden tai lihavienkaan kannata valittaa, jos eivät ole mielestään tarpeeksi haluttuja. Silti ruumiinrakenne rasvan, lihaksiston ja ryhdinkin osalta on sellainen, johon voi onneksi itse vaikuttaa.

Yleisesti on niin, että hoikka ja sopusuhtaisen urheilullinen ruuminrakenne koetaan viehättäväksi eikä siinä ole mitään väärää.

[Kettu vinossa]

Tuskin tätä asiaa täällä foorumilla ratkaistaan mutta esimerkiksi hoitamaton keliakia saattaakin lihottaa .

Mielenkiintoista. Tunnen keliaakikoita ja muita viljoille yliherkkiä, jotka valittivat laihtuneensa jatkuvan ripuloinnin takia. Paino palasi sitten normaaliksi, kun he tajusivat joko itse tai lääkärin avustuksella, että viljatuotteet pitää korvata gluteenittomilla tuotteilla. Ihokeliakiasta en paljoa tiedä, kuuluuko sen oireisiin lihominen vai laihtuminen, mutta pitää tutustua joskus asiaan.

Samoin kilpirauhasen vaajaatoiminta sekoittaa energia-aineenvaihdunnan, hormonaaliset häiriöt, ruoka-aineyliherkkyydet, suoliston epätasapaino yms. sekoittavat elimistön ja voivat aiheuttaa ylipainoa.

Tarkoitit siis ilmeisesti kaikkia näitä eri vaivoja "kehon virheellisellä toiminnalla" aiemmin? Todennäköisesti eri vaivoista kärsiville on saatavissa omat henkilökohtaiset ravitsemus- ja liikuntaohjeet, joilla voi torjua lihomista.

Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavalla yksi jumppatunti tosin saattaa kerätä useamman kilon nestettä elimistöön.

Nesteen kertyminen elimistöön ei ole lihomista, eikä nesteen poistuminen kehosta ole laihtumista.

[lili]

Hei eiks tää sama keskustelu käyty joskus aiemmin siellä "ihmisten taso skenessä"-tredissä tms? Oon ollut täällä liian kauan selkeesti. Ja mä en nyt ees viitsi alkaa kommentoida, koska... Against stupidity even the gods contend in vain No ei, vaan mä oon vaan laiska.

[-katy-]

Yleisesti on niin, että hoikka ja sopusuhtaisen urheilullinen ruuminrakenne koetaan viehättäväksi eikä siinä ole mitään väärää.

Missä olet lukenut, että tuossa jottain väärää olisi?

Itse olen ollut joskus aika helvetin timmissä kunnossa, ajatuksiakin päässä ja vielä melko nättikin, mutta ei siitä ole ollut mitään apuja. Kohta puoleen 20 vuotta märehtiny kaikenlaista skeidaa sittemmin-
(viittiikö sitä toistaa, että kaikille kyllä löytyy hässimiskamu yhdeksi yöksi..  )

Eli pakitan viestiin  28.01.2013, 21:53

[subpks]

Tuskin tätä asiaa täällä foorumilla ratkaistaan mutta esimerkiksi hoitamaton keliakia saattaakin lihottaa .

Mielenkiintoista. Tunnen keliaakikoita ja muita viljoille yliherkkiä, jotka valittivat laihtuneensa jatkuvan ripuloinnin takia. Paino palasi sitten normaaliksi, kun he tajusivat joko itse tai lääkärin avustuksella, että viljatuotteet pitää korvata gluteenittomilla tuotteilla. Ihokeliakiasta en paljoa tiedä, kuuluuko sen oireisiin lihominen vai laihtuminen, mutta pitää tutustua joskus asiaan.

Samoin kilpirauhasen vaajaatoiminta sekoittaa energia-aineenvaihdunnan, hormonaaliset häiriöt, ruoka-aineyliherkkyydet, suoliston epätasapaino yms. sekoittavat elimistön ja voivat aiheuttaa ylipainoa.

Tarkoitit siis ilmeisesti kaikkia näitä eri vaivoja "kehon virheellisellä toiminnalla" aiemmin? Todennäköisesti eri vaivoista kärsiville on saatavissa omat henkilökohtaiset ravitsemus- ja liikuntaohjeet, joilla voi torjua lihomista.

Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavalla yksi jumppatunti tosin saattaa kerätä useamman kilon nestettä elimistöön.

Nesteen kertyminen elimistöön ei ole lihomista, eikä nesteen poistuminen kehosta ole laihtumista.

Nyt kun tuo kokin tutkintosi antaa pätevyyden tietää kaikesta kaiken ja vielä enemmänkin niin kannattaa pitää siitä kiinni. Kanssasi on aivan turha yrittää vaihtaa ajatuksia sillä olet toki oikeassa koska muusta et ole kuullutkaan.

Itse elän kuten uskon ja huolehdin kehostani pyrkien tasapainoon niin ravinnon kuin liikunnankin suhteen. Mietin mitä suuhuni laitan mutta mietin enemmän ravinnon laatua kuin määrää. Voin erittäin hyvin ja soisin tämän olon muillekin!

[perapervo]

 :popcorn:

[Kettu vinossa]

Nyt kun tuo kokin tutkintosi antaa pätevyyden tietää kaikesta kaiken ja vielä enemmänkin niin kannattaa pitää siitä kiinni. Kanssasi on aivan turha yrittää vaihtaa ajatuksia sillä olet toki oikeassa koska muusta et ole kuullutkaan.

Tämähän menee mielenkiintoiseksi. Haluaisin täysin vilpittömästi oppia ymmärtämään näkemyksiäsi ravitsemuksesta. Kerrohan, missä olet oppinut omat tietosi? Haluaisin tutustua näihin tietolähteisiin.

En väitä, että olisit väärässä. Sinun esittämäsi näkökulmat vain tuntuvat todella omituisilta kun ne ovat kaiken oppimani kanssa pahasti ristiriidassa. Nykyaikaisten kokin perus- ja ammatitutkintojen ravitsemustiedon kursseilla ilmeisesti opetetaan väärää tietoa...

Itselläni on tietolähteenä vain kasapäin monistenippuja ja hyvin suoritetut ravitsemustiedon kurssit, joista viimeisimmät vuoden 2012 syksyltä.

[brainIsMySexOrgan]

Tämähän menee mielenkiintoiseksi. Haluaisin täysin vilpittömästi oppia ymmärtämään näkemyksiäsi ravitsemuksesta. Kerrohan, missä olet oppinut omat tietosi? Haluaisin tutustua näihin tietolähteisiin.

En väitä, että olisit väärässä. Sinun esittämäsi näkökulmat vain tuntuvat todella omituisilta kun ne ovat kaiken oppimani kanssa pahasti ristiriidassa. Nykyaikaisten kokin perus- ja ammatitutkintojen ravitsemustiedon kursseilla ilmeisesti opetetaan väärää tietoa...

Itselläni on tietolähteenä vain kasapäin monistenippuja ja hyvin suoritetut ravitsemustiedon kurssit, joista viimeisimmät vuoden 2012 syksyltä.

Alkuperäinen kysymys ei ollut minulle, mutta kommentoin silti. Jos puhutaan ravinnosta niin se menee oikeasti mielenkiintoiseksi. Koska ravinto vaikuttaa siihen millainen olo on ja se vaihtelee yksilöittäin vahvasti. Lisäksi äkkinäinen muutos saattaa ensin tuoda huonon olon kun elimistö sopeutuu, vähän kuten liikunnan aloittaminen kipeyttää lihakset.

Silti raakaravinnolla ja erittäin kasvispainoisella ruokavaliolla on vahva kannattajakunta ja näiden ryhmien omat kokemukset menevät pahasti ristiin nykykäsityksen mukaisesta tavoitteesta, jossa iso osa ruoasta on erilaisia maidosta jalostettuja tuotteita.

On käytännössä mahdotonta sanoa onko liha, maitotuotteet tai viljat suositeltavia osia ruokavalioon ja kuinka paljon proteiinia ihminen tarvii. Itse olisin tiukan linjan vegaani edelleenkin ellei se olisi niin vaikeaa että käytännössä kaiken joutuisi tekemään itse ja kieltäytymään todella usein muiden laittamasta ruoasta. Googlella löytyy kyllä asiallistakin tietoa jos etsii vegaani-dietin hyötyjä, mutta ne on usein omakohtaisia tarinoita eikä niitä voi oikein muuttaa tieteellisiksi julkaisuiksi joiden pohjalta tehdään oppikirjat ja ravintoympyräsuositukset.

Mutta oma olo ei ole koskaan ollut niin hyvä kun silloin kun söin sitä mitä puputkin, ja painokin putosi.

[M/S Uttran]

Mun mielestä parhaan näköisiä miehet ja naiset on silloin, kun BMI:n mukaan ylipainoa on vähän. Se ei kaiketi ole kovin epäterveellistäkään, jos elämäntavat on muuten ok ja painoa on kertynyt vain sen takia, että syö enemmän kuin kuluttaa sitä perusterveellistä, monipuolista ruokaansa. Jotenkin silti masentaa semmonen, että aina pitää puhua terveellisyydestä ja se, että kaikkien ihmisten velvollisuus olisi elää terveellisesti. Totta kai, jos haluaa. Toivon, ettei ole niin, että kaikki ylipainoiset ihmiset haluaisivat laihduttaa

[Chmlnidae]

Yli-, tai ali-, paino on paljon muutakin kuin ruokaa ja liikuntaa. Saatikka että se olisi typistettävissä lauseeseen: lihoo jos kuluttaa vähemmn kuin syö. Ja puhumattakaan ihmisen hyvinvoinnista. Todella rankkaa mutkien suoristamista niin kompleksiselle systeemille kuin ihminen on.

Ruoka on myös tunteita.
Masentuneena ja surullisena haluaa eri ruokia kuin iloisena ja energisenä. Kipeänä, eikä siis vain vatsataudissa, ruokahalu muuttuu. Ahdistuneena haluaa, ainakin minä, pehmeämpiä ja ystävällisempiä ruokia kuin ulospäinsuuntautuneena ja uteliaana.

Olen aina ollut kiinnostunut ruoasta. Myös tykännyt laittaa ruokaa. Ajattelin siitä jopa ammattia joskus.
Kuitenkin niinä aikoina kun ei ole ollut energiaa edes huolehtia itsestä; ulos meneminen on ollut mahdotonta, muista ihmisistä kiinnostuminen kadoksissa niin myös kiinnostus ruokaan katkeaa. Tällä on varmasti tekemistä libidon, elämänhalun, kanssa.
Joskus 80-luvulla Suomeenkin tuli, taisi olla Svennevigin tuomana, eläväravinto. Tuolloin olin itsekin jokusen vuoden sillä ja voin oikein hyvin. Minulla on pari reseptikirjaa keittiön hyllyssä myös. Satu Silvon Silvoplee taitaa edelleen tarjota myös elävääravintoa. Siellä on muuten erinomainen noutobuffa ja ruoka maksetaan painon, siis ruuan ei oman, mukaan. Suosittelen.
Sitten yhdeksänkymmentä luvulla tulivat Zonet ja Montignacit, ja jo aiemmin taisi tulla Atkins -siitä sitten juontui muut vähähiilihydraatiset, karppaus, dieetit. Jenkeistähän nämä kaikki suuremmassa mittakaavassa tulivat. Kirjahyllystä löytyy kaikista varmasti jokin opus, eniten karppaamisesta, Atkins mukaanlukien. Ensi piti tilata netistä kun Antti Heikkilä ei ollut vielä tuonut juttua tänne peräpohjolaan, mutta löytyy minulta pari Heikkilänkin kirjaa.
Ja nyt varmaan tulisi sirtyä fleksaamaan kun tuo karppaaminen rupeaa olemaan aivan förbii  .

Ei vaan. Minähän en olisi minä jos en tähän kohtaan sanoisi, ja suosittelisi, zeniläistä suhdetta ruokaan: tietoista syömistä. Siihen liittyy kaikkea ihanaa; kuten esim suklaameditaatio.
Mutta ennen kaikkea olen sitä mieltä että jokaisen tulisi ihan itse tunnustella mikä vaikuttaa hyvältä. Olemme monenlaisia, elämäntilanteemme ovat erilaisia, meille sopii monella tavalla painotetut ruokavaliot myös ihan yksilötasolla.
On niin houkuttelevaa aina julistaa sitä minkä itse juuri on löytänyt. Vastausten löytäminen ON mahtavaa. Mutta kannattanee muistaa että jokaisen tulisi löytää omansa, ihan niin kuin se omansa myös siitä missä painossa on hyvä olla.
Olin pitkään hyvin tiukalla karppausruokavaliolla. Voin oikein hyvin silläkin. Painoa olen tosin pudottanut vain paastoamalla. Ja voin silloinkin todella hyvin.
Mutta eräs työkaverini oli viime vuoden puolella tutkimuksessa ja hänet laitettiin vähähiilihydraattiseen ryhmään. Ja voi että se oli tuskallista hänelle. Miesparka. Valmiikis tehdyt ruoka-annokset meinasivat juuttua hänen kurkkuunsa lounastauoilla ja hänen koko olemuksensa muuttui nuutuneeksi. Ja kyllä hän oli niin onnellinen kun pääsi siitä eroon ja sai palata omalle enemmän hiilihydraattia, viljoja ja hedelmiä, sisltävälle linjalleen. Hän on normaalipainoinen viisikymppinen entinen huippu-urheilija, joten sisnänsä ei ollut kyse lihavuuden tutkimisesta vaan ihan ruokavaliovertiluista asiaan kuuluvine labrakokeineen.

Itselläni paino on aikuisiässä vaihdellut kaksikymmentä kiloa suuntaan tai toiseen. Erilaisista syistä. Ei sillä juurikaan ole ollut tekemistä itsetuntoni kanssa. Parhaiten voin, tosiaan, niinkuin edellinen kirjoitti, hieman BMI:n yläpuolella, siinä 65 kiloisena, tai ainakin BMI:n ylärajoilla. Mutta seksikkääksi tunnen itseni vielä kymmenen kiloa painavamapanakin, ja raskaana ollessa vasta seksikkääksi tunsinkin (tosin se olikin aikaa kun sai orgasmeja unissaankin lähes joka yö).
Ystäväni, myös mieheni, ovat olleet aika laidasta laitaan fyysisesti, en juurikaan kiinnitä huomiota ihmisen rakenteeseen, ennemmin sitten huomaan jos joku ei voi hyvin tai säteilee jotenkin erityisesti elinvoimaa, yleensä silloin on kyse jostain muusta kuin mitä vaaka näyttää.
Jotenkin toivoisin että suomalaiset, miksei muutkin, keskittyisivät muihin asioihin kuin niihin vaa'an digitaalinumeroihin. Kyllä meidän olomme kertoo meille mitä tulee tehdä jos vain tajuamme sitä kuunnella.   

[Chmlnidae]

Taitaa mennä yksinpuheluksi, mutta menköön...

Palaan vielä tuohon tietoisuuteen, vaikka nyt sitten tässä syömisjutussa. Tätä tietoisuuden teemaa voi laajentaa ihan jokaiselle muullekin elämän alueelle. Mutta syöminen on jokaiselle meille välttämätöntä ja siksi hyvä alue opetella itsestään, tunteistaan, asenteistaan ja toiminnastaan kumpuavia haluja.
Avain asiana pidän halua. Halu ohjaa meistä useita. Ja vain hallitsemalla omia halujaan voi olla vapaa. Puhun sis myös vapaudesta.

En, jälleen, lainaa ketään edellä kirjoittaneista. Siellä oli mielenkiintoisia kommentteja, joihin puutun.
Kati mainitsi tasapainon. Oivaltavaa. Me tarvitsemme tasapainoa voidaksemme olla vapaita. BrainIs MySexOrgan mainitsi kontrollin, hmmm.
Ja ainakin Kettu mainitsi energiayhtälön. Olen samaa mieltä hänen kanssaan siitä ja sen perustavaa laatua olevasta kytkennästä painoomme.

Itse mainitsin tunteet ja tietoisen syömisen tuossa aiemmassa postauksessani.

En pidä siitä ulkoaohjatusta tieteellisyydestä millä meitä heitellään erilaisiin ruokavalioihin. En myöskään siitä miten se linkitetään niin terveyteen kuin ulkonäköön. Varmasti pitävät paikkansa mutta siinä menee lapsi pesuveden mukana.
Oleellista kun on ihmisen oma vastuu. Yksilön vastuusta, kaikessa, emme koskaan pääse yli. Siihen aina palaamme, myös eettisissä kysymyksissä. Ruoka on myös eettinen kysymys.

Avain on siis omat halut. Se mikä saa meidät toimimaan (tai puhumaan) niin kuin saa.

Ihmisinä olemme ehdollistettuja olentoja. Menneisyyden kokemuksemme ovat ehdollistaneet meidät.

Helpoiten huomaamme suhteessa ruokaan ehdollistuneisuutemme kun toimimme automaattiohjauksella. Minulle sellainen kohta on esimerkiksi kun olen stressaantunut ja väsynyt. En edes huomaa (tai huomannut aiemmin) kun olin jo syönyt jotakin jolla sain tukittua tyhjyyteni ja lohdutettua onnetonta mieltäni. Ei tarvinne sanoa että kyse ei ollut ravitsevasta vehnänoraspirtelöstä tai itusalaatista, vaan pusillisesta pähkinöitä ja kaakaomukillisesta (esim. en ole koskaan ollut kovinkaan perso roskaruualle, hampurilaisille, pitsoille etc).
Yleensä tuossa mielentilassa en edes halua ajatella rationaalisesti, saati toimia niin. Enkä myöskään miettiä miksi toimin niin kuin toimin.
Jokainen meistä varmaan harrastaa lohtusyömistä muodossa tai toisessa. Se kumpuaa yleensä lapsuudestamme. Jotakin mitä saimme kun olimme olleet kilttejä tyttöjä tai poikia tai kipeitä tai maailma oli murjonut. Lasi maitoa ja äidin vastaleipoma lämmin korvapuusti vaikka. Jäätelöannos sairaala- tai lääkärireissun päätteeksi. Suklaalevy kun jäimme yksin ja vanhemmat lähtivät jonnekin. Mitä nyt kenellekin ja missä tilanteessa.
Minulla on ainakin tällaisia, ja olen bongaillut niitä. Nykyään ymmärrän itseäni kun taivallan väsyneenä, ja välillä vittuuntuneena, kohden kotia ja mietin kuinka kaarran kaupan kautta ja kuittaan terveellisen ja ravitsevan illallisen jollakin lohtuvaihtoehdolla. Se ei välttämättä ole yhtään sen lihottavamapaa kuin jokin ravinnollisesti ravitsevampi vaihtoehto. Mutta minusta on tullut sillä tavalla tarkka etten halua juosta karkuun omia toimiani. Tahdon tietää miksi toimin niin kuin toimin. Sitten kun ymmärrän voin tehdä oikeasti vapaan valinnan. Tietoisen valinnan. Jos vain toimin ehdollistuneena tunteen ja halun mukaan olen sidottu. Silloinkin kun toimin tietämättä olen sidottu. Tai jos toimin kieltäymyksen ja kontrollin kautta niin olen sidottu.

Ihminen tarvitsee, voidakseen löytää ja kulkea, oman keskitiensä, tasapainonsa, sekä tuntuman täydestä että tyhjästä.
Tämä koskee niin mieltä kuin vatsaa. (Buddhalaisuudessa mieli käsitetään aistinelimeksi).
Jos emme kestä epämukavuuden tunnetta mikä tulee tyhjästä mielestä tai vatsasta, emme voi löytää vastauksia. Tai yhtälailla jos emme kestä tuntemuksia täyttymisestä (anoreksia, bulimia). Riippuvuutemme joko täydestä (mässäily) tai tyhjästä (anoreksia) johtaa epätasapainoon.
Ja kuten sanottua avain on halujen ymmärtäminen. Me tarvitsemme haluja. Ilman halua ei synny elämää, eikä elämä myöskään jatku. Mutta tiedostamaton halujen täyttäminen johtaa kaaokseen, niin henkiseen kuin fyysiseen.
Mutta ihmisen elämä on dynaamista, tarvitsemme joustavan ja tietoisen mielen  voidaksemme hakea ja löytää keskitien; olosuhteet muuttuvat koko ajan.
Se mikä kannattaa oivaltaa on halun luonne; ne syntyvät, kestävät ja katoavat. Ja niitä ei kannata aina ruokkia. Ne sammuvat vähitellen kun niille ei anna energiaa.
Mutta me, useimmat meistä, haluavat intensiivisiä elämyksiä. Oih, sille perustuu viihdeteollisuus ja ruokateollisuus. Ja mainokset. Kannattaa ehkä pysähtyä ennen kuin valitsee. Ja miettiä kenen valinnan teemme. Kenen elämää elämme.

[Lady Whip]

Hassua miten Chimi saa yksinkertaisesta asiasta kovin monimutkaiselta kuulostavan.

Syöminen on joillekin ilo. Toisille välttämätön paha.

Ruoka voi olla myös jonkun korvike, sijaistoiminto, lohdutus.

Muistan joskus lukeneeni, että hermostuneet ihmiset ovat laihoja koska he kuluttavat yllättävän paljon energiaa esim. sormien, jalkojen tai koko kehon jonkinlaiseen hermostuneeseen jatkuvaan  liikkeeseen.