D-s lokeroiden korvaaminen nelikenttä-kuviolla

[Chmlnidae]

Tuolla aikaisemmin palattiin taas siihen, että jos haluaa alkaa lokeroimaan, pitää lokeroida samantien monta kerrosta ja tasoa.

No ei tarvitse, jos pragmaattinen on. Minua varmaan pidetään jo lokerofetisistinä, kun olen muutamaan kertaan näitä puolustanut, mutta oikeasti kohdallani juttu menee näin:
Olen kiinnostunut alistuvista naisista.---

Pragmaattisuuteen pyrin minäkin, enkä pidä liiasta teoretisoinnista melko käytännönläheisen asian ympärillä. Kuitenkin paljon helpommalla päästään, jos minunkin kohdallani otettaisiin alilokerointi käyttöön. Edes yksi alitaso.



Sitten voidaan käydä sitä keskustelua  . Jos vielä mielenkiintoa on  . Me kun olemme niin kovin erilaisia loppujenlopuksi täälläkin.

Jep. Pragmaatikko ilmottautuu täälläkin. Tosin voin sitten lisätä että mieliteorioitani ovat systeemiteoria ja kompleksisuusteoria 

[Fixx]

Me kun olemme niin kovin erilaisia loppujenlopuksi täälläkin.

Kunhan tietyt perusjutut ovat kohdallaan, niin samanlaisuuden tavoittelussa ei välttämättä ole paljoa järkeä. Erilaisillakin asiat voivat toimia tai sitten ei.

[SubEllen]

Kunhan tietyt perusjutut ovat kohdallaan, niin samanlaisuuden tavoittelussa ei välttämättä ole paljoa järkeä. Erilaisillakin asiat voivat toimia tai sitten ei.

No en sitä samanlaista etsi, vaan sopivaa vastaparia . Enkä sitä järkeäkään niin paljon käytä sen jälkeen, kun lokerot ovat tarpeeksi selviä. Tunnetta se vaan on...

[onnis]

Sitten kun sopiva kumpani osuu kohdalle...lokerot napsahtavat kyllä kohdalleen..aivan kuten palapelinpalaset...mielemme ja tunteittemme kemiat kyllä tarvittaessa tekevät itsestään, riittävän ja oikeastaan ainoan pätevän nelikentä analyysin....paikka kyllä löytyy jokaiselle siinä käppyrässä..

[Mr.Inathu]

Kirjoitin edellisen postaukseni kovassa kiireessä ja pelkäsin hieman tulla lukemaan, mitä olin mennyt provosoimaan, noh en näköjään täällä foorumin puolella paljon mitään

Mutta siis tuon lokeroimista kovasti puolustaneen tekstini pointti jäi ehkä avautumiseni jalkoihin, vaikka lopussa yritinkin sitä alleviivata. Minulle asioiden lokeroiminen on työväline. Se siis EI, ihan oikeasti, ole totuus eikä se ole edes asioita ohjaava punainen lanka. Se on työväline, erittäin käyttökelpoinen sellainen, mutta "vain" työväline. Työväline siinä missä vaikka esimerkiksi joku sellainen subille annettava kysymyslomakekin olisi.

Kuten kerroin, minusta luokittelu antaa yhteisen kielen keskustella ja ymmärtää paremmin ja sen lisäksi se toimii keskustelun pohjana. Siis keskustelun POHJANA. Ei totuutena, vaan henkilökohtaisen ajatustenvaihdon moottorina. Minua on aika ajoin, ja kuluneen syksyn aikana useampaankin otteeseen, yv:llä lähestyneet ihmiset, jotka ovat olleet närkästyneitä siitä, kuinka minä välitän sanomaa jossa kaikki pitäisi "luokitella, rajoittaa ja määritellä, voidakseen olla oikea kinky"... Ei näin. En minä tuota ole halunnut sanoa

Toki sopivaa kumppania etsiessä voi olla hyvä asia poissulkea sellaisia, jotka eivät sovi omaan lokeroitumiseen, mutta itsekään en oikeastaan käytä lokerointia tuohon pahemmin. Ehkä sen takia, ettei minulla ole itselläni paljon mitään "omaa juttua", vaan enemmänkin olen oppinut kinkyillessä siihen, että KAIKKI on kivaa jos vain kumppanin kanssa kemiat ihmisen kanssa pelaavat ja molemmat ovat pervoja, edes jollain tavoin

Olen myös usein maininnut MBTI:n hyvänä esimerkkinä, en sen takia että se olisi erityisen täydellinen (tiedän ettei se ole), vaan sen tähden että se sopii itsensä kehittämisen näkökulmasta erinomaiseksi työvälineeksi positiivisen luonteensa vuoksi ja luokkien kuvaukset sopivat erinomaisesti keskustelujen pohjaksi, kun mietitään miten hyödyntää omia vahvuuksiaan tai minne suunnalle kannattaisi seuraavaksi alkaa kehittämistä panostamaan. Ihan samaa, mitä ainakin minulla tapahtuu ihan jokaisessa kinky-suhteessa. Aina.

Itse en pidä itseäni esimerkiksi BDSM-ihmisenä, itselleni se on aivan liian suppea lokero, itse kutsun itseäni vain "kinkyksi" tai suomeksi "pervoksi". Toki käytän BDSM-menetelmia ja asioita välineinä ja usein kinky-suhteissani on vahvakin D/s-vire taustalla. Minulle kuitekin jokainen kinky-suhde on aina "tutkimusmatka", jotain mistä en alkuun tiedä mitä siitä kehittyy ja mitä sen myötä löydän. Jokainen ihminen on erilainen ja tiedän itse voivani olla hyvin erilainen ja nauttivani hyvin erilaisista asioista eri ihmisten kanssa. Mitä mielenkiintoisempi ihminen ja oudompi tutkimusmatka, sitä parempi...

Itselleni kinky-suhteen "tavoite" ei ole koskaan saada jotain tiettyä "omaa juttua", vaan lähinnä saavuttaa hyviä tunteita ja kokemuksia ja tyydyttää omaa pervoilun tarvettani. Joten minulle toisen ihmisen lokeroiminen on hyvin paljon lähtökohta siihen, että alan kartoittamaan, minkälaisista asioista toinen OLETTAA pitävänsä ja minkälaiset asiat hänessä aiheuttavat voimakkaita reaktioita, suuntaan tai toiseen. Nämä asiat ovat niitä, jotka muodostavat tuon toisen ihmisen seksuaalisuudesta minulle ensimmäisen kuvan ja tuosta kuvasta alan itse etsimään itseäni kiinnostavia kohtia, joita alan jatkokartoittamaan ja luokittelemaan. Luokittelemaan ymmärtääkseni entistä tarkemmin mikä oikeasti ko. henkilölle "toimii" ja miten toimii ja erityisesti miksi toimii.

Näin vähitellen tutustuessani toisen ihmisen ajatteluun, niin arjessa kuin fantasioissakin, muodostuu minulle kaiken aikaa tarkentuva kuva sekä toisen persoonallisuudesta että seksuaalisuudesta ja niiden vuorovaikutuksesta ja tuon tiedon pohjalta pystyn sitten vähitellen kutomaan erilaisia asioita ja tapahtumia, jotka aiheuttavat toiselle yhä voimakkaampia tuntemuksia, eli juuri sitä mitä kinkyltä itse haluan.

Kaiken pohjana on toisen ymmärtäminen hierarkkista luokittelua käyttäen, jatkuvassa kahdensuuntaisessa vuorovaikutuksessa. Minun kinkysuhteeni kestävät tyypillisesti vuosia, joskus jopa toista kymmentä vuotta, eikä minulla ole mitään kiirettä päästä "perille" minnekään, päin vastoin. Toisen ymmärtäminen edes pintapuolisesti vaatii AINA paljon aikaa ja paljon vuorovaikutusta, tuossa vuosienkin prosessissa luokittelemisen antama yhteinen terminologia ja ymmärryksen jäsentely auttaa saavuttamaan aivan toisenlaisia lopputuloksia, kuin pelkän fiilispohjaisen mutun kanssa huseeraaminen tuottaisi. Mutta tämä on siis minun henkilökohtainen tapani toimia, enkä väitä että se olisi ainoa oikea tai että se edes toimisi kaikille, mutta uskon että asioiden tietoinen analysointi ja käsitteiden yhdenmukaistaminen ovat kahdensuuntaisen vuorovaikutuksen ohella onnistuneen ihmissuhteen (myös kinky sellaisen) rakentamisen tärkeimpiä työvälineitä...

Niin ja kuten tuolla aiemmin jo todettiin, kaiken perustana pitäisi olla rehellisyys. Jos toiselle syöttää puolitotuuksia, vaikka vain hyvilläkin tarkoitusperillä, ei toinen kykene luomaan ihmisestä realistista kuvaa ja näin ollen myös kuvan tulkinnoista tulee jotain muuta kuin toimivaa. Omasta mielestäni on tärkeämpää sanoa, jollei halua kertoa jotain, kuin antaa vääristeltyjä vastauksia.

En myöskään ole koskaan kahden kymmenen vuoden aikana ollut kinky-suhteessa, jonka aikana ja vaikutuksesta toisen osapuolen seksuaalisuus ei olisi kehittynyt ja muuttunut. En ole koskaan tavannut yhtään ihmistä, johon olisin syvällisemmin tutustunut ja joka olisi pystynyt sanomaan tienneensä oman seksuaalisuutensa ja tarpeensa täysin valmiiksi, ja voivansa sanoa etteikö mitään muutosta enää tapahtuisi. Ihmiset kyllä olettavat niin ja on totta että luokittelut voivat myös ohjata näitä olettamuksia, mutta kun seksuaalisuuden ilmentymistä ja kiihottumista aletaan kartoittamaan kokemusperäisesti etsien ja yhdistellen asioita, jotka aiheuttavat voimakkaita tuntemuksia, niin AINA löytyy uutta. Jopa silloin kun kumppani on jo "kaiken nähnyt ja kokenut".

Ja tuo edellinen ei ollut mitään "mainospuhetta", vaan yksi syy siihen miksi minusta olisi niin hienoa, jos olisi olemassa seksuaalisuuden kartoittamiseen kehitetty sofistikoitunut väline, jonka avulla olisi helpompaa löytää juuri niitä itselle todennäköisesti toimivia alueita, joista voisi aloittaa sen varsinaisen empiirisen tutkimuksen omaan itseensä

Ensimmäisen lähtökohtana voisi hyvin olla vaikka homoseksuaalisuus. Itse olin täysi-ikäisyyteen saakka hyvinkin tiukasti hetero, en ideologisesti vaan ihan vain kiihottumisen kannalta katseltuna. Nykyään parikymmentä vuotta ja isoa kasaa kokemuksia rikkaampana pidän itseäni panseksuaalina, eikä sukupuolella ole enää paljoakaan merkitystä minulle, jos toisen mieli ja persoonallisuus kiihottavat minua... Ja taas, silti suhteeni ovat pääasiassa naisten kanssa. Mutta siis esimerkilläni halusi kertoa, että jotain niin oleellista kuin seksuaalinen suuntautuminenkin voi kokemusten myötä muuttua... Tai ainakin laajentua

Halusin tällä kirjoituksella jatkaa tuota edellistä nopeasti kirjoitettua ja ehkä purkaa sen aiheuttamaa turhaa provokaatiota ja disinformaatiota, jota en sillä ollut tarkoittanut antaa, niin ja tietysti korostaa taas kerran sitä toisen ihmisen tuntemisen merkitystä, jossa lokerointi ja luokittelu toimii niin erinomaisena työvälineenä.

Eli summa summarum...
Minun pointtini oli suunnilleen seuraava: Pelkkä luokittelu ja lokerointi sellaisenaan ei toimi oikeastaan mihinkään, mutta luokittelu kommunikoinnin ja itseanalyysin välineenä ymmärryksen tarkentamiseen ja laajentamiseen on erittäin suositeltava työväline. Oleellisempaa kuitenkin on rehellinen ja kahdensuuntainen vuorovaikutus ja oikeasti toisen osapuolen mieltymyksiin tutustuminen sekä niiden huomioiminen pitkässä suhteessa kokonaisuutena, eikä vain omiin mielihaluihin peilattuna.

Tjaa, mahtoikohan tätä nyt kukaan edes jaksaa lukea loppuun saakka

-Mr.Inathu

[SubEllen]

Tämä ei nyt enää ole kovin alkuperäisessä aiheessa, mutta vastailen nyt joihinkin kohtiin.

Olen myös usein maininnut MBTI:n hyvänä esimerkkinä, en sen takia että se olisi erityisen täydellinen (tiedän ettei se ole), vaan sen tähden että se sopii itsensä kehittämisen näkökulmasta erinomaiseksi työvälineeksi positiivisen luonteensa vuoksi ja luokkien kuvaukset sopivat erinomaisesti keskustelujen pohjaksi, kun mietitään miten hyödyntää omia vahvuuksiaan tai minne suunnalle kannattaisi seuraavaksi alkaa kehittämistä panostamaan. Ihan samaa, mitä ainakin minulla tapahtuu ihan jokaisessa kinky-suhteessa. Aina.

Niiden harvinaisen monien testien jälkeen, joita minulle on elämäni aikana tehty, pidän MBTI-testiä melkoisen huonona. Jonkinnäköisenä lähtökohtana itsensä kehittämisen ajattelulle voi toimia. - Mutta kinky-suhteessa haluaisin kyllä enemmän nauttia kuin pohdiskella kehittämistäni... . Tietysti tässä kohdin asia riippuu myös sitä, kuinka turvallisen kinky-suhteen tai yleensä seksisuhteen itse kukin haluaa.

Itse en pidä itseäni esimerkiksi BDSM-ihmisenä, itselleni se on aivan liian suppea lokero, itse kutsun itseäni vain "kinkyksi" tai suomeksi "pervoksi".

Eikö pervo-sana tule sanasta perverssi? Kinky on minusta sanansa mukaan vähän sellainen outo ja mutkikkaampi. Näitä pervoja on vaniljapuolellakin. - No tämä ei nyt ole ominta aluettani, vaikka semantiikka noin yleisesti ottaen onkin.

En myöskään ole koskaan kahden kymmenen vuoden aikana ollut kinky-suhteessa, jonka aikana ja vaikutuksesta toisen osapuolen seksuaalisuus ei olisi kehittynyt ja muuttunut. En ole koskaan tavannut yhtään ihmistä, johon olisin syvällisemmin tutustunut ja joka olisi pystynyt sanomaan tienneensä oman seksuaalisuutensa ja tarpeensa täysin valmiiksi, ja voivansa sanoa etteikö mitään muutosta enää tapahtuisi. Ihmiset kyllä olettavat niin ja on totta että luokittelut voivat myös ohjata näitä olettamuksia, mutta kun seksuaalisuuden ilmentymistä ja kiihottumista aletaan kartoittamaan kokemusperäisesti etsien ja yhdistellen asioita, jotka aiheuttavat voimakkaita tuntemuksia, niin AINA löytyy uutta. Jopa silloin kun kumppani on jo "kaiken nähnyt ja kokenut".

Minun "korvaani käy" aina nämä vakuuttelut "En ole koskaan ---". Minulle nämä assosioivat sitä, että jotakin asiaa ei ole, koska minä en ole nähnyt/kuullut/kokenut/tavannut sitä jotakin. Ja kuitenkin heti perään Mr.Inathu kertoo, että AINA löytyy uutta. Pieni paradoksi taas.  Toisaalta ihmettelen sitä, että pitääkö vain kinky-suhteessa seksuaalisuuden kehittyä ja muuttua . En ole "kaiken nähnyt ja kokenut" enkä haluakaan olla, vaan jatkuvan itsensä kehittämisen sijaan tutkiskelisin itseäni tässä nykyisyydessä.

Taas tuo "---seksuaalisuuden ilmentymistä ja kiihottumista aletaan kartoittamaan kokemusperäisesti---" viestittää minulle, että vähän on myöhäistä kohdallani  . Jos kaikki osa-alueet alkaisin käydä läpi, heh, loppuisi - jos ei ikä - niin ainakin jokin muu juttu. Kestäisi kyllä vuosikymmeniä. Helpommalla pääsee, kun päättelee, että jokin juttu ei kiinnosta, jos se ei kohtuuajassa aiheuta mitään kiksejä.

[Chmlnidae]

Rehellisyydestä.

En lainaile nyt ketään tähän alkuun. Ainakin sekä Viridian että Mr.Inathu sen mainitsivat.

Lähtökohtani kaikissa ei-pakollisissa, siin yksityiselämän puolelle kuuluvissa ihmissuhteissani, on että on halu rehellisyyteen. Molemminpuoliseen rehellisyyteen. Muu tuntuu kovin kummalliselta ja herättää vain kysymyksen "miksi" 

Mutta rehellisyys on vaikeata. Ja tarkoitan nyt nimenomaan emotionaalista rehellisyyttä. Rehellisyyshän on kovin kattava termi ulottuen lakien noudattamisesta vaikka sen mihin...
Eli emotionaaliselle rehellisyydelle perustuu kykymme olla läsnä (tähän SubEllen viittasi). Silloin kun väistelemme totuutta joko itsemme tai maailman suhteen niin se sitoo huomiotamme ja energiaamme hetkessä olemiselta ja aistien kokonaisvaltaiselta käytöltä. Ja näin ollen toisen ihmisen kohtaamiselta.
Toisaalta pidän tärkeänä ymmärtää vastuu molemmin(/kaikkien)puolisuudesta. Eli kun nyt olen tällainen autoritäärisyyden hyljeksiä noin perusteiltaan niin en voi lähteä muusta kuin siitä että myös dominoivan osapuolen on kyettävä eksistentiaaliseen ja emotionaalisesti rehelliseen läsnäoloon. Yli-ihimiseksi asettuminen ei sovi ainakaan minulle, paitsi sovittuina hetkinä eli sessioissa. Ja se juuri takaa sen että asiat, ajatukset ja tapahtumat, tulee purettua rehellisesti. Molemilla on silloin vastuu itsestään ja vastuuseen AINA mielestäni kuuluu selitysvelvollisuus omista toimista.
Ja koska me olemme ihmisiä ja käsitteellisesti sosiaalisia sekä henkilöhistoriallisia olentoja niin silloin, väistämättä, olemme emotionaalisesti epärehelisiä paikoitellen. Tämä koskee KAIKKIA ihmisiä (paitsi valaistuneita).
Me olemme oppineet sanojemme sisällöt jossakin kontekstissa emotionaalisesti. Sen sisällön tuomme kaikkeen vuorovaikutukseemme. Halusimme tai emme.
Niinpä pidän rehellisyyden olettamista ja vaatimista aika naivina (käytän liikaa tätä sanaa nykyään, täytyy ruveta tarkemmaksi), eli jos oletamme että ihimsellä on kyky olla rehellinen sinällään niin olemme jo lähtökohdiltaan metsässä. Meidän tulisi ennemminkin tiedostaa kyvyttömyytemme "puhtaaseen" rehellisyyteen, ymmärtää inhimillinen olemisemme sosiaalisina olentoina. Kaikilla meillä on haavoja joiden auki repimistä haluamme välttää ja joiden kautta myös ilmaisemme itseämme ja reagoimme vuorovaikutuksessa. Edes dominoivat eivät ole poikkeuksia tästä. Juuri dominoiville olisi tärkeätä tiedostaa omat haavansa etteivät lähde tiedostamattaan toimimaan niiden pohjalta hajoittaen muita ihmisiä, lähinnä siis subejaan.

Minulle matka ihmiseen alkaa juuri siitä että lähdetään purkamaan niitä kohtia jotka "sattuvat". Menemme lukkoon ta väistämme kun sellaista tapahtuu; suojelemme itseämme, pelkäämme. Se on terve reaktio johonkin, yleensä jo menneeseen. Usein siinä on kyse juuri sellaisesta menneisyyden tapahtumasta joka on haavoittanut ja reagoimme sen pohjalta; usein uudelleen ja uudelleen samalla tavalla kykenemättä näkemään sitä ihmistä ja sitä todellisuutta jossa sillä, siis nykyisellä, hetkellä olemme.
Kipupisteet imevät huomiomme ja energiamme; estävät meitä olemasta kokonaisia. Ei siinä ole kyse välittömästi auki olemisesta vaan siitä että vuorovaikuttaen tullaan, väistämättä, sellaisiin kohtiin joissa vaaditaan syvemmälle tiedostamiseen menemistä, ja sitten niiden toimimattomien juttujen purkamista. D/s on oiva keino tähän. Myös rankka ja vaatii ehdottomasti halua sitoutua prosessiin ja suhteeseen. Tähän tosin sitten vaaditaan sitä luottamusta eikä sekään ole mikään heti alkuunsa kokonaan annettu juttu; inch by inch, step by step.
Tahdon siis sanoa etten usko, en edes halua, siihen että joku valehtelee tai on epärehellinen suhteissaan tahallaan. Aina on olemassa jokin syy. Ja sen syyn kaivaminen, ja mahdollisesti poistaminen/parantaminen, on juuri se mikä tekee kaikesta vuorovaikutuksesta hedelmällistä.

Nyt en jaksa enempää vaikka paljon olisi vielä tarkennettavaa ja lisättävääkin.

[hube]

Hyvä, Viridian!

[masomaleslave]

" älä lokeroi mua..."

"mä en sovi mihinkään lokeroon..."

lokero, lokero, lokero,...

kaikki me tiedetään, että asioilla on kielessä nimi/kuvaus... sana kertoo jostakin. jos sanaa käyttää ihmisestä, eli kuvaa ihmistä, niin se on pahimman luokan lokerointia, joka on siis ihan hirmuista. parasta kaikessa on se, että lokerointi-buumi meni jo kauan sitten ja osoittaudut henkiseksi kepulaiseksi, jos vielä vastustat lokerointia. jos haluat olla edes last season, niin kuvaa itseäsi sapioseksuaaliksi, joka tietenkin on itselokerointia, mutta olet edes mukana viime kauden trendissä.

no niin, vitsi, vitsi, mutta oli pakko kirjoittaa, kun tulee vastapuolesta niin pissis-fiilis, kun alkaa toi lokerointipaasaus, joka siis on NIIN menneen talven lumia, eikä edes viimetalvisia.

provoillen,

maso

[masomaleslave]

nyt vasta huomasin, et tää on ikihistoriallinen viestiketju!!!

ha-haaa!

maso

[Morgul]

Tää on ihan selvää pässinlihaa,  olen adamas-switch heteroflexible ja adepto vampire. 

Nelikentillä voitte pyyhkiä perseenne, sellainen loukkaa syvästi lumihiutalemaista ykseyttäni.


http://nonbinary.org/wiki/List_of_nonbinary_identities

Sarkasmivaroitus

[masomaleslave]

Lokerot on vintagea ja retroa. Lokeroi itsesi ja olet taas fashioonin trendsetteri!

[Mr Birch]

Lokerointiin saadaan kummasti kasvatus-/käyttäytymistieteellistä jytyä, kun siihen lisätään kolmas ulottuvuus: reflektio. Toisin sanoen tämä ulottuvuus koskee sitä, miten syvästi on miettinyt ja tiedostaa omat profilointinsa. Jotta asia mutkistuisi lisää, voidaan lisätä postmoderni ironian/karnevaalin ulottuvuus joka taas haastaa koko aiemman asetelman kasvatustieteellisine jytyineen. Siiinä meni sitten liika vakavuus... 

Mr B