Kinkybileissä triggeröityminen

[Laurentzia81]

TW/sw: traumat
Disclaimer: Tämä kirjoitus on henkilökohtainen ja pohdiskeleva reflektointi omista kokemuksista kinkybileissä, joissa olin hiljattain. Ei voida vetää yleisiä johtopäätöksiä, mutta ehkä herättää kunkin yksilöllistä pohdintaa aiheesta kinkyskenessä. Tarkoitus ei ole kinkysheimata, traumafloodata tai vastuuttaa ulkopuolisia omista kokemuksista.

Tausta: Minulla on C-Ptsd ( kompleksi posttraumaattinen stressihäiriö) ja henkilöhistoriassa lukuisia traumakokemuksia. Näistä yksi on seksuaalinen hyväksikäyttö lapsuudessa. Tätä(kin) tematiikkaa olen käsitellyt useita vuosia psykoterapiassa. Olen siis pyrkinyt olemaan aika varovainen ja ennakoiva siittä miten, missä ja milloin sekä kenen kanssa sessioin. Muun muassa miun henk.koht traumaani voivat joskys triggeröidä työvaatteet, monet hajut, maut, äänet. Ja näköjään myös äkillinen altistuminen ikäleikki toteumaan.

Tähän asti olen nimittäin kokenut pikkuistelijat suloisina höpösinä. Olen myös nähnyt monissa kinkybileissä dd/lg sessiointeja ja käynyt tutkailemassa eri kinkybiletilojen pikkuishuoneitakin.

Tällä kertaa kävikin toisin. Lapsuuden traumamuiston herätti utelias kurkkaus verhoilla rajattuun pikkuistilaan ja suloisiin olentoihin. Kiitos onneksi erityisesti tapahtumanjärjestäjille että tila oli rajattu muusta alueesta. Koska olen työstänyt paljon traumahistoriaani ja minulla on keinot maadoittaa/ etäännyttää itseni siinä vaiheessa kun huomaan triggerin heränneen, en usko että kukaan ulkopuolinen sitä huomasi. Kuitenkin loppuillan olin aika herkillä ja kaikki selkeästi ikäjuttuihin viittaavat asiat herätti epämukavuutta itsessäni. Larppasin loppuillan ja yön normisettiä.

Vasta seuraavana päivänä pystyin tietoisesti alkaa tarkastelemaan mitä minussa oli käynnistynyt. Arvelen että myös meditatiivinen virittäytyminen vanhassa kellaritilassa oli jo alkusoittoa sille että vanhat asiat nousivat värittämään havaintokenttääni. Tuoksut ovat kuitenkin yksi nopeammin muistoja laukaiseva tekijä ja ihanan turvallisuuden tunteen jälkeen kinkybileiden elämykset ja aistiärsykkeet olivatkin liikaa omalle jo hälytysvalmiuteen virittäytyneelle autonomisen hermoston säätelyjärjestelmälle. Kellarin tuoksu oli kutsu suoraan lapsuusmuistoihin. Niin hyvässä ja pahassa.

Jos olisin tunnistanut tämän itsessäni, olisin kyennyt myös toimimaan viisaammin. Ja tämä nimenomaan ajatellen seuraavia päiviä. Elämyshakuisena kinkkinä sitä sitten piti saada vähän kipua ja köysiä ja sosialisoida hössöttää menemään. Tiesin odottaa bileiden jälkeistä droppia jo pelkästään saadun lyhyen kipusessioinnin ja valvomisen sekä aistikuormituksen että sosiaalisen ähkyn perusteella.

Se mitä en odottanut, oli traumatakaumien aktivoituminen päivätietoisuuteen sekä uniin seuraavina päivinä. Näin ei ole käynyt enää vuosiin. Minun onneksi pääsin käsittelemään päätäni turvallisesti psykoterapeuttini kanssa. Työskentely oli hyvin hedelmällistä ja eteenpäin vievää mutta myös hyvin uuvuttavaa. Lusikat ovat olleet vähissä ja arki ollut todella tahmeaa, unettomuus on vaivannut koska painajaisten näkeminen ei houkuta ja oma vireystilan säätely seilaa yli- ja alivireyden väliä turhan tiuhaan - ensin  elimistö surraa tuhatta ja sataa kierroksilla josta seuraa romahdus sekä lamaannus. Onneksi sain purkaa nämä turvallisen ihmisen kanssa.

Mitä minä siis tästä taas opin?? Traumahistorian omaavana tulisi aina kuunnella itseään.  Pysähtyä miettimään millaiselle kinky/fetissikuvastolle pystyn tänään tässä ja nyt altistumaan. Onko minulla jaksamista käsitellä kipeitä asioita, mitä voi nousta pintaan? Kykenenkö/haluanko/pystynkö käsittelemään nousevia tuntemuksia ja ajatuksia pintaan. Onko sessiointi-kumppani saatavilla ja onko hänellä valmiuksia, mielenkiintoa ja resursseja käydä kanssasi läpi sallivassa hengessä kaikkea kokemaasi. Todennäköisesti myös hänellä bileistä/sessioista oma kokemus ja näkemys sekä tarve yhtälailla saada vastavuoroisesti palautetta, tukea sekä aftercare tarpeita.

Näihin kysymyksiin tulen kyllä palaamaan yhä uudestaan. Ehkä myös sinäkin kinky-ystäväin?
Tätä tematiikkaa oon herätellyt myös BDSM ja psyykkisen turvallisuuden workshopeissa. Että kukin meistä pohtisi omasta näkökulmasta kinkyleikkien oikea-aikaisuutta.

[susa-anniina]

Ikävää, että yksittäinen tietty kinkyyden osa-alue tai ilmentymä, herättää sinussa noin voimakkaita tunteita ja nostaa pintaan vanhoja traumoja. Vaikka itse kirjoitit, että et halua kinkisheimata jotakin tiettyä yksittäistä juttua tai vastuuttaa muita sinun traumoista tai reaktioistasi, muu  kirjoituksesi toimii sitä vastaan, tai ainakin minä tulkitsen kirjoituksesi niin. Toki minäkin tulkitsen sitä omien kokemusteni valossa, ja reagoin varmasti herkällä kynnyksellä tässä. Tämä taas johtuu, siitä, etten pidä asetelmasta, jossa omaa kinkyyttään ja sen olemassaoloa joutuu puolustelemaan. Esimerkiksi kommentti siitä, että onneksi pikkuisille oli erillinen verhoilla eristetty huone, herättää voimakkaita tunteita itsessä.

Pidän jotenkin hämmästyttävänä, että ihmisten ajattelukyky riittää hyvinkin pitkälle sen tyyppisissä asioissa, että alistuminen/alistaminen on ok, nöyryyttäminen on ok, satuttamunen, väkivalta tai millä pahoinpitelytermillä sessiointia nyt kutsuukaan on ok. Osalle joka orjuu, uniformut tai eläinjutut on ok. Argumenttinä usein käytetään sitä, että tämä on kahden aikuisen välistä suostumuksellista toimintaa. Teknisesti ottaen aika monenkin sessiossa taitaa lakitermein ylittyä törkeän pahoinpitelyn raja ja virallisesti sellaiseen ei voi antaa lain mukaan suostumusta. Jopa raiskausfantasia tai kulutukseen luokiteltava toimita on ok, kun se suostumuksellista... Täsmennyksenä tässä vaiheessa, että itse ajattelen, että asia onkin noin, silloin kun kaksi sopimaan kykenevää aikuista sopii, jonkun järjestelyn, ei muille asia kuulu.

Jostakin syystä sitten tämä ei päde pikkuisiin. Niissä monen silmissä "Isit ja äidit" muuttuu pedofiileiksi ja pienet oikeasti hyväksikäytettäviksi olennoksi. Asetelmasta tulee triggeröivä ja moinen toiminta nähdään vääränä. Toivoisin, ettei meitä pieniä laitettaisin verhon taakse piiloon yksissäkään bileissä. Osalle ne ovat ainoa paikka missä voi julkisesti olla noin.

Aika ajoin näitä kirjoituksia, joissa ollaan kieltämässä tietynlaiset sessiot, joku tietty pukeutuminen, uniformut tai sotaan/poliittiseen toimintaan liittyvät symbolit, eläinhahmot jne nousee esiin. Toivoisin, että bileet olisi se paikka, jossa jokainen saisi olla omanlaisensa avoimesti, muiden nähden.

Toki kukaan ei voi olettaa olevansa jotakin, suhteessa toiseen henkilöön, ennen kuin moiseen on annettu suostumus. Se mikä pätee valta-asetelmaan ja siitä sovittuihin käytösmalleihin, pätee vain niiden henkilöiden kanssa, kenen kanssa siitä on sovittu. Välillä osalla pieniä unohtuu, ettei heidänkään ole lupa olla käytökseltään pieniä, muita kuin heille kenen kanssa siitä sovittu.

T. Susa, joka ei halua riidellä ja joka on pieni sovitusti. Lauantain bileissä kylläkin täysin erilaisessa roolissa ja asussa. Tai rooli hieman väärä sanavalinta, mutta en keksinyt parempaakaan. Ihminen jossa on monenlaisia puolia ja jonka seksuaalisuus ilmenee monin eri tavoin.

[Mia-Rouva]

Kiitos kun uskalsit jakaa- ajatuksiasi , ja samalla ottaa vastuun omista reaktioistasi ja tunteistasi. Me kaikki varmasti tunnemme myötätuntoa sinua kohtaan sen vuoksi mitä olet joutunut kokemaan ja millasita taakkaa kannat.

Näiden myötätuntoisten ajatusten keskellä on äärimmäisen tärkeää meidän muiden muistaa,  ettei tätä keskustelua tule missään nimessä ottaa syyllistyksenä tai kehoituksena pysyä piilossa, muuttua näkymättömäksi tai työntää se oma pikkuisminä takaisin repunpohjalle, vaan kaikilla eri kinkyyden suuntauksilla on tilaa näkyä bileissä  ja skenessä. Luonnollisesti bileiden infoissa kerrotaan ne rajoitukset mitä juhlissa kulloinkin on esimerkiksi genitaalien, veren tai muun suhteen.

Olet Laurentzia81 tehnyt paljon töitä ja kerroit että sinulla on hyviä keinoja jotka auttavat maadoittumaan ja selviämään tilanteista - ja luultavasti myös paljon niitä mitkä eivät sinulla toimineet, mutta joita olet kokeillut ja jotka ehkä toimivat jollakulla muulla. Jos suinkin jossain välissä jaksat, haluaisitko jakaa näitä keinoja tänne muillekin?

Meillä varmasti on joukossa niitä jotka triggeröityvät erilaisista asioista joita saattavat bileissä nähdä: lyömistä, kotikuria, nöyryytystä, erilaisia eritteitä, mustelmia tai haavoja, petplayta, alastomuutta,  tukistamista tai vaikkpa nahkavyön solken kilinää.

[Mia-Rouva]

Huikkaan erityisesti niille jotka eivät näissä bileissä olleet, että pikkuishuone ja klinikka olivat tosiaan juhlapaikalla siipiosassa, koska nämä aiheet ovat erityisen herkkiä monille - ja toisaalta kaipaavat myös pientä rauhaa.

Pikkuisuutta ei kuitenkaan oltu rajattu vain pikkuisalueelle, vaan koko juhlatilassa oli lupa puuhailla, vain järjestäjien tuoma pikkuiskalustus ja - somistus oli verhon takana huoneessa.

[Laurentzia81]

Kiitoksia keskustelun jatkamisesta Susa-Anniina ja Mia-Rouva. Olen kanssanne täysin samaa mieltä siittä, että kinkybileissä tulisi nimenomaan saada näkyä monenlaisia juttuja ja nimenomaan toteuttaa erilaisia fetissejään. Vastaisuudessakin! Itse otan aina tietoisen riskin että voin alistua jollekin sellaisille asioille, jotka eivät ole sillä mukavuusalueella.

Pahoittelut sinulle Susa-Anniina sinulle ja kaikille pikkustelijoille sekä muille dd/lg dynamiikka toteuttaville tämän kirjoituksen aiheuttamasta mielipahasta.

[Laurentzia81]

Palaan tuohon maadoittumiseen ja ankkuroitumiseen joskus toiste. Kirjoituksen pääpointti nimenomaan on lisätä traumatietoisuuttaa ja oli jälleen yhden ihmisen tapauskertomus, siittä miten traumat elävät meissä ja kehoissamme vielä pitkään sen jälkeen kun meidän mielen/kehon rikkoneen tapahtuma ovat päättyneet. Se on mitä keho muistaa.

[Floora]

Mun mielestä tämä oli upea ja aito teksti, jossa kerrot hyvin henkilökohtaisesta asiasta, siitä, että minkalainen tematiikka kinkyilyssä on itselle vaikeaa syistä. Muista kommenteista huolimatta, että sinun tunteesi ja triggerisi on valideja ja olet upea kun uskallat puhua tästä ääneen. Kerrot omasta kokemuksestasi ja se on ok. Tämä sai itsenikin miettimään. Olen itse myös triggeröitynyt kinkybileissä, hieman eri syystä. Touhasin kuitenkin koko illan ja seuraavana iltana koin elämäni pahimmat dropit.

[Mies maalta-69]

Joskus tramat seuraavat läpi elämän ja tulevat joskus voimakkaasti esiin, vaikka lääkkeet tai terapia on tässä apuna. Sitten oma lukunsa erityisherkkyys lisänä.  Ihan omaa kokemusta tämä. Itselle alistuminen alistavalle saattaa olla terapiaa sinällään.

[Mies maalta-69]

Palaan tuohon maadoittumiseen ja ankkuroitumiseen joskus toiste. Kirjoituksen pääpointti nimenomaan on lisätä traumatietoisuuttaa ja oli jälleen yhden ihmisen tapauskertomus, siittä miten traumat elävät meissä ja kehoissamme vielä pitkään sen jälkeen kun meidän mielen/kehon rikkoneen tapahtuma ovat päättyneet. Se on mitä keho muistaa.

Tämä on hyvä tuoda esille.

[susa-anniina]

Näissä keskusteluissa on hyvä muistaa sellainen tosiasia, että vaikka omat tunteet ja reaktiot ovat todellisia ja oikeutettuja, ne ovat aina meidän omaa tulkintaa. Ja vaikka taustalla olisi ymmärrettäviä selittäviä tekijöitä, myös näissä yhteyksissä meillä oma pää yhdistää asiat toisiinsa syystä tai toisesta. Aina todellista yhteyttä ei edes ole tai todellisuus voi olla osin tai kokonaan vääristynyt (tämä ei ollut kannanotto kenenkään tilanteeseen, vaan asiasta yleisesti todettu). Se miten asiat oikeasti ovat, on meidän tuntemuksille yhdentekevää, koska tunne itsessään on todellinen.

Sitten näissä keskusteluissa kannattaa muistaa sellainen tosiasia, että myös siellä vastapuolella on ihminen omine traumoineen, pelkoineen ja epävarmuuksineen. Seksuaalisuus, ihmissuhteet ja hyväksytyksi kokemisen tunne on kaikki aika arkaa maaperää muiden kommenteille. Toki tässäkin herkkyydestä on yksilöllisiä eroja.

 Itsellä tämä asia ei sinällään pahoittanut mieltä, enemmänkin aiheutti harmistusta, että taasko joutuu hakemaan oikeutusta omalle erikoisuudelleen. Tiedän kuitenkin ihmisiä, joiden on tullut paha mieli on tuosta aloituksesta.

Itse kirjoitit myöhemmin hyvin tuosta, että kaikilla pitäisi olla tilaa olla oma itsensä ja kokea tulevansa hyväksytyksi. Siksi toivoisin, että jos nyt ei ole kyse ketjusta "mikä triggeröi sinua", niin puhuttaisiin enemminkin asioista asioina. Ei lähdettäisi nimeämään tiettyjä ihmisiä, tilanteita tai tapaa toteuttaa seksuaalisuuttaan. Toki sellainen asia on hyvä sanoa ääneen, että lähtökohtaisesti kinkybileet voivat olla tunteita herättävä juttu.

Siitä mitä omille reaktioille ja traumoillle voi tehdä, ja miten omaa oloa voi helpottaa, siitä toki voi olla hyvä joskus tehdä  oma ketjunsa.

Linkki vinkkinä tähän:  https://mieli.fi/vahvista-mielenterveyttasi/harjoitukset/selma-oma-apuohjelma/

Tuokin on totta, että näitä omia epävarmuuksiaan voi lähteä haastamaan. Usein se ei kuitenkaan ole se ensimmäinen vaihe vaan valmistautuminen siihen voi olla pitkä tie. Ja tien kulkemiseen saattaa tarvita tukea tai joka turvallisen ihmisen seuraksi tilanteeseen. Itsellä esimerkiksi tuleviin bileisiin liittyy oman asun osalta asioita, joihin olen käynyt pitkän tien. Aion olla iästä, fyysisestä koosta, sukutaustasta, kasvatuksesta ja parista muusta asiasta riippumatta juuri siinä roolissa ja asussa. Että jos jotakin häiritsee, että ylipainoinen keski-ikäinen, vähemmistöihin kuuluva kolme lasta imettänyt naishenkilö pukeutuu helmiin, niin tämä varoituksena teille. Niihin mahduin kilojen ja persoonan osalta.

[Laurentzia81]

Äärimmäisen hyviä pointteja toit esiin susa-anniina. Kiitos siitä. Tekstini nostaa yhden kinky kategorian ylitse muiden täysin, se on totta. Se on todella epäreilua minulta. En ole aiemmin vain kokenut vastaavaa vaikka muitakin omia triggeriasioita olen usein bileissä kohdannut, kuten työmaavaatteet. Yleensä olen onnistunut kuitenkin ne ohittamaan koska altistumista niille tapahtuu niin usein tavallisessakin arjessa.

Minusta olisi ihanaa päästä yli traumahistoriasta jopa niin että voisin joskus itsekin kokeilla miltä tuntuisi olla little ja miulla olisi hoivaava daddy. Tai sitten voisin ottaa kipua vastaan vulvalliselta ja niin että siihen yhdistyisi myös hoiva (aftercare) ja seksuaalinen nautinto. Tässä vaiheessa nousee vielä vahvasti "mommyissues" vielä syvältä pää kopasta. Sama pätee jos minua yritetään työntää äitin rooliin, aivot nyrjähtää. Minulle petplay on kinkki kategoria, jossa on samantyylisiä dynamiikkoja (mm. hoiva, tottelevaisuus) mutta eläinroolitus auttaa minua etäännyttämään siittä. Nämä siis esimerkkejä siitä kuinka pitkällistä prosessointia voi olla kun tutkailee omia mieltymyksiään ja rajojaan. Turvallisessa seurassa se on parhaiten mahdollista.

Odotan innolla näkeväni siun asun susa-anniina  Minä vielä kamppailen asuvalintojen kanssa. Hmmm...jos olisikin nude bilepiiskuri...

[susa-anniina]

Kenestä vaan olisi kiva päästä traumoista eroon  Ikävä kyllä, ne on vähän sellaisia, että usein niihin törmää juuri silloin kuin vähiten odottaisi. Olet löytänyt itsellesi keinoja selviytyä, esimerkiksi tuo petplayn kautta ongelmallisen asioiden kohtaaminen.

Vinkiksi asuun, helmet sopii illan teemaan ja asuksi myös piiskurille. Toki myös tuo alastomuuskin.

[Laurentzia81]

Joskus tramat seuraavat läpi elämän ja tulevat joskus voimakkaasti esiin, vaikka lääkkeet tai terapia on tässä apuna. Sitten oma lukunsa erityisherkkyys lisänä.  Ihan omaa kokemusta tämä. Itselle alistuminen alistavalle saattaa olla terapiaa sinällään.

Osut naulan kantaan. Juurikin tuo on ollut itselleni tärkeä prosessi mennä kohti niitä omia triggeriasioita. Altistaa itseään sopivassa määrin. Se ei vain ole helppoa säännellä mikä on se määrä mitä kulloinkin oman mielen sietokyky kestää. Tai siis autonomisen hermoston sietokyky itseasiassa.

BDSM voi olla parhaillaan terapeuttista mutta yhtälailla myös uudelleen traumatisoivaa. Tästä syystä en ole kyennyt itse alistumaan kuin todella harvalle, koska joudun myös selittämään juurta jaksain oman kokemushistorian ja varmistelemaan että toisella on henkistä kapasiteettia vastata siihen kun triggeröidyn. Ja näin käy, kun riittävän pitkään yhdessä tutkitaan rajoja. Esim itse olen tippunut täysin peppufistauksessa tai sellaisessa jossa syväkurkkukäsittelyssä jossa vahingossa rupesi tulemaan verta.

Triggeröityminen tai jopa traumatakaumat eivät ole sinänsä pelottavia minulle enää. Harmillisen kurjia kyllä ja edellyttää että se leikkipartner osaa ne miun keinot ja toiminnan jolla hän minut maadoittaa takaisin keho turvaa kognitiivisesti toimivaksi. Riskinä on kuitenkin myös että se toinen osapuoli kuormittuu liikaa tai jopa sijaistraumatisoituu. Tästä voi olla haittaa d/s suhteessa pitkällä aikavälillä.

Minulle dominoivan rooli taas on ollut aina se ns.helpompi koska siinä olen se joka kontrolloi ja kannattelee. Valitettavan usein kuitenkin siviilisuhteissa tämä on tuottanut sen että olen liian usein auttajan ja terapeutin roolissa - jopa työkseeni asti sote-alalla. Vasta viime vuosina olen tiedostanut senkin olleen seurausta kehityksellisestä traumasta. Kun perhedynaamikassa on ollut päihteitä, semilestadiolainen kasvatus, mt-ongelmia, rikollisuutta jne jne), niin on pitänyt käsitellä kipeitä asioita ja paljon.

Niin tai näin. Aina väärin päin. Traumoista huolimatta tai oikeastaan niiden takia olen se mitä olen tänä päivänä. Oppiva ja erehtyvä. Tutkiva ja innostuva. Välillä itseeni käpertyvä ja monien mielenterveyden haasteiden kanssa painiva.

[Päpälämäen Krister]

Osittain en haluaisi nostaa tätä aihetta, mutta nostan kuitenkin, koska onhan tästä nyt sanottava kaksi asiaa;

1) Silloin kun minä kävin ensimmäistä kertaa kinkybileissä, oli vuosi 2007 ja silloin oli sääntönä se, että mikä tapahtuu bileissä, jää bileisiin. Ei sitäkään aina noudatettu, mutta nykyään ei edes vaivauduta, vaan kuvaillaan biletilaa yleisesti nähtävillä olevalla keskustelualueella, jota pääsee lukemaan ilman kirjautumista.

2) Millainenkohan tämä ketju olisi, jos bilekävijä kertoisi "pitäneensä bondage-harrastajia harmittomina 4H-eräilijöinä, kunnes kävi kurkistelemassa ja loukkaantui näkemästään." Sille kävijälle sanottaisiin, että pervobileissä käy pervoja ja jos tämä on sinulle millään tapaa ongelma nyt tai huomenna, älä altista itseäsi pervoille käymällä pervobileissä. Nyt vain ymmärretään ymmärtämisen perään, koska kyseinen loukkaantuminen ei johtunut valtavirtaan kuuluvista perversioista, joita ovat liikkumisen rajoittaminen ja kivun tuottaminen/vastaanottaminen. Jos kyseessä olisi ollut jälkimmäisistä valittaminen, olisi ihan selvä vastaus; harkitse omaa osallistumistasi, äläkä sanele sitä, mitä muut saavat tehdä (bilejärjestäjän sääntöjen puitteissa). Muillakin on yhtälailla ostettu pääsylippu, ei pelkästään sillä, joka ei kestä nähdä muunlaisia pervoja kuin itse on.

[Greta]

Noni nyt jäitä hattuun. Aloittaja ei millään tapaa tuominnut sitä, mitä kinkkejä bileissä oli esillä, vaan pohtii omaa suhtautumistaan ja odottamatonta reaktiotaan näkemäänsä. Henkilökohtaisista kokemuksista ja tunteista kertominen, sekä niiden järkeistäminen, ei ole sormella osoittelua tai vastuun vierittämistä muille tahoille.