Hiljaiset jäsenet

[LehA]

Itse olen huomannut, että mulla on kausia jolloin seuraan jotain ryhmää aktiivisemmin, ja välillä jotain toista. Kun olen hiljaa täällä, syynä voi olla vaikkapa
- Mulla ei ole lisättävää käsiteltävään asiaan
- Työ vie liikaa aikaa
- Puutarhatyöt vaativat ulkona oloa sään salliessa
- Primääri istuu sohvalla vieressä vahtaamassa Emmerdalea  Jotain yksityisyyttä, kiitos
- Primääri keksii jotain muuta ohjelmaa (ulkoiluta koira!)
- Innostun keskustelemaan kreikkalaisen ruoan laitosta facessa https://www.facebook.com/groups/26411816518/ 
- Tekisi mieli kommentoida jotain juttua, mutta juuri nyt ei muutoin ole fiilistä ruveta purkamaan ajatuksiaan... Kirjanmerkeissä on muutama mielenkiintoinen aihe, katsotaan onko nuo enää relevantteja kun ehdin niin pitkälle.

Ja kun sitten innostun avaamaan suuni jossakin ryhmässä niin yleensä vastuu kirjoituksesta siirtyy lukijalle 

[Sybelle]

Itse ainakin kausina käyn stalkkaamassa chatin puolella, joskus harvoin uskallan jopa sanoa jotain... Sen verran ujo ihminen että mulla tulee vaan sellanen olo että "ole vain nurkassa hiljaa ku isot pojat ja tytöt keskustelee"..

Sitten vielä kun vasta yrittää löytää sen "juuri oikean" oman suuntauksen niin tuntuu välillä siltä etten kuulu joukkoon...

Ps. Tää on jo toinen viesti foorumille viikon sisään *woop woop*

[Ravolta]

Itse tietyssä määrin edustan tuota käyttäjäryhmää. Ei vain tule kirjoitettua niin paljoa, vaikka Baaria aktiivisesti seuraankin, jos ei muulloin niin JKL:n bileiden aikaan.

Kuten aikaisemmin todettiin:
Ei tule vastattua jos ei ole lisättävää käsiteltävään asiaan. Koska se on vähän turhan puoleista sanoa mitään viestiin jossa on 100 vastausta ja 97 niistä vastauksista on samalla sisällöllä/todetaan sama asia.
On myös se, että foorumeilla tulee välillä ulkopuolinen olo kun pikkuinen piiri juttelee vain keskenään.
Ja joskus  ei vain ole mitään sanomista, varsinkin kun aika vähän on keskusteluja ns "omasta jutusta" eikä sitten vain viitsi osallistua keskusteluun siitä onko 9 vai 12 häntäinen piiska parempia tai onko rottinki parempi kuin paju vai bambu.

Mutta anyways.. Vaikka ei postauksia paljoa olekkaan, kyllä täällä aika aktiivisia ollaan lurkkaamaan.

[Kettu vinossa]

On myös se, että foorumeilla tulee välillä ulkopuolinen olo kun pikkuinen piiri juttelee vain keskenään.

mulla tulee vaan sellanen olo että "ole vain nurkassa hiljaa ku isot pojat ja tytöt keskustelee"..

Ja kun ette itsekään kommentoi, ketjut säilyvät "pienen piirin" jutusteluna. Kukaan ei ole kieltänyt hiljaisempia kommentoimasta.

Ja joskus  ei vain ole mitään sanomista, varsinkin kun aika vähän on keskusteluja ns "omasta jutusta"

Sitten vielä kun vasta yrittää löytää sen "juuri oikean" oman suuntauksen niin tuntuu välillä siltä etten kuulu joukkoon...

Miksi ette sitten aloita ketjuja aiheista, jotka itseänne kiinnostavat? Kukaan ei ole ajatuksenlukija, että osaisi teidän puolestanne aloittaa ketjun juuri teitä kiinnostavista aiheista.

[LehA]

Ja kun ette itsekään kommentoi, ketjut säilyvät "pienen piirin" jutusteluna. Kukaan ei ole kieltänyt hiljaisempia kommentoimasta.

Toivottavasti täällä ei ole taustalla se, nimettäköön se vaikka "muna vai kana"-ilmiöksi, mikä ilmenee monessa paikassa (en väitä näitä lauseita totuutena juuri tällä sivustolla, mutten hölösuuna malttanut pitää suutani kiinni) :
-Uusi jäsen: Enhän minä tänne uskalla mitään kirjoittaa kun en vielä tunne täällä ketään. Nämä kaikki muuthan tuntee kaikki toisensa...
- Vanha jäsen ummikolle: Täällä taas kysytään ziljoonatta kertaa samaa asiaa. Käyttäisivät hakukonetta...
- Vanha jäsen uudelle mutta kokeneelle: Juu, me tiedetään miten tää menee. Mikä tuo on isäänsä neuvomaan...

[Kettu vinossa]

Ja kun ette itsekään kommentoi, ketjut säilyvät "pienen piirin" jutusteluna. Kukaan ei ole kieltänyt hiljaisempia kommentoimasta.

Toivottavasti täällä ei ole taustalla se, nimettäköön se vaikka "muna vai kana"-ilmiöksi, mikä ilmenee monessa paikassa (en väitä näitä lauseita totuutena juuri tällä sivustolla, mutten hölösuuna malttanut pitää suutani kiinni) :
-Uusi jäsen: Enhän minä tänne uskalla mitään kirjoittaa kun en vielä tunne täällä ketään. Nämä kaikki muuthan tuntee kaikki toisensa...
- Vanha jäsen ummikolle: Täällä taas kysytään ziljoonatta kertaa samaa asiaa. Käyttäisivät hakukonetta...
- Vanha jäsen uudelle mutta kokeneelle: Juu, me tiedetään miten tää menee. Mikä tuo on isäänsä neuvomaan...

No, kyllähän niitä toisten kirjoitustyylistä valittavia peeloja on joka foorumilla. Pitäisi vain oppia olemaan välittämättä.

Foorumit pysyvät hengissä vain jos ihmiset kirjoittavat niille. Uudet viestiketjut pitävät foorumin mielenkiintoisena.

Sitä en ymmärrä, että miksi foorumeilla ei saisi linkata vanhoihin viestiketjuihin samasta aiheesta, jos joku aloittaa uuden ketjun? Ei se tarkoita, etteikö uutta ketjua saa avata. Sehän vain on lukuvinkki, jos joku sattumalta tahtoisi lukea mitä aiheesta on jo aiemmin keskusteltu.

Sitä paitsi BDSM-baarin hakuominaisuus ei yleensä toimi, ja silloinkin kun toimii, se ei löydä kaikkia ketjuja joissa joku hakusana on mainittu. Ei täällä siis oikein voi valittaa siitä, että "olisit käyttänyt hakua".

[Sybelle]

On myös se, että foorumeilla tulee välillä ulkopuolinen olo kun pikkuinen piiri juttelee vain keskenään.

mulla tulee vaan sellanen olo että "ole vain nurkassa hiljaa ku isot pojat ja tytöt keskustelee"..

Ja kun ette itsekään kommentoi, ketjut säilyvät "pienen piirin" jutusteluna. Kukaan ei ole kieltänyt hiljaisempia kommentoimasta.

Ja joskus  ei vain ole mitään sanomista, varsinkin kun aika vähän on keskusteluja ns "omasta jutusta"

Sitten vielä kun vasta yrittää löytää sen "juuri oikean" oman suuntauksen niin tuntuu välillä siltä etten kuulu joukkoon...

Miksi ette sitten aloita ketjuja aiheista, jotka itseänne kiinnostavat? Kukaan ei ole ajatuksenlukija, että osaisi teidän puolestanne aloittaa ketjun juuri teitä kiinnostavista aiheista.

Itsellähän se on vain omassa pienessä päässä se ettei "kuulu joukkoon" tai ettei ois soveliasta puhua... ehkä se siitä sit taas pikkuhiljaa

[Lamoka]

Toisten foorumilaisten epämääräinen haukkuminen voi pahimmillaan vain lisätä hiljaisia jäseniä, kun kukaan ei enää uskalla haukkujen pelossa kirjoitella mitään.

Nolottaa aika hemmetisti myöntää, mutta itselläni hiljainen jäsenyys on perustunut turhankin pitkälle juuri tämänkaltaiseen ajatusmalliin. Olen valtaosan elämästäni ollut aivan sairaalloisen herkkänahkainen muiden ihmisten mielipiteille, ja etenkin kritiikille ja torjutuksi tulemiselle. Parin viime vuoden aikana on alkanut tapahtua merkittävää kehitystä, nahan kovettumista vähän terveemmälle tasolle. Silti vanhat sisäiset mallit istuvat korvien välissä turhankin tiukasti. Ne tulevat aina ensireaktiona kielteiselle palautteelle: hetken verran en kyseenalaista kritiikkiä lainkaan, sitten vasta herää järjen ääni ja suhteellisuudentaju. Epäreiluista tai tuomitsevista kommenteista nousee nykyään jopa vastareaktio: umpimielinen kommentoija pitäkööt alikehittyneet mielipiteensä jne. Itsensä altistaminen kritiikille on minulle kuitenkin harmillisen stressaavaa yhä vieläkin, vaikka tiedän että se on ainoa polku vapautua rasittavasta miellyttämisentarpeestani. Alan pikkuhiljaa vasta sisäistää ettei toisten eriäviin mielipiteisiin kuole.

Tämä on jo todella noloa, mutta eräs asia nousee selkeästi esiin miksi osanottaminen keskusteluihin jäi alkuunsa silloin kun rekkauduin tälle foorumille kaksi vuotta sitten. (Täytyy sanoa että kunnollisen nettiyhteyden puuttuminen kotoa oli toinen iso tekijä, mutta se ei ollut niinkään este vaan hidaste. Yksäreitä tuli kirjoitettua koululla ja kirjastossa.) Juuri silloin nimittäin oli käynnissä mielenkiintoinen keskustelu Nainen alistuu vai nainen alistetaan? Muistan että olin aikeissa itsekin kommentoida aiheeseen jotain, en enää muista mitä. Keskustelu ehti kuitenkin ajautua siinä parin sivun jälkeen sivuraiteille, siihen voiko traumatisoituneen tai mielenterveysongelmaisen ihmisen kanssa sessioida tai ylipäätään harrastaa kinkyjuttuja. Ja minulla totisesti on omat menneisyyden taakkani joita laahaan mukanani. Ja vaikka ehdoton valtaosa kommentoijista oli sitä mieltä että voi, mieltäni alkoi kalvaa epävarmuus siitä onko ankaran kielteinen suhtautuminen traumatisoituneeseen mieleen kovinkin yleinen ilmiö mutta vain harvat myöntävät sen rehellisesti ääneen. Oli muitakin  ketjuja joita en onnistunut penkomaan haulla joissa vastaavanlaisia näkemyksiä esitettiin; yhden ketjun muutama yksittäinen kommentoija olisi vielä mennyt lokeroon haters gonna hate, mutta aihe tuntui silloin pulpahtelevan esiin siellä täällä. Luultavasti pääni sisäinen tunne mutta silti. Tuli tunne että parempi olla pitämättä liiemmin melua itsestään, varmuuden vuoksi.

En halunnut tulla heitetyksi kivillä että mene pois, älä tule tänne, etsi itsellesi vanilja joka kelpuuttaa sinut ja tuon vioittuneen pääsi (teatraalisesti ilmaistu, tiedän). Joten ajattelin että ettepäs voi hätistellä minua tieheni jos en kuulu enkä näy. Tämä pelko siitäkin huolimatta että on tullut luettua tällä foorumilla vaikka millaisia tarinoita- osa todella järkyttäviä ja koskettavia - mitä ihmiset ovat jakaneet elämästään. Että on monia jotka ovat kokeneet elämän rosoisempaa puolta oikein kunnolla ja sopivat silti sekaan vallan mainiosti. Järki ja tunne eivät vaan valitettavasti aina oikein kohtaa. Toivottavasti vähän paremmin jonain päivänä, teen töitä sen eteen että kohtaisivat.

[queennothing]

Itsellä syy hiljaisuuteen on melko yksinkertanen. Usein löytyisi sanottavaa asiaan, mutten osaa pukea sitä viestin muotoon. Lisäksi koen, että olen liian kokematon kommentoimaan usempia asioita. Tällästä se on, kun on tapana ottaa stressiä ihan kaikesta.

[pihkura]

Sanotaanko vaikka näin, että minulla ei sinällään ole tarvetta keskustelulle, mutta on tarve hiljaiselle yhteenkuulumisen tunteelle. Luen mielelläni muiden pervojen pulinoita, koska se muistuttaa, ettei tässä yksin olla, ja monella on itse asiassa ihan mielenkiintoista sanottavaa.  Mutta mä olen sanonut jo itse niin paljon niin monesta asiasta aikojen saatossa, että joskus on parempi vain kuunnella ja välillä jotain harvakseltaan kommentoida.  Etenkin kun omat mielenkiinnon kohteet ei aina oo ihan sitä kinkyilyn valtavirtaa

[Lady Lisa]

No sama täällä, kun on ollut vasta niin vähän aikaa mukana, tuntuu vain hyvältä ensin tutustua kaikkeen täällä ja turhaa kommentoida vaan että olen samaa mieltä...
On ollut kyllä mielenkiintoista lukea monenlaisia mielipiteitä ja niistäkin saa virikkeitä kaikenlaiseen toimimiseen.

[Nuppuorja]

Joskus tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Keskustelufoorumilla ei kai juurikaan voi valittaa toisista, kaikilla on oikeus kirjoittaa/olla kirjoittamatta/lukea/olla lukematta. Välillä on hassua kun valitetaan että jostain on jo keskusteltu; ihmiset on paneskelleet lukemattomin eri variaatioin jo aika kauan, tuskin tässä kukaan nyt mitään oikeasti ihan uutta keksii. Mutta onhan niistä vanhoistakin tempuista kiva keskustella.

[virgo]

eipä ole ollut kykyä tai haluja jakaa itsentään mitään sitten 2006 jälkeen tuli petyttyä ihmisiin ja
asiat selvitettyä sen verran pohjamutiamyöden joten taidan jatkossakin pysyä hiljaa
kiitos ja anteeksi.

[Jayteasee]

Meikä vaikuttaa lähinnä tuolla chatissa. Jotakuinkin päivittäin. Muuten olemassaoloni pyörii lähinnä noiden tuherrusten jakamisen merkeissä. Olenko hiljainen?

[Kettu vinossa]

Meikä vaikuttaa lähinnä tuolla chatissa. Jotakuinkin päivittäin. Muuten olemassaoloni pyörii lähinnä noiden tuherrusten jakamisen merkeissä. Olenko hiljainen?

No, chatti tuntuu aikalailla jakavan mielipiteet. Osa käyttää aktiivisemmin, osa on käynyt siellä korkeintaan vahingossa. He jotka eivät chattiin koske, voivat tulkita helposti henkilön olevan foorumin hiljainen jäsen, vaikka hän kirjoittelisi todella aktiivisesti chatin puolelle.

Sittenhän toki on täysin oma alakulttuurinsa kaikilla kinky-irkkaajilla, jotka juoruavat baarilaisista ja foorumin ketjuista selän takana ties mitä.