Kinkybileissä triggeröityminen

[oPoika]

Henkilökohtaisista kokemuksista ja tunteista kertominen, sekä niiden järkeistäminen, ei ole sormella osoittelua tai vastuun vierittämistä muille tahoille.

Vaikka ei olisikaan, niin vallankäyttöä se on. Ja vallankäyttö rajoittaa muita ihmisiä.

Tilanne on vielä sillä tavalla ristiriitainen, että valmiiksi herkät, empaattiset ja muut huomioon ottavat muuttuvat varovaisiksi ja alkavat rajoittaa itseään, kun taas muista piittaamattomat vähät välittävät. Toisin sanoen rajat tiukkenevat ja ahdistus kasvaa, mutta ongelma ei ratkea.

Tietenkin ihmisillä on oikeus kokea niin kuin kokevat, mutta kun yhteistä todellisuutta ruvetaan määrittämään tai jopa rajoittamaan kokemuksilla, niin voittajia ovat äänekkäimmät. Lopputulos ei perustu tasa-arvoon vaan vahvimpien valtaan.

[Hannafem]

Henkilökohtaisista kokemuksista ja tunteista kertominen, sekä niiden järkeistäminen, ei ole sormella osoittelua tai vastuun vierittämistä muille tahoille.

Vaikka ei olisikaan, niin vallankäyttöä se on. Ja vallankäyttö rajoittaa muita ihmisiä.

Tilanne on vielä sillä tavalla ristiriitainen, että valmiiksi herkät, empaattiset ja muut huomioon ottavat muuttuvat varovaisiksi ja alkavat rajoittaa itseään, kun taas muista piittaamattomat vähät välittävät. Toisin sanoen rajat tiukkenevat ja ahdistus kasvaa, mutta ongelma ei ratkea.

Tietenkin ihmisillä on oikeus kokea niin kuin kokevat, mutta kun yhteistä todellisuutta ruvetaan määrittämään tai jopa rajoittamaan kokemuksilla, niin voittajia ovat äänekkäimmät. Lopputulos ei perustu tasa-arvoon vaan vahvimpien valtaan.

Mielenkiintoinen näkökulma, missä nyt vastuutetaan omista kokemuksista kertovia muiden tunteista.
Ne rajattomat empaatikot ovat myös vastuussa itsestään ja siitä rajoittavatko itseään muita varten.
On olemassa myös turvallisia empaatikkoja, jotka kykenevät asettumaan toisen asemaan, ymmärtämään ja silti pitämään omat rajansa ja olemaan uskollisia itselleen, joten outo tapa poissulkea asioita, kun kaksi asia voi olla samaan aikaan totta.

Sen enempää nyt ottamatta kantaa sen syvemmin tähän spesifiin keissiin.

Pointtina, että jos nyt vaan kaikki olisivat itsestään vastuussa ja keskustelu voi olla rehellistä.

[Everett_Reno]

Mun mielestä tää kinkyily on suuren energian ja pienten toleranssien touhua, eli just kohdalleen osuessaan kuumaa kamaa mutta millin virhe voi tuottaa pahan olon tai aktivoida (kenties piilossa olevan) trauman. Jotta skenessä pystyy toimimaan mielekkäästi on omattava riittävästi itsetuntemusta, energiaa ja "tappionsietokykyä". Optimaalista olisi jos jokainen voisi mennä vain sen oman mielenkiinnon kohteisiin keskittyneisiin bileisiin mutta koska skene ja porukka on pieni niin samoihin pippaloihin on mahdutettava monenlaista toimintaa jos haluaa edes jonkinlaisen väkimäärän. Eli joudumme silloin jokainen altistumaan bileissä sellaiselle joka on vaihtelevissa määrin ei- mielenkiintoista tai jopa epämiellyttävää. Parhaimmillaan tämä toisaalta laajentaa omia näkemyksiä.

Mikä sitten kuuluu ja ei kuulu kinkybileisiin on loputon rajankäynti ja neuvottelu (jota tämäkin ketju edustaa), ja käytännössä äänestys tapahtuu jaloilla, eli mikäli tietylle toiminnalle on kysyntää tarpeeksi eikä se ole liian vastenmielistä liian suurelle osalle porukkaa, homma on go. Itselläni ei esimerkiksi ole pikkuisteluun mitään mielenkiintoa mutta koska se näkyy noin montaa kiinnostavan niin antaa palaa vain mun puolestani; itselläni on varmasti myös mielenkiinnon kohteita joita jotkut pitävät kummallisina.

Mutta tämä teoretisointi ja viisastelu ei auta siinä kohtaa kun joku ehkä pienikin juttu osuu kriittisesti omaan herkkään kohtaan. Se voi tapahtua yllättäen ja sillä voi olla suuretkin vaikutukset. Been there done that. Silloin juuri tällainen Laurentzian aloittama rakentava keskustelu on paikallaan vaurioiden korjaamiseksi ja uuden oppimiseksi jotta ainakaan sama ei tapahtuisi uudelleen. Mutta tarkkana saa tosiaan olla että homma ei lipsahda syyttelyksi tai tule väärinkäsityksiä. Päivänvaloon tulleet ikävätkin asiat voi käsitellä ja ratkoa - piilossa ja pimeydessä ne mokomat muhivat ja vain voimistuvat.

[Laurentzia81]

Vallan käytöksi tässä minun käynnistämässä pohdinnassa voidaan nimenomaan kai tulkita se että kerron kokemuksistani ääneen ja julkisesti. Ja siten käytän ääntäni nostattamaan myös muissa epävarmuutta. Se ei ole ollut tarkoitus todellakaan. Yksilöpohdintaa kyllä toivoin saavan aikaan. Ja myös kannustavaa keskustelua siitä että miten voida osallistua kinkyskenessä eri touhuilihin. Nimenomaan siitä huolimatta että voi olla rikkinäinen tausta & mieli. Nimenomaan silloinkin kun on epävarma ja herkkä omista kinkyistä ja niiden näyttämisestä muille. Ettei se oma mieli estäisi osallistumista vaan tietäisi millaisia asioita voi nousta pintaan kun valitsee osallistua tapahtumiin. Ja miten niihin voi valmistautua ennakolta. Puhumme paljon fyysisestä turvallisuudesta, joten toivottavasti siten myös psyykkisestä turvallisuudesta 



Pyrkimyksenä ei ole vastuuttaa muita tai yhteisöä minussa yksilötasolla nousseista tunteista ja prosesseista.

[Mia-Rouva]

Osittain en haluaisi nostaa tätä aihetta, mutta nostan kuitenkin, koska onhan tästä nyt sanottava kaksi asiaa;

1) Silloin kun minä kävin ensimmäistä kertaa kinkybileissä, oli vuosi 2007 ja silloin oli sääntönä se, että mikä tapahtuu bileissä, jää bileisiin. Ei sitäkään aina noudatettu, mutta nykyään ei edes vaivauduta, vaan kuvaillaan biletilaa yleisesti nähtävillä olevalla keskustelualueella, jota pääsee lukemaan ilman kirjautumista.

Nimenomaan, mikä tapahtuu bileissä, jää bileisiin.

Itse bilepaikkaan sisustuksen kuvailu ilman että itse paikka on  tunnistettavissa on aivan vastaavaa kuin että bileissä näkyi pikkuisia, jokunen hauva, mutaan nahkaan ja lateksiin pukeutuneita ihmisiä. Se ei outtaa ketään. Se antaa kuvan siitä millaista on.

Näistä juhlista ja niiden oli lisäksi jo etukäteen julkinen, kaikille näkyvä kuvaus tilajärjestelyineen Rsykkeen sivuilla.

Etukäteiskuvailu voi helpottaa kynnystä osallistua juhliin, kun on pieni käsitys siitä mitä on odotettavissa - salaperäisyyden verho ei ole tarpeellinen, yksityisyyden suoja on.

[stoge]

A sanoo kissanminttu niin B juoksee hoitoon.
B kertoo hoitokokemuksestaan niin C loukkaantuu.
C kertoo loukkaantumisestaan niin D puolestavittuuntuu.
D...

Ja kukaan ei tarkottanu pahaa, eikä mitenkään voinut tietää muiden asioista.
Jos vastuu muista on muilla, mitään ei voida pitää turvallisena, asiat vaan vaihtelee.

Ja koska tästäkin joku loukkaantuu, pahoittaa mielensä, on eri mieltä ja/tai vittuuntuu :

"Sori".

[oPoika]

Mutta tämä teoretisointi ja viisastelu ei auta siinä kohtaa kun joku ehkä pienikin juttu osuu kriittisesti omaan herkkään kohtaan.

Minulla on traumatausta ja siihen liittyviä mielenterveysongelmia, joiden vuoksi teen jatkuvasti tietoisia valintoja ja rajoitan itseäni, jotta saan pidettyä ongelmat kurissa. En esimerkiksi käytä alkoholia enkä mene porukoihin, joissa päihdytään, enkä aina edes porukoihin, joissa juodaan.

Viinan juonnin kritisoinnille on olemassa järkevät perusteet. Alkoholi on ihmiselle myrkky, joka sekä nakertaa terveyttä että aiheuttaa mittavia sosiaalisia ja henkilökohtaisia ongelmia mukaan lukien mielenterveysongelmat.

En silti koe perustelluksi kertoilla omista ongelmistani ja viinaan liittyvistä reaktioistani, saati vaatia muita olemaan juomatta, koska minusta se nyt vain on niin, että yksilön tulee ainakin jossain määrin alistua enemmistön mielipiteeseen ja toimintatapoihin.

Yksilöt erityistarpeineen voidaan huomioida johonkin saakka, mutta kun tätä tehdään, pitäisi miettiä myös sitä, kuinka oikeudenmukaista on se, että ryhmä sopeutuu mitä moninaisimpiin yksilöiden esittämiin ehtoihin tai toiveisiin.

Ihmisillä on oikeus ongelmiinsa ja herkkyyksiinsä, koska he eivät niille mitään voi. Eikö yksilöiden kuitenkin tulisi hyväksyä se, että ihan kaikissa tilanteissa ihan jokaista ei voi huomioida?

[Lady Whip]

Yksilöt erityistarpeineen voidaan huomioida johonkin saakka, mutta kun tätä tehdään, pitäisi miettiä myös sitä, kuinka oikeudenmukaista on se, että ryhmä sopeutuu mitä moninaisimpiin yksilöiden esittämiin ehtoihin tai toiveisiin.

Ihmisillä on oikeus ongelmiinsa ja herkkyyksiinsä, koska he eivät niille mitään voi. Eikö yksilöiden kuitenkin tulisi hyväksyä se, että ihan kaikissa tilanteissa ihan jokaista ei voi huomioida?

Nämä!

[tiikki]

Ihmisillä on oikeus ongelmiinsa ja herkkyyksiinsä, koska he eivät niille mitään voi. Eikö yksilöiden kuitenkin tulisi hyväksyä se, että ihan kaikissa tilanteissa ihan jokaista ei voi huomioida?

Kyllä, mutta silti heillä on oikeus tuoda esille asia ja pyytää että joskus heidänkin tarpeet huomioitaisiin.

[oPoika]

Ihmisillä on oikeus ongelmiinsa ja herkkyyksiinsä, koska he eivät niille mitään voi. Eikö yksilöiden kuitenkin tulisi hyväksyä se, että ihan kaikissa tilanteissa ihan jokaista ei voi huomioida?

Kyllä, mutta silti heillä on oikeus tuoda esille asia ja pyytää että joskus heidänkin tarpeet huomioitaisiin.

Ainahan huomiointiin liittyvä tietoisuuden ja ymmärryksen kasvu on hyväksi, mutta sitten kun porukassa on ties kuinka monta erityishuomioitavaa, joiden tarpeet ovat vielä ristiriitaisia tai peräti toisilleen vastakkaisia, niin homma kaatuu omaan mahdottomuuteensa.

[Laurentzia81]

Kiitoksia kaikille todella paljon kommentoinneista.
Ja kiitos että olette jakaneet omalta osaltanne kokemuksia sekä henkilökohtaisia herkkiä prosesseja traumahistorianne varjossa.

Kukin meistä tekee valintoja - omat varjot huomioden -minkälaisiin aktiviteeteihin kykenee kulloinkin osallistumaan. Toivottavasti myös oPoika olet voinut löytää ne päihtettömät aktiviteetit ja kumppanit, joita tässä yhteisössä varmasti löytyy.

[bikantti]

---
Mitä minä siis tästä taas opin?? Traumahistorian omaavana tulisi aina kuunnella itseään.  Pysähtyä miettimään millaiselle kinky/fetissikuvastolle pystyn tänään tässä ja nyt altistumaan. Onko minulla jaksamista käsitellä kipeitä asioita, mitä voi nousta pintaan? Kykenenkö/haluanko/pystynkö käsittelemään nousevia tuntemuksia ja ajatuksia pintaan. Onko sessiointi-kumppani saatavilla ja onko hänellä valmiuksia, mielenkiintoa ja resursseja käydä kanssasi läpi sallivassa hengessä kaikkea kokemaasi. Todennäköisesti myös hänellä bileistä/sessioista oma kokemus ja näkemys sekä tarve yhtälailla saada vastavuoroisesti palautetta, tukea sekä aftercare tarpeita.

Näihin kysymyksiin tulen kyllä palaamaan yhä uudestaan. Ehkä myös sinäkin kinky-ystäväin?
Tätä tematiikkaa oon herätellyt myös BDSM ja psyykkisen turvallisuuden workshopeissa. Että kukin meistä pohtisi omasta näkökulmasta kinkyleikkien oikea-aikaisuutta.

Kiitos kun kirjoitit tästä aiheesta. Mielestäni kirjoitit erinomaisen selkeästi enkä ainakaan itse littlenä koe olevani yhtään sheimattu. En tippaakaan.

Traumathan ovat hirveän jännä juttu! Ne asuvat meissä ja itse uskon, että vähintään osa traumoista asuu "siellä jossakin", minne meillä ei oikein ole pääsyä, vaikka kuinka pitkään työskentelisi. Joskus elämässä tuon rajan sitten murtaa Jokin. Jokin sellainen, mitä emme ennalta osanneet arvata. Varmasti monia asioita voi ennalta oppia arvioimaan ja tunnistamaan, mutta elämän luonnehan on se, että asioita tulee meidän eteemme, tapahtuu, ja sitten siinä elämän virrassa jotenkin purjehditaan ja pyristellään eteenpäin milloin mitenkin. Ajattelen, että traumoista tulee osa meitä. Ei niin, että olemme yhtä kuin trauma ( - paitsi joo näin voi käydä ja silloin ihminen tarvinnee kovasti tukea - ), vaan että olemme kaikenlaista, myös ihminen joka on kokenut jotain traumaattista.

Kirjoituksesta käy oikein hyvin ilmi, että kinky ja bdsm on riskejä sisältävää toimintaa. Vaikka riskejä kuinka arvioisi ennalta ja pyrkisi asioita punnitsemaan, on sekä kinkyn että trauman luonne mielestäni sellainen, ettei kaikkea voi mitata ja arvioida täysin tarkasti. Lopultahan tähän sisältyy jonkin asteinen heittäytyminen, "Uskonko selviytyväni siitä, mitä kohti olen menossa?". Riippuu millaisena ihmisenä ja millaista kinkyä tekee, että miten usein tuon kysymyksen noin latautuneena pääsee itseltään kysymään.

Ja mitä on hakemassa? Toiset meistä hakevat kokemuksia, jotka jollain tapaa koettelevat, haastavat. Joiden parissa joutuu pohtimaan sellaista, mitä ei tiennyt päätyvänsä pohtimaan. Toiset meistä hakevat ihanaa, vähemmän riskejä sisältävää nautintoa. Laurentzian pointti siitä, ettei kumpikaan/kukaan osapuoli jäisi kokemuksen kanssa yksin, on mielestäni tärkeä. Jos koemme jotakin vaikeaa, se haastaa meitä aivan eri tavalla, mikäli on "turvallinen syli" olemassa vs. olemme tilanteessa yksin.

Oman riskiprofiilin miettiminen ja päivittäminen, kiinnostuksen ja mahdollisuuksien mukaan myös ammattilaisen kanssa, on tietysti yksi vaihtoehto, miten miettiä oman kinkyn toteuttamista tietoisten riskien ottamisen pohjalta. Sen oheenhan sopii mainiosti jälkihoitojen ja jälki-itsehoitojen pohdinta, kenties turvasuunnitelma jos sellainen on tarpeen jne. Ja joo, kaikki eivät halua miettiä niin paljon niin ei tartte hei! Jos on halua ja kykyä ja valmiutta ottaa enemmän ja randomimmin riskiä niin tuskin sitä kukaan on kieltämässä  Toiset on enemmän teflonia ja toiset vähemmän.

[Pieni197X]

Ihan ensimmäisenä alkuperäiselle kirjoittajalle - kiitos siitä, kun jaoit ajatuksiasi.

Olen itse vastaavanlaisessa tilanteessa juuri nyt. Oman triggerini on eri, mutta olin siis kinky-tapahtumassa, jossa vanha trauma triggeröityi hyvin vahvasti ja tällä hetkellä olen aika hukassa. Tämän ketjun löytäminen oli sinällään lohdullista - joku muu käy läpi samankaltaisia tuntemuksia kuin minä. Samalla vastausten lukeminen oli vähän raskasta. En koe, että alkuperäinen kirjoittaja olisi pyrkinyt ketään syyttelemään tai vaatinut, että hänen traumojaan pitäisi mitenkään huomioida - hän kuvasi vain tuntemuksiaan, jakoi kokemuksensa. Kenties halusi purkaa sitä, juurikin niin kuin minä olen ajatellut tänään, että haluaisin purkaa omaa oloani jonnekin, jollekin. Ongelma vain on siinä, että kun ei varsinaisesti ole kinky-skenessä vielä mukana, ei ole kovinkaan montaa ihmistä, jolle voi ylipäätään sanoa "olin viikonloppuna sellaisessa tapahtumassa ja...".

Tiedostan aivan täysin, että jos ihminen menee kinky-tapahtumaan, hän voi nähdä siellä monenlaista. Kaikilla on täysi oikeus olla siellä ja toteuttaa sitä omaa juttuaan. Väitän, että olen tutustunut kinkyyden erilaisiin ilmentymiin aika laidasta laitaan ja osaan kuvitella millaisia asioita tapahtumissa voi tulla vastaan. Silti oma reaktio viikonloppuna tuli aivan täysin puuntakaa, enkä olisi osannut suojautua siltä millään tavoin, enkä yhäkään tiedä, että miten jatkaa kinkyskenessä, mutta suojata itseäni tämän kaltaisilta rikkovilta kokemuksilta. Juuri sen takia on todella tärkeää, että tällaisia ketjuja on olemassa - ehkä jonakin päivänä löytyy myös se keskustelu, josta oikeasti löytyy niitä toimintamalleja, suojautumisvinkkejä tai jotain, joka auttaa jatkamaan eteenpäin.

[Beessi]

Musta on tosi arvokasta, että uskalletaan puhua traumoista, triggereistä, säikähdyksistä, heikotuksista, hirvityksistä ja muista tapahtumiin osallistumisen kynnystä nostattavista jutuista. Varsinkin kun Laurentzia avasi omia tapojaan käsitellä asiaa.

Mulla itselläni ei onneksi ole traumataustaa, enkä voi siihen tarjota kokemuksia, mutta kuten monella, mullakin on asioita joita on vaikeampi kohdata ja jotka on etukäteen jännittäneet erityisesti ennen ensimmäisiä kokemuksia. Ja on teemoja, jotka tuntuivat alkuun hyvin vierailta kohdata, mutta jotka nyt tuntuvat neutraaleilta.

Monenlaiset tapahtumat on yksi keino tarjota ensimmäistä askelta lähestyä skeneä. Ja itse taas pidän siitä, että on hyvin monipuolisia tapahtumia ja menoa, vaikka se hirvittäisikin, koska mulle tietty hirvitys/jännitys on myös iso osa tapahtumien viehätystä.

Jos näistä yksilökohtaisista kokemuksista ei voi kunnioittavalla tavalla puhua ja purkaa niin pelkään, että tapahtumista karsiutuu porukkaa pois, koska tabuisuus saattaa vaan pahentaa tilannetta. Ja toki voin ymmärtää myös, että jos se ois jatkuvasti se oma juttu johon reagoidaan, niin varmasti turhauttaisi. Ja siksikin on tärkeää, että keskustelu on myötäelävää ja kunnioittavaa, mihin tulkitsen, että Laurentzia pyrki ja ylsi. ❤️