Domus - koti autonomisena alueena

[Nepo]

**Reps** 

[Qumma]

Ihan loistavaa shittiä taas
Mistä te keksitte näitä juttuja 

[tamakotsi]

Mahdoinko ymmärtää asian oikein? Tamakotsi komentelee kotiinsa saapuvia kavereitaan ja muita ihmisiä?
Joopa,itse en kyllä komentele kotonani ketään ellei ole kyse sessiosta. Minulla ei ole oikeutta pompotella ketään ja kanssaihmiset ovat oletusarvoisesti tasa-arvoisia kanssani kunnes toisin sovitaan, ja sitten kun on sovittu niin se onkin ihan eri tilanne sitten.

"Komennella" on ilmaus joka antaa asiasta ankean kuvan. Jos luitte aloituspostin, ymmärsitte että minäkin tilanteen mukaan myös palvelen vieraitani ja olen itsekin "komenneltavissa", jos itse niin päätän. Kyse on siitä, että nähdäkseni kun kenen tahansa kotiin astuu vieras, on tämän syytä ymmärtää olevansa vieras, ja kunnioittaa isännän / emännän päätösvaltaa niin kauan kun tilassa vierailee.

Jotkut kulkevat "tuolla ulkona" kirjoitettuja ja / tai kirjoittamattomia lakeja varovasti noudattaen. Toiset tallaavat mieluummin harmailla alueilla ja rajoja kokeillen, tavalla jonka puolesta Chminidae yllä hyvin puhuu (itsekin olen sen koullukunnan kulkijoita, ulkona siis). Mutta kun mennään tilaan, joka on yhden tai yksien koti, ovat muut siellä vieraita. Tällöin "kunnes toisin sovitaan" on usein jo voimassa sanomattomasti. Minun kotonani sanallistetustikin.

Kertookin tuo tamakotsin profiilissa oleva "minusta" linkin viimeinen lause kaiken tarpeellisen 

Kyllä vaan. Lienee kohteliasta laittaa se toki nyt tähänkin, kun siitä tuli osa keskustelua, ettei tarvitse vaivautua profiilistani asti kaivamaan: "... to force them into a poetic state!" (Antonin Artaudin käyttämä ilmaus). Tämä liittyy aiheeseemme. Minä viihdyn sosiaalisessa / mentaalisessa tilassa, joka ei jumita vaan virtaa, kuohuu ja pauhaa. Kuten hyvin moni, minäkin haluan voida olla kotonani rauhassa. En voi rauhassa virrata, jos samassa tilassa joku itsepintaisesti jäkittää tukkeena ajatusvirrassa. Kyllä minä silloin "pomotan".

EDIT:
Oho, et tarkoittanutkaan tuota lausetta. Jätänpä nyt tuonkin tähän kuitenkin, liittyyhän se.
Tarkoitit tätä:

"mä toivon arkiselta, eli seksuaalisuuden ulkopuoliselta kanssakäymiseltä ehdotonta hierarkiattomuutta, jollen oo sitä vapaaehtoisesti hyväksyny (kuten teatterissa ohjaajan suhde näyttelijään). musta tuntuu hyvältä kohdata tuntematon alastatuksella, antaen sille tilaa olla miten tahtoo. tavallaan toivon sitä kaikilta. jos joku alkaa liiaksi pomottamaan ilman että siihen on musta syytä, lyön sen alas "

Joo, niin. No tää liittyy enemmän siihen ulkomaailmaan. Kun mennään vieraaksi, hyväksytään vapaaehtoisesti tietynlainen hierarkia.

[tamakotsi]

Virtuaalinen tila - esim tämmöset keskusteluketjut - ja se miten eri tavoin niissä ollaan, toiset vierailijoina ja toiset kuin kotonaan, on myös mielenkiintoinen aihe.
En tietenkään oleta, et mul ois aloittamassani topicissa samalla tapaa valtaa pitää keskustelua järkevänä kuin kotonani on, mut kuitenki jollain tapaa yritän.

Välil must tuntuu, et on ihmisiä jotka enemmän keskittyy foorumeilla pitämään yllä mielikuvaa, että ne ovat heidän territoriotaan, kodikseen mieltämiä alueita, kuin varsinaiseen keskustelemiseen. Enkä sano et se ois väärin. Mut sanon, et se on musta tylsää: en kattelis sitä kotonani.

[tamakotsi]

Meidän koti on sellainen "tuli sellaisena kuin olet" tyyppinen paikka.

Komppaan, mut ehkä mun kotini on myös sellainen jonne tulija tietää mahdollisesti saavansa tilaisuuksia ylittää itsensä ja tutkia sitä mitä muuta hän onkaan kuin se, millaisena tuli. Ymmärrättekö?

Turvasanat olen ottanut käyttöön voidakseni olla varomattomampi siinä, jos minulle tulee mielihalu vaikka ehdottaa "no nyt laulat mun kanssa", kun joku näyttää siltä, että se tekisi hänelle hyvää. En halua kotonani joutua rajoittamaan sitä, mitä voin muille tehdä tai muilla teetättää. Usein toisten ihmisten lukossa oleminen rajoittaa minuakin liiaksi.

[tamakotsi]

Mutta jo lienee minun kotini tavat tehty selväksi. Mieluummin kuulisin nyt muiden käytännöistä, jos niissä mitään kiinnostavaa on. Ja luulisi olevan, ainakin sessioiden verran. Miten koti ja sen hallinto muuttuu tuolloin?

[Mininami]

Kun luokseni tulee tuttu "vieras" esimerkiksi ystävä niin en mä välttämättä palvele valmiiksi. Toki kahvit keitän, mut sit saatan kyllä sanoa että itsepalvelu, vieraasta riippuen. Toki jos vieras ei ole niin tuttu niin kahvit tulee kyllä tarjottua ihan kuppiin asti (:
Ajattelen sen kuitenkin vastavuoroiseksi asiaksi. Vieras tulee toisen kotiin ja kunnioittaa toisen kotia ja tapoja, mutta myös minä kunnioitan vierastani "tarjoilemalla" tai mitä nyt sitten asiaan liittyykään.

[tamakotsi]

Palaan sittenkin vielä itseeni, heh.

Kun luokseni tulee tuttu "vieras" esimerkiksi ystävä niin en mä välttämättä palvele valmiiksi. Toki kahvit keitän, mut sit saatan kyllä sanoa että itsepalvelu, vieraasta riippuen. Toki jos vieras ei ole niin tuttu niin kahvit tulee kyllä tarjottua ihan kuppiin asti (:
Ajattelen sen kuitenkin vastavuoroiseksi asiaksi. Vieras tulee toisen kotiin ja kunnioittaa toisen kotia ja tapoja, mutta myös minä kunnioitan vierastani "tarjoilemalla" tai mitä nyt sitten asiaan liittyykään.

Komp. Vain tästä on minullakin kyse. "Tarjoilen" tai mitä nyt sitten asiaan liittyykään, kunnioituksella. Usein toki asioihini liittyy kokeellinen meininki, nautin siitä.

Tajusin äsken, että se mikä minusta tässä tekee kai enemmistöstä poikkeavan, on asenteeni ääneen lausumattomia sääntöjä kohtaan: ne tuntuvat aina hankalilta. Että pitäisi "hyviin tapoihin" tai muihin satuihin nojaten olettaa jonkun tilan säännöt. Mieluummin en oleta. Enkä toivo vieraidenikaan joutuvan varomaan ja arvailemaan. Se että säännöt ovat selvät helpottaa kaikkien oloa. "Tottelet isäntää ja jos menee överiksi käytät turvasanaa". Ei sen kummempaa.

[Meeri]

My home. My music. My rules. että kyllähän minä itse päätän mitkä mun kodin säännöt on, ja ylipäätään ketä edes haluan kotiini. Koti on aika intiimi tila, ei tänne lampsita kuin saluunaan, esimerkiksi ovea en edes aukaise kellon soidessa jos en odota ketään kylään. Samoin jos joku kotonani oleva ihminen alkaa hillumaan, niin kyllä mulla on täysi oikeus heittää se pihalle. Olen kyllä aika rento emäntä, täällä saa syödä olkkarissa ja kulkea kengät jalassa. En tiedä muuttuuko tilanne sitten sessiossa mitenkään. Tietysti D:n on osattava ja saatava käyttää tilaa silloin kun omaansa ilman että täytyy kysyä joka asiasta erikseen, tyyliin"sopiiko jos lattiallesi roiskuu steariinia".

[Koo]

Olen sellainen kuin olen niin kotona, kylillä kuin kaverini tai jonkun muun kotona. Ja iso osa "minua" on se, että en tee mitään mitä en halua tehdä - en esim laula vaikka talon isäntä/emäntä olisi kuinka sitä mieltä, että olen sen näköinen, että se tekisi hyvää.... Vaikka kuinka pyydettäisiin kauniisti tai käskettäisiin rumasti.

Kotonani jos vieras esittäisi moisia elkeitä näyttäisin tyypille hyvin pian missä se ulko-ovi on ja kohteliaana aukaisisinkin sen jo valmiiksi. Jos itse olisin toisen kotona ei tarvisi kehottaa "jos heti lähdet ei tule kiire"....

[klipklop]

Sen verran dominoin kaikkia vieraitani, että jos seinien sisäisestä päätösvallasta tulee erimielisyyksiä, kyläläinen lentää perse edellä ovesta pihalle ja jatkaa pihallakin maata pitkin kyntäen aina reviirin rajojen ulkopuolelle.

Muutoin hoidan kahvinkeittelyt, -tarjoilut ja ohjelman ihan itse, ja pyydän jos apua siihen tarvitsen.

Sessiot sitten erikseen, tosin niihinkin pätee lopulta tuo ensin mainittu laki.

[Haaveilija]

santsikupin saa hakea itse 

[katy]

Onneksi ei tarvitse mitään "edustusemäntää" esittää,kun ei olis rahkeita sellaiseen. Viimeksi kun kävi vieraita kylässä,ja jotka tottuneet jonkin verran fiininpään menoon,eivät pahastuneet osin boheemista ja huolimattomasta menosta. Päinvastoin palautteen perusteella. Eiköhän se,että on oma itsensä ja sydämestä,kykyjen ja resurssien jne. mukaan,myös edesauta mukavaa ilmapiiriä.

En osaa tähän liittää kinkyilyä ja dominointia,mutta en olekaan D..

Jos eläisin domin tai masterin kanssa,en usko että silloinkaan kotonamme mun tai hänen tarvitsis jotain erillistä roolia vetää..

[Mademoiselle A.]

Minulle koti on paikka, jossa levätään, tehdään työtä ja ollaan yhdessä kaikkein rakkaimpien kanssa. Kotona on syytä saada olla juuri sellainen kuin on ja siellä voi toteuttaa seksuaalisuuttaan vapaasti (boheemisti, mutta muita kunnioittaen). Jos kotona joku dominoi, se on mitä luultavammin seksuaalista tai sitten on kyse jostain aika vakavasta. Toki eri ihmiset vie luontaisesti eri verran tilaa ympäristöstään.

Kahvia tarjotaan, yövieraalle pedataan sänky, syötetään ja juotetaan. Ei niin tutuille ihmisille vieraanvaraisuus on myös tapa kertoa, että olet vain kylässä. Läheisempien kanssa ollaan rennommin ja silloin se on osa yhteistä hauskanpitoa. On myös tiloja, joihin vierailla ei ole asiaa, eikä sitä sen kummemmin selitellä.

Alistuvana osapuolena session aikana minun vapauteni tietysti katoaa ja olen juuri siinä tilassa asuntoa, jossa käsketään ja vain siellä. Tunnelma sähköistyy ja päätösvaltani katoaa. Toisaalta koti on paikka, jossa dominoiva osapuolikin saa olla pieni ja epävarma. Sitten on hetkiä, jolloin arki yllättäen muuttuu seksuaaliseksi valtaleikiksi, jossa on voimassa eri säännöt ja palaa taas takaisin normaalitilaan ilman sen kummempia rituaaleja, vaikkapa jos yllättäen tekee mieli kokeilla rottinkia puolison takalistoon. 

[Zulu]

Kyllä asunnon haltija tietysti saa päättää, saako vieras olla asunnossa vai ei. Muuten on (minun mielestäni) aika outoa vaatia vierasta alistumaan käskyihin tms. normaaliin perinteiseen kanssakäymiseen liittymätöntä.

Itse olen alistuva, mutta (vaikka mieleni tekisi) en heittäydy vanilla-vieraideni  jalkojaan suutelemaan tai muuten matelemaan. Sessio  on tietysti eri tilanne.

En toki millään tavalla väitä, että Tamakotsin  tapa on sinänsä väärä, mutta suomalaisen visiittikulttuurin perinteiden mukainen se ei kyllä ole.