Tokihan kaikki huomasivat, että ensilumi satoi aamusella tämän vuoden osalta tänne pääkaupunkiseudun ankeaan maastoon. Tästä nokkelimmat jo vetivätkin sen johtopäätöksen, että brace yourselves, winter is coming.
Tuo pitkä, pimeä, kylmä talvi, jota olemmekin koko inhottavan kesän kaivanneet. Kuinka mukava onkaan taas vanhempien kääriä mukuloitaan niihin loppumattomiin vaatekerroksiin, jotka saava jo pukiessa aikaan hikoilua, pistelyä ja pahaa oloa. Voi vain kuvitella miltä ne lapsesta tuntuvat.
Ja kun sitten sen väsyneen ja kärttyisän lapsen on saanut puettua ja itse jotakin vaatteen tynkää harteille, kuuluu ovelta se pakollinen hiljainen ääni; "Isi / äiti, mulla on pissahätä."
Jokainen autonomistaja on tätä vaihetta odotellut kieli pitkällä ja alkkarit soosissa. Kun se kersa sinne takapenkille on saatu vyötettyä, ja kellosta näkyy kuinka aikaa saada lapsi sille tarhan aamupalalle on vielä vartti, niin onkin hyvä aika alkaa putsata ikkunoita kuurasta sillä jo viime talvena aivan paskaksi todetulla skraballa.
Peruuttaessa autoa pihalta, silmään iskeekin ne talvirenkaat, takakontissa, joita "ei vielä kannata vaihtaa, kuluu nastat ihan turhaan. Ei se liukas vielä tule".
Siispä kolmen ojaanajon ja kahden lievän peltikolarin jälkeen saamme lapsen tarhaan myöhästyneelle aamupalalle ja itsekin huomaamme, että se elintärkeä palaveri, mitä varten on oikein tärkätty kauluspaita (tahriintuneena rettiin isketystä nenästä vuotaneeseen vereen), alkoi jo aikaa sitten ja osuutesi olisi ollut heti alussa. Se niistä kaupoista ja joulubonarista. Ei niille tosin ole tarvetta, koska jouluhan on talvella ja talvi on sinänsä jo kaunista aikaa.
Eikä moinen mammonan puute muutenkaan häiritse, koko ajan pienessä flunssassa ja pää räkäisenä ei se ajatus oikein kulje muualla kun kuumassa juomassa ja villasukissa. Niitä onneksi riittää ainakin kaksikymmentä erilaista. Pareja ei tarvita, eihän sukkia kukaan katso.
Ainoa harmi on, että talvella on vaarana juuri vuotavan nokan takia jäädä pois Kannun miitistä. Mutta ensi kerralla..
-J-