Ulkopuoliset bdsm-suhteet, luottamus ja mustasukkaisuus - apua!

[Koo]

Tässäkin keskustelussa esille tuodaan kaksi ääripäätä - joko se, että bdsm/seksisuhteeseen liittyy aina syvät henkilökohtaiset ihastumisen tai jopa rakastumisen tunteet tai että se on pelkkää tunteetonta mekaanista plätkytystä 

On ihan mahdollista pitää toisesta ihmisestä olematta ihastunut/rakastunut - myös silloin jos sessioi tai muuten harrastelee toisen kanssa. Minulle se toisesta ihmisestä pitäminen on elintärkeää, pelkkä sm-mielessä yhteensopivuus ei vaan toimi jollei siinä ole mitään enempää.

Tunteet on tunteita, teot tekoja; niiden välissä on kortex 

Siinähän se on kiteytettynä oivaltavasti

[Chmlnidae]

Komppailen nyt katya; elämä on riski. Kukaan ei voi olla varma edes itsestään, saati toisesta ihmisestä. Mutta aina voi, tietenkin, yrittää sopia sännöistä. Kannattaa kuitenkin perustaa oma olemisensa sellaiselle pohjalle ettei mene pirstaleiksi jos säännöt ei toimi tai pelin luonne muuttuu.
Eli se mihin voi vaikuttaa on että yrittää luvata toimia niin ettei lähde kenenkään muun matkaan. Tunteet ei ihan sillä samalla periaatteella skulaa.
Toisaalta en minä toimi aina tunteideni mukaan. Aika usein vain totean ne ja jatkan samaan suuntaan kuin aiemmin olin päättänyt mennä. Tunteet on tunteita, teot tekoja; niiden välissä on kortex 

[-katy-]

Jatkoksi omaan juttuu se,että arvostan polyamoriaa sen rehellisyyden ja selkeyden vuoksi,vaikka itse en luultavasti kykene jakautumaan niin. Ainakin käytännön tekoni niin näyttäs osoittavan.

Iso kysymys olisi se,että hyväksyisikö sen,että rakas rakastaisi myös muita. En osaa sanoa kun en tilanteessa ole ollut suoranaisesti. Vähintään asiasta pitäisi jutella perin pohjin oman epävarmuudenkin vuoksi

[Queena]

En kyllä tajua sitä että miksi porukka kärvistelee epäluuloisina kaikenmaailman säätösuhteissa jos ei kerran tunnu hyvältä.
Itse vaihtaisin mieheen, jolle riittäisin yksinäni, jos haluaisin olla ainoa. Kaikenmaailman selitykset siitä, että BDSM ja siihen liittyvät jutut eivät luonnistu parisuhteessa, tai muut lässyn lässynläät, vain vahvistaisivat uskoani siinä että teen oikean ratkaisun kun siirryn eteenpäin. Kyllä ihmiset keksivät aina vaikka mitä selityksiä sille, että saavat ylläpitää itselleen mukavaa elämäntapaa ilman, että joutuu luopumaan mistään.

Luulen että sinusta tuntuu pahalta sekin että mies harrastelee juttuja muiden kanssa, ei pelkästään epäilys siitä että hän saattaisi olla yhdynnässäkin muiden kanssa- tämä tulee vain pahenemaan pidemmän päälle ja ainoa asia mikä auttaa on keskustelu omista tunteista suoraan ja rehellisesti toisen kanssa. Jos toinen ei halua puhua ja vaikenee kuin muuri "suojellakseen sinua" tai väittää että ahdistat vaatimuksillasi, niin voi ehkä miettiä kannattaako oikeasti tuhlata energiaa tähän henkilöön?

Säännöistä sopiminen on helppoa, mutta sääntöjen noudattaminen ei. Yleensä ihmiset tuntevina olioina eivät voi vain päättää että en ihastu tai rakastu, ja kun niin käy, asian ottaminen esille sen oma kullan kanssa voikin olla aika vaikeaa.

[Chmlnidae]

Ai Queena; ihanaa kun joku laukoo asiat asioina.
Mutta erittäin paljon samaa mieltä tuosta "lässyn lässynläästä". Minulla aina kaikki kellot soi ja varoitusvlot vilkkuu kun joku sanoo että " haluan vain suojella sinua..." Vi***, niin varmaan. Yleensä niissä kohdin on ainoa halu suojella omaa mukavuuttaan ja sekä syödä että säilyttää se kakku. Ei pidä uskoa mitään lässytyksiä vaan heittää jätkä seinään ja sanoa miten asiat on.

[Kyyberi]

Komppaan Queenaa, raadollistahan tuo on mutta totta. Ite käytän mottona usein "0% bullshit policy". Ihminen on äärettömän hyvä keksimään tekosyitä ja selityksiä, sekä itselleen että muille. Kun niitä ei hyväksykään itseltään tai muilta, vaan haluaa kaivautua aina ongelmien juureen, alkaa asiatkin avautumaan paljon selkeämmin.

[TragedyForYou]

Komppaan Queenaa, raadollistahan tuo on mutta totta. Ite käytän mottona usein "0% bullshit policy". Ihminen on äärettömän hyvä keksimään tekosyitä ja selityksiä, sekä itselleen että muille. Kun niitä ei hyväksykään itseltään tai muilta, vaan haluaa kaivautua aina ongelmien juureen, alkaa asiatkin avautumaan paljon selkeämmin.

+1

Olen aika lailla sitä mieltä että aloittajan olisi hyvä nostaa kissa pöydälle kumppaninsa kanssa. Rehellisyys on a ja o- se kantava voima mikä pitää suhteen kasassa.

[TragedyForYou]

Tässäkin keskustelussa esille tuodaan kaksi ääripäätä - joko se, että bdsm/seksisuhteeseen liittyy aina syvät henkilökohtaiset ihastumisen tai jopa rakastumisen tunteet tai että se on pelkkää tunteetonta mekaanista plätkytystä 

On ihan mahdollista pitää toisesta ihmisestä olematta ihastunut/rakastunut - myös silloin jos sessioi tai muuten harrastelee toisen kanssa. Minulle se toisesta ihmisestä pitäminen on elintärkeää, pelkkä sm-mielessä yhteensopivuus ei vaan toimi jollei siinä ole mitään enempää.

Iso komppaus tällekin!

[Herra_Jack]

Säännöistä sopiminen on helppoa, mutta sääntöjen noudattaminen ei. Yleensä ihmiset tuntevina olioina eivät voi vain päättää että en ihastu tai rakastu, ja kun niin käy, asian ottaminen esille sen oma kullan kanssa voikin olla aika vaikeaa.

Kerrankin komppaan Queenaa 
Miksiköhän minulla on tunne että tästäkin tarinasta jätettiin nyt kertomatta jotain erittäin oleelliista,  vaikka kertonus varmasti itsessään pitääkin paikkansa, voin tietysti olla täysin väärässäkin.  Ilman täydellistä kokonaiskuuvaa tällaisiin kysymyksiin vastaaminen on turhaa, epäjohdonmukaista sekä aiheuttaa vain lisää ongelmia.

[Kettu vinossa]

Mielestäni kaikkien, joiden parisuhtesta puuttuu luottamus, kannattaa erota. Ihminen ei ylensä saa muutettua seurustelukumppaninsa huonoja puolia. Lisäksi mitä pidempään toisen temppuilua sietää, sitä pahemmaksi temppuilu saattaa ajan kanssa muuttua. Avioeron saa nykyään helposti ja halvalla. Tokihan avioerosta saattaa tulla huono omatunto ja rakkauskaan ei välttämättä lopu eroon, mutta aika parantaa haavat ja sitten mennään hieman viisastuneempana kohti uusia seikkailuja.

[isabella]

Tässäkin keskustelussa esille tuodaan kaksi ääripäätä - joko se, että bdsm/seksisuhteeseen liittyy aina syvät henkilökohtaiset ihastumisen tai jopa rakastumisen tunteet tai että se on pelkkää tunteetonta mekaanista plätkytystä 

On ihan mahdollista pitää toisesta ihmisestä olematta ihastunut/rakastunut - myös silloin jos sessioi tai muuten harrastelee toisen kanssa. Minulle se toisesta ihmisestä pitäminen on elintärkeää, pelkkä sm-mielessä yhteensopivuus ei vaan toimi jollei siinä ole mitään enempää.

Olen niin samaa mieltä. Nuorempana minulle usein riitti pelkkä mekaaninen suoritus. Sittemmin olen tehnyt asian suhteen täyskäännöksen ja kaipaan myös jonkinlaisia tunteita mukaan seksiin ja sessiointiin. Minulla on ja on ollut useampi leikkikaveri, joista pidän. He ovat mukavia ihmisiä, joiden seurassa viihdyn ja jotka ovat minulle omalla tavallaan tärkeitä. En kuitenkaan ole koskaan ollut rakastunut tai tuntenut romanttisia tunteita näitä ihmisiä kohtaan.

Ketjun aiheeseen palatakseni: en oikein näe tulevaisuutta tuollaisella järjestelyllä. Jos toinen on onneton ja ahdistunut niin eihän se silloin toimi. Jos kumppani toistuvasti pettää luottamuksen ja rikkoo sopimukset on vaikea kuvitella että jatkossakaan tulisi parempi fiilis järjestelyn suhteen. Etenkin jos alunperinkään ei ole kovin innostunut järjestelystä. Kuulostaa myös että mies on melko itsekäs näissä asioissa ja nainen antaa sen tapahtua. Minä ilmoittaisin että nyt puhutaan asioista niin kauan että molempia tyydyttävä ratkaisu löytyy ja siihen saakka kukaan ei sessioi ulkopuolisten kanssa. Ja jos ei löydy niin laitetaan lusikat jakoon. Mutta minä olenkin melkonen inhorealisti

[tamakotsi]

Ehkä tämä ketjun näyttäminen miehellesi saattaisi tuoda käänteen, suuntaan tai toiseen.

"Haluan vain suojella sinua" on kyllä hassu argumentti, jos toinen ei ole tämän kaltaista suojelusta toivonut.

Minä ilmoittaisin että nyt puhutaan asioista niin kauan että molempia tyydyttävä ratkaisu löytyy ja siihen saakka kukaan ei sessioi ulkopuolisten kanssa. Ja jos ei löydy niin laitetaan lusikat jakoon. Mutta minä olenkin melkonen inhorealisti

Ei tähän nyt musta mikään inhottava kuva maailmasta liity, komppaan optimistinakin ihan täpöllä.

[Nut]

Yritän yleensä kai selittää asian itselleni parhain päin sillä, että mieheni on vaikeaa avautua ja uskoutua asioista ylipäätään, ja ainakin hän itse vetoaa siihen että yrittää vain "suojella" minua.

Olen hyvin paljon samaa mieltä muiden bs-argumentin sanoneiden kanssa. Kahden aikuisen tasavertaisessa parisuhteessa asioiden kertomatta jättäminen suojelemiseen vetoamalla on silkkaa sontaa. Omaa rakasta ihmistä ja parisuhdetta suojellaan parhaiten olemalla tekemättä niitä satuttavia asioita ja rehellisyydellä. Kuvittelisin myös, että aikuinen ihminen on kykenevä oppimaan asioista avautumisen ja kertomisen, jos vain on tarpeeksi motivoitunut oppimaan.

Bdsm:n ja rakkaussuhteen yhdistäminen ei ole mahdotonta. Itse väittäisin että vaikeinta on löytää bdsm-taipumuksia omaava ihminen jota rakastaa, eli periaatteessa te kaksi olette jo maalisuoralla mielenkiintojen mätsätessä jonkinasteisesti Teillä tosin saattaa juuri pitkän "hiljaisen" parisuhteen takia d/s-suhteen toimimaan saaminen vaatia paljon molemminpuolista motivaatiota ja yrittämistä.
Itse suosittelisin hyvin samantapaista ratkaisua kuin jo pari muuta on tässä ketjussa, eli viheltäkää peli poikki hetkeksi. Neuvotelkaa uudet säännöt parisuhteeseenne, sillä ne alkuperäiset (joissa sinä olet "vanilja") ovat "vanhentuneet" maailman muuttuessa. Molempien teidän pitäisi olla tasavertaisesti sopimassa asioita, ja molempien tulisi suostua vain asioihin jotka tuntuvat itsestä hyviltä ja joihin oikeasti uskoo kykenevänsä sitoutumaan. Keskustelujen lopuksi kuvittelisin kumpaisenkin näkevän saako parisuhteesta tarpeeksi positiivisia asioita halutakseen jatkaa, vai olisivatko vaaditut kompromissit liian isoja ja satuttavia.

Seksi on ollut näissä sopimuksissa kiellettyjen asioiden listalla ehkä lähinnä siksi, että haluan säilyttää edes jotain, joka on vain minua varten varattua.

Hmm. Haluaisitko avata, miksi koet että juuri seksin pitää olla se "vain meidän kahden välinen juttu"? Vai valkkaantuiko se vain ihan mututuntumalta koska kaikki muutkin pariskunnat tekee niin? Entäpä, jos ajattelisitkin että sinun ja miehesi "meidän juttu" on teidän rakkautenne, parisuhteenne (ja yhdessä asuminen?)?
Olisiko sinulle aivan mahdoton ajatus antaa miehellesi lupa harrastaa myös turvaseksiä vakileikkikaverinsa kanssa?

Olen myös miettinyt D:n etsimistä suhteemme ulkopuolelta, mutta en lopulta tiedä toimisiko se - jotenkin se tuntuisi väärältä, enkä ole ihan varma että lopulta saisin sillä tavalla "pintapuolisesta" suhteesta niin paljoa irti että se olisi sen arvoista. Olen tämänkin ajatuksen tosin heittänyt kokeilevasti ilmaan, ja mies on pitkin hampain todennut että siihen kyllä suostuisi, mikäli tosiaan sitä haluaisin. Mutta niin, tosiaan en tiedä haluaisinko edes.

Taas kysyn miksi: Miksi koet että D:n etsiminen suhteen ulkopuolelta tuntuu väärältä? Entä mitä mahdollisia kompastuskiviä ajattelet järjestelyyn liittyvän, ja olisitko valmis kokeilemaan järjestelyä jos kotona D/s-suhde ei toimisikaan yrityksistä huolimatta? Ja haluaisitko tosissasi asiaa niin paljon vai olisitko tyytyväinen vaniljana? Näihin asioihin ei mulle ainakaan tähän ketjuun tarvitse vastata, mutta kannattaa miettiä itsekseen omia ajatusmallejaan ja syitään

Että juu. Suosittelen juttelua ja tähtäämistä säännöiltään reiluun (ei siis välttämättä edes tasa-arvoiseen "kaikki mitä sä teet mäkin teen") parisuhteeseen. Tilaan, jossa molemmat saa itselleen tärkeitä asioita, kykenevät luottamaan ja kommunikoimaan ja noudattamaan sääntöjä, eikä koko ajan jompaankumpaan satu henkisesti 

[peikkotyttö]

olen täysin samaa mieltä siitä, että rakkauden ja luottamuksen tulisi kuulua yhteen. En tiedä olenko hyväuskoinen hölmö, mutta lukuisten keskustelujemme päätteeksi kuitenkin aina päädyn siihen, että tuo menetetty luottamus olisi mahdollista saada takaisin, ajan kanssa ja rehellisyydellä. Ja niin siinä osittain on käynytkin - kunnes tulee taas jokin luottamusta horjuttava pienempi tai isompi juttu... Yritän yleensä kai selittää asian itselleni parhain päin sillä, että mieheni on vaikeaa avautua ja uskoutua asioista ylipäätään, ja ainakin hän itse vetoaa siihen että yrittää vain "suojella" minua.

Suuren osan aikaa olenkin yleensä ihan hyvillä mielin, mutta sitten jostain tulee se kauhea epäluulo ja tekisi mieli vain mennä ja penkoa kaikki miehen tavarat ja viestit ja ajatukset  En voi tosiaankaan pidä siitä, millaiseksi tällainen epäluulo minut saa. 

Tiedän tunteen. Onneksi siitä on aikaa, kun olen viimeksi itse tuntenut noin. Olen sitä mieltä, että se, että selittää asioita itselleen parhain päin ja että sinua suojellaan salaamalla sinulta asioita ei toimi.

Olen myös miettinyt D:n etsimistä suhteemme ulkopuolelta, mutta en lopulta tiedä toimisiko se - jotenkin se tuntuisi väärältä, enkä ole ihan varma että lopulta saisin sillä tavalla "pintapuolisesta" suhteesta niin paljoa irti että se olisi sen arvoista. Olen tämänkin ajatuksen tosin heittänyt kokeilevasti ilmaan, ja mies on pitkin hampain todennut että siihen kyllä suostuisi, mikäli tosiaan sitä haluaisin. Mutta niin, tosiaan en tiedä haluaisinko edes.   

Noin neljä vuotten sitten suostuin siihen, että asuinkumppanini saa sessioida toisen ihmisen kanssa. Aluksi annoin suostumukseni kertaan, mutten raaskinut kieltää kumppaniltani jotain, mikä ilmiselvästi sopi hänelle. Ehkä noin vuoden verran kärvistelin mustasukkaisena niinä iltoina, kun kumppanini oli toisen kumppaninsa kanssa. Itse en ollut kiinnostunut etsimään ketään juuri noista mainitsemistasi syistä. Tämä rasitti meitä molempia ja suhdettamme, joten puhuimme asiasta ja päätimme, että laitamme ilmoituksen, jossa etsimme D:tä. Saimme vastauksen pian ja erinäisten käänteiden jälkeen olin kolmantena kolmiossa erään parin kanssa. Kun tilanne vakiintui, mustasukkaisuuteni katosi, sillä enää minulla ei ollut tunnetta, että minä jään jostain paitsi. Tällä hetkellä asuinkumppanini on edelleen myös tuon toisen kumppaninsa kanssa. Minulla on toinen kumppani, joka tapailee myös muita ja se on minulle ok, kunhan tiedän _etukäteen_ treffeistä ja kuvauksen treffikumppanista. Etukäteen siksi, ettei tule tunnetta siitä, että minua huijataan ja kuvaus siksi, ettei mielikuvitukseni ala laukata.

Seksi on ollut näissä sopimuksissa kiellettyjen asioiden listalla ehkä lähinnä siksi, että haluan säilyttää edes jotain, joka on vain minua varten varattua. Tosin toinen miehen pettämiskeroista oli nimenomaan "lipsahdus" session aikana, eikä toinenkaan kauas mennyt, ja olen oikeastaan ihan varma että houkutus on edelleen suuri. Ja siis kummastakaan kerrastahan hän ei itse minulle kertonut, vaan sain itse selville. Jos  olisi edes tunnustanut, tulisi sellainen olo että olisi edes sen verran rehellinen... Mutta toisaalta, aina näissä on se toisen suojelemis- ja mikälie-argumentti mukana, tietysti, huoh.

Houkutus on varmaankin suuri. Ymmärrän lipsahdukset, mutta en sitä, ettei niistä kerrota heti. Ymmärrän myös halusi säilyttää jotain vain sinua varten varattua. Siten varmaankin saa tunteen siitä, että olet edelleen se tärkein ihmissuhde kumppanillesi niinkuin aiemminkin. Olenko oikeassa? Tilanne on kuitenkin muuttunut nyt kun suhteessanne on mukana kolmas henkilö, jolla on myös omat halunsa ja toiveensa. Tässä tilanteessa olisi parasta, jos voisitte kaikki kolme puhua kasvotusten rehellisti ja suoraan siitä, mikä teille kullekin on tärkeää ja kuinka ne voidaan sovittaa yhteen. Mieti, olisiko seksi kiellettyjen asioiden listalla, jos tuntisit siitä huolimatta olevasi kumppanillesi tärkeä? Minkä tulisi olla toisin, jotta tuntisit olevasi kumppanillesi niin tärkeä, että seksi ei enää olisi kiellettyjen asioiden listalla?

Se, että vaadit kumppaniasi muuttumaan, voi vaatia sitä, että myös sinä muutut. Se ei tarkoita sitä, että sinä häviäisit kaupassa tai että antaisit periksi. Suosittelen, että asetat itsellesi jonkun aikarajan, johon mennessä tilanteen on oltava parempi ja määrittele myös, millä lailla parempi, ettei tule itselleen selittelyn riskiä. Anna aikaa useita kuukausia, sillä muuttuminen ei välttämättä ole helppoa. Kerro kumppanillesi, että odotat tilanteen paranevan tiettyyn päivämäärään mennessä, sillä nykytilanteessa et ole tyytyväinen. Älä kuitenkaan paljasta tuota päivämäärää hänelle. Minulla tällainen järjestely on toiminut. Jos määräaikaan mennessä tilanne ei ole yltänyt siihen määritelmään, minkä aluksi asetit, älä jää suhteeseen roikkumaan.

Toivon, että saatte suhteenne toimimaan niin, että olette kaikki siihen tyytyväisiä.

[spicyvanilla]

Vastaan nyt tänne kuitenkin - tietyllä tavalla selkiyttää päätäni, kun täytyy muotoilla ajatuksia ja tuntemuksia yleisesti luettaviksi.

Haluaisitko avata, miksi koet että juuri seksin pitää olla se "vain meidän kahden välinen juttu"? Vai valkkaantuiko se vain ihan mututuntumalta koska kaikki muutkin pariskunnat tekee niin? Entäpä, jos ajattelisitkin että sinun ja miehesi "meidän juttu" on teidän rakkautenne, parisuhteenne (ja yhdessä asuminen?)?
Olisiko sinulle aivan mahdoton ajatus antaa miehellesi lupa harrastaa myös turvaseksiä vakileikkikaverinsa kanssa?

Pelkään ihan hirveästi vertailua. On käynyt jo selväksi, että sessioinnin osalta "häviän" muille naisille, joiden alistaminen tuottaa miehelleni sellaista tyydytystä, jota minä en selvästikään hänelle kykene tuottamaan. Kun tähän lisätään vielä seksi, tunnen väistämättä jääväni "aivan kaikessa" toiseksi. Kyllä, meillä on rakkaus ja kyllä, meillä on yhteinen elämä. Mutta se, että olen kotona odottava mukava ja turvallinen vaimo, ei vain riitä. Kärjistetysti, mutta silti.

Taas kysyn miksi: Miksi koet että D:n etsiminen suhteen ulkopuolelta tuntuu väärältä? Entä mitä mahdollisia kompastuskiviä ajattelet järjestelyyn liittyvän, ja olisitko valmis kokeilemaan järjestelyä jos kotona D/s-suhde ei toimisikaan yrityksistä huolimatta? Ja haluaisitko tosissasi asiaa niin paljon vai olisitko tyytyväinen vaniljana?

Tässä ei ehkä niinkään ole ongelmana se, ettenkö periaatteessa voisi nauttia sessionnista jonkun muunkin kanssa, vaan se, että myös ja ennen kaikkea kaipaisin sessiointia oman mieheni kanssa.

Houkutus on varmaankin suuri. Ymmärrän lipsahdukset, mutta en sitä, ettei niistä kerrota heti. Ymmärrän myös halusi säilyttää jotain vain sinua varten varattua. Siten varmaankin saa tunteen siitä, että olet edelleen se tärkein ihmissuhde kumppanillesi niinkuin aiemminkin. Olenko oikeassa? Tilanne on kuitenkin muuttunut nyt kun suhteessanne on mukana kolmas henkilö, jolla on myös omat halunsa ja toiveensa. Tässä tilanteessa olisi parasta, jos voisitte kaikki kolme puhua kasvotusten rehellisti ja suoraan siitä, mikä teille kullekin on tärkeää ja kuinka ne voidaan sovittaa yhteen. Mieti, olisiko seksi kiellettyjen asioiden listalla, jos tuntisit siitä huolimatta olevasi kumppanillesi tärkeä? Minkä tulisi olla toisin, jotta tuntisit olevasi kumppanillesi niin tärkeä, että seksi ei enää olisi kiellettyjen asioiden listalla?

Juurikin niin, olet oikeassa. Meillä kuitenkin on ollut hyvää ja toimivaa sessiointia, joka omasta mielestäni oli vasta pääsemässä vauhtiin, mutta loppupeleissä ei kuitenkaan ilmeisesti toiminut miehelleni yhtä hyvin - tähän mieheni siis tarjoaa selitykseksi pitkää yhteistä historiaamme. Meillä ei ole koskaan ollut sellaista tilannetta että mies sessioisi samanaikaisesti sekä minun että jonkun toisen kanssa, mutta voisin ainakin kuvitella, että toisen sessiointikaverin - ehkä, ehkä seksinkin? - hyväksyminen olisi helpompaa, mikäli kaikki toimisi hyvin ja löytyisi myös meidän keskinäisestä suhteestamme. Ei jokaista yksityiskohtaa myöten tietenkään, mutta yleisesti ottaen. Juuri nyt siltä ei tunnu, ja tunnen jääväni kakkoseksi kaikessa muussa paitsi päänsilittelyssä.

Luulisin, että ainakin itseäni helpottaisi tavata tuo toinen nainen. Omalla mielikuvituksellanikin kun tosiaan on taipumus lähteä laukkaamaan, ja hyvää vauhtia kuvittelen jo jotain hurjaa syöjätärtä... Olen tästä maininnut miehelle, mutta sain sellaisen käsityksen, että tuo nainen tuskin haluaisi tavata minua. Ja itse asiassahan tässä on osallisena vielä neljäskin henkilö, tämän naisen avopuoliso.