BDSM ja parisuhde

[Fixx]

Vaniljasuhde, jossa molemmilla on runsaasti omaa vapautta (mutta ei seksuaalista), sopii minulle parhaiten.

Mutta mites ne kinkyt halut? Helpompaahan se tosiaan vaniljana olisi...
Monosuhteisiin en minä taas usko, itsensä ja muiden huijaamista se. Luostarielämä olisi varmaan se vakain valinta.

Mutta alkuperäisestä asiasta, parisuhde on ilman muuta paras tapa toteuttaa BDSM-elämää, siinä missä muutakin rakkauselämää. Parisuhde toki laajassa merkityksessä tässä.

[Fifi]

Olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta. Kuten kaikissa parisuhteissa, myös meillä aktiivisuus on vaihtelevaa ja lapset tottakai asettavat omat rajoituksensa varsinkin BDSM-puolen totetukselle.

Pitkä parisuhde tuo kuitenkin mukanaan tietynlaista turvaa ja luottamusta jota mielestäni olisi vaikea löytää lyhytaikaisissa, vain seksiin  pitäytyvissä suhteissa. Ensinnäkin ei ole mitään kiirettä. Me tiedämme että jossain vaiheessa aikaa löytyy kokeiluille ja mielihalujen toteutuksille. Ei ole tarvetta ympätä kaikkea mahdollista yhteen sessioon, koska hommaa voi aina jatkaa seuraavana päivänä/ seuraavalla viikolla. Luottamus toiseen helpottaa (minua subina) ylittämään mukavuusrajoja, koska tiedän toisen jo tuntevan minut niin hyvin että huomaa milloin olemme siirtymässä keltaiselta punaiselle. Tutulle ihmiselle on myös helpompi kertoa haluistaan ja mieliteoistaan. Ja minä olen täällä kotona valmiina käytettäväksi kun DC sitä haluaa - ei siis tarvitse lähteä etsimään kumppaneita, suunnitella tapaamisia, miettiä sääntöjä eikä muutekaan säätää.

En ole elämäntapasub. Arjessa olen ihan tavallinen äiti ja vaimo. En ole kuitenkaan kokenut vaikeaksi liikkua näiden roolien välillä - lasten ollessa pieniä kävin joskus kesken session imettämässäkin vauvan takaisin nukkumaan ja palasin sitten piiskattavaksi . Ja kun olen sidottua ja alistettuna, en todellakaan ajattele keskustelevani kauppalistoista, viikkosiivouksesta tai muusta perheen arkeen kuuluvasta, vaan olen kokonaan Fifi, olemassa vain DClle.

[Aino]

Asiassa voi olla melko suorakin, ainakin miehiin päin: "katotaanko telkkaria vai ruvetaanko naimaan?" (erään duunikaverin exä oli suht suorapuheinen nainen) Ei liene mahdotonta kysyä että "katsooko Herra lätkää vai antaako piiskaa?"

Tulenpa tänne vain moikkaamaan väliin, että tämä oli aivan mainio ohje, ja toimii käytännössä, koetettu on. *vink vink*

Minulle on tässä käynyt niin, että täysin vaniljaiselta pohjalta ponnistanut pitkä parisuhde on muuttunut kinkympään suuntaan ihan vain siksi, että uskalsin puhua haluistani ja toiveistani. Yllätys yllätys puolisoni ei tyrmännytkään niitä, vaan lähti kokeilunhaluisesti leikkiin mukaan. 

Mitä yritän sanoa on: Kannattaa avata suunsa ja puhua omista haluistaan, toinen saattaa yllättää! Ja toisaalta pitkässä ihmissuhteessa kaikki arkistuu ja muuttuu samaa kaavaa toistavaksi helposti, jollei ole itse valmis tekemään asioita suhteensa eteen. Eivätkä asiat sittenkään muutu hetkessä, myös sille toiselle osapuolelle täytyy antaa aikaa, ja mahdollisuus vastavuoroisesti kertoa niistä omista haluistaan.

Komppaan Fifin kirjoitusta tuossa yllä! Minäkin olen arjessa ihan tavallinen äiti ja vaimo. Ja sitä parempaa onkin saada sen vastapainona tuntea itsensä toisinaan käytetyksi ja omistetuksi lutkaksi. Ja kun se vapaa viikonloppu, jota on varmasti suunniteltu ja etukäteen hekumoitu kuin mitätahansa suurempaa sessiota viimein koittaa, taivas aukeaa...

Joskus hyvä vaihtoehto varmasti on avoin parisuhde, jossa on tilaa myös rakastajille/sessiokavereille/milloin millekin kunkin tilanteen mukaan. Mutta sitten on myös meitä, joille tämä ei ole syystä tai toisesta ole se oikea vaihtoehto, ja sitäkin täytyy voida kunnioittaa.

[Kamariherra]

Minulle on tässä käynyt niin, että täysin vaniljaiselta pohjalta ponnistanut pitkä parisuhde on muuttunut kinkympään suuntaan ihan vain siksi, että uskalsin puhua haluistani ja toiveistani. Yllätys yllätys puolisoni ei tyrmännytkään niitä, vaan lähti kokeilunhaluisesti leikkiin mukaan. 

Hienoa!! Onpa kiva kuulla.  Muutoksen mahdollisuus on terveen ja elävän parisuhteen merkki.

[oddartist]

Vastailenpa minäkin tänne. Saman naisen kanssa olen elänyt nyt kahdeksan vuotta joista kuusi ihan naimisissakin. Suhde lähti ihan vanilijapohjalta liikkeelle, vaikka aika varhaisessa vaiheessa tuli puhuttua näistä meikäläisen kiinnostuksen kohteista. Silloin itseään kuitenkin vielä häpeili ja asia jäi sivuun pitemmäksikin aikaa.

Nyttemmin on alettu kaivat seksipuoleen lisäkipinää ja kummankin fantasioista ja kiinnostuksen aiheista on puheltu paljon. Vaimo ei varsinaisesti ole ollut koskaan mikään kovin kinky ihminen, mutta se ihanan pimeä puoli taitaa löytyä kuitenkin itse kenestäkin kun vähän kaivelee. Häntä kiehtoo jossain määrin parinvaihto sekä ekshibitionismi, eli kiihottaa ajatus siitä että joku toinen katselisi. Vasta ihan hiljan on sitten alettu jotain tekemäänkin asioiden eteen olemme alkaneet järkätä kahdestaan pieniä valokuvaussessioita joissa sitten meikäläinenkin pääsee harjoittelemaan sidontaa enemmänkin. Tämä tie on vasta alussa ja luulen että edessä on yhtä sun toista mukavaa.

Eli lyhyesti, täysin avoin keskustelu on kaiken A ja O, siihen meillä on suhde perustunut alusta alkaen. Kun uskaltaa avoimesti puhua omista haluista niin hedelmät voivat olla hyvinkin antoisia.

[Aino]

Minulle on tässä käynyt niin, että täysin vaniljaiselta pohjalta ponnistanut pitkä parisuhde on muuttunut kinkympään suuntaan ihan vain siksi, että uskalsin puhua haluistani ja toiveistani. Yllätys yllätys puolisoni ei tyrmännytkään niitä, vaan lähti kokeilunhaluisesti leikkiin mukaan. 

Hienoa!! Onpa kiva kuulla.  Muutoksen mahdollisuus on terveen ja elävän parisuhteen merkki.

Jep! 

[RocketQueen]

Mulla on samoja kokemuksia kuin edellisillä, elikkä ihan vanilijasuhteesta kehittynyt bdsm-suhde.

Mieheni oli suhteemme alusta saakka tietoinen omista haluistaan ja tarpeistaan tulla satutetuksi ja alistetuksi. Itselläni ei ollut taas koskaan käynyt edes mielessä ajatus itsestäni dommena, vaan enemminkin subina (joka on vieläkin itsellä jonkinsortin toteuttamaton fantasia). Puolen vuoden seurustelun jälkeen mieheni kertoi aika "vainvihkaa" omista haluistaan ja jo ensimmäistä kertaa alistaessani löysin itsestäni dommen. Vaikka silloin se oli suhteellisen kevyttä niin se iski silti niin kovaa. Joten tyytyväinen olen siitä että löysin ihan sattumalta itseni, ettei tarvinnut sitten myöhemmin löytää itseään asian suhteen.

Meillä alistus liittyy suoraan seksiin, eli ei ole kotikuria yms vaan enemmän "sessioluontoisesti". Vanilijaseksiäkin on, mutta ei kumpikaan saa siitä samanlaisia kiksejä kuin bdsmstä (ja hyvä näin!). Itse vaan toivoisin että miehessä olisi edes hieman switchiä että pääsisi itsekkin kokeilemaan alistettuna olemista, mutta se ei olisi mitenkään mahdollista. Mies on liian kiltiksi kasvatettu ja kokee naisen/naisten alistuksen (vain siis jos sen tekee mies!) todella vastenmieliseksi. Se on todella ristiriitaista hänenkin mielestään, mutta jos joku tuntuu pahalta niin sille ei sitten voi mitään