Elokuva "Villi leikki"

[Selina]

Katsoin areenasta vuonna -23 ilmestyneen suomalais-saksalaisen elokuvan "Villi leikki". Elokuvan suomenkielinen nimi on niin kahdeksankymmentälukulainen, että olin todella skeptinen elokuvan suhteen. En myöskään ollut kuullut elokuvasta aikaisemmin yhtään mitään, vaikka se on mennyt leffateattereissakin. En tiedä onko kyseisestä elokuvasta käyty täällä aiempaa keskustelua.

Ennakkoluuloistani huolimatta katsomiskokemus oli kaikkea muuta kuin pettymys. Pääroolien esittäjät suomalainen Saara Kotkaniemi ja italialais-sveitsiläinen Nicola Perot tekevät ihan huikaisevaa näyttelijäntyötä! Elokuvaa on kuvattu itsellenikin tärkeässä Turun saaristossa ja päähenkilöiden lisäksi suosikkinäyttelijäni Outi Mäenpää loistaa tärkeässä sivuroolissa.

Kyseinen elokuva on visuaaliselta maisemaltaan hyvin suomalainen saaristomökkeineen, juhannuksineen ja kesäkauppoineen. Silti kuvauksessa on jotakin hyvin epäsuomalaista, enkä oikein osannut sanoa miksi. Eräs toimittajakin oli tästä kanssani samaa mieltä, kun tutkin elokuvasta lisätietoa katsomisen jälkeen. Elokuvan on ohjannut ja käsikirjoittanut Suomessa asuva, mutta Saksassa syntynyt Jonas Rothlaender. Näkyykö siis elokuvassa hänen taustansa?

Villi leikki käsittelee valtasuhteita tai oikeastaan valtaleikkejä. Siinä nähdään mm. shibaria (kuvauksissa shibari asiantuntijana on toiminut Ceci Ferox), alistamista ja muita bdsm vivahteita. Ennen kaikkea päähenkilöiden välillä näkyy valtava intohimo, mikä ainakin minut sai haukkomaan henkeäni. On virkistävää, että valtapeliä kuvataan kirkkaassa kesäisessä auringonpaisteessa ja henkilöt ovat pukeutuneita arkivaatteisiin. Omasta mielestäni elokuva on visuaalisuuden puolelta riisuttu kliseistä. En mainitse juonesta yhtään sen enempää, sillä en halua spoilata.

Villi leikki herätti minussa paljon tunteita ja on pitänyt minua otteessaan nyt jo pari päivää katsomisen jälkeenkin. Sellainen on mulle harvinaista. Haluaisin kuulla kommentteja muiden katsomiskokemuksista.

[Dom-boy]

Katsottiin tämä vaimon kanssa muutama viikko sitten ja meissä se herätti lähinnä kiukkua.

Valtaleikit olivat enemmänkin valtataistelua, jossa ei kumpikaan osannut lukea toisen mielenliikkeitä yhtään. Kumpaakin tuntui vaivaavan täydellinen tilannetajun puute ja jäimme miettimään, että oliko hommaan syöksytty ilman että asioista olisi puhuttu etukäteen mitään.

Lopun kohtaus osoitti mielestäni myös täydellistä piittaamattomuutta sidottavan turvallisuudesta. Päällimmäisenä oli sitojan halu kostaa.

Näköjään tämän leffan voi nähdä monella eri tavalla

[Selina]

Kommentissani en kertonut omaa mielipidettäni juonesta, enkä kerro sitä nytkään. Kerroin arvostuksestani näyttelijänsuorituksia ja visuaalisuutta kohtaan.

En itse usko, että elokuvan on tarkoituskaan olla opetuselokuva toimivasta valtadynamiikasta.

[Dom-boy]

Kommentissani en kertonut omaa mielipidettäni juonesta, enkä kerro sitä nytkään. Kerroin arvostuksestani näyttelijänsuorituksia ja visuaalisuutta kohtaan.

Visuaalisesti se oli hyvä. Näyttelijäsuorituksetkin pääasiassa ok. Jotenkin minusta tuntuu, että nykyajan suomalaiset näyttelijät ei osaa artikuloida kunnolla tai sitten niiden käsketään kaikissa leffoissa ja tv-sarjoissa mumista. Toisaalta Laura Birn osaa puhua ihan hyvin Säätiössä, joten kai se on vain tyylilaji suomalaisessa tuotannossa.

En itse usko, että elokuvan on tarkoituskaan olla opetuselokuva toimivasta valtadynamiikasta.

En minäkään siihen. Toisaalta se antaa vähän oudon kuvan asian harrastajista

[Proxima Centauri]

Minäkin koin, että nimenomaan henkilöiden välinen kemia ja myös BDSM-vivahteiden tuoma jännite oli kuvattu hienosti, ja puitteethan olivat kuvaukselliset myös. Elokuvakerronnan osalta toimi siis varsin hyvin. Mutta itse olin pettynyt tarinaan - minusta se jäi pintaraapaisuksi niin henkilöiden, heidän suhteensa kuin BDSM:nkin osalta. Ja lopulta tässäkin BDSM linkittyi suhteen ongelmiin ja ehkä jopa päähenkilön äitisuhteeseen, mitkä ovat aina harmillinen ratkaisuja. (Tosin mainittava on, että katsoin elokuvan kesällä, mikä voi vähän hämärtää muistikuvia - tällainen jälkifiilis kuitenkin on nyt kuukausien jälkeen.)

[Proxima Centauri]

Visuaalisesti se oli hyvä. Näyttelijäsuorituksetkin pääasiassa ok. Jotenkin minusta tuntuu, että nykyajan suomalaiset näyttelijät ei osaa artikuloida kunnolla tai sitten niiden käsketään kaikissa leffoissa ja tv-sarjoissa mumista. Toisaalta Laura Birn osaa puhua ihan hyvin Säätiössä, joten kai se on vain tyylilaji suomalaisessa tuotannossa.

Tämä on muuten totta! Usein laitankin esim. Areenasta katsoessa kotimaisiin leffoihin tekstitykset, että saa selvää repliikeistä    Äänitöissä olisi vähän parantamisen varaa...

[777]

Älkää spoilatko liikaa jos jotku haluaa katsoa tuon leffan.

[Minea]

Näkemästäni ja kokemastani koostaan joitain  poimintoja, ilman kommentointia pidänkö vai enkö, parhaani mukaan kuitenkaan itse juonta paljastamatta yritän sanailla….

Käsikirjoitus sekä ohjaus välittivät minulle  liki henkilökohtaisesti olon teeman tuntemisesta, näkemyksellisestä aiheen käsittelyä. Tarinassa liikkuu monia tasoja yhtäaikaa, sellainen olo itselleni tuli tästä taidekokemuksesta, tasoja jotka jäivät ”vaivaamaan ja hiertämään” elokuvan katsomisen jälkeen, sellainen sisällä liikahti vaikutus. Se kertonee vaikuttavuudesta, joka on itselleni useimmiten iha  eri asia onko teos hyvä vai huono.

Teoksen  kuvallinen visuaalisuus ansiokasta,  sellainen arkisen näennäisen ”mitätön” kuva liikkui  realismin reunamilla, ikäänkuin kameraa tai kuvausryhmän jäseniä tai ohjaaja ei olisi paikalla ollutkaan. ...

Mielestäni  aiheesta on oltu perillä, se välittyi niin näyttelijöiden suorituksessa, käsikirjoituksessa kuin kuvaamisen jäljessä.

Suomalaisia elementtejä hyvin raikkaasti kerronnassa esillä ja  ei niin tavanomaisesti käytetty, kesän väkevyys , saaristo, intohimo ja elämä kaikkine kerrostumineen samanaikaisesti tarinassa hienosti kulkevat.  Mikään varsinainen suurelle yleisölle suunnattu ”opetuselokuva” tämä ei ole. eikä  oikean tai väärän kuvan antamisesta kinkyilystä, sitä ei ole itselleni myöskään  mielekästä lähteä kommentoimaan tämän teoksen kohdalla.

Minulle Villi ileikki on ennenkin ihmisten välisestä elämästä kuvaus missä kutoutuu kaikki aina loppuviimeksi yhteen, jokaisen leikin ja leikkijän takana on aina se ihan kokonainen ihminen, aiemmat elämänkokemukset hyvässä ja huonossa hetkissä läsnä, sekin hetki missä  juuri elät, se myös mihin toivot meneväsi elämässä ja mihin elämä  sitten ihan oikeasti sinut kuljettaa. Miten kaikkeen kaikki vaikuttaa, ei ole vain tämä hetki vaan koko eletty elämä ja se vielä elämätönkin läsnä.

Villi leikki elokuva on tiiviisti pyörinyt useamman tovin mielessä, on keskustelu siitä Tyttelin kanssa ja pohdittu tätä, teos jonka suosittelen katsomaan, avoimin mielin  täytyypä nettailla mitä muita teoksia on Jonas Rothlaender on ohjannut ja käsikirjoittanut.....