Kinkyyden sulauttaminen vanilijayhteisöihin - onko se ongelma vai paha ongelma

[Konevitsa]

Suurin osa tämän skenen ihmisistä joutuu "siviilissä" välillä näyttelemään vanilijaa, halusi tai ei. Kuinkahan hyvin tuokin mahtaa onnistua? Itseltäni ainakin todella huonosti. Sutkauttelen kokoajan vahingossa jotain kinkyilyyn liittyvää ja ainakin työporukassa immeiset välillä katsoo ihmeissään kieroon, että mitäs taas toikin oli. Tiedän, että samassa taloudessa asuvalla toisella kinkyllä tulee vastaan näitä samoja ongelmia. Arvaakohan toiset, että tämä tässä ainakin on joku pervo vai haluaako he tarkoituksellisesti uskotella itselleen, että joku vahingossa sutkautettu kumi-latex-nahka-kahle-juttu on vaan jotakin "erikoista huumoria", eihän kukaan oikeasti voi tuollaisesta pitää, ei ainakaan tässä työyhteisössä.

Kunhan tässä taas itsekseni jupisen ja pohdiskelen maailman menoa...

[TragedyForYou]

Itselleni ei ole henkilökohtaisesti minkäänlainen ongelma. Ehkäpä syystä, että mulla ei ole minkäänlaista tarvetta puhua seksielämästäni työpaikalla tai ylipäätään ihmisten kanssa joita en tunne ystävikseni- ja ystäväni taas tietävät tästä kinkyydestäni- ainakin suurin osa. Ehkä mä olen sitten wannabe-kinky, mutta mulla ei tosiaan ole mitään tarvetta avautua tästä aiheesta ns. "ulkopuolisille". Ei siksi että häpeäisin vaan siksi että en koe seksiä kovinkaan antoisana keskustelunaiheena random-tyyppien kanssa. 

[Queena]

Itselläni ei ainakaan ole ongelmaa. Ei tule sutkauteltua mitään pervoja asioita, eikä yleensä juuri muitakaan seksiasioita esimerkiksi töissä. Mielestäni kinkyys ei vaadi teeskentelyä, jos ei halua oikeasti olla niin että joku D/s asetelma näkyy kaikilla elämän alueilla.
Jotenkin koen kaikenlaisen seksiasioilla julkisesti mässäilyn kovin mauttomaksi. Ja lisäksi epäilen että suurin osa ei ole moksiskaan kahle ja nahkajutuista, epäilisin että varmaan suurin osa suomalaisista on joskus kokeillut makkarissa edes jotakon pikkutuhmaa, kuten käsirautoja.

[Meeri]

Ei mitään ongelmaa myös mulla. En mielelläni kerro henkilökohtaisia asioitani muuta kun lähimmilleni, työkavereille ne eivät kuulu. Saati että kertoisin seksielämästäni työkavereille. Oikeastaan seksielämästä ei tule edes puhuttua muuta kuin kinkykavereiden kanssa. Ne vaniljakaverit ja sukulaiset jotka asiasta tietää ovat suoraan sanoneet etteivät halua kuulla mitään yksityiskohtia, joten tuota toivetta olen kunnioittanut.

[pulseproto]

.. Snadia ongelmaa on lähinnä silloin kun vanhathyvätvaniljafrendit rupee seukkaamaan uusien tyttöystävien kanssa..  pakko varoa hieman miten keskuskeluita availee näiden uusien naikkosten seurassa.. hehhe  - kiusaushan on toki kova hieman provota ja tuoda omaa "maailmaa" tykö.. frendien naamapunasina taustal kuiskin.. "nyt turpa kiinne" LOL

Entuudestaan tuntemattomille yleensä avaan keskustelua heti tilaisuudentullen kinkyilyyn liittyen.. Yrittäjänä olen pomo joten jos muut ei hyväksy et esim duunissa tykillä saattoi 2007-2010 pyöriä roisiakin kinkyilyä esim SLvirtual streaminä,, niin so what..

Perheenjäsenet ja lähes kaiketi kaikki sukulaiset tietää, eli asiasta ei pidetä meteliä..  sillointällöin joku uskaltautuu yhä soittamaan ja kyselemään neuvoa tai ohjeistusta tyyliin: "miten saisin mamman käyttämään korsettia,, tms tuhmaa.. lol..
Ennenvanhaan jos oli bileitä ja /etko-jatkoja, ym.. festarireissuja niin vaniljafrendit niin naiset kuin miehet muistivat mainita: "muista sit ottaa toimintakassi mukaan..!!"

[Fifi]

Keskustelen seksielämästäni ainoastaan ystävieni kanssa, jos siihen koen tarvetta. Työkavereiden kanssa en tätä ole koskaan kokenut tarpeelliseksi. Välillä assosiaatiot ihan viattomista keskusteluista saavat minut kyllä hihittämään itsekseni, mutta koska muutenkin olen "outo" eivät työkaverit tähän kiinnitä huomiota.


Minä en muuten ymmärrä aloittajan "joutuu näyttelemään vaniljaa" kommenttia? Onko ihmisillä useinkin tapana avautua seksielämästään suht tuntemattomille työtovereille/ hyvänpäivän tutuille? Kysytäänkö muilta työpaikoilla miten/missä/montako kertaa/ kuinka kauan on sekstannut ja kenen kanssa? Missä nämä työpaikat ovat ja miten sellaiseen pääsee?

[Kettu vinossa]

Itse puhun lähinnä kinkyjuttuja ihmisten kanssa jotka ovat itsekin kinkyjä tai ainakin varmasti kinkymyönteisiä ihmisiä.

On toki muutaman kerran ollut hyvin lähellä, että olisin alkanut korjaamaan jotain (todennäköisesti) vaniljaihmiseltä kuulemaani kinkyyteen liittyvää virhellistä kommenttia. Yleensähän jos joku vanilja ottaa kinkyasian puheeksi, niin ei se mitään kovin positiivista ole tai ainakin hän liioittelee valtavasti (ennakkoluulot). Mutta yleensä kommentti jää vain lyhyeksi jutuksi, josta siirrytään sitten nopeasti muihin puheenaiheisiin. Pitää vaan suhtautua niin että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei vain huvita alkaa selittämään kaikille ihmisille mistä minäkin tiedän nämä kaikki asiat.

Esimerkki: Eräässä työharjoittelupaikassani oli kroonisesta puheripulista kärsivä alapäävitsien ystävä, joka oli useamman kerran vitsimaratonissaan solvannut sadomasokistejä mm. paskan syöjiksi. Hän puhui ja muut yleensä vain tyytyivät kuuntelemaan. Kerran hän alkoi puhumaan Tuntemattomasta Maasta ja että hänelläkin on sinne tunnukset. Meinasin kyllä sanoa, että "Kettu vinossa tässä, hei, mikäs sinun nimimerkkisi on?", mutta sitten hän onneksi vaihtoi puheenaihetta. Jos hänellä olisi ollut sinne todella tunnukset, en olisi halunnut tietää sitä. Ja jos hänellä todella olisi ollut tunnukset sinne, hän tuskin olisi halunnut tietää että juuri minä, se hiljainen nössö, olin Kettu vinossa; semmoinen "hurja pervo".



Olen muutaman kerran purskahtanut nauruun, kun joku on kertonut jonkun kinkymielessä kaksimielisesti tulkittavan jutun. Sitten kaikki paikalla olijat ihmettelevät, että mille tuokin hihittää.

[Fifi]

^Minä korjaan hyvinkin aktiivisesti noita vääriä käsityksiä. Tämä kuitenkin selittyy aina vapaaehtoistyöhistoriallani eikä aiheuta sen enempää ihmettelyä.

[BlackFairy]

Lähinnä ongelmaa on tullut, kun vapaa-aika on pitkälti mennyt erilaisissa kinkyriennoissa ja pitäisi säilyttää pokka kun työ- tai koulukaverit on kyselleet että "mitäs teit viikonloppuna?" tai sukulaiset kyselee että mitäs olet taas menossa tekemään kaupunkiin X tai miksi tarvitset lapsenhoitajaa juuri tuona päivänä, tai missäs olet tutustunut tuohon uuteen ystävääsi. Tai kun joutuu torppaamaan äidin saunakutsun ja todellinen syy on se ettei viitsi esitellä sinisenmustaa takapuolta. Koska läheskään kaikille ei kiinnosta avautua niin on joutunut keksimään ties mitä peitetarinoita ja se ei kyllä ole yhtään kivaa. Vaikka sinänsä mua ei kamalasti hetkauta jos joku onnistuu vahingossa löytämään jonkun nettiprofiilin missä mainitsen olevani kinky, niin eipä ole intoa lähteä tuota infoa itsestään tarkoituksella jakamaan. Joskus tulee mietittyä, voiko tulevaisuudessa joutua sellaiseen työhön missä ei niin kovin hyvin peitellystä kinkypuolestani olisi haittaa.

Eli vähän hankalaa on joo.

[Lilith]

En mäkään koe töissä näytteleväni vaniljaa vaan olevani samalla tavalla seksitön ihminen kuin muutkin työkaverit siellä - se kuuluu työrooliin ja siihen miten meidän työyhteisössä käyttäydytään.

Kaikki mahdolliset ongelmat ovat olleet itseaiheutettuja, esim. kerran piti pikkujouluissa kännissä näyttää miten pystyn työntämään kokonaisen Brunbergin suukon kurkkuuni    No sen jälkeen tuli oltua ilman alkoholia aika pitkään. Ja IT-puolen jätkät vitsailivat siitä aika pitkään.

Olen vain kerran joutunut työpaikalla vahingossa ongelmiin kinkyydestäni: olimme duuniporukan kanssa risteilyllä, ja laskeutuessani yläsängystä mun yöpukuni helma kohosi niin että työkaverimimmit näkivät mun siniseksi piestyn reiteni (edellispäivänä oli ollut bileet). Pohdin hetken mitä sanon - jos en kerro mistä on kysymys, ne luulevat mun olevan perheväkivallan uhri. En halunnut heidän ajattelevan tyttöystävästäni niin, joten kerroin mistä on kysymys: vapaaehtoisesta harrastuksesta ja turvallisesta itseni toteuttamisesta. Siitä tuli loppujen lopuksi aika hyvä keskustelu jonka uskon hälventäneen harhaluuloja.

Toki kinkyydestä seuraa se, ettei voi aina jakaa viikonlopun kuulumisia tai illanviettotapoja (kun muut kertovat mökkireissuistaan tai parisuhdeharrastuksista). Toisaalta olen jo tottunut tähän lesbouteni takia - entisessä konservatiivisessa duunipaikassa en voinut edes kertoa seurustelevani

[Feird]

Ei kauheasti ole aiheutunut ongelmia, tosin jotain peitetarinoita on joutunut keksimään välillä. Itse en juurikaan mitään kinkyhuumoria viljele työ/kouluympyröissä ja mustelmiakaan ei joudu peittelemään eli siinä suhteessa näytän kai "normaalilta" Kesto-ongelma on selittää missä olen tavannut Calitrin, kinkysivustollahan tuli ensin juteltua ja sitten tavattiin bileissä. Yleensä olen kertonut että tapasimme netissä suomi24-deittipalstalla tmv.  Onneksi ihmiset eivät yleensä kysele tarkemmin niin ei tarvitse alkaa keksimään enempää selityksiä. Joskus myös kun on puhetta viikonlopun tapahtumista ja olen ollut bileissä, niin yleensä mainitsen vain että olin vain baarissa tai esim. sukulaisten luona käymässä jos lähden esim. Turkuun tai Jyväskylään. Eipä näistä kyllä sen ihmeempiä hankaluuksia ole tullut, jos joku tulee tänne kotiin käymään, niin siivoan tietysti kinkykamat piiloon. Ei tänne mitään yllätysvieraita yleensä tule muutenkaan. Kenkähyllyä en jaksa piilotella ja käytän noita "pervo"kenkiä joskus ihan siviilissäkin.

[Fixx]

Ei ongelmia. Jotkut tutut ovat ehkä hiukan pidättyväisempia kun ovat päässeet perille suuntautumisestani. Edelleen ei ongelma.

Vakiovastaus noille tapaamisen kysyjille on "tuolla kulttuuriharrastuksissa". Jos joku vänkää lisää niin täsmennän että "ala-".

[Koo]

En huutele ääneen seksijuttujani, mutta en kyllä koe näyttelevänikään mitään, olipa se oudosti laitettu! Kun työskentelee ainoana naisena 20+ hengen työyhteisössä "joutuu" jokaikikinen päivä kuuntelemaan sitä kaksimielisten juttujen virtaa ja mikä ettei, samaa läppää osaan heittää ja heitän itsekin!

Jos ja kun viikonlopun tekemiset tulevat puheeksi niin heitän 500% överiksi jolloin kukaan ei kuvittelekaan että jutussa olisi siemeneksikään totta... ja jos kuvittelee niin hiljaa on osannut kuvitella Vakioilmaukseni on "olin kaverilla" tai "olin kaverin kanssa"

Läheiset ja ystävät ovat tottuneet vuosikymmenten ajan jo siihen, että en selittele mitään tekemisiäni tai tekemättä jättämisiäni joten jos kieltäydyn vaikka saunaan menosta lauseella "en mä nyt mene" niin ikinä ei kukaan kysy enempää. Saati että kysyisi missä jonkun kaverin olen tavannut.

[peikkotyttö]

Silloin joskus, kun löysin kinky-yhteisöt ja asia oli minulle uusi, olin niin innoissani, että olisi halunnut toitottaa suuntautumistani joka suunnalla. Muutaman kerran tällainen vuoto pääsikin käymään niin töissä kuin sukulaistenkin parissa. Molemmilta suunnilta tosin tuli palautetta, että ihan kaikesta ei ole pakko - eikä ehkä kannatakaan - kertoa. Se jälkeen olen rauhoittunut.

Hankalin kysymys on ehkä ollut, että missä olemme avopuolisoni kanssa tavanneet. Vakiofraasimme tässä tilateessa on ollut, että yhteisten ystävien järjestämissä juhlissa, mikä pitää paikkansa. Emme ole vain kertoneet, millaisista juhlista on ollut kyse. 

Nykyisin oikeastaan vain äitini kyselee menemiseni niin tarkkaan, että bilemenot yms tulee puheeksi. Ja koska olen äitilleni asiasta kertonut, voin sanoa olleeni bileissä. Se, että olen kertonut asiasta ei tarkoita sitä, että paljastaisin yksityiskohtia makuuhuoneen puolelta, vaan sitä, että läheiseni tietävät, että myös tällainen piirre on osa minua.

edit: typo

[pistorasia]

Toisinaan minulla on tapana paljastella seksiasioitani humalassa. Onneksi juon harvoin

Opiskelu/työporukoissa on ehkä parempi, etten levittele seksiasioitani. Kaikki eivät kuitenkaan ymmärrä. Sama koskee sukulaisia ja vanhempia. En voisi kuvitellakaan, miten äitini suhtautuisi piiskanjälkiin pyllyssä Hänelle jo posliinipimppa on moraalisesti hyvin epäilyttävä. Toisinaan joudun keksimään tekosyitä yksin saunomiselle tai uinnin välttämiselle, mutta aika harvoin se on edes tarpeellista.

Läheiset ystäväni tietävät, ja ainakin tämän porukan naiset ovat varsin innokkaita keskustelemaan seksistä  Ystäväni, joille olen puhunut asiasta, ovat suhtautuneet jopa mielenkiinnolla.