Tradwife-ilmiö ja oma halu alistua

[Ujojakiltti]

Onko kukaan muu täällä pohtinut ja vähän ahdistunutkin omasta halustaan alistua tässä nykymaailmassa, jossa esim. Tradwife-ilmiö on melko paljon pinnalla? Että miksi minä työssäkäyvä, koulutettu ammattilainen ja omat asiani itsenäisesti hoitava nainen ja feministi haluan alistua ja palvella ja saada piiskaa? Tiedän, että nämä on täysin eri asioita ja ilmiöitä, mutta silti tämä sama ihmettely palaa melko usein omaan päähäni. Ja samalla tajuan, että juuri tässä maailman ajassa on ihan tosi tärkeää pitää kiinni oikeuksista kinkyindentiteettiin ja seksuaaliseen monimuotoisuuteen.

Tuo artikkeli taas pisti miettimään ja etenkin tämä kohta: "Levingsin mies etsi koko ajan konservatiivisempia seurakuntia. Lopulta he päätyivät syrjäseudulle Quiverfull-nimiseen lahkoon, jossa aviomiesten velvollisuutena oli rangaista vaimojaan laiminlyönneistä ruoskimalla. Se tuntui Levingsistä äärimmäiseltä nöyryytykseltä.

Siitä alkaen Levingsin myös piti vastata miehensä puheenvuoroihin ”Kyllä, herrani”."

https://maailmankuvalehti.fi/2024/vain-verkossa/pitkat/tradwife-liikkeen-kasvua-ruokkii-pelko-ahdistus-ja-hallinnan-kaipuu-somen-perinteiset-vaimot-viehattavat-pehmeydellaan-mutta-asiantuntijat-varoittavat-tavoitteista-essujen-takana/

[Pera]

Olen pohtinut tuota ilmiötä, vaikka omaa halua alistua ei olekaan.

[Flikk]

Itselle alistuminen on henkireikä. On maailman ihaninta, kun sessiossa saa toteuttaa vaan Isännän toiveita ja haluja. Yhtään päätöstä ei tarvitse tehdä, toisinku töissä ja muussa elämässä.

Arkeen ulottuvista säännöistä saan selkärankaa kieltäytyä haitallisista asioista ja huolehtia itsestäni. Toisaalta esim. mun viestintää ei ole millää lailla rajoitettu, saati puututtu ammatti- tai vaikka äitiminän valintoihin. 

Vaikka joskus ois kiva haave jäädä toiselle kotiorjaksi, en usko että se tulee koskaan tapahtumaan, koska en olisi valmis mihinkää aidosti minua muuttavaan toimintaan. Enkä sen puoleen usko Isännän sellasta haluavankaan. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, miten pitkälle sitä olisi valmis alistumaan, mikäli toinen sitä toivoisi.

En kuitenkaan usko, että naisen pitää tehdä valintojaan siltä kannalta, minkä puolesta toiset ovat aikanaan taistelleet, vaan siltä kannalta, minkälaisessa suhteessa hänen olisi paras olla.

Oli muuten hyvä artikkeli tuo,  kiitos linkkauksesta Ujojakiltti.

[Blondewolf]

No melkoinen tulkinta. Perinteiset sukupuolimallit ovat ääri-ideologia  . Kyllä nuo kaikki kauhukuvat mitä feministi maalaili voi tapahtua ihan missä suhteessa vaan ja tapahtuukin kun etsii huonot esimerkit kaikkien joukosta. Varmaan pätisivät hänen mielestään myös D/s suhteisiin aivan samalla tavalla.

Suurin riski ehkä kuitenkin on taloudellinen riski koko perheelle jos mies ei pystykkään elättämään perhettä jos nyt lähdetään uhkakuvia etsimään.

Joku someilija ei kyllä ole mikään hirveän luotettava esimerkki arvioimaan jotain liikettä kun siinä on taloudellinen motiivi kokoajan markkinoida omaa juttuaan. Pitäisi kaivaa esimerkkejä normaaleista anonyymeistä ihmisistä jotka sitten elävät elintapaa jollain tavalla.

[Ujojakiltti]

Itselle alistuminen on henkireikä. On maailman ihaninta, kun sessiossa saa toteuttaa vaan Isännän toiveita ja haluja. Yhtään päätöstä ei tarvitse tehdä, toisinku töissä ja muussa elämässä.

Juuri sama fiilis täällä. Ihanaa päästää irti arjen vaatimuksista ja vaan kiltisti totella. Ja vastapuolena on se, että alistumiseen loppuu ihan samantien kun sessio on ohi. Eli henkireikä ja pakopaikka. Tätä on kuitenkin skenen ulkopuolella oleville hyvin vaikeaa, jos mahdotonta selittää. Eikä kai tarvitsekaan.

Voisin kuvitella, että moni tradwife oikeasti lähtee touhuun vapaaehtoisesti ja innoissaan, mutta karu totuus saattaa paljastua, jos puoliso pelaakin eri säännöin. Eli itselleni on äärimmäisen tärkeää säilyttää taloudellinen itsenäisyys ja arjen vapaus, kun koskaan ei tiedä milloin tai mihin suhde päättyy.

[Ujojakiltti]

No melkoinen tulkinta. Perinteiset sukupuolimallit ovat ääri-ideologia  . Kyllä nuo kaikki kauhukuvat mitä feministi maalaili voi tapahtua ihan missä suhteessa vaan ja tapahtuukin kun etsii huonot esimerkit kaikkien joukosta. Varmaan pätisivät hänen mielestään myös D/s suhteisiin aivan samalla tavalla.

Suurin riski ehkä kuitenkin on taloudellinen riski koko perheelle jos mies ei pystykkään elättämään perhettä jos nyt lähdetään uhkakuvia etsimään.

Joku someilija ei kyllä ole mikään hirveän luotettava esimerkki arvioimaan jotain liikettä kun siinä on taloudellinen motiivi kokoajan markkinoida omaa juttuaan. Pitäisi kaivaa esimerkkejä normaaleista anonyymeistä ihmisistä jotka sitten elävät elintapaa jollain tavalla.

Niin siis kenen tulkinta?
Ja kyllä mä uskaltaisin väittää, että suurin riski on menehtyä parisuhdeväkivallan takia, ihan tilastojenkin perusteella.
Normaalin määritelmän haluisin myös kuulla.

[Blondewolf]

Niin siis kenen tulkinta?
Ja kyllä mä uskaltaisin väittää, että suurin riski on menehtyä parisuhdeväkivallan takia, ihan tilastojenkin perusteella.
Normaalin määritelmän haluisin myös kuulla.

Joo sori oli aika monta eri henkilöä artikkelissa. Tuon aivan lopussa olleen Noelle Cookin arviointiin viittasin.

Ja suurin on hieman vaikeasti tulkittava. Itse tarkoitin todennäköisintä toteutuvaa riskiä. Mikä on muuten aivan sama kuin avioliitoissa yleensä ainakin miehen tulojen osalta.

[Ujojakiltti]

Niin siis kenen tulkinta?
Ja kyllä mä uskaltaisin väittää, että suurin riski on menehtyä parisuhdeväkivallan takia, ihan tilastojenkin perusteella.
Normaalin määritelmän haluisin myös kuulla.

Joo sori oli aika monta eri henkilöä artikkelissa. Tuon aivan lopussa olleen Noelle Cookin arviointiin viittasin.

Ja suurin on hieman vaikeasti tulkittava. Itse tarkoitin todennäköisintä toteutuvaa riskiä. Mikä on muuten aivan sama kuin avioliitoissa yleensä ainakin miehen tulojen osalta.

Tää Noelle Cook on etnografi Googlen mukaan, tosin tiedä sitten mitä tarkoittaa. Vaikeasti tulkittavaa on joka tapauksessa, mutta yleisesti mielenkiintoinen ja ristiriitainen, yllättäväkin ilimö.

[Tanuki]

Hirveän vaikea aihe pohtia yleisellä tasolla, joten mietin tätä nyt vain omasta vinkkelistäni. Oon hyvin samoilla kannoilla kuin Flikk.

Oon joskus joutunut puolustamaan omaa halua ja oikeuttani 24/7-omistussuhteeseen. Kritiikki on selkeästi kummunnut aloituksessa kipuiltujen kaltaisten teemojen kautta ja vähän vaikea sitä on lähteä puolustamaan itseään. ”Sun kaltaiset ihmiset tekee feminismin tekemää työtä turhaksi” etc. Samalla se ainoa millään tavalla mielekäs selitys on yksinkertainen ”koska minä haluan elää onnellisena omannäköistä elämää, enkä tunkea itseäni kaappiin muiden mieliksi”.

Joskus ottaa päähän siivota kun puoliso koomaa sängyssä tai kysellä vaatetilanteen perään, että onhan sulla nyt tarpeeksi farkkuja tai alusvaatteita. Tai kun haluaisi väsyneenä vääntäytyä pieruverkkareissa kauppaan ja tulee käsky laittautua ja jo sukkuhousujen pukeminen tuntuu maratonin juoksemiselta. Ruokatauolla turhauttaa joskus odottaa että koneelle jämähtänyt rakas saa otettua ruokansa ja pääsisi itsekin syömään ja takaisin töiden pariin.

Ulkomaailmassa sitä joutuu jatkuvasti todistelemaan ja perustelemaan. Olemaan itsenäinen, vahva ja pärjäävä. Parisuhteeni arjessa olen ilolla jotain vähän vähemmän, alempi omalla paikallani. Täysin riittävä. Yksittäisinä, satunnaisina hetkinä, se on täysin absurdia. Nöyryyttävää ja alentavaa, alentuvaa. Ja minä rakastan sitä, kenties eniten juuri silloin kun se on vähän hankalaa. Jos tilaisuus tulisi, niin voisin varmaan ihan hyvin elää aikani ihan kunnon tradwife-elämää, mutta jossain kohti kyllä tulisi varmaan raja vastaan kun ei se kotiminä ole koko totuus.

Pohjimmiltaanhan syvemmän pään alistuminen on hyvin itsekäs tarve. Vapaus itsessään on henkilökohtainen oikeus, voimavara. Ei se ole mikään pikkujuttu pois annettavaksi. Olen itse, omin ehdoin, valinnut elämänkumppanini tähän, hänet jonka katson sen kaiken arvoiseksi ja jolle annan jotain niin suurta ja kallisarvoista.

Ehkä tällainen toiselle ja toista varten eläminen  näyttäytyy sitten kait joillekin ihmisille ahdistavana ja taantumuksellisena. Omalla polullani se taasen on ollut absoluuttinen vapautuminen ahtaasta modernista sukupuoliroolista ja odotuksista. Oletus tai vaatimus tietynlaisen elämän elämisestä on ennemmin minun oikeuteni ja vapauteni mitätöintiä.

Vapaaehtoisuuteen, suostumuksellisuuteen, turvallisuuteen, haluun, pohjaavan kinkysuhteen vertaaminen johonkin sellaiseen, mikä näyttää ehkä päällisin puolin samalta, ei ole järin mielekästä. Mutta ilman tervettä kriittisyyttä ja kyseenalaistamista, kipuilua, vastakkainasettelua ja vaikeita tunteita rajanveto olisi kai vaikeampaa. Ehkä vaarallisempaakin. Tätäkin kirjoittaessa tuo mieleen juolahtanut toteamus siitä, ettei se pidemmän päälle toimisi, on omalla kohdallani yksi indikaattori siitä, että pysytään turvallisen ja toimivan kinkyn puolella, sopivasti itsekkäänä ja itsestä huolta pitävänä. Siinä kohti kun omalla kohdalla se halu luopua vapaudestani lähtisikin toisesta ihmisestä, olisi menty metsään ja pahasti. Tai niin minä selitän sen itselleni.

[Ujojakiltti]

Kiitos Tanuki hyvästä pohdinnasta! Vaikea aihe on tosiaan. Tuo oma, tietoinen halu luopua vapaudesta kinkyillessä on varmasti kaikkein tärkein asia itselleni. Mä nautin tästä ja saan alistua ja voin silti ajatella olevani hyvä feministi ☺️

[malewife]

Itselle alistuminen on henkireikä. On maailman ihaninta, kun sessiossa saa toteuttaa vaan Isännän toiveita ja haluja. Yhtään päätöstä ei tarvitse tehdä, toisinku töissä ja muussa elämässä.

Voin samaistua tähän D/s-asetelmaan myös 

[Najwa]

En yhdistä alistumista perinteisen naisen rooliin ja olen silti joutunut tekemään paljon töitä alistumista rajoittavien uskomusten kanssa. Sitä kun on “opetettu”, että pitää olla itsenäinen ja onhan meistä jokainen kuitenkin loppujen lopuksi vastuussa itsestään. Lisäksi on huonoja kokemuksia nuoruudessa vanilijasuhteista, joissa valtaa halutaan ottaa muttei vastuuta, tai sysätään vastuut muttei anneta valtaa.

Vaikka on ollut työlästä purkaa rajoittavia ajatuksia, niin se on ollut sen arvoista. Omalla kohdalla kokemukset alistumisesta BDSM:n parissa ovat olleet terveemmällä pohjalla. Sitä kun saa alistua sovitusti, turvallisesti, terveellä ja itselleen sopivalla tavalla, silloin sitä jaksaa paremmin pitää puoliaan ja rajojaan tuolla muualla maailmassa. Alistumisen tarve ei myöskään pyri pintaan epäterveessä yhteydessä kuten esimerkiksi töissä tai se ei hivuttaudu sinne vanilijaisen pesäsuhteeseen.

[777]

Paljon vaatii mentaaliakrobatiaa maailman yksinkertaisin ja luonnollisin asia. Entäs jos me sukupuolet kuitenkin luonnostaan oltaisiin erilaisia ja täydennettäis toisiamme esimerkiksi sopivasti ristiin menevillä kinkyillä. Ehkä kaikkia opettajia ei kannata kuunnella.

[Ujojakiltti]

Taas palasin tähän aiheeseen Mika Waltarin lehtijutun takia. Oli hän nyt sitten kinky tai ei, niin suostumusta ei hänen toimissaan todellakaan ollut, niinkuin ei monessa muussakaan asiassa parisuhteissa tuolloin. Vaimon raiskaaminenkin oli ihan laillista.
Tulee mieleen kaksi isoa asiaa: Miten joku nainen oikeasti haluaa palata takaisin esim 50-lukuun?
Ja jos Mika Waltari eläisi nyt, niin olisiko hän paremman tiedon ja ymmärryksen kautta voinut toteuttaa todennäköistä kinkyyttään suostumuksellisesti?

[HuulillaPiirrettyM]

Taas palasin tähän aiheeseen Mika Waltarin lehtijutun takia. Oli hän nyt sitten kinky tai ei, niin suostumusta ei hänen toimissaan todellakaan ollut, niinkuin ei monessa muussakaan asiassa parisuhteissa tuolloin. Vaimon raiskaaminenkin oli ihan laillista.
Tulee mieleen kaksi isoa asiaa: Miten joku nainen oikeasti haluaa palata takaisin esim 50-lukuun?
Ja jos Mika Waltari eläisi nyt, niin olisiko hän paremman tiedon ja ymmärryksen kautta voinut toteuttaa todennäköistä kinkyyttään suostumuksellisesti?

Tämä kirvoittaa jälleen kerran, vaikka vastaan puhun yleisesti, vain ammentaen, en kohdistaen.

Siinähän se vastaus samassa paketissa, kinkysheimauksen rimaa hipoen; koska tarve ja toteutusvälineenä tärkeänä mainitsemasikin suostumuksrllisuus.

Ja mitä Waltariin tulee, liekö minun puhdas nuori mieleni joka kyllä luki rivien välit ja suoratkin vinot Slnuhesta, puhumattakaan Karvajalasta. Yks kantaan se lienee usein niin, ettet pysty kirjoittamaan jotain mitä et edes samalla hetkellä myös ajattele.

"Miten joku voi.. " pohdinnat on harmillisen usein siinä marginaalissa jota herkästi ovat jo saaneet osakseen ne joiden tarpeita vaan jaksavat jopa "yleisesti hyväksyttyjen" kinkyjensä toteuttajat ihmettellä, puhumattakaan hc-vanilja kommentoijista.
Nimenomaan ns kärsijöinä edelleen he joille nämä ovat todella merkityyksellinen osa omana itsenään kokonaisena toteutumista. Sitten olemme ME jotka kykenemme toteuttamaan näitä tarpeita, niin, niin turvallisesti ja hyväksytysti kuin vain aikuiset ihmiset voivat omia asioitaan keskenään sovituati toteuttaa ja jakaa.

Tähånei tule sekoittaa väärinkäytöksiä  rikoksia, ilman suostumusta tapahtuvia asioita ja aina on hyvästä opetella hahmottamaan mikä on väkivaltaa jne.

-HPM

"Olet skenessä, tiedä paremmin"
-sheimattu sub

Edit:lisäsin satunnaisen sanan, eikä silti lie tolkkua