Baarin kannatusmaksut
On jotenkin mielestäni kieroutunutta että eron jälkeen jäätäisiin ystäviksi, ja sitten hengailtaisiin yhdessä mukamas kavereina ja ajateltaisiin että ollaan niin kypsiä aikuisia että tottakai tästä rakkaussuhteesta voi helposti ystävyyteen ja kaveruuteen siirtyä. Uskon kuitenkin siihen että tunteet eivät toiseen kuole kokonaan, kovin nopeasti ainakaan ja siinä tekee vain hallaa itselleen pidemmän päälle jos jää jotenkin pitämään yhteyttä toiseen aktiivisesti.
Meissä on jotain niin samaa, mutta kun samuus liittyy oman tien kulkemisen tärkeyteen, seurustelu ei olis mahdollista eikä edes suotavaa. Ystävyys
On jotenkin mielestäni kieroutunutta että eron jälkeen jäätäisiin ystäviksi, ja sitten hengailtaisiin yhdessä mukamas kavereina ja ajateltaisiin että ollaan niin kypsiä aikuisia että tottakai tästä rakkaussuhteesta voi helposti ystävyyteen ja kaveruuteen siirtyä.
En ole myöskään ymmärtänyt puhetta siitä että miesten kanssa olisi jonkinlaista ja naisten kanssa toisenlaista ystävyyttä. Enemmän erot ovat yksilöissä kuin näissä sukupuolimerkeissä.
Itsellänikin on monia miespuolisia ystäviä, mutta ihan tarkoituksella he ovat sellaisia joiden kanssa en käy kaksin syömässä tai kahvilla tai lähde viettämään vaikka hiihtoreissua tai etelänlomaa kahdestaan, vaan pidän heitä kaumpana kun naispuolisia ystäviäni.
Toisaalta nykyisin ihmiset tuntuvat määrittelevän ystävyyden ja kaveruuden oudosti muutenkin, ja määritelmään riittää usein jo se, että joskus kerran vuodessa vaihtaa viestin facebookin välityksellä, tai satunnaisesti näkee jossain tapahtumassa pari kertaa vuodessa ilman että edes juurikaan keskustelee henkilön kanssa mistään, vaan ainoastaan kättelee tai halaa sen kunniaksi että näkee pitkästä aikaa. Itse määrittelen edelleen hieman perinteisemmin, ja ajattelen että ystäväni ja kaverini ovat niitä ihmisiä joista pidän, ja joita aktiivisesti haluan pitää lähelläni erilaisten yhteisten tekemisten muodossa, ja joille voin tarvittaessa sitten avautua kun ahdistaa, ja joille voin soittaa ja iloita kun joku asia on mennyt tosi hyvin.
Entäs naisten ja miesten väliset friends with benefits -järjestelyt kinkyllä tai ilman? Mun kokemukseni mukaan nekin ovat antoisia vain silloin kun on muutakin yhteistä kosketuspintaa kuin seksuaalisuus.
Erehdyn jotenkin vertailemaan itseäni muihin naisiin ("onko tuo kauniimpi ja laihempi kuin minä, pärjännyt paremmin työelämässä tai ihmissuhteissa" jne)
Toki on yksilöllisiä eroja, mutta miehet sanovat useammin suoraan mitä ajattelevat eivätkä kyräile selän takana loukkaantuneena jostain mistä en ole edes tietoinen kuten jotkin naispuoliset ystäväni.
Minulle vain netissä tuntemani ihmiset ovat (netti)tuttavia, kaverit on sellaisia joita voi tavata useinkin, mutta joille ei kerro kaikkia henkilökohtaisia asioitaan
ystävät on sellaisia jotka olen tuntenut useita vuosia ja joille voi avautua kaikkein intiimeimmistäkin asioista ja joihin voi luottaa.
mitä kauemmin olen ihmisen (varsinkin miespuolisen) tuntenut, sitä enemmän tätä alkaa ajatella veljellisesti eikä osaa edes kuvitella harrastavansa seksiä/sessioida tämän kanssa.
mieltä siitä että voiko tuollainen "ex on mun paras kaveri" suhde vaikeuttaa uuden hyvän vakituisen kumppanin löytämistä? Itse en ainakaan ihan heti kiinnostuisi tyypistä, joka sanoaa edelleen asuvansa asunnossa josta entinen omistaa puolet, ja jonne se aina halutessaan tulee yöksi, ja että se on ihan ok, kun se on mun myös paras kaveri.
Itse siis kiertäisin kaukaa henkilöt, jotka kertoisivat vastaavasta järjestelystä vaikka parien treffien jälkeen
mielestäni on vaan outoa jos ei osata päästää irti entisestä, vaikka olisikin yhteistä omaisuutta ja yhteisiä kavereita. Yhteiset lapset esimerkiksi varmasti pakottavat tapaamaan ex kumppania säännöllisesti, mutta eihän silloinkaan kaveri tarvitse olla, kunhan tulee toimeen ja hoitaa pakolliset yhteiset asiat hyvin.