Onko ohareiden tekeminen nykyään yleisempää?

[Fluid]

Omat tapaamiseni näissä merkeissä viimeisen kymmenen vuoden ajalta mahtuvat yhden käden sormiin miinus peukalo, nekin yhtä vaille kaikki jotain mennään kävelylle/juomaan teetä- osaston treffejä, joten ei tällä otannalla viitsi lähteä asioita arvioimaan. Sellainen kuva minulle on kuitenkin tullut, että kaikenlainen oharointi, tai ainakin asioiden peruminen viime metreillä ja mihinkään sovittuun sitoutumattomuus, on kasvanut aivan tolkuttomasti jostain menneistä ajoista ihan yleismaailmallisesti. Ainakin Eeva Kolu on aiheesta jonkun verran kirjoittanutkin, ja heijastuu sitten varmasti tällekin elämänalalle. Se on sitten toki vielä oma juttunsa, jos ei perumista edes viitsitä ilmoittaa.

[vanDaali]

Perusjuttu nykyisin, perumisesta ilmoitetaan ensisjaisesti blokkaamalla.  Esim kirjoitellaan kuukausi tai pari, sovitaan tapaaminen, sitten matkustaa esim 400 km toiselle puolelle suomea jollekin pikkupaikkakunnalle ja kun myöhään illalla yrittää ilmoittaa olevansa valtatien varren linja-autopysäkillä odottamassa luvattua noutoa huomaa päätyneensä blokatuksi joka viestivälineessä.

[Flikk]

Perusjuttu nykyisin, perumisesta ilmoitetaan ensisjaisesti blokkaamalla.  Esim kirjoitellaan kuukausi tai pari, sovitaan tapaaminen, sitten matkustaa esim 400 km toiselle puolelle suomea jollekin pikkupaikkakunnalle ja kun myöhään illalla yrittää ilmoittaa olevansa valtatien varren linja-autopysäkillä odottamassa luvattua noutoa huomaa päätyneensä blokatuksi joka viestivälineessä.

Oi kauhee. Nyt kyllä toivon, ett oli hurjaa liioittelua, mut pelkään, ettei ees ollu:(

[Perhonen89]

Kyllä koen naisenakin, että ohareiden tekeminen ja katoaminen on nykyään tosi yleistä. Sanoisin että Tinder jne vaikuttaneet asiaan. Nykyään on niin helppo esimerkiksi kadota yhtäkkiä jos vaikka löytää kiinnostavamman ihmisen.

[käppyrä]

Mä en ole tätä ymmärtänyt koskaan että minkä takia kadota jälkiä jättämättä jos olet löytänyt kiinnostavan ihmisen jonka kanssa olet kirjoitellut ja asiat ovat edenneet siihen pisteeseen että tapaaminen olisi edessä? Mä en ole koskaan tehnyt ohareita kellekkään eikä mullekkaan ole vastaavasti tehty ohateita. Monesti on kyllä tapaamisen jälkeen todettu että ei ole yhteistä kemiaa ja se on ihan ok.
Ehkä sieĺä etelässä toimitaan erillä tavoin kuin täällä pohjanmaalla

[vanDaali]

Perusjuttu nykyisin, perumisesta ilmoitetaan ensisjaisesti blokkaamalla.  Esim kirjoitellaan kuukausi tai pari, sovitaan tapaaminen, sitten matkustaa esim 400 km toiselle puolelle suomea jollekin pikkupaikkakunnalle ja kun myöhään illalla yrittää ilmoittaa olevansa valtatien varren linja-autopysäkillä odottamassa luvattua noutoa huomaa päätyneensä blokatuksi joka viestivälineessä.

Oi kauhee. Nyt kyllä toivon, ett oli hurjaa liioittelua, mut pelkään, ettei ees ollu:(

Tuo oli fiktiivistä liioittelua, tai no perustuu sikäli tositapahtumiin että joskus aikanaan matkustin toiselle puolelle suomea aikana jolloin ei tainnut vielä olla edes kännyköitä mutta silloin oli joku sovitusti pysäkillä vastassa.

Valitettavasti ei vaadi ihan hirmuista mielikuvitusta ajatella nykyaikaan siirrettynä tilanne jossa treffikumppani jänistäisi viime tingassa kun tuli ehdottaneeksi seksiäkin tai vähän sivussa autossa odottanut noutaja voisi pettyä bussista jääneen usean tunnin bussimatkan jälkeiseen ulkoiseen habitukseen ja päättäisi vain blokata.

[Everett_Reno]

On se vähän eri juttu tehdä oharit saman kaupungin asukkaalle kuin just satoja kilometrejä matkustaneelle; mahtaako jälkimmäisille ohareita todellisuudessa tapahtua paljon? Sit tietenkin on pitkän matkan taivaltajalle aina se vaihtoehto että on treffireissuun lähtiessä aina varahomma (mielellään skeneen liittymätön), esim hakee motskariin kannentiivisteen tai näkee kaveria. Tässä etuna toiselle kerrottuna on myös se, että silloin toiseen ei kohdistu kevyttä manipulaatiota malliin "kun mä tuun niin kaukaa ja pensakin on niin kallista niin et kai sä mua jätä tyhjin käsin?". Kun etenkin sen ekan tapaamisen tarttis mun mielestä olla mahdollisimman paineeton, neutraali ja ei saa sisältää mitään oletuksia jatkosta kummallekaan osapuolelle jotta pystyy kunnolla tutustumaan puolin toisin. Valta-asetelmat sun muut on mahdollisen myöhemmän vaiheen juttuja.

[Tyler]

On tietty hyvä, että ennen ekaa tapaamista vähintään kirjoitellaan paljon ja mielellään ääni- tai videopuhelu, että saa selkoa mahdollisesta leikkikaverista.

Kuten edellä kerroin, niin 4 ihmistä olen tavannut tämän baarin kautta, yhden kanssa oli perusteellisesta kirjoittelua ja soittoja 2-4krt ennen kuin tavattiin ja sittemmin olemme tavanneet usein ja useita päiviä kerralla. Hänen kanssa tapasin henkilön, jonka kanssa vaihdettiin puhelinnumerot heti.

Yksi tapaaminen oli sellainen, että lähdin 200km päähän piestäväksi muutamien viestien jälkeen, joskin s-postiosoite oli baari-tuttavuuden lisäksi.

Ja sitten viimeisin oli hän, jolle lähetin viestin baarissa ja fetissä sovittiin tapaaminen muutamin viestein. Hän tuli mun luokse, käynyt kaksi kertaa ja aivan ylimaallisen maukas ja ihana persoona.

Mutta noin tapaamisen perustaksi, niin olisi hyvä tietää hlöstä jotain muuta kuin vain profiili. Ehkä puh.nro tms ?

[Halinoita]

Edellä Fluid osui varmaankin villakoiran ytimeen kommentoidessaan, että ihmisten sitoutuminen mihinkään tapaamisiin ja tapahtumiin on nykyään yleisesti ottaen heikentynyt hurjasti. Kynnys jäädä pois vaikkapa juhlista tai jostain tilaisuudesta on nykyään hyvin matala, suorastaan olematon: kaikki erilaisia tapahtumia järjestävät tietävät, miten viestipalvelut alkavat vuorokaudesta muutamaan tuntiin ennen h-hetkeä laulaa erilaisia selityksiä, miksi ei nyt kuitenkaan pääsekään. Todellisuudessa kynnykseksi riittää, että ei nyt juuri sillä hetkellä huvitakaan. Minå ja minun sen hetken fiilis on tärkeämpi kuin toinen ihminen ja hänen aikansa ja vaivansa. Tässä mielessä tämä kinkymaailma tuskin eroaa ihan hirveästi muusta menosta, tavallisia ihmisiähän täällä on. Yleisesti ottaen elämässä, ei siis pelkästään treffikuvioihi liittyen, osalle voi myös olla nykyään vaikeaa ihan jo lähtökohtaisesti sopia minkäänlaista aikataulua tai suunnitelmaa, eli ehkä tunnistavat itsessään sen, että tulisivat esim. viikon tai kahden päähän sovitun tapaamisen kuitenkin perumaan? Ehkä silloin onkin tullut jotain parempaa tekemistä tai ihan vaan väsyttää ja laiskottaa liiaksi?

Itse olen kokeillut tavallisia nettitreffisivustoja 20 vuotta sitten sinkkuna ja nyt pari kesää sitten päädyttyäni sivusuhdeseuran etsintään. Nuorena treffiohareita ei tullut koskaan eikä vastaan tullut yhtään itsestään profiilissa valehdellutta miestä tai mitään muutakaan omituista..Nyt aikuisena tuli vastaan sekä itsestään runsaasti valehdelleita että ohareiden tekijöitä. Mietin, että johtuuko tämä ajasta vai yksinkertaisesti siitä, millaista seuraa etsii?.Parisuhdetta etsivät ovat enemmän tosissaan liikkeellä, kun sitten taas seksiseuran etsinnässä on monilla kyse pelkistä omista fantasioissa ja seikkailuksi riittää viestittely eikä niinkään siitä, että niitä haluaisi toteuttaa?

Joka tapauksessa kyllä jonkinasteinen paluu ajassa taaksepäin toisten ihmisten kunnioittamisessa ja jonkinlaisissa "käytöstavoissa" olisi ihan paikallaan.

[LiseCohen]

On se vähän eri juttu tehdä oharit saman kaupungin asukkaalle kuin just satoja kilometrejä matkustaneelle; mahtaako jälkimmäisille ohareita todellisuudessa tapahtua paljon? Sit tietenkin on pitkän matkan taivaltajalle aina se vaihtoehto että on treffireissuun lähtiessä aina varahomma (mielellään skeneen liittymätön), esim hakee motskariin kannentiivisteen tai näkee kaveria.

Mulla ne kaikki oharit on olleet sellasia että joku on ollut tulossa minun luo joko samasta kaupungista tai satojen kilometrien päästä. Että itse en ole ollut menossa minnekään. Vakipanojen kanssa olen yleensä hoitanut asian niin että olen yhdistänyt session siihen että menen jonnekin keikalle, teatteriin tms toiselle paikkakunnalle. Minnekään 200km päähän ei viitsi lähteä pelkän kikkelin takia. 😂 Just sen takia jos toinen vaikka sairastuu.

Viime viikolla oli sovittu sessio 3 uuden ihmisen kanssa ja vain yksi perui kun sairastui. Ilmoitti kyllä hyvin etukäteen ja ehdin sopia siihen tilalle toiset treffit alkuviikon deitin kanssa että ei siinä huonosti käynyt. 😅 Junaliput kun oli kuitenkin jo ostettu.

[Fluid]

On se vähän eri juttu tehdä oharit saman kaupungin asukkaalle kuin just satoja kilometrejä matkustaneelle; mahtaako jälkimmäisille ohareita todellisuudessa tapahtua paljon? Sit tietenkin on pitkän matkan taivaltajalle aina se vaihtoehto että on treffireissuun lähtiessä aina varahomma (mielellään skeneen liittymätön), esim hakee motskariin kannentiivisteen tai näkee kaveria. Tässä etuna toiselle kerrottuna on myös se, että silloin toiseen ei kohdistu kevyttä manipulaatiota malliin "kun mä tuun niin kaukaa ja pensakin on niin kallista niin et kai sä mua jätä tyhjin käsin?". Kun etenkin sen ekan tapaamisen tarttis mun mielestä olla mahdollisimman paineeton, neutraali ja ei saa sisältää mitään oletuksia jatkosta kummallekaan osapuolelle jotta pystyy kunnolla tutustumaan puolin toisin. Valta-asetelmat sun muut on mahdollisen myöhemmän vaiheen juttuja.

Oharit ne ovat joka tapauksessa, jos jättää tulematta mitään ilmoittamatta, oli etäisyyttä 500 metriä tai 500 kilometriä, eikä etäisyys mikään lieventävä asianhaara ole. Siinä on voitu ties mitä akrobatiaa säätää kalenterin kanssa, että se tapaaminen tien toisellakin puolella onnistuisi.

[Proxima Centauri]

Ajan- ja rahanhukan (jos on vaikka pitänyt matkustaa kauemmas) lisäksi vähintään yhtä ärsyttävää on se, että ohareiden tekeminen on todella epäkunnioittavaa - ja tämähän toteutuu yhtä lailla lähihuudeilla asuvan kohdalla.

Itselleni ei ole tehty ohareita, enkä itsekään ole tehnyt. Tosin en myöskään tapaa ketään kovin matalalla kynnyksellä sen enempää täällä kuin "tavallisilla" deittipalstoilla, joten ainakin itse olen ihan oikeasti motivoitunut tutustumaan, jos olen jonkun kanssa tapaamisen sopinut. Jos itselleni tulisi jokin viime hetken force majeure, jonka vuoksi en pääsisi sovittuun tapaamiseen - kuten vaikka jumittuisin hissiin tuntikausiksi - niin kokisin todella häiritsevänä sen, että toinen saisi minusta totaalisen urpon ja kusipäisen vaikutelman. No, tokihan laittaisin varmasti viestin sieltä jumittuneesta hissistä, joskin olisi sitten eri juttu, uskoisiko toinen osapuoli niin epäuskottavan selityksen 

[bound67]

Omiin ja ystävien kokemuksiin peilaten sanoisin että yleistynyt on.

Varmaan monia syitä mutta yksi varmaan on aiemminkin viitattu yksilökeskeisyyden arvostus. Kerrotaan miten maailma on kaikille avoina ja täynnä mahdollisuuksia; sen kuin valitsee ja ottaa oman paikkansa. Jossakin taisi tulla jo vastaan sellainen termi kuin toksinen yksilöllisyys jossa mennään laput silmillä kohti omia päämääriä katsomatta ympärilleen mitä muille kuuluu ja kokonaan puuttuu kyky asettua toisen asemaan.

Ei vielä varmaan ajankohtainen mutta jatkossa voi olla että vaikka halua olisi tapaamiselle niin toisen ihmisen kohtaaminen koetaan hyvinkin kuormittavana. Isoissa tapahtumissa pärjätään kuten urhilutapahtumissa ja konserteissa. Sitten kun toinen ihminen pitäisi kohdata kasvokkain ollaankin ihan eri tilanteessa. Nykyään ei käydä pankeissa, tehdä konttoreilla vakuutuksia ja robotit tuo ruuatkin ovelle. Kasvokkain tapahtuvat kontaktit on vähissä varsinkin jos työasiatkin hoituu etänä.

Itsessäni olen huomannut sellaisen kehityksen että vaikka nuorena ei ollut mitään ongelmaa soitella kavereille niin nyt kynnys soittaa on paljon korkeampi. Tulee vain pistettyä viestiä saati että ihan noin vain käväisisi kylässä. Kehitys josta en ole omalla kohdalla kovinkaan innoissani.