Ulkopuoliset bdsm-suhteet, luottamus ja mustasukkaisuus - apua!

[spicyvanilla]

Haluaisin saada tilanteeseeni jonkinlaista perspektiiviä, toista näkökulmaa, neuvoja.

Olemme olleet 4,5v yhdessä ja nyt jo naimisissakin mastermiehen kanssa, jonka bdsm-taipumus on ollut alusta asti tiedossa. Itse en alkuun kunnolla edes ymmärtänyt mistä on kysymys, ja alkuun olikin puhe siitä että mies voisi mahdollisesti sessioida sovituissa rajoissa jonkun muun tai muiden kanssa. Käytännössä ne muutamat muiden kanssa toteutetut sessiot kuitenkin aiheuttivat minussa hirveän ahdistuksen.

Ajan kanssa olen kuitenkin herännyt, suorastaan havahtunut tajuamaan että olen aina ollut itsekin taipuvainen alistumiseen nimenomaan seksuaalisessa mielessä, ja saan siitä suurta tyydytystä. Tämä oivallus on ollut ihanan vapauttava ja voimauttava, ja nyt on vaikeaa kuvitella elämää ilman - paitsi että mieheni mielestä D/s-suhteen ja arkisen avioelämän yhdistäminen on lähes mahdotonta. Teoriassa ymmärrän hänen pointtinsa, mutta tavallaan on kuitenkin vaikeaa ymmärtää, koska itselleni ei ole tuottanut minkäänlaista ongelmaa yhdistää ja vuorotella vaimon ja lemmikin rooleja. Ironista kyllä mieheni oli siis se joka minut tutustutti ja "houkutteli" bdsm:n maailmaan, mutta kun nyt vihdoin olen sinut asian kanssa, häntä ei enää kiinnostakaan juuri muu kinkyily kanssani kuin ehkä vähäinen seksin maustaminen.

Toisaalta on asioita joita mieheni ei voi tai halua tehdä kanssani. Toisin sanoen hän haluaisi ja haluaa jonkun muun vakituisen leikkikalun, jonka kanssa toteuttaa näitä asioita. Tästä on keskusteltu ja kriiseilty monet monet kerrat, ja ainakin kerran olemme olleet aivan eronkin partaalla juuri tämän takia. Koska vaikka teoriassa haluaisinkin ajatella olevani avarakatseinen ja avosydäminen ja joustava, on totuus se, että olen ihan järjettömän mustasukkainen, enkä ole varma voinko luottaa mieheeni - tätä ei auta se, että mies on ainakin kaksi kertaa jäänyt kiinni pettämisestä.

Nyt olemme kuitenkin päässeet sellaiseen pisteeseen, että miehellä on lemmikkinä nainen, joka on myös vakavassa seurustelusuhteessa. Sopimukseen kuuluu, etteivät he harrasta seksiä. Miehen kertoman mukaan he ovat jutelleet pitkään ja sessioineet nyt kerran, ja alkuun olin hyvällä ja luottavaisella mielellä. Nyt kuitenkin epävarmuus ja epäluulo ovat alkaneet nostaa taas päätään... Olen mustasukkainen miehen toiseen käyttämästä ajasta, ajatuksista ja huomiosta, vaikka se olisikin täysin marginaalista minuun käytettyyn aikaan verrattuna. Mutta nyt olen tajunnut, että olen erityisesti mustasukkainen juuri tuosta D/s-kuviosta - olin kuvitellut että minä saisin olla se koulutettava ja koulittava lemmikki, mutta nyt osakseni jääkin lähinnä vain turvallisen, kotona odottavan vaimon rooli! Lisäksi olen saanut todella vahvasti sellaisen käsityksen, että mieheni ja tämä nainen ovat todellisuudessa sessioineet yhdessä jo pidemmän aikaa, jo ennen kuin olimme sopineet asiasta, mikä tarkoittaa käytännössä sitä että mieheni on pettänyt luottamukseni, taas.

Onko tässä mitään järkeä?
En tiedä voinko ikinä luottaa täysin siihen, että mieheni pitää kiinni sovituista rajoista ja säännöistä. Rakastan miestäni valtavasti ja haluaisin todella että tämä toimisi, mutta juuri nyt en tiedä mikä on se keino, jolla pääsisin yli tästä kauheasta mustasukkaisuudesta ja luottamuspulasta. En myöskään tiedä mitä tekisin omille haluilleni, jotka jäävät nyt tietyssä mielessä ilman vastakaikua. Jos otan asian puheeksi, mies ahdistuu ja tilanne päätyy siihen että minä pyytelen anteeksi...

Pahoittelen purkautumista, mutta en tosiaan tiedä kenelle voisin asiasta puhua!

[Kyyberi]

Mun korvaan särähti "rakastan miestäni valtavasti" ja sitten toisaalla "en luota mieheeni". Mun mielestä rakkauteen kuuluu erittäin oleellisena luottamus.

Mun ratkasu tilanteeseen näillä tiedoilla on aika raadollinen, nykyisellään kuvio ei tule toimimaan vaan jompikumpi/molemmat tulee kärsimään kunnes se kasvaa liian isoksi ja homma kaatuu. Omia tunteita ei kannata hävetä, jos olet mustasukkainen eikä luottamusta ole (mikä on hyvinkin ymmärrettävää ja mies voi siitä syyttää ihan itseään) niin sitten olet. Sinulla on oikeus tunteisiisi, kuten miehelläsikin. Eikä kumpikaan voi yrittää kontrolloida tai kieltää toisen tunteita.

Miesten kanssa on usein vaikea puhua negatiivisista tunteista, koska sen negatiivisen tunneryöpyn (ahdistuksen) tullessa iskee suojamekanismit ja homma menee riitelyksi. Mutta jos asialle ei mitään tehdä, ymmärrät varmaan itsekin että se on oikeastaan se huonoin vaihtoehto. Miestä ei voi myöskään pakottaa puhumaan, mutta olisiko teillä esim. jotain tuttua ja luotettavaa kaveria "skenen" parista, jolle molemmat voisivat avoimesti kertoa tunteistaan?

Myös yksi vaihtoehto on pyytää miestäsi kirjoittamaan tuntemuksistaan ja näkemyksistään, joillekin miehille se kirjoittaminen on helpompi tapa avautua.

[Kamariherra]

En tiedä voinko ikinä luottaa täysin siihen, että mieheni pitää kiinni sovituista rajoista ja säännöistä.

Luottamuspula on kyllä vakava asia. Olisiko tuo sitten hyvä D/s-asetelman pohjakaan?

Voisitko ajatella etsiväsi itsekin D:tä kodin ulkopuolelta? En tarkoita, että ikään kuin miehellesi kostoksi etsisit muuta seuraa, vaan siksi, että se voisi jollain tapaa tasapainottaa suhdettanne. Saisitte kumpikin sitä mitä koette tarvitsevanne ilman että se olisi toisesta kiinni ja katsoisitte, mitä teidän keskinäisestä halustanne jää jäljelle.

Minulla ja puolisollani on todella vankka ja monipuolisesti antoisa parisuhde, joka on saanut viimeisten kuukausien aikana vain lisää kierroksia siitä, että kummallakin on ollut lupa ja mahdollisuus sessioida myös muiden kanssa. Ensin mekin oltiin sitä mieltä että "vain BDSM:aa, ei seksiä", mutta se alkoi pian tuntua aika absurdilta. Eikö sessiointi ole joka tapauksessa seksiä, vaikka siihen ei kuuluisikaan se-sinne-aktia? Tämä on tietenkin jokaisen itse päätettävä halujensa ja kokemuksensa mukaan, mutta meillä se symbolinen raja poistui ja se helpotti kumpaakin. Nyt raja menee kohdassa "vain seksiä (ihan siten kuin haluaa ja tahollaan sopii), ei emotionaalisia riskejä".

Itse olen muutamassa kuukaudessa oppinut paljon uutta itsestäni, toisesta ja meistä. Mustasukkaisuudesta, sen puutteesta, kateuden piikeistä, omista haluista ja estoista, toisen nautinnosta, jaetusta ilosta.

[Chmlnidae]

Miksi ahdistut?
Miksi miehesi valehtelee?

[-katy-]

Onko se mustasukkaisuutta, jos oma mies ei halua  kinkyä seksiä oman alistuvan vaimonsa kanssa, vaan tekee sitä jopa salaa muiden kanssa. Mun mielestä tuolloin on normaalia,että ahdistaa,sattuu ja tuntuu pahalta. Vaikea tilanne-

[tamakotsi]

Mua kiinnostaa lukeeko miehesi tätä foorumia, eli saatatko tieten kirjoituksesi ja sen herättämän keskustelun hänen silmiensä eteen. Pidän tällaista hyvänä tapana toimia, kunhan se pysyy anonyyminä. Omakin kokemus on osoittanut, että asiat joita on vaikea kaksin käsitellä saattavat ratketa helpostikin kun niihin kohdistuu yleisen huomion valokeila.

Meidän ihmisten on yleensä helpompi heittäytyä kokonaan arkiminästä erilaiseen rooliin uusien tuttavuuksien kanssa, kuin niiden jotka rajoittavat (ja toisaalta tukevat) meidän persooniamme ”tuntemalla” meidät jonkinlaisina. Jos suhteenne on vuosia ollut ”tavallinen”, miehesikin voi olla huomattavasti vaikeampi olla sinulle se hurjimus, jonka hän päästää irti sellaisessa suhteessa, jossa lähtökohtaisesti on aina vallinnut D/s-asetelma.

Onko teillä tässä yhtäläiset oikeudet? Miten miehesi suhtautuisi siihen, jos alkaisit jonkun toisen Domin leikkikaluksi?

Kamariherran näkemystä siitä että D/s asetelma on jo sinällään seksiä komppaan, Kyyberin yleistyksiä miehistä tai näkemyksiä tunteiden luonteesta en niinkään.

[Chmlnidae]

Yhteiset säännöt perustuvat, tai niiden tulisi perustua, yhteisille keskusteluille molempien haluista ja tarpeista. Sisälsikö sopimusneuvottelut rehellisen keskustelun molempien osapuolien haluista ja tarpeista?

[DHS]

Onko se mustasukkaisuutta, jos oma mies ei halua  kinkyä seksiä oman alistuvan vaimonsa kanssa, vaan tekee sitä jopa salaa muiden kanssa. Mun mielestä tuolloin on normaalia,että ahdistaa,sattuu ja tuntuu pahalta. Vaikea tilanne-

Olen samaa mieltä. En välttämättä edes kutsuisi tätä mustasukkaisuudeksi. Meneekö teillä huonosti suhteen "tavallisissa asioissa"? Omien kokemuksien mukaan jatkuva riitely tai henkilökemian katoaminen vähentää halua läheisyyteen kumppanin kanssa.

[Chmlnidae]

... meillä se symbolinen raja poistui ja se helpotti kumpaakin. Nyt raja menee kohdassa "vain seksiä (ihan siten kuin haluaa ja tahollaan sopii), ei emotionaalisia riskejä".

Itse olen muutamassa kuukaudessa oppinut paljon uutta itsestäni, toisesta ja meistä. Mustasukkaisuudesta, sen puutteesta, kateuden piikeistä, omista haluista ja estoista, toisen nautinnosta, jaetusta ilosta.

Öööö, anteeksi maalaisuuteni mutta; mitä tarkoittaa käytännössä "ei emotionaalisia riskejä"?

[Kamariherra]

... meillä se symbolinen raja poistui ja se helpotti kumpaakin. Nyt raja menee kohdassa "vain seksiä (ihan siten kuin haluaa ja tahollaan sopii), ei emotionaalisia riskejä".

Itse olen muutamassa kuukaudessa oppinut paljon uutta itsestäni, toisesta ja meistä. Mustasukkaisuudesta, sen puutteesta, kateuden piikeistä, omista haluista ja estoista, toisen nautinnosta, jaetusta ilosta.

Öööö, anteeksi maalaisuuteni mutta; mitä tarkoittaa käytännössä "ei emotionaalisia riskejä"?

Sitä, että meitä kumpaakaan ei omalla kohdalla kiinnosta esim. polysuhde, joten kun sessioidaan muiden kanssa, kaikille osapuolille pitää olla selvää, että kyse on siinä mielessä "vain seksistä". Jos joku alkaa ihastua liikaa tai vaikka jotenkin romanttisella tavalla (?), on vihellettävä peli poikki. Muun muassa tällaisista asioista "ei emotionaalisia riskejä" -säännössä meidän rajanvedoissamme on kyse.

En yhtään tiedä, onko sellaisesta suhde- ja sessiomallista ratkaisuksi ongelmiin, vai edellyttääkö se perimmiltään tyytyväistä pohjasuhdetta. Vilpitöntä halua molempien hyvinvointiin ainakin. Me olemme olleet yhdessä jo 15 vuotta, joten tunnemme sekä itsemme että toisemme varsin hyvin, ja keskustelu on kaiken pohja. Toisen voi antaa mennä kun tietää, että se tulee kohta takaisin, omasta halustaan.

[-katy-]

Eikö seksissä,oli kinkyä tai vanilijaa,ole kysymys myös tunteista? Jos ei "tunne mitään" seksikumppania kohtaan,mitä järkeä on edes ryhtyä aktiin? Voi kai ne paineet purkaa vaikka masturboimalla vai onko tunteeton seksi onaniaa toisen avulla? ^

[spicyvanilla]

Kiitos vastauksista!

Kyyberi, olen täysin samaa mieltä siitä, että rakkauden ja luottamuksen tulisi kuulua yhteen. En tiedä olenko hyväuskoinen hölmö, mutta lukuisten keskustelujemme päätteeksi kuitenkin aina päädyn siihen, että tuo menetetty luottamus olisi mahdollista saada takaisin, ajan kanssa ja rehellisyydellä. Ja niin siinä osittain on käynytkin - kunnes tulee taas jokin luottamusta horjuttava pienempi tai isompi juttu... Yritän yleensä kai selittää asian itselleni parhain päin sillä, että mieheni on vaikeaa avautua ja uskoutua asioista ylipäätään, ja ainakin hän itse vetoaa siihen että yrittää vain "suojella" minua.

Suuren osan aikaa olenkin yleensä ihan hyvillä mielin, mutta sitten jostain tulee se kauhea epäluulo ja tekisi mieli vain mennä ja penkoa kaikki miehen tavarat ja viestit ja ajatukset  En voi tosiaankaan pidä siitä, millaiseksi tällainen epäluulo minut saa.

Olen myös miettinyt D:n etsimistä suhteemme ulkopuolelta, mutta en lopulta tiedä toimisiko se - jotenkin se tuntuisi väärältä, enkä ole ihan varma että lopulta saisin sillä tavalla "pintapuolisesta" suhteesta niin paljoa irti että se olisi sen arvoista. Olen tämänkin ajatuksen tosin heittänyt kokeilevasti ilmaan, ja mies on pitkin hampain todennut että siihen kyllä suostuisi, mikäli tosiaan sitä haluaisin. Mutta niin, tosiaan en tiedä haluaisinko edes.

Seksi on ollut näissä sopimuksissa kiellettyjen asioiden listalla ehkä lähinnä siksi, että haluan säilyttää edes jotain, joka on vain minua varten varattua. Tosin toinen miehen pettämiskeroista oli nimenomaan "lipsahdus" session aikana, eikä toinenkaan kauas mennyt, ja olen oikeastaan ihan varma että houkutus on edelleen suuri. Ja siis kummastakaan kerrastahan hän ei itse minulle kertonut, vaan sain itse selville. Jos  olisi edes tunnustanut, tulisi sellainen olo että olisi edes sen verran rehellinen... Mutta toisaalta, aina näissä on se toisen suojelemis- ja mikälie-argumentti mukana, tietysti, huoh.

Vaikka periaatteessa siis tosiaan ymmärrän tamakotsinkin esiin nostaman pointin siitä, että ennestään muuten vieraan ihmisen kanssa voi olla helpompaa heittäytyä muihin rooleihin, niin tunnen silti itseni petetyksi. Mieheni on kuitenkin käyttänyt paljon vaivaa saadakseen myös minut innostumaan bdsm-leikeistä, ja sitten kun innostun, tuntuu että hänen reaktionsa on ollut loppujen lopuksi aika torjuva. Ikäänkuin minun haluni ja tarpeeni olisivat vähemmän aitoja tai oikeita, koska en ole niitä tätä aiemmin tajunnut tai hahmottanut.

Aiemmin mies valitteli etten osannut tarpeeksi hyvin selittää mistä ja pidän ja mitä haluan. Mutta kun sitten pohdinnan ja sulattelun jälkeen otin aiheen hiljattain puheeksi, oli reaktio enemmänkin se, että aiheutan hänelle stressiä - ilmeisesti siis luettelemalle "vaatimuksia".

Yleisellä ja arkisella tasolla suhteemme toimii erittäin hyvin, ja rakkaus on molemminpuolista. En sitten tiedä, onko se todella niin että bdsm:n ja rakkaussuhteen yhdistäminen saman ihmisen kanssa on vain mahdotonta?  En vain tiedä miten pidemmän päälle kestän tällaisia "järjestelyjä", mutta toisaalta ajatus erostakin saa ihan voimattomaksi. Huuh!

ps. Mies on kyllä rekisteröityneenä tänne, mutta ei tietääkseni ole ollut ikinä aktiivinen käyttäjä, joten tuskin eksyy myöskään tätä lukemaan.

[Kamariherra]

Eikö seksissä,oli kinkyä tai vanilijaa,ole kysymys myös tunteista? Jos ei "tunne mitään" seksikumppania kohtaan,mitä järkeä on edes ryhtyä aktiin? Voi kai ne paineet purkaa vaikka masturboimalla vai onko tunteeton seksi onaniaa toisen avulla? ^

"Emotionaalinen riski" on silti himpan verran eri asia kuin "sisältää tunteita", eikö sinusta?

(Tulkintavinkki: en ole ihan niin aforistinen, että pystyisin tiivistämään kokonaiskäsitystäni seksistä, BDSM-sessioista ja tunne-elämävaikutuksista yhdessä lyhyessä viestissä...)

[-katy-]

Eikö seksissä,oli kinkyä tai vanilijaa,ole kysymys myös tunteista? Jos ei "tunne mitään" seksikumppania kohtaan,mitä järkeä on edes ryhtyä aktiin? Voi kai ne paineet purkaa vaikka masturboimalla vai onko tunteeton seksi onaniaa toisen avulla? ^

"Emotionaalinen riski" on silti himpan verran eri asia kuin "sisältää tunteita", eikö sinusta?

(Tulkintavinkki: en ole ihan niin aforistinen, että pystyisin tiivistämään kokonaiskäsitystäni seksistä, BDSM-sessioista ja tunne-elämävaikutuksista yhdessä lyhyessä viestissä...)

Ei minunkaan tarkoitus ole vain kikkailla sanoilla ja määritelmillä..en vain usko "tunteettomaan" seksiin,mutta ehkä joku saattaa sellaisestakin pitää,mekaanisena suorituksena ja paineen purkuna..

Riskit ovat mun mielestä osa tätä elon taivalta,aina läsnä siis

[Kamariherra]

en vain usko "tunteettomaan" seksiin,mutta ehkä joku saattaa sellaisestakin pitää,mekaanisena suorituksena ja paineen purkuna..

Minä en. Ettei nyt jää sellaista käsitystä.