Rakkautta täytyy ansaita?

[hiz]

Ammuin ehkä tuolla ketjunaloituksen 'rakkaus' sanalla hiukan turhan korkealle. Siinä olisi itsessään aihetta omaan ketjuun että mitä 'rakkaus' oikein noin käytännössä tarkoittaa.

Sitä mitä enemmänkin hain on että miksi - kun minä olen kanssanne samaa mieltä että rakkauteen ei pitäisi liittyä tällaista ansaitsemisajattelua olleenkaan - niin miksi kuitenkin itse muistan joskus ajatelleeni että 'ei toi ansaitse mun rakkautta'. Siis jos on joku sellainen henkilö kyseessä joka jatkuvasti on aiheuttanut jollain tavalla pettymyksiä, ei ole näyttänyt omalta osaltaan panostavan suhteeseen samalla innolla kun minä, tai pettänyt luottamustani. Tai ei siinä ehkä ihan rakkaudesta olekaan ollut kyse, ehkä enemmän vaan siitä että 'tuo henkilö ei ansaitse minun seuraa/aikaa/huomiota jos hän käyttäytyy noin'.

Mielestäni D:n syli usein tuntuu paremmalta kovan session jälkeen kun ilman sellaista sessiota, ja vaniljasyli ei oikein tunnu enää juurikaan miltään ja siksi mietin että onkohan minulla jotenkin alitajuntainen olettamus että rakkautta/hellyyttä/läheisyyttä tarvii ansaita. Ja voin siis nauttia toisen hellästä hoivasta kunnolla vasta kun olen sen omasta mielestäni rajun session jälkeen 'ansainnut'. Ja mietin että onkohan muilla subihenkisillä samanlaisia ajatuksia, tai ehkä D:n asemasta nauttivilla myös (toisinpäin)?

Tämä ansaitsemis-aihehan on monissa kinkyleikeissäkin osana, vaikkapa sellaista että D ei anna subille yhdyntää/orkkua/nautintoa ennen kun sub ensin on kivun, pakotetun selibaatin (siveysvyö tms) tai palvelemisen kautta sen 'ansainnut'. Ja tuollainen D:n asenne että subin tarvii tehdä työtä ansaitakseen D:n palkkioita kiihottaa ainakin minua.   Hellyydenansaitsemisfetissi vai asenneongelma jota tarvitsisi hiukan korjata? Sitä tässä itsekseni mietin.

[katy]

Ei ehkä pitäis kännyllä räpeltää ja tässä elämänjamassa,mutta se mitä tuosta fundismielikuvitusmaailmasta jäi mm. mieleen,oli se paha ja ahdistava olo.

Kun ei toiminut ja kun ei koskaan tavoittanut Sitä Jotain,mitä yritti tekemisillä ja tekemättäjättämisillä saada Todeksi. Jumala ja herra jäi suureksi mysteeriksi kun lakkasi vääntämästä kampea ja antoi hiljaisuuden viimein tulla.

En siis ymmärrä mihin esim. D pyrkii kieltäessään kaiken. En itseasiassa ymmärrä tällä hetkellä koko BDSM:stä juuri mitään enkä jaksa vääntää kampea-joskus kai tässäkin on hyvä antaa asioiden olla niinkuin ne oikeasti ja aidosti ovat ja miten ne Todentuvat elämässä ja millaisia vaikutuksia elämään toiminnalla on..

[Chmlnidae]

Ammuin ehkä tuolla ketjunaloituksen 'rakkaus' sanalla hiukan turhan korkealle...

... miksi kuitenkin itse muistan joskus ajatelleeni että 'ei toi ansaitse mun rakkautta'. Siis jos on joku sellainen henkilö kyseessä joka jatkuvasti on aiheuttanut jollain tavalla pettymyksiä, ei ole näyttänyt omalta osaltaan panostavan suhteeseen samalla innolla kun minä, tai pettänyt luottamustani. Tai ei siinä ehkä ihan rakkaudesta olekaan ollut kyse, ehkä enemmän vaan siitä että 'tuo henkilö ei ansaitse minun seuraa/aikaa/huomiota jos hän käyttäytyy noin'.

Mielestäni D:n syli usein tuntuu paremmalta kovan session jälkeen kun ilman sellaista sessiota, ja vaniljasyli ei oikein tunnu enää juurikaan miltään ja siksi mietin että onkohan minulla jotenkin alitajuntainen olettamus että rakkautta/hellyyttä/läheisyyttä tarvii ansaita. Ja voin siis nauttia toisen hellästä hoivasta kunnolla vasta kun olen sen omasta mielestäni rajun session jälkeen 'ansainnut'. Ja mietin että onkohan muilla subihenkisillä samanlaisia ajatuksia, tai ehkä D:n asemasta nauttivilla myös (toisinpäin)?

Tämä ansaitsemis-aihehan on monissa kinkyleikeissäkin osana, vaikkapa sellaista että D ei anna subille yhdyntää/orkkua/nautintoa ennen kun sub ensin on kivun, pakotetun selibaatin (siveysvyö tms) tai palvelemisen kautta sen 'ansainnut'. Ja tuollainen D:n asenne että subin tarvii tehdä työtä ansaitakseen D:n palkkioita kiihottaa ainakin minua.   Hellyydenansaitsemisfetissi vai asenneongelma jota tarvitsisi hiukan korjata? Sitä tässä itsekseni mietin.

Ammuit tosiaan vähän turhan korkealle, ja vähän turhan kovalla panoksella.
Rakkaudella "pelaaminen" edes D/s-kuviossa on mielestäni hieman, ööö...mitä...? Ehkä turhan yksioikoista ja "tylsää", merkityksessä liian helppoa ja ei edes oikein mihinkään johtavaa, ei ainakaan mihinkään kovin antoisaan.
Miellän rakkauden ylipäänsä sellaiseksi ettei sillä voi "leikkiä".
Muunlaisilla tunteilla sen sijaan voi hyvinkin leikkiä, tai niitä voi (hyväksi)käyttää leikkiessä.
Muutenkin se että ajattelee edes jonkun "ansaitsevan" oman (ylhäisen) seuransa on jo sinällään hieman "kipeä" ajatus. Siis jos todellakin pohjimmiltaan ajattelee ja tuntee niin jotakin/yleensä sellaista toista/toisia ihmisiä kohtaan. Ja silloin tosiaan on paras yrittää korjata omaa ajattelumaailmaansa.
Ei ihmissuhteent ole silmäsilmästä peliä. Sellaisessa leikissä voi tulla yksinäinen olo jossain kohtaa. Aina/joskus/toisinaan voi tulla vastaan sellainen ihminen joka näkee sen läpi, joku sellainen jolla ehkä on merkitystä ja joka ei leikikään samoilla säännöillä. Voi käydä niinkin että oma leikki osuukin omaan nilkkaan, tai sydämeen.

Sinänsä "ansaitseminen" voi hyvinkin kuulua D/s-kuvioon. Näen sen vain hieman eri tavalla. Siinä on jo se luottamus, ehkä jopa rakkaus, pohjalla, että voidaan edes päästä sille tasolle että toinen on valmis tavoittelemaan ja kilvoittelemaan palkintojen toivossa.

No, en tiedä. Riippuu varmasti myös siitä millaisessa suhteessa on. Tai millaisen suhteen haluaa. Ja mitkä on säännöt. Yhdessä sovitut.

Minulle vaniljasyli ei juurikaan arvoltaan eroa mistään muustakaan sylistä. Aina siinä on kyse kahdesta ihmisestä ja heidän välisestään kemiasta.

Mutta luulenpa että ihmiset hahmottavat tämän asian omien suhteidensa kautta. Itse olen niin kaukana tuonlaisesta ajattelumaailmasta tällä hetkellä etten vain osaa, ehkä, asettua edes pohtimaan kysymystä.

Ja aina on myös taustalla vaikuttamassa se miten lataamme, minkälaisilla käytännön sisällöillä, minkäkin tunteen. Toisille rakkaus on suorituksia, tekoja, näyttöjä. Toisille turvallinen satama missä voi levätä. Jotkut eivät voi nauttia mistään osakseen tulevasta hyvästä ilman tuskaa tai tehtyjä tekoja. Ja joillekin, aika useille, rakkaus on uhrautumista.
Kannattanee tutkailla omaa mieltään ja miettiä miten haluaa aina ansaita mitäkin ("olen nyt kertakaikkiaan ansainnut tämän loman, suklaapatukan, rakkauden, levon etc.).

[Armand]

Rakkaus.

Asia jota olen pohtinut paljon ja monesti myös muuttamaan käsitystäni siitä, milloin itse kehittyen, milloin olosuhteet ovat muuttaneet käsiyksiäni tai laajentaneet niitä. Olen hiukkasen romanttinen luonne joten luonnostaan maalailen tietynlaisia "prinsessasatuja" mielessäni ja nuorena käsitin asian hyvin sinisilmäisesti. Onnekseni myös sain kokea sellaisen sokean järjettömän rakkauden jollaista jotkut ihmiset etsivät koko ikänsä löytämättä sitä. Olin onnekas.

Rakkautta on myös se mitä tunnemme omia lapsiamme kohtaan, lemmikkiä kohtaan ja rakastamme myös joitakin kavereitamme ja sukulaisiamme. Se rakkaus on luonteeltaan erilaista, verrattain siihen parisuhderakkauteen. No kaikki tämä on tullut oman elämäni aikana vastaan ja se on pyyteetöntä ja simppeliä.

Mutta sitten menemmekin rakkauden kimurantimpaan päähän, nimittäin pisteeseen missä pitää luovuttaa ja antaa toisen mennä. Omilla tunteilla voi joko pilata koko sopan ja tavallaan mitätöidä ne yhteiset hyvätkin vuodet. Tai sitten sen rakkauden voi kääntää edukseen ja rakastaa niin paljon että osaa luovuttaa ja päästää toisen uuteen onnelliseen kukoistukseen ilman että itse yrittää pistää joka käänteessä kapuloita rattaisiin. Juu ja todellakin tiedän että se on itseä kohtaan julmaa, haikeaa, surullista ja hyvin vaikeaa rakkautta. Mutta kun siinä onnistuu voi tilalle tulla jotakin ainutlaatuista. Siitä entisestä kumppanista ajan saatossa tulee ystävä, toisenlaisen rakkauden piiriin kuuluva luotettava ihminen joka jakaa huolia, iloja ja ajatuksia. Tiedän että kaikki ihmiset eivät tätä ymmärrä tai kykene tällaiseen.

Entäpä sitten itserakkaus. En tällä tarkoita mitään superegoa joka pönkittää omaa olemustaan toisten kustannuksella ja on ainoa oikea rakkauden kohde, eli täydellinen itsensä. Vaan eheyttävää voimaa joka varsinkin vaikeiden vaiheiden jälkeen on tärkeää. Tiedän miltä tuntuu epäonnistua ja inhota itseään, se ei ole herkkua. Toki sekin elämänvaihe meille monelle tulee tutuksi ja on väliin hankala löytää sitä positiivista mielentilaa. Silloin on syytä hiukan mennä itseensä hyväksyä erehdyksensä, eheyttää mieltä ja rakastaa itseään. Lohduttaa ja silittää omaa mieltään. Rakastella omaa persoonaa.

Tällaisia ajatuksia tämä herätti tässä pienessä kulkijassa. Vielä minulla on opittavaa ja koettavaa. Ehkäpä suurin haaste on joskus, jos niin on tarkoitettu kohdata uusi ihminen ja oppia rakastamaan häntä. Voi vain olla jo vähän vaikeaa kenenkään läpäistä kuorta jonka olen itselleni kasannut yksin viettäminäni vuosina. Tai en sitä tiedä, joku voi sen kuoren ampua romanttisessa mielessä palasiksi yhdellä laukauksella. 

[mustapukki]

jos rakkaus pitäisi ansaita olisi se vaihtokauppa.

[Colestramus]

En usko että rakkautta voi tai täytyy ansaita, mutta uskon ehdottomasti siihen, että asiat jotka voivat johtaa rakkauteen tai vahvistaa, voi joutua tekemään töitä sen eteen. Eli ehkä tietyllä tavalla sitä voi ansaita.

Tarkoitan tässä nyt siis asioita kuten kunnioitus, arvostus, yms. Koska miksi tuhlaisin energiaani ja aikaani henkilöön, joka ei selkeästikään arvosta minua laisinkaan. Niinkin paljon kuin uskon siihen että pitää yrittää parhaansa mukaan rakastaa, ja rakkautta ei voi mitata, voi olla hyvinkin vaikeaa rakastaa ihmistä, joka on täysi mulkku.

Tällaisia ihmisiä on pari elämässäni, ja vasta pikkuhiljaa yhden heidän kohdallaan alkaa haavat umpeutua. Voisin sanoa toki että rakastan häntä, mutta se olisi valhe, koska uskon jopa sen kuuluisan pyyteettömän rakkauden vaativan jonkinlaisia lähtökohtia, ja muita asioita joiden pitää olla kunnossa.

Toisaalta sitten, eihän sitä tunteilleen aina välttämättä mitään voi, voi rakastaa ihmistäkin, joka on täysi mulkero. Mutta omalla kohdallani rakkaus ainakin vie aikaa, ja jos minut petetään tavalla tai toisella (tarkoituksellisesti) niin se on enemmänkin kolme askelta taakse ja nolla eteen siinä tapauksessa.

[RuoskaMikko]

Rakkaus tapahtuu, ihan niinkuin seksi ja merkittävät suhteet. Se tapahtuu kun on aika. Se muuttuu joksikin muuksi kun on aika. Aika on kun asiat loksahtaa paikoilleen. Yksilötasolla nämä asiat ovat oman elämän puitteita ja oman pään sisältö, ja oma toiminta.

Millaista rakkautta haluat? Oletko hyvä match sellaiselle? Jos olet ja et silti saa sitä, oletko oikeasti hyvä match ja haluatko oikeasti sitä? Mistä tiedät? Mistä tiedät ettei halusi ja ajattelusi ole ehdollistamisen tulosta ja jotain muuta kuin se mitä tulit kokemaan ja tekemään?

Einstein sanoi jotain että samalla mentaliteetilla ei onnistu jos sillä tulee aina vaan virheitä, tai jotain.

[scar]

En siis ymmärrä mihin esim. D pyrkii kieltäessään kaiken. En itseasiassa ymmärrä tällä hetkellä koko BDSM:stä juuri mitään enkä jaksa vääntää kampea-joskus kai tässäkin on hyvä antaa asioiden olla niinkuin ne oikeasti ja aidosti ovat ja miten ne Todentuvat elämässä ja millaisia vaikutuksia elämään toiminnalla on..

Kappas perkelettä,lainaan itteeni liki 6 vuoden takaa.

Annan olla- kaikki perustuu täydelliseen vapaaseen tahtoon ja haluun-

Joo,tiedän- Useimmiten rakkaus on sekoilua ja täynnä omituisia vaatimuksia pakotteineen- Yksilö ei vain voi olla se mitä hän on - toisaalta miljoonat ihmiset mätänevät kurjuudessaan,kilpaillaan kuka on vähemmän mätäpää ja avustusjoukot vetävät välistä-

Jokin puhuu kuitenkin "rakkauden" puolesta,sillä historiaa ja nykypäivää katsellessa luulisi homo sapiens sapiens(kin) kuolleen pois pallolta viimeistään keskiajalla- No jotkut jäi henkiin  *Virn*

Lisäys:  Veijobaltsareita nyt tuuttaa joka torvesta- Hyvä että nämä rakkauden lähettiläät isoine tukijoineen tulee ilmi- Somettelun plussat on ehkä tuossa, että tosiaan saa jopa heti tietää,kuka on sekaisin *rakkaudesta* -