D-s lokeroiden korvaaminen nelikenttä-kuviolla

[PinkCat]

Miksi aina Ds-mittari, entäs masot ja sadistit?

[Mr.Inathu]

Akuutissa ajan puutteessa vain hyvin nopea ja kevyesti pureskeltu vastaus, kun kerran vihjaistiin, että täällä keskustellaan taas tästä aiheesta, josta tosiaan kirjoitin oman pienen pohdiskelmani jo jokunen hetki sitten. Mukavaa, että edes joitain muitakin kiinnostaa miettiä seksuaalisuuden trendejä. Enkä siis nyt tarkoita niitä muotitrendivirtauksia

Ensiksi Virille:
Kiitos mielenkiintoisen keskustelun avauksesta
Minun mielestäni pelkkä D/s on tosiaan alueena liian pieni käsiteltäväksi. Toki siitäkin saisi helposti tehtyä neli-/monikentän, mutta se kertoisi kovin vähän, koska ihmisillä on kuitenkin seksuaalisuudessaan paljon muitakin osa-alueita kuin pelkkä D/s ja itse uskon, että seksuaalisuuden kaikki osa-alueet ovat vaikutuksessa toisiinsa.

Itse kirjoituksessani (http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=1962.0) ihmisen koko seksuaalisuuden kartoittamista, koksa mielestäni kinkyys on osa seksuaalisuutta. Enkä siis pelkkää luokittelua, vaan mieluumminkin välinettä sen kartoittamiseen ja stereotypiointiin. Toisekseen hain keinoja löytää janoja, jotka toimisivat kaikille ihmisille, eivät vain kinkyille. Tuossa minun mietinnässäni silloin oli ainakin se puute vielä, ettei piste janalla kerro vielä riittävästi. Esimerkiksi hetero-/homoseksuaalisuus -janalla panseksuaali ja aseksuaali olisivat molemmat lähellä origoa, koska kumpikaan ei olisi lähellä toista ääripäätä. Näin ollen pelkän janalle sijoitetun arvon lisäksi koko janalla pitäisi olla "kokonaispisteet". Tälläisessä mallissa panseksuaalilla janan kokonaisarvo voisi olla vaikka 95, kun taas aseksuaalilla vastaava arvo (joka ei siis esimerkissä kiihotu MYÖSKÄÄN sukupuolesta) voisi olla vaikka 10, siten että molemmat sijaitsisivat kuitenkin hyvin lähellä janan origoa.

Tuollaiseen luokitteluun siis tarvittaisiin todellakin jotain huomattavasti yleisempää, kuin vain "olenko kiinnostunut" -muotoisia arvoja. Arvojen kartoittamiseen tähtääviin kysymyksiin ne voisivat sopia...

Taidan olla todella pervo, koska mielestäni Leikkisan esittämä prosessi siitä kuinka luokittelu olisi helppoa toteuttaa, on mielestäni juurikin sitä. Helppoa kuin heinän teko. Oleellista tuossa olisi saada riittävä otos, vähintään tuhansia henkilöitä ja mieluummin vähintään kymmeniä tuhansia ja mahdollisimman erilaisista kulttuureista ja kasvuolosuhteista. Mutta siinä, missä tuo olisi helppoa, monin verroin vaikeampaa olisi tuottaa lopulta syntyneille esim. 16-64 erilaiselle luokalle/stereotypioinnille realistiset tulkinnat/kuvaukset. Tuohon pystyisi vasta haastateltuaan ja ymmärrettyään tuhansien ja tuhansien ihmisten kuvaukset omasta seksuaalisuudestaan ja linkittämällä ne kiinni noihin luokkiin ja etsimällä niistä oleelliset yhdenmukaisuudet, painopisteet ja mahdolliset eri suuntaiset trendit. Tuo vaatisi liki elämäntyön, jos sitä tekisi yksin... Niin ja tietysti ammatin, jossa työn tekeminen olisi mahdollista.

Uskon silti, että keskitetysti koordinoidussa yhteistyössä toimiva ammattilaisen verkosto, kykenisi tuottamaan tuollaisen työvälineen muutamassa vuodessa. Ja oikeastaan toistan taas alkuperäisen ihmetykseni siitä, ettei sellaista jo ole olemassa...

Niin ja mihinkö tälläistä luokittelua oikein tarvittaisiin?
Jos edes tuo kysymys nousee mieleen, niin minusta olisi hyvä tarkistaa omaa suhtautumistaan itseensä... IMHO

Niin, miksi ihmiset haluavat ymmärtää itseään? Miksi joku olisi niin urpo, että haluaisi ymmärtää itseään? Voisiko olla, että sellaisilla ihmisillä on ihan oikeasti halua ja uteliaisuutta ymmärtää? Ehkä jopa jotain niin epätoivottavaa, kuin halu kasvaa ja kehittyä? Miksi suuryritykset käyttävät suuria summia rahaa, viedäkseen avainhenkilöstöään erilaisiin testeihin ja analyyseihin? Miksi tiedemaailma haluaa suhteuttaa asioita ja rakentaa malleja?

Ymmärtämisen vuoksi.

Jos ymmärtää jonkin asian samoin kuin toinen henkilö, voi puhua asiasta huomattavasti syvällisemmin ja todennäköisemmin silti tulla ymmärretyksi oikein. Onko se huono asia?

Jos ymmärtää itseään, edes hieman, voi löytää itsestään uusia puolia, uusia mielenkiinnon kohteita, uusia keinoja kasvaa ja kehittyä. Onko sekin huonoa asia, että jotkut ihmiset haluavat kehittyä? Nostaako se heidät toisten yläpuolelle ja tekee heistä ei-toivottuja ja tylsiä? Mokomat "ajattelevat paskiaiset", pysyisivät vain ruodussa...

Punaiset Khmeerit koettivat kovasti 70-luvulla rakentaa yhteiskuntaa, jossa ajattelu oli tuomittava ominaisuus, mutta ei se toiminut edes totalitaristisessa ympäristössä...

Itselleni asioiden luokitteleminen on työväline isojen kokonaisuuksien palastelussa ja stereotypioinnissa siten, että asiat ovat helpommin ymmärrettävissä ja keskusteltavissa. Luokiteltaessa asioita, muistan kuitenkin aina oletuksellisesti sen, että luokittelut ovat aina, AINA, hierarkkisia. Ylätasoa seuraavat aina uudet alatasot. Kaiken voi pilkkoa aina vain pienempiin ja pienempiin kappaleisiin. Isojen päätösten tai suurten linjojen osalta, pienillä alatasoilla ei kuitenkaan ole merkitystä, ne eivät muuta asiaa lokerosta toiseen, joten jos lokerointi on tehty hyvin, voi päätöksiä tehdä muutaman ylätason luokittelun pohjalta suhteellisen turvallisesti. Ja kyllä, virhemarginaalit ovat hyvin pienia ja "valitettavan" usein ne vaikeat ja yksilöllisetkin ihmiset ja asiat toimivat niiden standardisääntöjen mukaan

Mutta luokiteltaessa ihmisiä persoonallisuuden tai seksuaalisuuden mukaan, tulisi mielestäni huomioida se, ettei kukaan ihminen ole vain yhtä asiaa, vaan aina jonkin verran jokaisen janan molempia päitä. Ihan niin kuin MBTI-luokittelussakin. Pitäisi vain löytää ne "oikeat" janat...

Niin ja itsensä ymmärtämisen ka kehittämisen lisäksi minun mielestäni kinkyilyssä luokittelusta ja lokeroinnista olisi hyötyä uuteen ihmiseen tutustumisen alkuvaiheessa, kun voidaan nopeasti vilkaista pääasioita seksuaalisuudesta ja sen ilmenemisestä, ENNEN varsinaisen yksilöllisen keskustelun aloittamista. Jokainen ihminen on yksilöllinen ja jos ihmissuhteesta, oli se kinky tai ei, haluaa saada irti jotain muutakin kuin nopeita vilauksia, tulisi toiseen aina tutustua yksilöllisesti ja syvällisesti... Ja sitä nyt vaan ei ole mahdollsita tehdä nopeasti ja vaivattomasti

Ja vielä oma mielipiteeni rautalangasta: Luokittelu EI ole väline arvottaa ihmisiä. Luokittelu EI ole väline tuottaa totuuksia. Luokittelu EI ole väline saada seuraa helposti ja nopeasti. Ja vielä viimeisimpänä, luokittelu EI ole väline rajoittaa tekemisiä, ajattelua tai toisia ihmisiä

Luokittelu on siis väline löytää asioita joista keskustella, väline löytää kieli jolla tulee ymmärretyksi ja väline oppia ymmärtämään paremmin niin itseään kuin kumppaneitaan. Miksi tuo ei voisi olla jokaisen tavoite?

-Mr.Inathu

[SubEllen]

Taidan olla todella pervo, koska mielestäni Leikkisan esittämä prosessi siitä kuinka luokittelu olisi helppoa toteuttaa, on mielestäni juurikin sitä. Helppoa kuin heinän teko. Oleellista tuossa olisi saada riittävä otos, vähintään tuhansia henkilöitä ja mieluummin vähintään kymmeniä tuhansia ja mahdollisimman erilaisista kulttuureista ja kasvuolosuhteista. Mutta siinä, missä tuo olisi helppoa, monin verroin vaikeampaa olisi tuottaa lopulta syntyneille esim. 16-64 erilaiselle luokalle/stereotypioinnille realistiset tulkinnat/kuvaukset. Tuohon pystyisi vasta haastateltuaan ja ymmärrettyään tuhansien ja tuhansien ihmisten kuvaukset omasta seksuaalisuudestaan ja linkittämällä ne kiinni noihin luokkiin ja etsimällä niistä oleelliset yhdenmukaisuudet, painopisteet ja mahdolliset eri suuntaiset trendit. Tuo vaatisi liki elämäntyön, jos sitä tekisi yksin... Niin ja tietysti ammatin, jossa työn tekeminen olisi mahdollista.

Aika paradoksaalista tämän kappaleen mukaan. Ihmettelen kuka maksaisi...

Niin ja mihinkö tälläistä luokittelua oikein tarvittaisiin?
Jos edes tuo kysymys nousee mieleen, niin minusta olisi hyvä tarkistaa omaa suhtautumistaan itseensä... IMHO

Yritin oikein kovasti pohtia  . Kysymys kun nousi mieleeni... Ja sitten yritin tarkistaa suhtautumistani itseeni... En onnistunut korjaamaan suhtautumistani. Mitähän pitäisi tehdä  .

No joo, ei taida Mr.Inathu olla "ihmistieteilijä" - ehkä jollakin pinnallisemmalla alalla...

Niin, miksi ihmiset haluavat ymmärtää itseään? Miksi joku olisi niin urpo, että haluaisi ymmärtää itseään? Voisiko olla, että sellaisilla ihmisillä on ihan oikeasti halua ja uteliaisuutta ymmärtää? Ehkä jopa jotain niin epätoivottavaa, kuin halu kasvaa ja kehittyä?
Jos ymmärtää itseään, edes hieman, voi löytää itsestään uusia puolia, uusia mielenkiinnon kohteita, uusia keinoja kasvaa ja kehittyä. Onko sekin huonoa asia, että jotkut ihmiset haluavat kehittyä?

En ymmärrä tuota jatkuvaa omaan napaan tuijottelua. Enkä edes pidä siitä. Kunhan kasvettaisiin ja kehityttäisiin ensin siinä, ettei tarvitsisi kysellä tällaisia - muka itseltään - tavoitteena syyllistää tai antaa huonouden tunnetta niille, jotka kehittävät itseään enemmän tavallisena hyvänä ihmisenä kuin erikois-kinky-persoonana.

Toivoakseni olen kehittynyt sen verran, etten käytä ilmauksissani vastaavaa tyyliä kuin ilmaus "Ehkä jopa jotain niin epätoivottavaa, kuin halu kasvaa ja kehittyä?". - Ai niin, D-mies kyseessä. Taas sitä arroganttia ylemmyyttä...

Jos ymmärtää jonkin asian samoin kuin toinen henkilö, voi puhua asiasta huomattavasti syvällisemmin ja todennäköisemmin silti tulla ymmärretyksi oikein. Onko se huono asia?

Itselleni asioiden luokitteleminen on työväline isojen kokonaisuuksien palastelussa ja stereotypioinnissa siten, että asiat ovat helpommin ymmärrettävissä ja keskusteltavissa. Luokiteltaessa asioita, muistan kuitenkin aina oletuksellisesti sen, että luokittelut ovat aina, AINA, hierarkkisia.

Ei, ei se voi olla huono asia. Siihen vaan täytyy päästä paljon helpomminkin.

Asioiden luokittelemiseen joutuu turvautumaan jatkuvasti myös koulutustyössä. Koko elefanttia ei voi syödä kerralla. Ei-ammattilaisilla on kuitenkin erittäin monia tapoja elefantin pilkkomiseen. Tarkoitan tällä sitä, että ei voida vaatia kaikilta kinkypersoonilta loppututkintoa yhteiskuntatieteistä, jotta he voisivat kertoa mieltymyksistään.

Luokittelu on siis väline löytää asioita joista keskustella, väline löytää kieli jolla tulee ymmärretyksi ja väline oppia ymmärtämään paremmin niin itseään kuin kumppaneitaan.

Näinpä, juuri näin. Siksi tyydyn siihen luokitteluun. Vaikka se niitä alakategorioita vaatiikin.

Ensiksi Virille:
Kiitos mielenkiintoisen keskustelun avauksesta
Minun mielestäni pelkkä D/s on tosiaan alueena liian pieni käsiteltäväksi. ---

Itse kirjoituksessani (http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=1962.0) ihmisen koko seksuaalisuuden kartoittamista, koksa mielestäni kinkyys on osa seksuaalisuutta.

Mietin itsessäni sitä, miksi vastaan - tai ainakin pyrin vastaamaan - asiallisesti kommenttiin, joka toistaa samoja asioita mielestäni OT. Otsikko on aivan selkä meille kinkyille. Mr.Inathu on kirjoittanut hyvin pitkän jutun tätä aihetta sivuavasti. Mutta sitten hän kirjoittaa tänne kertoen vakaana asiana, että D/s alueena liian pieni... - Ilmeisesti ei ollut monien muiden mielestä.

Tämän tapaiset kirjoitukset aiheuttavat usein vaan sen, että mielipiteiden ilmaisut loppuvat. Eli ei sitä koko elefanttia kerralla. Paloittelu tässäkin asiassa on hyvä - varsinkin kun aiheena oli lokeroiden korvaaminen...

Ehkä kirjoitteluni syy on juuri Chmlnidaen mainitsema asia http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=4350.0 -sivulla:

--- maailmaa, edes tätä saittia, ei voi muuttaa mieleisemmäkseen kulisseissa. Siellä on turvallista jupista itsekseen kuinka "kaikenmaailman pellet ja ällöt" kirjoitteleekin typeriä ja käyttäytyy ala-arvoisesti. ---

[Riverlady]

Niin ja mihinkö tälläistä luokittelua oikein tarvittaisiin?
Jos edes tuo kysymys nousee mieleen, niin minusta olisi hyvä tarkistaa omaa suhtautumistaan itseensä... IMHO.

Niin, miksi ihmiset haluavat ymmärtää itseään? Miksi joku olisi niin urpo, että haluaisi ymmärtää itseään? Voisiko olla, että sellaisilla ihmisillä on ihan oikeasti halua ja uteliaisuutta ymmärtää? Ehkä jopa jotain niin epätoivottavaa, kuin halu kasvaa ja kehittyä?

Amen to that.

Jos ymmärtää jonkin asian samoin kuin toinen henkilö, voi puhua asiasta huomattavasti syvällisemmin ja todennäköisemmin silti tulla ymmärretyksi oikein. Onko se huono asia? <klips>
Luokittelu on siis väline löytää asioita joista keskustella, väline löytää kieli jolla tulee ymmärretyksi ja väline oppia ymmärtämään paremmin niin itseään kuin kumppaneitaan. Miksi tuo ei voisi olla jokaisen tavoite?

Nämä ovat hienoja sanoja. Yhä enemmän tahdon tänä iltana poksauttaa auki pullon sektiä.

[Chmlnidae]

Hmmm. En ole nyt riittävän perehtynyt näihin keskusteluihin mutta sohaisen nyt kuitenkin jotakin. Olen kyllä jo joskus aiemmin kursorisesti lukenut Inathun alottaman ketjun (myönnän; en jaksanut syvällisest perehtyä kun oli niin kovin piiitkällinen...).
Minulle on joskus virallisesti tehty tuo ominaisuustesti (infp) ja olen netistäkin sitä joskus vilkuillut.
Mutta se mikä minua taas näissä seksuaalisuuden määrittelyissä arvelluttaa on että seksuaalisuus on kuitenkin hyvin pitkälle aikaan ja paikkaa sitotuvaa. Eli yhteiskunta antaa valmiita ihmiskuvia joihin meitä tyrkitään erilaisilla vallankäytön metodeilla. Eli en oikein pysty uskomaan että kukaan, edes tiedostava kinky, pystyy hamottamaan sitä mikä on "omaa" mikä oletettua ja "annettua".
Tiedän; tämä ei ehkä ole olennaista, mutta kuitenkin. Ihminen kun on tosiaan sosiaalisesti vuorovaikutuksessa syntyvä. Aina hetki kerrallaan, läpi elämänsä. Ja aina kun laitamme jonkin luokittelun niin laitamme myös rajan (ja kyllä; sosiaalisena kognitiivisena, nimenomaan ymmärtämään pyrkivänä ihmisenä, arvostan kielellisiä luokitteluita ymmärtäen niiden dynaamisuuden myös) mutta mustasta valkoisella herkästi tulee myös itseään toteuttavaa.
Tiedän nyt nussivani pilkkua mutten voi itselleni tässä suhteessa mitään, en edes halua.

Se miksi olen kiinnostunut näistä lokeroinneista tässä(kin) skenessä liittyy nimenomaan siihen valtaan jota luokitusten kautta käytetään; niin tiedostaen kuin tiedostamatta. Ja juuri siltä kantilta, ehkä vielä enemmän kuin tuolta ymmärtämisaspektilta (niin itsen kuin muiden) asian pöyhiminen kiinnostaa minua. Ja juuri siksi, ehkä, haluan kyseenalaistaa tässä skenessä vallitsevia käsitteitä ja käytäntöjä.

 

[Koo]

Niin ja mihinkö tälläistä luokittelua oikein tarvittaisiin?
Jos edes tuo kysymys nousee mieleen, niin minusta olisi hyvä tarkistaa omaa suhtautumistaan itseensä... IMHO

Niin, miksi ihmiset haluavat ymmärtää itseään? Miksi joku olisi niin urpo, että haluaisi ymmärtää itseään? Voisiko olla, että sellaisilla ihmisillä on ihan oikeasti halua ja uteliaisuutta ymmärtää? Ehkä jopa jotain niin epätoivottavaa, kuin halu kasvaa ja kehittyä?

-Mr.Inathu

Esitin aiemmin tuon naiivin kysymyksen, että mihin tätä tarvitaan.... En allekirjoita tuota väittämääsi että jos tuota edes tarvitsee kysyä olisi hyvä tarkistaa omaa suhtautumistaan itseensä.... Hämmästyttävän yksisilmäinen väittämä henkilöltä joka tahtoo ymmärtää paitsi itseään myös suunnilleen kaikkia muitakin!

Minusta kun olisi paljon parempi jos ihmiset keskittyisivät siihen ihmisen kohtaamiseen naamatusten sen sijaan että keskittyisivät nelikenttien laatimiseen akseli akselilta ja alilokeron alilokeron etsimiseen voidakseen tarkasti määritellä itsensä. Aika monelle tuo elävä elämä on paljon vaikeampaa kuin elämä ruudun takana!

Nämäkin väittämät/ajatukset varustan lyhenteellä IMHO jotta vakuutan niiden olevan vain oma mielipiteeni mitä en ollenkaan väitä faktaksi.

[Riverlady]

Niin ja mihinkö tälläistä luokittelua oikein tarvittaisiin?

Minusta kun olisi paljon parempi jos ihmiset keskittyisivät siihen ihmisen kohtaamiseen naamatusten sen sijaan että keskittyisivät nelikenttien laatimiseen akseli akselilta ja alilokeron alilokeron etsimiseen voidakseen tarkasti määritellä itsensä. Aika monelle tuo elävä elämä on paljon vaikeampaa kuin elämä ruudun takana!

Nämäkin väittämät/ajatukset varustan lyhenteellä IMHO jotta vakuutan niiden olevan vain oma mielipiteeni mitä en ollenkaan väitä faktaksi.

Tää IMHO taas sanoo, että vaikka todella, todella yksityiskohtaiset lokerot ja analyysimenetelmät ovat mielestäni hupaisia, pidän yhteisen terminologian luomista perusedellytyksenä kinkyssä ja muualla. Vaikka olen sanojen vanki, en ehkä ole sitä yhtä vahvasti ja filosofisesti kuin Kameleontti, koska uskon että sanaton viestintä on yhtä tärkeää kuin sanallinen.

Joissain tilanteissa sanaton viestintä on paljon tärkeämpääkin, eikä kaikkea kokemusta voi pukea sanoiksi ilman että kokemuksen ydin hautautuu jonnekin - mutta on se vaan paljon helpompaa ja mielekkäämpää kommunikoida, jos yhteinen kieli löytyy eikä toinen puhu ruotsia ja toinen koreaa.

[Chmlnidae]

Niin ja mihinkö tälläistä luokittelua oikein tarvittaisiin?
Jos edes tuo kysymys nousee mieleen, niin minusta olisi hyvä tarkistaa omaa suhtautumistaan itseensä... IMHO

Niin, miksi ihmiset haluavat ymmärtää itseään? Miksi joku olisi niin urpo, että haluaisi ymmärtää itseään? Voisiko olla, että sellaisilla ihmisillä on ihan oikeasti halua ja uteliaisuutta ymmärtää? Ehkä jopa jotain niin epätoivottavaa, kuin halu kasvaa ja kehittyä?

-Mr.Inathu

Esitin aiemmin tuon naiivin kysymyksen, että mihin tätä tarvitaan.... En allekirjoita tuota väittämääsi että jos tuota edes tarvitsee kysyä olisi hyvä tarkistaa omaa suhtautumistaan itseensä.... Hämmästyttävän yksisilmäinen väittämä henkilöltä joka tahtoo ymmärtää paitsi itseään myös suunnilleen kaikkia muitakin!

Minusta kun olisi paljon parempi jos ihmiset keskittyisivät siihen ihmisen kohtaamiseen naamatusten sen sijaan että keskittyisivät nelikenttien laatimiseen akseli akselilta ja alilokeron alilokeron etsimiseen voidakseen tarkasti määritellä itsensä. Aika monelle tuo elävä elämä on paljon vaikeampaa kuin elämä ruudun takana!

Nämäkin väittämät/ajatukset varustan lyhenteellä IMHO jotta vakuutan niiden olevan vain oma mielipiteeni mitä en ollenkaan väitä faktaksi.

Erittäin samaa mieltä 

Mutta:

Tää IMHO taas sanoo, että vaikka todella, todella yksityiskohtaiset lokerot ja analyysimenetelmät ovat mielestäni hupaisia, pidän yhteisen terminologian luomista perusedellytyksenä kinkyssä ja muualla. Vaikka olen sanojen vanki, en ehkä ole sitä yhtä vahvasti ja filosofisesti kuin Kameleontti, koska uskon että sanaton viestintä on yhtä tärkeää kuin sanallinen.

Joissain tilanteissa sanaton viestintä on paljon tärkeämpääkin, eikä kaikkea kokemusta voi pukea sanoiksi ilman että kokemuksen ydin hautautuu jonnekin - mutta on se vaan paljon helpompaa ja mielekkäämpää kommunikoida, jos yhteinen kieli löytyy eikä toinen puhu ruotsia ja toinen koreaa.

Samaa mieltä myös 

Minä lyön päätäni joka helv päivä sanoihin...se on kuin jokin tauti joka piinaa minua; myönnän. Olen kärsinyt tästä ihan elämäni alusta asti; eikä parannusta näy 

MUTTA: olen kuitenkin, ja tämän ovat vahvistaneet kaikki jotka ovat olleet fyysisesti lähelläni, ennen kaikkea kosketuksella kommunikoiva, kinesteettinen, eli sanallinen ilmaisu EI ole vahvin alueeni. Siksipä ehkä yksilöllisyyden ja yhtisöllisyyden ristiriidassa roikkuessani sen kanssa niin paljon tappelenkin 

[Lady Whip]

Se, mitä ihminen luulee olevansa ja mitä hän on, eivät välttämättä ole sama asia.

Ajatukset menevät tekojen ja kehityksen edellä.

Ihminen muuttuu sen kuvan kaltaiseksi pikkuhiljaa mikä on ajatuksissa ja mikä luulee jo olevansa.

Lokerointi auttaa samankaltaisen semantiikan löytymisessä. Kuitenkin todellisuus lienee hieman erilainen.

[Chmlnidae]

Eli lähinnä noissa sekä MBTI:ssä että oppimis-/kommunikointityyli kategorisoinn(e)issa (http://wayswelearn.blogspot.fi/2011/06/coming-soon-our-communication-styles.html) on kyse sellaisista ominaisuuksista jotka ovat synnynnäisiä; eivät opittuja.
Seksuaalisuus ei ihan mene samaan luokkaan; siinä on varmasti sekä opittua että synnynnäistä. Kumpaa enemmän ja kuinka muuttuvaa ja ympäristöstä riippuvaa ihmisen seksuaalisuuden toteutus lopulta onkaan on aika hankalaa kartoittaa. Ja juuri tuosta seksuaalisuuden moniulotteisuudesta johtuen en oikein näe järkeä kategorisoida hirveällä vaivalla ihmisiä.

[Riverlady]

Se, mitä ihminen luulee olevansa ja mitä hän on, eivät välttämättä ole sama asia.

Ajatukset menevät tekojen ja kehityksen edellä.

Ihminen muuttuu sen kuvan kaltaiseksi pikkuhiljaa mikä on ajatuksissa ja mikä luulee jo olevansa.

Lokerointi auttaa samankaltaisen semantiikan löytymisessä. Kuitenkin todellisuus lienee hieman erilainen.

Kyllä. "Kirjaimet ovat äänteiden kuvia, sanat ovat ajatusten kuvia." Ei enempää kuin kuvia muttei vähempääkään. Ajatustenvaihdossa kieli ja suht samalla lailla käsitetyt lokerot on kyllä tosi käteviä.

Sitä mikä ihminen "on", onkin vähän vaikeampi määritellä ns. objektiivisesti. Olisko se yhdistelmä omaa itsetutkistelua ja muiden mielipiteitä (kummatkin sanallisia) sekä fyysisiä ominaisuuksia, en ole varma.

[Viridian]

Se, mitä ihminen luulee olevansa ja mitä hän on, eivät välttämättä ole sama asia.

Ajatukset menevät tekojen ja kehityksen edellä.

Ihminen muuttuu sen kuvan kaltaiseksi pikkuhiljaa mikä on ajatuksissa ja mikä luulee jo olevansa.

Lokerointi auttaa samankaltaisen semantiikan löytymisessä. Kuitenkin todellisuus lienee hieman erilainen.

Kyllä. "Kirjaimet ovat äänteiden kuvia, sanat ovat ajatusten kuvia." Ei enempää kuin kuvia muttei vähempääkään. Ajatustenvaihdossa kieli ja suht samalla lailla käsitetyt lokerot on kyllä tosi käteviä.

Sitä mikä ihminen "on", onkin vähän vaikeampi määritellä ns. objektiivisesti. Olisko se yhdistelmä omaa itsetutkistelua ja muiden mielipiteitä (kummatkin sanallisia) sekä fyysisiä ominaisuuksia, en ole varma.

Riverlady sanoi hienosti .

Tuolla aikaisemmin palattiin taas siihen, että jos haluaa alkaa lokeroimaan, pitää lokeroida samantien monta kerrosta ja tasoa. Jotta ymmärtäisi itseään ja toista helpommin, ja voisi löytää yhteiset käsitteet ja sanat ja termit ja kykenisi kuvailemaan omaa sisintään ja ajatuksiaan niin, että toinen sen ymmärtää. Kyllä varmaankin, jos haluaa haarukoida koko kentän ja koko seksuaalisuuden.

Kuitenkin on paljon seksuaalisuuden osa-alueita, missä ei ole kovin vaarallista, vaikka ihmisillä olisikin eri kieli ja eri käsitteet, siinähän sitten yllätytään, ja huomataan, ja opitaan. Valitettavasti siellä käytännön elämän puolella juurikin seksuaaliset valtapelit tuntuvat olevan ongelmallinen alue.

Ei siksi, että se olisi sinänsä sen vaikeampaa määritellä mitä on, kuin vaikkapa sen kuvailu, mistä kiihottuu tai ei kiihotu. Vaan siksi, että suhteissa, missä näitä pelejä pelataan, on hyvin usein epäsuhtainen tilanne muuallakin kuin siellä makuuhuoneessa. Jokainen keskusteltu sekunti ollaan, paitsi ihmisiä, myös ihmisiä, joilla sattuu olemaan suhde, missä toinen on periaatteessa se, joka käyttää valtaa. Lisätään pakettiin uusiin ihmissuhteisiin kuuluvaa miellyttämisen halua, siinä määrin kuin kukin voi kuvitella kunnolla innostuneen henkilön sitä osoittavan myös silloin, kun tilanne ei ole päällä, ja matopurkki alkaakin olla siinä.

Itse olen siis toistuvasti törmännyt siihen, että valtapelien puolella edes karkeimpia lokeroita ei saada paljastettua ennenkuin on perin myöhäinen vaihe. Ja soppaa sotkee toki sekin, että jotkut haluavat ottaa vastaan alistumista, jotkut alistaa, jotkut alistua, jotkut tulla alistetuiksi, kuten SubEllen jo ansiokkaasti muistuttikin. Pahaa jälkeä saa aikaiseksi jo sillä, että se joka haluaa alistaa, alkaa vääntää muottiinsa sitä, joka jo mielestään tarjosi kaiken vapaaehtoisesti ja rajoihinsa asti. Yhtä lailla sekään ei varmaan ole helpoin yhtälö, jos toinen uskoo perinteisiin, toinen niiden rikkomiseen.

Jotta tarinoinnissani olisi jokin henkilökohtainenkin aspekti, kerrotaan nyt sekin, että itse sorrun ihan samaan useammilla korteilla pelaamiseen. En välttämättä toimi aina niinkuin "oikeasti" toimisin. Jos esimerkiksi pohdin sitä, mikä olisi maistuvinta valtaa, sitä olisi varmaankin se, jonka toinen laskee jalkojeni juureen sen suuremmin rissaamatta. Siitä huolimatta, kyllä, minulla on sellainenkin suhde, missä joudun ottamaan omani. Missä mitään ei kannata kysyä, koska jos pitää kysyä voiko tai saako, ei ansaitse saada... tai sinnepäin. Ehkä tämänkin olisi voinut selvittää etukäteen, ennenkuin on uponnut toisen sinisiin silmiin ja saanut mieleensä kuvan, missä se toinen on siellä jaloissa... Tosin siinä tapauksessa olisin menettänyt paljon, hauskuutta on muuallakin kuin omalla mukavuusalueella.

Eli ihan sama, miten kukin itsensä lokeroi, tai ei lokeroi, tai tekeekö moniulotteisempia tieteellisesti määritettyjä tai hatusta tai hihastaan vedettyjä arvoioita itsestään, omasta mielestäni lokeroilla tai tasokuvioilla on kuitenkin paikkansa, luomassa jotain, mistä edes aloittaa se keskustelu, missä ne asiat ehkä selviävät, tai sitten ei.

Ehkä lokeroita tärkeämpää olisi kuitenkin pyrkimys rehellisyyteen. Ei kuvailtaisi fantasiaa, tai sitä miksi haluttaisiin tulla, kuten Whip muistutti olevan inhimillistä. Vaan sitä, millä on sillä hetkellä merkitystä ihmissuhteelle tai sessioille tai mistä nyt olikaan kyse.

Vir, joka arvelee, että aika monessa jutussa se z-akseli olisi huumorintaju/suhtautuminen elämään ja maailmankaikkeuteen

[Chmlnidae]

Jotta tarinoinnissani olisi jokin henkilökohtainenkin aspekti, kerrotaan nyt sekin, että itse sorrun ihan samaan useammilla korteilla pelaamiseen. En välttämättä toimi aina niinkuin "oikeasti" toimisin. Jos esimerkiksi pohdin sitä, mikä olisi maistuvinta valtaa, sitä olisi varmaankin se, jonka toinen laskee jalkojeni juureen sen suuremmin rissaamatta. Siitä huolimatta, kyllä, minulla on sellainenkin suhde, missä joudun ottamaan omani. Missä mitään ei kannata kysyä, koska jos pitää kysyä voiko tai saako, ei ansaitse saada... tai sinnepäin. Ehkä tämänkin olisi voinut selvittää etukäteen, ennenkuin on uponnut toisen sinisiin silmiin ja saanut mieleensä kuvan, missä se toinen on siellä jaloissa... Tosin siinä tapauksessa olisin menettänyt paljon, hauskuutta on muuallakin kuin omalla mukavuusalueella.

Vir, joka arvelee, että aika monessa jutussa se z-akseli olisi huumorintaju/suhtautuminen elämään ja maailmankaikkeuteen

Ehkäpä juuri se mielikuva joka syntyi niihin sinisiin silmiin upotessa onkin kaiken tarkoitus; sitten vain pitää keksiä ne keinot taivuttaa. Matkahan on molempia varten, eikä dominoivakaan kehity vain mukavuusalueillaan.
Ja kaikissa ihmissuhteissa se tärkein mauste, joka saa elämän maistumaan elämisen arvoiselta ja antaa monta muuta puutetta anteeksi, tai ainakin helpottaa siinä ettei niihin katse niin takerru, on huumori.

[Fixx]

Tuolla aikaisemmin palattiin taas siihen, että jos haluaa alkaa lokeroimaan, pitää lokeroida samantien monta kerrosta ja tasoa.

No ei tarvitse, jos pragmaattinen on. Minua varmaan pidetään jo lokerofetisistinä, kun olen muutamaan kertaan näitä puolustanut, mutta oikeasti kohdallani juttu menee näin:

Olen kiinnostunut alistuvista naisista.

Tässä on jo kaksi lokeroa määriteltynä. Olen varma, että noiden lokeroiden ulkopuolella on aivan ihania ihmisiä, mutta pidän erittäin epätodennäköisenä, että heidän kanssaan syntyisi kovinkaan tyydyttävää romanttista/seksuaalista suhdetta.

Noiden lokeroiden jälkeen en tunne kovin syvää tarvetta jaotella ja lokeroida, ainakaan muuten kuin keskusteluviihdemielessä. Tässä vaiheessa mieluummin korvaan lokerokeskustelun vapaammalla keskustelulla, kyselyllä yms mentaalihaarukoinnilla. Tässä vaiheessa lokeroilla on enää pieni työkalurooli, siellä pakin vasemmassa takanurkassa.

[SubEllen]

Tuolla aikaisemmin palattiin taas siihen, että jos haluaa alkaa lokeroimaan, pitää lokeroida samantien monta kerrosta ja tasoa.

No ei tarvitse, jos pragmaattinen on. Minua varmaan pidetään jo lokerofetisistinä, kun olen muutamaan kertaan näitä puolustanut, mutta oikeasti kohdallani juttu menee näin:
Olen kiinnostunut alistuvista naisista.---

Pragmaattisuuteen pyrin minäkin, enkä pidä liiasta teoretisoinnista melko käytännönläheisen asian ympärillä. Kuitenkin paljon helpommalla päästään, jos minunkin kohdallani otettaisiin alilokerointi käyttöön. Edes yksi alitaso.

Olen kiinnostunut dominoivista miehistä. Mutta jatkoa tarvitaan. En ole orja, palvelija tms., puhumattakaan, että olisin lutka, huora tms. Näihin oletuksiin törmään vähintään kerran viikossa. Olen vain kiukutteleva nainen - tai sitten roolijutussa vähemmän aikuinen  .

Keskustelussa tulee esille kysymys, haluanko minut sidottavan niin tai näin. Yksinkertaisempaa on D-paralle, jos hän tietää etukäteen, että en saa koko sitomisesta mitään kiksejä...

Sitten voidaan käydä sitä keskustelua  . Jos vielä mielenkiintoa on  . Me kun olemme niin kovin erilaisia loppujenlopuksi täälläkin.