Ulkopuoliset bdsm-suhteet, luottamus ja mustasukkaisuus - apua!

[Lucrezia]

Olen Herra_Jackin kanssa samaa mieltä siitä, että aloituksessa jätettiin kertomatta jotain erittäin oleellista. Niin jätettiinkin, koska se on vain toisen osapuolen näkemys.

Minun kiinnostukseni herätti spicyvanillan aloitusviestistä huokuva pettymys. Hän on ihmeissään, miksei kelpaa alistettavaksi, vaikka niin kovasti sitä haluaisi. En edes väitä tietäväni, mitä spicyvanillan mies ajattelee, mutta minulle tulee mieleen ajatus huora/madonna -asetelmasta. Vaimo, tuo rakastettu ja puhtoinen, ei voi olla niiden synkimpien himojen tyydyttäjä. Siihen tarvitaan joku muu… riettaampi, ei-niin-tärkeä.

Sama asetelma voi olla dominoivan naisen ja alistuvan miehen suhteessa. Sitä omaa vaimoa, jonka kanssa on neuvoteltu pankissa asuntolainasta, valvottu kipeiden lasten kanssa jne. jne. ei välttämättä kovin helposti osaa ottaa todesta Dommen moodissa. Tunnetaan liian hyvin, on jaettu liikaa arkea… koeta siinä sitten kehitellä toimiva valta-asetelma.

En tarkoita, että dominoivan tai alistuvan rooliin heittäytymisen vaikeus oman puolison kanssa olisi pelkästään miesten ongelma. Aivan samalla tavalla dominoivalla tai alistuvalla naisella voi olla vaikeaa, jollei jopa mahdotonta, toteuttaa itseään oman miehensä kanssa.

Spicyvanillan miehen “suojelunhalu” on lytätty aika tylysti… Mistä tiedätte, miten hyvin hänen miehensä tuntee itsensä ja tietää, kuinka rajuja juttuja haluaa? Mahdollisesti hän tuntee myös vaimonsa, paremmin kuin tämä ehkä arvaakaan.

Sanoisin spicyvanillalle, että älä hae syytä tai vikaa itsestäsi. Älä myöskään miehestäsi. D/s- kuvio ei vaan aina toimi, vaikka rakkautta olisi kuinka paljon. Miehesi puuhat ovat hänen valintansa. Se, miten paljon häneltä siedät, on sinun.

[Chmlnidae]

Käsittääkseni suojelunhalussa on ollut kyse siitä ettei ymmäretä kun toinen ei puhu, ei siitä mitä toinen haluaa tehdä.
Käsitin ettei vaimo edes tiedä mitä mies tarvitsee ja haluaa; ainoastaan aavistelee ettei itse voi sitä puolta tyydyttää -ehkä olen ymmärtänyt väärin. Mutta kyllä on omituista jos niin hyvin toisen tuntee ettei edes kannata ääneen asioita sanoa; kannattaako silloin edes rakentaa yhteistä elämää 

[-katy-]

Hyvin väsyneen ajatus: itse lähtisin pois parisuhteesta,jossa molemmat ovat kinkyjä ja jossa D/s-suhteen pitäisi olla kaiken kertoman mukaan mahdollista.

Vai huoraamisestako kyse maisterilla tai voiko master olla huora? (kevennys vakavaan aiheeseen sallittanee? )

[spicyvanilla]

En edes väitä tietäväni, mitä spicyvanillan mies ajattelee, mutta minulle tulee mieleen ajatus huora/madonna -asetelmasta. Vaimo, tuo rakastettu ja puhtoinen, ei voi olla niiden synkimpien himojen tyydyttäjä. Siihen tarvitaan joku muu… riettaampi, ei-niin-tärkeä.

Niin, tätä olen itsekin ajatellut, ja tavallaan koenkin asian olevan juurikin näin. Ja se oikeastaan onkin osa sitä pettymystä, kun nimenomaan en haluaisi tyytyä vain siihen puhtoisen madonnan rooliin.

Käsitin ettei vaimo edes tiedä mitä mies tarvitsee ja haluaa; ainoastaan aavistelee ettei itse voi sitä puolta tyydyttää

Olemme tästä toki puhuneet, ja tiedän ainakin osan asioista joita mieheni halajaa, vaan ei pysty minun kanssani toteuttamaan. En esimerkiksi saa kiksejä kovasta kivusta, ts. esimerkiksi kovasta piiskaamisesta. Lisäksi kroppani ei kestä kaikkia sidonta- tai roikotusasentoja. Ja niin, loppuja voin oikeastaan arvailla - arvailen, että ehkä se vain ei ole niin säväyttävää riepotella kaikin puolin tuttua vaimoa kuin jotakuta, joka on näennäisesti olemassa vain sitä varten. Ja vaikka sen tavallaan ymmärränkin, en voi myöskään mitään sille että se sattuu, helvetisti.

Ja vielä:

Hyvin väsyneen ajatus: itse lähtisin pois parisuhteesta,jossa molemmat ovat kinkyjä ja jossa D/s-suhteen pitäisi olla kaiken kertoman mukaan mahdollista.

Kun kumminkaan se kinkyily ei ole koko suhde. En tosiaan ole ehkä koskaan aiemmin käsittänyt niitä, jotka ovat valitelleet että suhde on muuten täydellinen, mutta - - ... Ja tässä sitä ollaan.

[Chmlnidae]

Okei; nyt rupesi aukeamaan jo vähän hitaammallekin. Ihmekös kun en hiffannut -ajattelen asiat niin toiselta kantilta.
Eli tarpeet ja halut eivät kohtaa. Tuossa voikin sitten olla tekemistä. Onnea setvimiselle.

[Mademoiselle A.]

Hyvä, että olette puhuneet. On myös ihmisiä, joista säväyttävintä on riepotella omaa tuttua puolisoa. Tällainen kuvio on mahdollista saada toimimaan vanhassakin suhteessa, jos molemmat sitä tahtovat. Silloin bdsm:lle täytyy varata aikaa ja etsiä rauhassa yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Oppia näkemään toinen uusin silmin. Aina se ei käy helposti. Joskus se on saatanan vaikeaa, mutta silti sen arvoista. Saattaa kestää aikaa löytää yhteinen kieli näistä asioista puhumiseen ja tarvitaan rohkeutta uusien asioiden kokeilemiseen ja kykyä sietää pettymyksiä. Voi ostaa yhteisiä leluja, seksikkäitä alusvaatteita, puhua rivoja, piiskata keittiövälineillä, lähteä seksilomalle, keksiä rangaistuksia,  kaikkea, mikä pitää kiinnostuksen yllä ja saa punastumaan. Jos olet turvallinen suojeltava vaimo, lakkaa käyttäytymästä niin. Näytä uusia puolia itsestäsi.

Jokaisella on rajansa ja niitä täytyy kunnioittaa. Jos et tykkää siitä, että sattuu helvetisti, älä tee niin.  Älä tee mitään, mitä et halua tehdä.

Elän polysuhteessa, mutta ymmärrän, että haluat jotain, joka on varattu vain sinulle. Niin minäkin haluan, minulla se näkyy vain eri tavoin.

Meillä taas on sovittu, että perheen naisilla ei ole seksiä perheen ulkopuolisten miesten kanssa. Seksin raja menee suutelussa. En väitä että se olisi oikein tai reilua, mutta se on raja, jota ei voi ylittää ja jota tulee kunnioittaa, jos haluaa elää näiden ihmisten kanssa. Silloin ei lipsuta. Kuten Nut sanoi, tärkeintä on että kaikki saavat itselleen tärkeitä asioita, ei se, että kaikki saavat samoja asioita. Kokonaisuuden pitää jäädä plussalle.

Jos miehesi fetissinä on tuottaa kovaa kipua toiselle, ymmärrän kyllä, että hän mieluummin etsii sopivan leikkikaverin kuin piinaa haluillaan sinua, jos et voi antaa hänelle mitä hän kaipaa. Joskus jokin riittävän lähellä oleva, samankaltainen asia voi toimia halun tyydyttämiseen, joskus taas ei. Sinuna ehkä selvittäisin, miksei miehellesi kelpaa se, että hän vie sinut sietokykysi rajoille? Ja jos olet aloittelija, on aivan luonnolista, että aloitetaan varovasti. Tärkeintä ei ole se, kuinka kovaa piiska viuhuu vaan se, mitä sillä saa aikaan.

Ja sitten vielä siitä kolmannesta osapuolesta ja hänen puolisostaan. Tapaaminen voisi auttaa kaikkia osapuolia. Tieto luo turvaa, tiedon puute aiheuttaa järjettömiä pelkoja. Tapaaminen voisi helpottaa kovasti oloasi, kunhan pääset yli vertailuntarpeestasi. Te olette erilaisia ja tämä toinen nainen on varmasti jossain parempi kuin sinä, ja sinä taas jossain toisessa asiassa. Lisäksi luottamus on aivan ehdoton, jotta omaa suhdetta edes kannattaa laajentaa kahta ihmistä suuremmaksi. Kolmas tai neljäs osapuoli ei tee asioista mitenkään helpompia. Tärkeää on voida luottaa, että toinen pysyy siinä, mitä on sovittu ja että suhde on turvallinen, mm. sukupuolitautien osalta.

[-katy-]

-

[Chmlnidae]

Tää madonnahuora-syndrooma, jonka Lucrezia otti esiin, tai sen taustalla olevat rakenteet, kiinnostaa minua.
Aikoinaan kun tapasin ja kirjoittelin paljonkin, enimmäkseen mastereiden kanssa, niin törmäsin useampaankin otteeseen tähän.
Itse kuulun tuohon Madmoiselle A:n viittaamaan läheisyydestä kumpuavaan niin riepottelija kuin riepoteltava ryhmään ja sen filosofia on selkeämpi itselle.
Olisi kiinnostavaa kuulla tuon toisen porukan ajatuksen juoksua ja fiiliksiä taustalla. Jotain toki osaan uumoilla mutta saatan olla hieman stereotypinen ajattelussani, ja varmasti myös ymmärtämätön.
Ja aloittajan tapauksessa vaikuttaa siltä että toinen kuuluu toiseen ja toinen toiseen tyyppiin tässä avioliitossa.

[Mademoiselle A.]

Kertomatta jättäminen pettämisistä ja lupauksien rikkomisista ei ole suojelunhalua. Se on itsekästä ja mukavuudenhaluista. Toki voihan sitä romanttisesti ajatella, että minussa asuu tämä hurja peto, ja parempi suojella sinua tältä, mutta oikeasti voisi vain ottaa vastuun teoistaan. Sellainen suojelunhalu joka etäännyttää kumppaneita ei ole hyväksi. Mitä tahansa ei tarvitse sietää. Jos antaa kerran periksi, joutuu antamaan aina periksi, kuten olet huomannut.


Kuten Chmlnidae kirjoitti, voi olla, että olette liian eri maailmoista. Aina ei riitä, että tykkää, rakastaa ja haluaa, joskus vain ollaan liian erilaisia. Yleensä sen kyllä tietää, että jokin tässä mättää. On jatkuvaa epävarmuutta, kiukkua, mustasukkaisuutta. Ihmisen perusluonne harvemmin muuttuu. Toisaalta kaikissa suhteissa joutuu tekemään kompromisseja, ja on ihan normaalia, että kumppanissa on puolia joista ei niin pidä, mutta niiden päätösten kanssa täytyy myös pystyä elämään.

Jos oma ajatusmaailma on kovasti muuttunut tai huomaa, ettei pystykään siihen, mihin olisi halunnut pystyä, kannattaa tosiaan viheltää peli poikki, kuten joku täällä sanoikin. Pitää taukoa, tutustua uudelleen. Selvittää, mikä on tilanne nyt, mitä te tarvitsette ja toivotte toisiltanne ja seksiltä ja mitkä asiat eivät ole enää mahdollisia. Ja muistella, mihin alunperin rakastuitte toisissanne. Haluatteko sitä vielä?

Vain vahva suhde kestää muitakin kumppaneita, muuten se hajoaa. Näkemissäni vahvoissa suhteissa osapuolet tuntevat sekä toisensa että itsensä. Ja vaikka olisi ratkaisemattomia ristiriitoja, on silti rakkautta ja luottamusta. Ehkä jonkun aikaa kannattaisi keskittyä vain teihin kahteen, sittenhän se selviäisi, oletko riittävän tärkeä omana itsenäsi.   

[Fixx]

Se, ettei pitempään parisuhteessa olleiden kinkyhalut kohtaa, johtuu aika usein vaan ihan silkasta jämähtämisestä ja arkistumisesta. Vaatii aika paljon mielenlujuutta lähteä muuttamaan jotain vakiintunutta järjestelyä, jossa kuitenkin on sinällään jo paljon hyvää ja arvokasta. Niin voi kuitenkin tehdä ja joskus täytyy.

Sinänsä se, että on useampia kumppaneita, voi olla hyvinkin rikastuttavaa elämää, mutta kyllä kaikkien välillä pitää keskusteluyhteys olla. Jotta juttu toimisi, kyllä naisten pitää pystyä tapaamaan ja puhumaan asioita halki, ja hyväksi varmaan olisi jos myös sen sub-naisen puolisokin olisi vuorovaikutuksessa mukana. Edelleen, mikseipä mies ja sub sessioisi niin, että vaimo on paikalla, sehän voisi olla hyvinkin mukavaa (ja tiedän, saattaa myös olla raastavaa jos mustiskohtaus iskee).

Tiedän, että monille miehille on saamarin vaikeaa alkaa selittämään, millä tavalla suhteet heidän mielestään toimivat ja millä on merkitystä ja mitä saa tehdä ja mikä siinä toisessa on erityisen kivaa. En ole itsekään tässä suhteessa mikään sanantaitaja, joka laittaa suhteet siististi pinoon ja järjestykseen. Mutta jos polyelämää aikoo viettää niin pakko se on vaan yrittää.

Tuollainen kirja liittyy aiheeseen, olen sitä itse tavaillut ja jotain sieltä poiminut käyttööni: http://www.radicalhonesty.com/ (tosin täytyy sanoa, että aika paljon tuohon sisältyy myös amerikantuubaa).

Mitä tulee tuohon, että OP hankkisi oman kinkysuhteen. Mikäpä ettei. Ei siihen tarvitse lähteä asenteella, että tämä korjaa kaiken ja tuo puuttuvan elämän takaisin. Enemmänkin ehkä tuollaista voi käyttää oman (ja myös kumppanin) pään tuuletukseen, hiukan avaamaan näköaloja. Mikään pakkohan ei ole edes hypätä sessioimaan, ihan hyvin voi riittää, että juttelee asioista jonkun asioita tajuavan kanssa.

[-katy-]

Hylätyksi tuleminen ja ulkopuoliseksi jättäminen rakastamansa ihmisen kanssa ovat hemmetin rankkoja tuntemuksia. Toisethan jopa musertuvat siinä kun ego ei kestä. Itse taitaisin luhistua

[peikkotyttö]

Houkutus on varmaankin suuri. Ymmärrän lipsahdukset, mutta en sitä, ettei niistä kerrota heti. Ymmärrän myös halusi säilyttää jotain vain sinua varten varattua. Siten varmaankin saa tunteen siitä, että olet edelleen se tärkein ihmissuhde kumppanillesi niinkuin aiemminkin. Olenko oikeassa? Tilanne on kuitenkin muuttunut nyt kun suhteessanne on mukana kolmas henkilö, jolla on myös omat halunsa ja toiveensa. Tässä tilanteessa olisi parasta, jos voisitte kaikki kolme puhua kasvotusten rehellisti ja suoraan siitä, mikä teille kullekin on tärkeää ja kuinka ne voidaan sovittaa yhteen. Mieti, olisiko seksi kiellettyjen asioiden listalla, jos tuntisit siitä huolimatta olevasi kumppanillesi tärkeä? Minkä tulisi olla toisin, jotta tuntisit olevasi kumppanillesi niin tärkeä, että seksi ei enää olisi kiellettyjen asioiden listalla?

Juurikin niin, olet oikeassa. Meillä kuitenkin on ollut hyvää ja toimivaa sessiointia, joka omasta mielestäni oli vasta pääsemässä vauhtiin, mutta loppupeleissä ei kuitenkaan ilmeisesti toiminut miehelleni yhtä hyvin - tähän mieheni siis tarjoaa selitykseksi pitkää yhteistä historiaamme. Meillä ei ole koskaan ollut sellaista tilannetta että mies sessioisi samanaikaisesti sekä minun että jonkun toisen kanssa, mutta voisin ainakin kuvitella, että toisen sessiointikaverin - ehkä, ehkä seksinkin? - hyväksyminen olisi helpompaa, mikäli kaikki toimisi hyvin ja löytyisi myös meidän keskinäisestä suhteestamme. Ei jokaista yksityiskohtaa myöten tietenkään, mutta yleisesti ottaen. Juuri nyt siltä ei tunnu, ja tunnen jääväni kakkoseksi kaikessa muussa paitsi päänsilittelyssä.

Nyt minusta olisi tärkeää, että miehesi tietäisi tämän. Mainitsit aiemmin, että hänestä on tuntunut ahdistavalta, kun olet yrittänyt ottaa toiveitasi puheeksi. Kuinkahan saisit otettua asian esille niin, ettei hän tuntisi olevansa nurkkaan ahdistettu? Auttaisiko asian kertominen kirjoitettuna?

Luulisin, että ainakin itseäni helpottaisi tavata tuo toinen nainen. Omalla mielikuvituksellanikin kun tosiaan on taipumus lähteä laukkaamaan, ja hyvää vauhtia kuvittelen jo jotain hurjaa syöjätärtä... Olen tästä maininnut miehelle, mutta sain sellaisen käsityksen, että tuo nainen tuskin haluaisi tavata minua. Ja itse asiassahan tässä on osallisena vielä neljäskin henkilö, tämän naisen avopuoliso.

Minua ainakin on helpottanut, kun olen tavannut kumppaneideni kumppanin / treffiseuran. Hyvä, että huomioit myös neljännenkin henkilön. Voi olla, että miehesi leikkikaveri ei syystä tai toisesta halua tavata sinua. Voi olla, että se on miehesi tulkinta. Vaikea sanoa ja jossittelu tietämättä on melko turhaa. Ainoa, mitä voi tehdä, on sanoa haluavansa tavata ja esittää hyvät perustelut miksi.

Spicyvanillan miehen “suojelunhalu” on lytätty aika tylysti… Mistä tiedätte, miten hyvin hänen miehensä tuntee itsensä ja tietää, kuinka rajuja juttuja haluaa? Mahdollisesti hän tuntee myös vaimonsa, paremmin kuin tämä ehkä arvaakaan.

Sanoisin spicyvanillalle, että älä hae syytä tai vikaa itsestäsi. Älä myöskään miehestäsi. D/s- kuvio ei vaan aina toimi, vaikka rakkautta olisi kuinka paljon. Miehesi puuhat ovat hänen valintansa. Se, miten paljon häneltä siedät, on sinun.

+1
Jotain, mitä itse en tullut ajatelleeksi (1. kappale) ja jotain, mitä yritin sanoa, mutta tässä sanottiin paremmin (2. kappale).

Mieleni tekisi lainata myös Mademoiselle A:n molemmat tekstit kokonaan, mutta tässä erityisesti ne kohdat, joissa on sanottu se, mitä itsekin yritin sanoa. +1

Ja sitten vielä siitä kolmannesta osapuolesta ja hänen puolisostaan. Tapaaminen voisi auttaa kaikkia osapuolia. Tieto luo turvaa, tiedon puute aiheuttaa järjettömiä pelkoja. Tapaaminen voisi helpottaa kovasti oloasi, kunhan pääset yli vertailuntarpeestasi. Te olette erilaisia ja tämä toinen nainen on varmasti jossain parempi kuin sinä, ja sinä taas jossain toisessa asiassa. Lisäksi luottamus on aivan ehdoton, jotta omaa suhdetta edes kannattaa laajentaa kahta ihmistä suuremmaksi. Kolmas tai neljäs osapuoli ei tee asioista mitenkään helpompia. Tärkeää on voida luottaa, että toinen pysyy siinä, mitä on sovittu ja että suhde on turvallinen, mm. sukupuolitautien osalta.

Kertomatta jättäminen pettämisistä ja lupauksien rikkomisista ei ole suojelunhalua. Se on itsekästä ja mukavuudenhaluista. Toki voihan sitä romanttisesti ajatella, että minussa asuu tämä hurja peto, ja parempi suojella sinua tältä, mutta oikeasti voisi vain ottaa vastuun teoistaan. Sellainen suojelunhalu joka etäännyttää kumppaneita ei ole hyväksi. Mitä tahansa ei tarvitse sietää. Jos antaa kerran periksi, joutuu antamaan aina periksi, kuten olet huomannut.

(---)

Vain vahva suhde kestää muitakin kumppaneita, muuten se hajoaa. Näkemissäni vahvoissa suhteissa osapuolet tuntevat sekä toisensa että itsensä. Ja vaikka olisi ratkaisemattomia ristiriitoja, on silti rakkautta ja luottamusta. Ehkä jonkun aikaa kannattaisi keskittyä vain teihin kahteen, sittenhän se selviäisi, oletko riittävän tärkeä omana itsenäsi.

[Queena]

näytä sille miehellesi tämä ketju.

[Miltsu]

Mikä tahansa meno omiin harrastuksiin on aikaa pois jostain muusta. D/s suhde käy tässä kohtaa harrastuksesta siinä kuin perhokalastus tai sählykin. Sekä henkinen että fyysinen hyvinvointi lisääntyy kun kroppaan erittyy mielihyvähormoneja siitä minkä tekemisestä nauttii, ja niiden vaikutus kestää pitkään. Toisaalla käytetty aika ja huomion jakaminen harrastuksen parissa tekee siis hyvää pääkopalle ja kropalle. Paitsi että 

Mustasukkaisuus tiettyyn rajaan asti on kuulemma ihan suotavaakin, mutta ahdistus kumppanin tekemisistä ei liene minkään suhteen väärtti (?) Varsinkaan jos sen kylkiäisinä ovat luottamuspula, keskustelujen tyrehtyminen alkumetreille, eromietteet ja "suojeleminen". Rakkaus, mustasukkaisuus ja ahdistuneisuus eivät toimi yhdessä, joukossa on aina yksi kolmas pyörä. Kumppanin puolesta kestää aika paljon, määrän kuinka paljon, päättää jokainen itse. Tieto lisää tuskaa. Ainoa keittiöpsykologi"neuvo" ketjun aloittajalle on miettiä tuskan hinta.

Kumppanin leikkikaverin tapaaminen voi päättyä miten vain, totaaliseen vihanpitoon, ystävyyteen, tai välinpitämättömyyteen. Mielikuva toisaalla tapahtuvasta tekemisestä voi jopa kiihottaa. Olemassa oleva parisuhde saattaa saada uusia kivoja kiksejä. Tai kaikki menee päin helvettiä.

Aatamin aikainen totuus kumminkin on, että se joka on mennäkseen vieraisiin vällyihin, menee. Joko salaa tai luvalla. Aloituksessa mainittu tieto tällaisesta menemisestä on se minkä päälle koittaisin rakentaa suhteen pysyvyyttä ja tulevaisuutta.

[perapervo]

Lueskelin ketjua, itsellä kanssa kokemusta tästä, että luvalla kumppani sai käydä piiskattavana. No kävi sitten niin että kumppani ihastu piiskaajaansa 

Enää en lupaa antaisi uudelle kumppanilleni jos nyt sellaisen joskus löydän tai joku mut huolisi

Avoimet suhteet kuten nää muodissa olevat Polyjutut, eivät ole mua varten.