Ulkopuoliset bdsm-suhteet, luottamus ja mustasukkaisuus - apua!

[Mademoiselle A.]

Lueskelin ketjua, itsellä kanssa kokemusta tästä, että luvalla kumppani sai käydä piiskattavana. No kävi sitten niin että kumppani ihastu piiskaajaansa 

Niin voi käydä. Siksi moni haluaakin, että leikkikaveri on tahollaan vakavassa suhteessa, että seksisuhde pysyisi kevyempänä. Aina sekään ei vaan toimi.  Joskus suhde on muutenkin loppumassa, joskus vasta uuden kumppanin myötä ymmärretään jotain olennaista itsestä ja suhteista. Mene ja tiedä. Rumaa se on aina, mutta joskus välttämätöntä.

Enää en lupaa antaisi uudelle kumppanilleni jos nyt sellaisen joskus löydän tai joku mut huolisi

Riippuu kumppanista.

Avoimet suhteet kuten nää muodissa olevat Polyjutut, eivät ole mua varten.

Mä olen kinkykin vain, koska se on muodissa. Tiäkkö, kun on niitä kirjojakin ny tullu.

[Silkkiruusunen]

Kovin vaikea tilanne
Olen itse ollut yhdessä saman ihmisen kanssa 7 vuotta, paitsi että alkuunsa me emme olleet "yhdessä".
Suhteemme alkoi eräänä yönä sattumalta eräässä sätissä, jutusteluna.

Mies, joka nyt on aviomieheni ja Masterini, ei silloin halunnut muuta, kuin "pelkän sessiosuhteen". Olin niin ihastunut/tykästynyt häneen, että suostuin. Minulle siitä seurasi se, että rakastuin häneen alkuunsa saamatta vastarakkautta ja sekin oli kauhea tilanne. Muistan silloin kirjoittaneeni siitä silloiseen Leikkikehään ja saaneeni paljon neuvoja.

Paljon on vettä virrannut sillan alta sen jälkeen ja kaikki on muuttunut, tehden meistä ensin avoparin ja sittemmin avioparinkin, mutta jälkensä se ehkä on jättänyt minuun aavistuksen verran kuitenkin...
Tällä tarkoitan sitä, että vaikka meillä on joskus teoriassa esitetty ajatus siitä, että suhteeseemme voisi kuulua vielä kolmaskin osapuoli, tod.näk. toinen subi, leikkikaveriksi, niin se on jäänyt pelkäksi teoreettiseksi ajatukseksi. Miksi?
Siksi, että minua pelottaa kuitenkin se mahdollisuus, että omakohtaisesti tiedän, kuinka voi käydä "pelkässä sessiosuhteessa" ja kaikesta huolimatta se pieni pelkopeikko ei lähde mielestä.

Onneksi asia ei ole meillä mitenkään ajankohtainen, eikä varmaan ajankohtaiseksi koskaan tule, mutta pelkkä ajatuskin riittää saamaan minut varuilleen. Sanottakoon vielä se, että luotan ehdottomasti mieheeni, mutta en luota itseeni siinä, ettenkö kehittelisi omista peloistani sen kuuluisan kärpäsestä härkäsen tuollaisessa tilanteessa.

Mikä aloittajalle neuvoksi? Niitä olen huono antamaan. Omaa D/s-suhdetta rakentaessa tärkeintä on ollut löytää ne yhteiset jutut. Vaikka meilläkin toinen on D ja toinen Sub, ei se automaattisesti ole tarkoittanut sitä, että kaikki halut ja "kiksit" käyvät yksiyhteen. Olemme kuitenkin etsineet ja nostaneet suhteessamme peruspilareiksi ne asiat, jotka molemmilla osuvat yksiin ja sitten tehneet puolin ja toisin rohkeita harppauksia pois omalta mukavuusalueelta, kokeilemaan niitä toisen juttuja, edes kerran tai kaksi. Voisitko sinäkin miehesi kanssa ottaa ihan asiaksi tutustua siihen D/s-suhteeseen, joka teillä voisi olla?

Tsemppiä!

[perapervo]

Lueskelin ketjua, itsellä kanssa kokemusta tästä, että luvalla kumppani sai käydä piiskattavana. No kävi sitten niin että kumppani ihastu piiskaajaansa 

Niin voi käydä. Siksi moni haluaakin, että leikkikaveri on tahollaan vakavassa suhteessa, että seksisuhde pysyisi kevyempänä. Aina sekään ei vaan toimi.  Joskus suhde on muutenkin loppumassa, joskus vasta uuden kumppanin myötä ymmärretään jotain olennaista itsestä ja suhteista. Mene ja tiedä. Rumaa se on aina, mutta joskus välttämätöntä.

Enää en lupaa antaisi uudelle kumppanilleni jos nyt sellaisen joskus löydän tai joku mut huolisi

Riippuu kumppanista.

Avoimet suhteet kuten nää muodissa olevat Polyjutut, eivät ole mua varten.

Mä olen kinkykin vain, koska se on muodissa. Tiäkkö, kun on niitä kirjojakin ny tullu.

En ny jaks/ osaa lainat. Mut pakko heittää se "pallo" takas

Ei riipu kumppanista, sulla ehkä..mut ei kannata mulle sitä tyrkyttää?

Hienoa että oot oikee kirjojaki lukassu. Ei mul muuta

[Tuli]

Haluaisin saada tilanteeseeni jonkinlaista perspektiiviä, toista näkökulmaa, neuvoja.

Olemme olleet 4,5v yhdessä ja nyt jo naimisissakin mastermiehen kanssa, jonka bdsm-taipumus on ollut alusta asti tiedossa.

Ajan kanssa olen kuitenkin herännyt, suorastaan havahtunut tajuamaan että olen aina ollut itsekin taipuvainen alistumiseen nimenomaan seksuaalisessa mielessä, ja saan siitä suurta tyydytystä.

Tässä muutamia hajanaisia ajatuksia vielä tällaiselta kommunikaatioon uskovan kaverin pääkopasta.

Yksi kysymys on se, missä määrin yhteensopivia sinun tarpeesi alistua ja miehesi tarve alistaa ovat. Se että toinen on subi ja toinen master ei vielä tarkoita sitä, että kiinnostuksista löytyisi oikeasti yhteistä tarttumapintaa. Voi myös olla, että löytyy mutta sitä pitää vähän (tai paljon) hakea ennenkuin sopiva kolo löytyy.

Esimerkkejä erilaisista lähestymistavoista, joista voi saada kiksejään voisi olla vaikkapa sitominen/sidotuksi tuleminen, kurinpito ja säännöt, henkinen dominointi ja alistuminen, kivun tuottaminen ja vastaanottaminen. (Tarkkanäköiset huomaavat että nuo ovat ne BDSM-kirjainyhdistelmän vaihtoehdot). Lisäjuttuja jotka tuovat vaikeusastetta tähän on miljoona: onko alistuva palveluorientoitunut vai bottom joka haluaa olla passiivinen ja että hänelle tehdään asioita; onko dominoivalle tärkeää se tunne, että kontrolloi tilannetta täydellisesti...

Näitä eroavaisuuksia ja kiinnostuksenkohteita voi ehkä olla mahdollista pohtia käyttämällä jotain sopivaa checklistaa pohjana omien ja kumppanin kiinnostusten kartoittamiseen. Optimitapauksessa omasta ja kumppanin seksuaalisuudesta kannattaisi puhua ilman että puhuu siitä mitä haluaisi sen toisen tekevän. Minä ainakin haluan tuntea kumppanini nekin seksuaaliset tarpeet, jotka eivät osu omien kiinnostusten tai kykyjen kohdalle. Ajatusmallina tämä voisi olla hyödyllinen monelle.

Sitten toinen näkökulma samaan asiaan. Pitkässä parisuhteessa ihmiset helposti ajautuvat tietyille urille. Kohtaamiset puolison menevät saman kaavan mukaan, mikä sitten taas saa ihmisen tiettyyn mielentilaan ja ajatusmalliin siitä puolisostaan. Olisiko mahdollista, että teillä päivittäinen arkielämä olisi asettunut sellaisiin uomiin, että siitä on jotenkin vaikeaa ponnistaa siihen, että se parisuhde voisikin olla jotain muuta?

Tuollekin voi tehdä jotain, jos vaan lähtee rakentamaan sellaisia pieniä arkisia rutiineja, jotka tuovat sen kinkyyden ja mahdollisuuksien odotuksen mieleen.

Loppusanoina vielä sen verran, että ylläoleva on OP:lle kirjoitettuna aika spekulatiivinen. Paljon ajatuksia vähällä tiedolla. Siksi sitä kannattaa ajatella enemmänkin yleisinä näkökulmina ja pohdintana kuin tähän kyseiseen tapaukseen koskevana.

[All_Bound]

Hei, Olen näitä juttuja lukenut täällä hiukan - en ihan kaikkia, joten sori jos tämä nyt on jo käyty läpi.

Mutta itselleni aloittajan tekstistä tuli sellainen olo että olisiko aviomiehellä hieman Huora - Madonna syndroomaa? Eli vaimo on jollain lailla pyhä ja sille ei voi tehdä kaikkea sitä pervoa mitä Huoralle - tässä tapauksessa sessio kaverille voi. En kyllä osaa neuvoa miten pitäisi toimia että tämä voitaisiin ratkaista, mutta itselle kävi ehkä niinpäin että kun seksi parani, suhde loppui - sillä en tainnut enää olla ns. vaimomateriaalia...  Ei voi mitään että osa meistä on vaan niin suppeita.

Tuosta mustasukkaisuudesta sen verran, että aina pitää muistaa että toista ei voi omistaa. Jos on mennäkseen, niin menee varmaan ilman lupaakin... Ja toisaalta - tarvitseeko sitä aina kaikkea tietääkään? Voisitteko sopia että miehesi tekee mitä tekee, mutta pitää sen omana tietonaan - sillä ehdolla että myös sinun tarpeesi tulee huomioitua?

[IKRM]

Eiköhän se mene niin poly/piiskaus/bdsm -suhteissa, että toisella on joko lupa ihan kaikkeen mitä nyt mieleen saattaa tulla tai sitten ei ole lupaa mihinkään mikä puolestaan tarkoittaa yksiavioisuutta.

Ei ihminen voi tunteitaan hallita, sitä rakastuu jos on rakastuakseen ja on rakastamatta jos ei rakasta.

Kaikenlaiset sopimukset ja pitkät keskustelut on aivan turhia. Sinun pitää päättää hyväksytkö/opitko hyväksymään tilanteen jossa olet yksi muitten joukossa ja kestät sen vai eroatteko.

IKRM

[Raippa]

Avioeron saa nykyään helposti ja halvalla.

Ei se kyllä halpaa ole.

[Kettu vinossa]

Avioeron saa nykyään helposti ja halvalla.

Ei se kyllä halpaa ole.

Ei se paljoa ainakaan itsellä maksanut, muistaakseni avioeroon liittyvä byrokratia maksoi alle satasen vuonna 2007. Minä maksoin sen työttömyystuillani kun puoliso ei halunnut maksaa (vaikka hän oli itse se joka eroa haki). Se oli siis avioeron hinta, nykyään avioero voi olla kalliimpikin. En löytänyt googlaamalla hintaa.

Jotkut pilkunviilaajat laskevat "avioeron hintaan" kaikki nekin kulut jos ruvetaan riitelemään omaisuudesta ja hankitaan kaiken maailman asianajajat, mutta ne ovat sitten eri asia. Semmoiset eivät ole kaikkien avioerojen kannalta pakollisia rahareikiä, mutta ymmärrän toki jos joku sellaisista palveluista haluaa maksaa.

[missfit]

Eiköhän se mene niin poly/piiskaus/bdsm -suhteissa, että toisella on joko lupa ihan kaikkeen mitä nyt mieleen saattaa tulla tai sitten ei ole lupaa mihinkään mikä puolestaan tarkoittaa yksiavioisuutta.

Ei ihminen voi tunteitaan hallita, sitä rakastuu jos on rakastuakseen ja on rakastamatta jos ei rakasta.

Kaikenlaiset sopimukset ja pitkät keskustelut on aivan turhia. Sinun pitää päättää hyväksytkö/opitko hyväksymään tilanteen jossa olet yksi muitten joukossa ja kestät sen vai eroatteko.

IKRM

Olen kanssasi osittain samoilla linjoilla, mutta hieman viilaan tästä. Minulla on kokemusta polysuhteista jonkin verran ja väittäisin että suurimpaan osaan tuntemieni polyjen suhteista kuuluu sääntöjä. Kuvailemasi näkökanta on lähempänä ihmissuhdeanarkiaa, jossa kaikki säännöt koetaan turhiksi. Polysuhteissa on tyypillistä juuri sääntöjen neuvotteleminen ja ne voivat olla symmetrisiä tai epäsymmetrisiä, eli koskea kaikkia tai vain osaa suhteessa olevista.

Olen kanssasi samaa mieltä siitä että tunteita sääntöjen avulla ei voi kontrolloida ja oikeastaan näen muutenkin säännöt jonkilaisena turvaverkkona joka parhaimmillaan luo illuusion turvallisuudesta, mutta ei ketään voi todellisuudessa sitoa suhteeseen tai rakkauteen. Jos toinen rakkaus tulee vastaan ja kumppani haluaa hylätä, niin ei siinä säännöt, kihlaus, avioliitto tai lapset ole esteenä. Julmaa, mutta minkäs teet.

Alkuperäisessä viestissä kiinnitin huomiota isoihin ongelmiin luottamuksen kanssa, jonka taustalla oli pettämistä. Itselläni ei ole kokemusta BDSM-suhteista ja näen ongelman muutenkin puhtaasti luottamuspulana, jossa seksisuhde on vain sivujuonne muiden ongelmien seassa. Mustasukkaisuus on erittäin ymmärrettävää tuollaisessa tilanteessa ja olisi outoa jos sitä ei ilmenisi.

Olen tottunut ajattelemaan mustasukkaisuutta epävarmuutena, joka yleensä kertoo mustasukkaisen osapuolen heikosta itsetunnosta. Joissain tilanteissa (kuten tässä) siihen vaikuttaisi olevan ihan oikeat syytkin, jos luottamusta on rikottu useaan kertaan ja yhteiset säännöt eivät pidä. Aika vaikea tähän on mitään viisastenkiveä heittää, mutta kenties uusien suhteen molemmille osapuolille mahdollisten sääntöjen sopiminen ja luottamuksen uudelleenrakentaminen olisi varmaan ainoa tapa jatkaa eteenpäin. Ehkä toinen osapuoli ei kykene perinteiseen monogaamiseen suhteeseen?

[Fixx]

Kaikenlaiset sopimukset ja pitkät keskustelut on aivan turhia. Sinun pitää päättää hyväksytkö/opitko hyväksymään tilanteen jossa olet yksi muitten joukossa ja kestät sen vai eroatteko.

Tuo nyt on ihan puppua. Ilman keskustelua ei kyllä parisuhde voi mitenkään toimia tuollaisessa tilanteessa (jos muulloinkaan). Eikä siinä aina olla yksi muiden joukossa, vaan aivan hyvin voi olla erityinen ja hellitty.

Mitä tulee avioeron hintaan niin henkinen hinta on yleensä aika kova. Aika erikoinen suhde on ollut jos ei ero koske aivan helvetisti.

[-katy-]

Kaikenlaiset sopimukset ja pitkät keskustelut on aivan turhia. Sinun pitää päättää hyväksytkö/opitko hyväksymään tilanteen jossa olet yksi muitten joukossa ja kestät sen vai eroatteko.

Tuo nyt on ihan puppua. Ilman keskustelua ei kyllä parisuhde voi mitenkään toimia tuollaisessa tilanteessa (jos muulloinkaan). Eikä siinä aina olla yksi muiden joukossa, vaan aivan hyvin voi olla erityinen ja hellitty.

Mitä tulee avioeron hintaan niin henkinen hinta on yleensä aika kova. Aika erikoinen suhde on ollut jos ei ero koske aivan helvetisti.

Tuli mieleen,että olisko kyse provoviestistä tuossa IKRM:llä..

Tuon filosofian mukaan oikeastaan sitten millään ei ole merkitystä ja tämäkin ketju olis täysin turhaa pöpinää.
Tai sitten vain Dominoivat ovat erityisiä ja heillä vain on jokin erityisarvo ja eivät ole vain yksi muista

[Chmlnidae]

Eiköpähän kaikki ihmisten väliset suhteet perustu kommunikoinnille ja yhteisten sääntöjen sopimiselle. Tuskin BDSM on mikään poikkeus. (Pakko tosin myöntää että välillä tulee, yleensä mastereilta näitä omituisia heittoja jostain muusta.)
Ehkä jotain tekemistä jo lähtökohtaisesti halussa sopia on juuri sillä että ihmisillä on tunteita. Saadaan ikäänkuin otettua se rationaalinenkin puoli mukaan sosiaaliseen toimintaan kun on käyty keskustelua, avattu näkökulmia ja fiiliksiä ja päästy yhteisymmärrykseen raameista. Siinä voi sitten tehdä itse-, ei oma-, valtaisia päätöksiä mikä omaan pirtaan sopii ja lähteekö/jatkaako leikkiin/tanssiin/peliin/sotaan, tai mitä termiä halunneekaan käyttää ihmissuhteesta. 

[IKRM]

Tuo nyt on ihan puppua. Ilman keskustelua ei kyllä parisuhde voi mitenkään toimia tuollaisessa tilanteessa (jos muulloinkaan).

Sanoin hyvin selvästi, että pitkät keskustelut ovat turhia. En että keskustelut ovat turhia.

On aivan turhaa keskustella ja lässyttää yökaudet asioista joihin yksikään suhteen osapuolista ei pysty vaikuttamaan mitenkään. Kuten esimerkiksi tunteiden tai rakkauden syttymisestä kevyeksi tarkoitetussa suhteessa. Siispä myös sopimukset ovat täysin turhia.

IKRM

[IKRM]

Tuli mieleen,että olisko kyse provoviestistä tuossa IKRM:llä..

En pidä tapanani provoilla. Sanon asiat vain mahdollisimman lyhyesti sen vuoksi, että pitkiä kirjoituksia harva jaksaa lukea.

[Vilpertti]

että mieheni mielestä D/s-suhteen ja arkisen avioelämän yhdistäminen on lähes mahdotonta. Teoriassa ymmärrän hänen pointtinsa, mutta tavallaan on kuitenkin vaikeaa ymmärtää, koska itselleni ei ole tuottanut minkäänlaista ongelmaa yhdistää ja vuorotella vaimon ja lemmikin rooleja. Ironista kyllä mieheni oli siis se joka minut tutustutti ja "houkutteli" bdsm:n maailmaan, mutta kun nyt vihdoin olen sinut asian kanssa, häntä ei enää kiinnostakaan juuri muu kinkyily kanssani kuin ehkä vähäinen seksin maustaminen.

Olen miehesi kanssa samaa maata. Pystyn kohtelemaan minulle ei-niin tuttua  kumppania luonnostaan hyvin ylimielisesti vetämättä minkäänlaista master-roolia ylleni. Saan suunnattoman tyydytyksen  kun  voin toimia täysin spontaanin rujosti ja  sikailevan vapaamielisesti miten haluan kun mikään ns. siviilielämän asia ei seiso muistona takaraivossa.

En yksinkertaisesti osaa näytellä jotain mitä en ole, vaan tilanteen ja tapahtuman täytyy olla minulle realistista. Liika välittäminen ja tunteminen tekee faktasta fiktiota ja se vie kiihkon mennessään.

Tuntematon on paras.