BDSM ja parisuhde

[katy]

Tai kuin jeesus lukisi mustaa raamattua ^
Mun tosin vaikea ymmärtää noita vertauksia, kun mulla vieläkin säilössä puhkiluettu raamattu

Jos pyrkimys on vain ja ainoastaan satuttaa ja rikkoa lähtökohtaisesti, niin sehän on helppoa ja yksinkertaista. Antaa mennä ja roskakepin heilua vaan 

[Juuttisetä]

Tai kuin jeesus lukisi mustaa raamattua ^
Mun tosin vaikea ymmärtää noita vertauksia, kun mulla vieläkin säilössä puhkiluettu raamattu

Jos pyrkimys on vain ja ainoastaan satuttaa ja rikkoa lähtökohtaisesti, niin sehän on helppoa ja yksinkertaista. Antaa mennä ja roskakepin heilua vaan 

Ei satuttaa, vaan antaa niitä tuntemuksia...on ne sitten kipua, alistumista, hellyyttä, köysissä roikkumista, rakkautta, turvallisuutta, arvostusta...mitä toinen haluaa, jos vähän edes perehdyt mitä Ds suhteessa voi tehdä jos oikeasti haluaa, niin saattaisit tajuta että rikkomisen sijaan voi eheyttää...mutta jos joku pari tahtoo rikkoa se heille suotakoon, itse en siihen pysty enkä tahdo niin edes toimia. Vapauden nyt kuitenkin annan muille toimia omien agendojensa mukaan, enkä nillitä mitenkä kukakin asioitaan tekee.
Mutta koska tahdot vain vängätä ja asettaa sanoja toisten suuhun on keskustelu varsin hedelmätöntä, vähän kuin raamattua liikaa lukeneille uskovaisille kokeilisi saada jotakin jakeluun.

[Elektra]

Meidän parisuhteessa sm-seksi toimii hyvin ja olen miettinyt että siihen on varmasti monia syitä. Keskeisimpiä mitä nyt tuli mieleeni on se että olemme molemmat psyykkisesti tasapainoisia, ja suhteemme on vakaalla pohjalla ja perustuu molemminpuoliseen arvostukseen, joten ei ole pelkoa (tai suurempaa toivoakaan  , mutta se on jo eri juttu) siitä että rankkakaan nöyryytys vaikuttaisi nopeasti ja suuresti muuhun suhteen dynamiikkaan tai esimerkiksi alistuvan osapuolen itsetuntoon, ainakaan mitenkään nopeasti tai yllättävästi. Vuosien saatossa jonkinlaisia muutoksia saattaa tietenkin tulla, mutta jos ne ovat ei-toivottuja ne tapahtuvat kuitenkin sen verran hitaasti ja asteittain että niihin ehtii hyvin reagoida. Lisäksi kuvio toimii varmaan aika hyvin senkin takia että mieheni on muutenkin aika joustava ja sovitteleva luonteeltaan, mutta toisaalta tärkeissä asioissa peräänantamaton, kun taas minä olen sanotaanko luonnostaankin usein dominoivampi parisuhteessa. Näin nämä arkiroolimme sopivat hyvin seksirooleihinkin, eikä suurempaa ristiriitaa ole. Minun ei siis tarvitse tehdä täysmuunnosta leperteleväisestä hennosta kukkasesta julmaksi dominaksi makuuhuoneleikkeihin. Ja vielä kolmanneksi sanoisin sen että kaikki sm-seksi ja varsinkin sen eteneminen pitemmälle on vaikuttanut suhteeseen positiivisesti ja lujittavasti ja aina vain vahvistanut uskoani siihen että sitä kannattaa jatkaa ja kehittää ja siitä on hyvä nauttia mahdollisimman paljon vain vahvistuu koko ajan. Oma kokemukseni tässä suhteessa on ihan konkreettisesti ollut se että se paha mitä toiselle tekee, tuottaa loppujen lopuksi hyvää molemmille, ja siihen on helppo luottaa. Tämän takia minulla ei esimerkiksi ole vaikeuksia tuottaa kipua miehelleni, sillä tiedän että siitä aiheutuva nautinto on suurempi.

Uskon kuitenkin, että jokainen suhde on erilainen, kuten jokainen ihminenkin ja se mikä meidän suhteessamme toimii, ei välttämättä ole muille hyväksi. Ihmiset odottavat niin erilaisia asioita parisuhteiltaan ja sm-suhteiltaan, eivätkä ne odotukset välttämättä käy yksiin kauhean hyvin aina. Jos esimerkiksi dominoiva nainen ajattelee muuten hyvin perinteisesti parisuhderooleista hänen voi olla vaikea kunnioittaa alistuvaa miestä joka sopii sm-seksiin avio- tai avopuolisonaan, sen ratkaisun jossa saisi parisuhteen ja sm-seksiä hakeminen on tietenkin haastavampaa.

[katy]

Tai kuin jeesus lukisi mustaa raamattua ^
Mun tosin vaikea ymmärtää noita vertauksia, kun mulla vieläkin säilössä puhkiluettu raamattu

Jos pyrkimys on vain ja ainoastaan satuttaa ja rikkoa lähtökohtaisesti, niin sehän on helppoa ja yksinkertaista. Antaa mennä ja roskakepin heilua vaan 

Ei satuttaa, vaan antaa niitä tuntemuksia...on ne sitten kipua, alistumista, hellyyttä, köysissä roikkumista, rakkautta, turvallisuutta, arvostusta...mitä toinen haluaa, jos vähän edes perehdyt mitä Ds suhteessa voi tehdä jos oikeasti haluaa, niin saattaisit tajuta että rikkomisen sijaan voi eheyttää...mutta jos joku pari tahtoo rikkoa se heille suotakoon, itse en siihen pysty enkä tahdo niin edes toimia. Vapauden nyt kuitenkin annan muille toimia omien agendojensa mukaan, enkä nillitä mitenkä kukakin asioitaan tekee.
Mutta koska tahdot vain vängätä ja asettaa sanoja toisten suuhun on keskustelu varsin hedelmätöntä, vähän kuin raamattua liikaa lukeneille uskovaisille kokeilisi saada jotakin jakeluun.

Ohos, en tajunnut "vängänneeni". Luulin vain jonkin ajatuksen laittaneeni tähän aiheeseen.
Sori paljon taas-

[Jake]

Ohos, en tajunnut "vängänneeni". Luulin vain jonkin ajatuksen laittaneeni tähän aiheeseen.

Ja laitoitkin. Hyvä keskustelu. :-)

[mauje]

Ongelmatonta suhdetta ei liene edes olemassa. Luulisi että vaikeampaa on kahden vaniljan alkaa heiluttelemaan piiskoja keskenään...siinä kohtaa sitä ainakin itseni oli aluksi sulateltava asioita aika tavalla. Varsinkin sitä kohtaa ettei se toinen mene siitä piiskasta rikki ja osaa sanoa sen punaisen. Sen käsittäminen ihan oikeasti ettei se mtään hakkaamista ole vaan todellakin aistimusten tuottamista...

Jos nyt ajatellaan että seksuaalinen identiteetti on kinky...ja että kinkyily tapahtuu suhteen ulkopuolella niin...tarkoittaako se että vastaava vaniljapari ei harrasta seksiä keskenään? Tai kyseinen vaniljapari ei harrasta seksiä kotonaan ollenkaan?

Täällä mainittiinkin että voi sopia monenmoisista merkeistä, rajoista...että voi valmistautua ja tietää kumpikin et nyt toi haluis ihan SITÄ. Asiassa voi olla melko suorakin, ainakin miehiin päin: "katotaanko telkkaria vai ruvetaanko naimaan?" (erään duunikaverin exä oli suht suorapuheinen nainen) Ei liene mahdotonta kysyä että "katsooko Herra lätkää vai antaako piiskaa?"

[_Bambi_]

Neuvojen jakaminen parisuhteesta jonka osapuolia ei tunne on kuin pelaisi laivanupotusta....

Mun parhaiten toimivissa seurustelusuhteissa (jotka ovat viimeisten kuuden vuoden ajan olleet aina bdsm-suhteita) sessiot on rajattu tarkasti: niiden aloitus ja lopetus merkitään selvästi. Session aikana mua sai rääkätä ja kohdella miten huonosti tahansa - niiden ulkopuolella halusin tasavertaista kumppanuutta.

Mun elämässä session aloitusta on merkinnyt esimerkiksi se että mulle laitetaan kaulapanta, tai että polvistun D:n eteen, tai mut painetaan niskasta alas lattiaan. Jotakin normaaliarjesta poikkeavaa, jossa valtasuhde korostetusti läsnä.

Lilith on kommentoinut osuvasti sessioinnin ritualisoinnin merkitystä. Molemmat Lilithin mainitsemat asiat ajan rajaaminen ja tästä selkeästi viestiminen (yli vuorokauden sessioissa myös session sisällä) sekä ritualisoitu esine tai ele ovat tärkeitä. Jos ette ole vielä kehittäneet omia rituaaleja niin samantyyppinen toimintamalli on D:n selkeät ohjeet subille esimerkiksi pukeutumisesta sessioon - tyylin tullessani kotiin kaupasta olet pukeutunut ________ ( D täyttää  ). Vaatetus saattaa auttaa pääsemään irti arkirooleista ja toimii kaulapantamaisesti.

Parisuhteessa saattaa olla myös vanilljapuolelta tuttu itseään ruokkiva ongelma - jompi kumpi tai molemmat kokevat, että toinen ei enään halua alistaa/alistua minulle yksilönä vaikka yleisellä tasolla kiinnostus näihin toimintoihin olisi olemassa. Tämän kaltainen tilanne saattaa vaikeuttaa jo nuukahtanutta sessiointia. Irtiotoista tässä yhteydessä sen verran, että ei kannata ottaa buranaa aivokasvaimeen. Irtiotto toimii parhaiten silloin kun jokin asia on muuttunut rutiiniksi, mutta asian puuttuessa kokonaan kannattaa korjaaminen aloittaa muulla tavalla.

[balthazar]

Kuinkahan kusessa sitä taas on, kun en millään haluaisi irroittaa mitään osaa elämästäni toisistaan. En todellakaan odota minkäänlaista 24/7 suhdetta, jollei sitten jäytävää tunnetta ylivallasta lasketa sellaiseksi ^.^ käytännössä siis haluan, että oma ja kumppanini kinkypuoli on avoimesti esillä, muttei tavallaan aktiivisessa käytössä jatkuvasti. Olen tavattoman hellä, tykkään osoittaa kiintymystäni niin sanallisesti kuin koskettamallakin arjen lomassa, enkä osaisi kuvitella sanovani tai tekeväni loukkaavia tai satuttavia asioita arjessa. Siinä mielessä varsinaiselle kinkyilylle on oma aikansa ja paikkansa, mutta ei se minun kohdallani tarkoita sitä, että se olisi jotenkin irrallinen osa.

Tietynlainen kiltteys on toisaalta mielestäni se tekijä, joka sai minut yleensäkään kiinnostumaan kinkyilystä; vallan ja hallinnan menettämisen tunne arjessa (pieniä lapsia, liikaa töitä, you know the drill) korjaantui makuuhuoneen puolella vallankäyttönä ja kipuaistimusten kanssa leikkimisenä, ja toimikin tovin vallan mainiosti. Mutta sitten pelkkä korjausliike ei enää riittänytkään, halusin alkaa kokeilemaan omia, ja kumppanini rajoja. Samainen kumppani, joka oli hyvinkin kirjaimellisesti valunut mahlaa kevyestä leikistä, sulkeutui eikä halunnut alkaa kokeilemaan kanssani. Tämä johti siihen, että kinkypuoli suhteessamme lopahti oikeastaan kokonaan, tai ainakin siirtyi käytännössä vain oman pääni sisälle. Niinsanottuun "normaaliin" kiinni pitämiseen ja ottamiseen, niin höyhenenkevyeen alistamiseen ettei sitä trüe kinkyt tunnustaisi bdsm-sukuiseksi alkuunkaan. Mutta siinä tilanteessa se riitti.

Jos siis jotain tässä sanon, niin sanon sen, että mielestäni seksuaalisuus ja sen toteuttaminen ei ainakaan itselleni ole mikään staattinen kaava. Paitsi että seksuaalisuus elää ja kehittyy jatkuvasti, se myös voi näyttäytyä eri ihmisten kanssa erilaisena, ja samojenkin ihmisten kanssa muuttua ajan kanssa. Omien halujen ja tarpeiden rehellinen ja tarkka tutkiminen, ja niistä sen kumppanin kanssa avoin keskusteleminen ovat mielestäni parhaimmat keinot pitää yhdessäolo mielekkäänä. Pitäisihän minun se tietää, koska tiedän kokemuksesta että pelkästään yksipuolinen rehellisyys ja avoimuus ei yksinkertaisesti toimi.

[TragedyForYou]

Jotan tähän tekee mieli kirjoittaa, menemättä silti liikaa henkilökohtaisesti yksityiskohtiin omasta elämästä.
Olen ollut yhdessä kinkyn mieheni kanssa pian 18 vuotta joista reilu 12 vuotta avioliitossa. Suhteemme alkoi periaatteessa D/s-asetelmalla muuttuen hyvin nopeasti syväksi rakkaussuhteeksi ja olemme olleet alusta asti erottamattomat, täydelliset sielunkumppanit siis. Parin ensimmäisen yhdessäolovuoden jälkeen kinkyily alkoi kuitenkin hiipua suhteessamme muuttuen vaniljaiseksi yhdessäoloksi. Kumpikaan ei asiasta varsinaisesti kärsinyt koska olimme molemmat nuoria ja päättömän rakastuneita. Vuosien varrella molempien kinkyys on kuitenkin nostanut päätään ja se on saanut erilaisia muotoja ja kehittynyt hieman eri suuntiin alun Domme-sub- asetelmasta. Minä olen löytänyt itsestäni sadistin ja rakastan tuottaa kipua ja aistimuksia siinä missä miehestäni on tullut yhä voimakkaammin fetisisti ja alistuminenkin tulee eniten ilmi fetissin kautta. Miten sitten yhdistää sadistin ja fettarin halut parisuhteessa? Mieheni mielestä, kuten niin monen muunkin miehen mielestä kenen kanssa olen aiheesta jutellut niin fetissit toimivat parhaiten ja useimmiten fantasioina tai hieman vieraammaan ihmisen kanssa, ei sen oman tuttuakin tutumman puolison kanssa jonka jokaisen ihosolunkin tunnet kuin omat taskusi. Fetissiin liitetään tietynlainen syntisyys, tuhmuus, vieraus, kielletty hedelmä.
Ja minä sadistina, en koe himoa enkä tarvetta satuttaa miestäni koska hän ei tykkää kivusta, en siis voi kiihottua itsekään jos toinen vain kärsii muttei nauti.
Meillä sitten on mennyt niin, että mulla on masokistisia leikkikavereita luvan kanssa ja miehelläni hänen fantasiansa, tai jos hän haluaisi niin myös oikeus toteuttaa fetissejään vieraassa seurassa. Rakkaus ei ole vähentynyt ainakaan, päinvastoin, vaikka suhteessamme ei toteuteta BDSM:ää yhdessä..lukuunottamatta neulaleikkejä.
Onnekkaita ovat he joilla toimii sekä parisuhde ja kinkyily yhteen ja jotka saavat sen jatkumaan vielä lukuisten yhteisten vuosienkin jälkeen.  
Tosin koen itsekin olevani erittäin onnekas koska tämä suhteemme toimii näin loistavasti 

[onnis]

Niinpä...Onnekkaita on he, keillä se toimiva parisuhde on Meissä ihmisissä on vain se piirre, helposti jostain toisesta tulee itsestään selvyys..Toivottavasti, ne onnekkaat..ymmärtävät sen toisen osapuolen arvon...ja muistavat sen!!

Itse olen ollut sinkkuna nyt 10v..jos parisuhteen löytäminen on aiemminkin erinnäisitä syistä johtuen ollut vaikeaa. Niin nyt hiljattain itsestäni saadun varmuuden seksuaalisuudessani, koen yhä enemmän vaikeuttavan sen oikean löytymistä. Se varmuus on tullut että, sellaiseen suhteeseen jossa en saa olla oma itseni sillä saralla..eli olla sub, silloin tällöin..en lähde. Vaikka suhde muuten olisikin kuinka hyvä ja hedelmällinen...Tämä puoli tulee kuitenkin minussa esiin jossain vaiheessa...ja tuottaa sisäistä tuskaa. Olen ns. yhdennaisenmies ja aisan yli en pompi...siksi tiedän..pelkkä vaniljasuhde..se tuottaa enemmin tai myöhemmin ahdistusta..ja suurta sellaista. Se hajoitti jo yhden sinänsä hyvän avio-liiton..toista en halua hajoittaa. Nyt sinkkuna vielä kuljetaan..ja jos hyvin käy..tartutaan eteentuleviin tilaisuuksiin...aika, aika näyttää tulevan..Siispä sanon ...te onnekkaat..joilla on hyvä suhde...Muistakaa vaalia sitä ja hoitakaa sitä...Sillä..se suhde ja se toinen henkilö...Se ja Hän...Ei ole itsestään selvyys!!!

[Silkkiruusunen]

Itse olen kokenut vakaan parisuhteen vain parantaneen D/s-suhdetta.
Ehkä se meillä johtuu siitä, että ei tarvitse enää erikseen etsiä aikaa, paikkaa, suunnitelmaa tms sessioita varten, vaan kinkyys elää arjessa mukana.Kyllä meillä vieläkin saatetaan pitää ihan sessioita, joista merkkinä toimivat vaikkapa sängynpäätyyn ilmestyvät kahleet ja sitten heittäydytään mukaan muutamaksi tunniksi.

Tai sitten ne voivat olla ihan pieniä asioita, ihan normaalin päivän aikana. Otteita, eleitä, katseita, kosketuksia.
Emme ole kokeneet toisen rakastamista mitenkään laimentavana asiana, päinvastoin:
Ihmisen kanssa jota rakastaa ja joka rakastaa, uskaltaa paljon enemmin ja paljon syvemmälle, kuin satunnaisen kumppanin kanssa. Minun on hyvin helppo antautua täysin sen ihmisen käsiin, jonka tiedän rakastavan itseäni, koska tiedän, että vaikka käsittely olisi kuinka kovaa, tämä ihminen rakastaa minua, eikä pohjimmiltaan ikinä toivo minulle mitään pahaa tai vahinkoa. Hän voi alistaa minut todella alas, mutta juuri se rakkaus on se, joka sen jälkeen nostaa minut takaisin siihen rinnalle, kumppaniksi, vaimoksi. Ja koska minä rakastan häntä, haluan näyttää rakkauttani myös alistumalla enemmin, paremmin, syvemmälle.

Voin kyllä ymmärtää senkin, että tunteet voivat tehdä liiankin varovaiseksi ja näin nakertavat sitten sitä kinky-suhdetta.

[Kalvanta]

Piilokonservatiivina haluaisin vaalia omalla kohdallani ideaalia monogamiasta. Ja jännä juttu sinällään, että ajatellen niitä useita "vaihtoehtopiirejä", joissa olen liikkunut, tämä on useille muodostunut ongelmaksi. Jokainen saa mielestäni järjestää oman elämänsä kuten haluaa vahingoittamatta muita, mutta henkilökohtaisesti kahden ihmisen muodostama parisuhde on minulle parhain vaihtoehto.
Tästä syystä kinkyily on oleellinen osa meidän parisuhdetta. Aikani nuorempana yritin kipuilla vaniljaihmisten kanssa, mutta onneksi löysin rinnalleni mieleltään ja sielultaan lopulta kovin samanhenkisen ihmisen.

Olen samaa mieltä useiden aiemmin kirjoittaneiden kanssa; luottamus on avain siihen, että kykenemme parisuhteessa toisemme tuntien paremmin tutkimaan useita erilaisia bdsm:n tarjoamian mahdollisuuksia. Itselleni se tuntemattoman kanssa olisi ainakin kovin vaikeaa ellei jopa mahdotonta. Toisen eleistä, ilmeistä, otteista saan ainakin minä rutkasti enemmän iloa ja nautintoa, kun henkilö, jonka kanssa sessioi, on tuttu. Pystyn aivan toisella tavalla lukemaan ja aistimaan toista, saamaan hänestä ikään kuin "enemmän" ja "syvemmin" irti. Kaiken kaikkiaan minua kiehtoo suunnattomasti se, että vierelläni on henkilö, jonka kanssa voin jakaa tämän oleellisen osan itsestäni. Tutkia pimeämmän estetiikan ja nautinnon maailmoja, myöhemmin filosofisesti keskustella valtarakenteista ja peilata sitä, kuinka suhteessamme on nämä kaksi puolta.  Arjessa olemme ehdottoman tasa-arvoisia, se on meille feministeinä itsestään selvää.

Meillä rakkaus on vahvistunut entisestään ajan myötä ja yhteinen kiinnostus kinkyilyyn on vain vahvistanut sitä. Koemme molemmat yhdessä sessioinnin mielekkäänä ja voimauttavana. Se on oleellinen osa parisuhdettamme. Mikään ei saa minua niin suureen kiihkoon kuin tieto siitä, että maailmassa eniten rakastamani ihminen on valmis myös nautinnon vuoksi satuttamaan - ja nauttimaan satuttamisesta myös itse! Meillä loppuhellittelyt ovat myös erityisessä asemassa. On toisenlaista kuulla rakkaansa suusta se, että "hyvin sinä tottelit, hyvin otit kaiken vastaan" kuin joltain satunnaiselta henkilöltä.

[Minuet]

Itse olen tällä hetkellä sitä mieltä, että itsevarma, miehekäs vaniljamies on parempi vaihtoehto parisuhteessa kuin master. Kohtaamieni masterien kanssa parisuhde ei olisi toiminut, koska D/s-suhteen dynamiikka olisi arjen myötä latistunut. Johtuu varmasti omista mieltymyksistäni. Miehen täytyy olla riittävän etäinen, jotta voin alistua hänelle. Jos tunnen hänen arkiminänsä ja kaikki inhimilliset heikkoutensa, en enää voi enkä halua alistua. Vahva persoona tarvitsee vielä vahvemman masterin, mutta samalla myös mieltymysten ja kemioiden pitäisi kohdata. Vaikea yhtälö. Mutta myös vaniljasuhteessa intohimo alkaa hiipua, kun kumppani tulee liian läheiseksi. Toisaalta irtosuhteet ja intohimokin uuvuttavat. Ja polysuhteisiin en usko, koska olen nähnyt niin paljon "polyamoriaan" verhottua hyväksikäyttöä (masterilla haaremi ja subit orjan asemassa). Ehkä olisi tosiaankin parempi vain ryhtyä nunnaksi.

Vaniljasuhde, jossa molemmilla on runsaasti omaa vapautta (mutta ei seksuaalista), sopii minulle parhaiten. Intohimo pysyy yllä, kun molemmilla on omat elämät ja toinen tuntuu aina uudelta ja kiehtovalta.

[Chmlnidae]

Aika vahva komppaus tuolle Minuetin yllä kirjoittamalle myös täältä...minulla nyt, ylipäänsä aina, menee sukset ristiin masterien kanssa, wonder why...

Ai niin paitsi; minulla ei ole tuon tyyppisiä ongelmia dominoinnissa...eli ei ole pakko siirtyä sille nunnaosastolle, sillä upeita submiehiä kyllä löytyy

[M/S Uttran]

Meillä oikein tavallinen parisuhde ja bdsm toimii hyvin yhteen, vaikka ensin oli oikein tavallinen parisuhde oikein tavallisen seksin kanssa ja vasta myöhemmin asiat meni kinkyksi  Mulle kiusattavana osapuolena on tärkeää, ettei alistamiskuviot valu arkielämään (vaikka kotityöt sujuu kyllä hitsisti paremmin, kun ne tehdään osana sessiota..). Sinänsä mua ei häiritse se, että mun kumppani on välillä Julma Kiusaaja. Molemmat meistä ymmärtää, ettei se ole kokonaan totta, mitä sessioissa tapahtuu ja bdsm:n (yli)tunteellisuus vain vahvistaa meidän keskinäistä suhdetta ja irtiotot normaalitodellisuudesta saa meidät huomaamaan toisemme paremmin yleensäkin. Voi olla, että meillä se, että bdsm-rooleissa meidän roolit on erilaiset kuin muuten elämässä, auttaa pitämään asiat tunteellisella tasolla erillään. Arkisesti mä olen dominoivampi osapuoli ja mun kumppani enemmän, ei missään nimessä alistuva, mutta vaikka kompromissinhaluisempi. On siis aika selvää, milloin on kyse bdsm:stä, milloin ei.