Henkilökohtaisista kokemuksista ja tunteista kertominen, sekä niiden järkeistäminen, ei ole sormella osoittelua tai vastuun vierittämistä muille tahoille.
Vaikka ei olisikaan, niin vallankäyttöä se on. Ja vallankäyttö rajoittaa muita ihmisiä.
Tilanne on vielä sillä tavalla ristiriitainen, että valmiiksi herkät, empaattiset ja muut huomioon ottavat muuttuvat varovaisiksi ja alkavat rajoittaa itseään, kun taas muista piittaamattomat vähät välittävät. Toisin sanoen rajat tiukkenevat ja ahdistus kasvaa, mutta ongelma ei ratkea.
Tietenkin ihmisillä on oikeus kokea niin kuin kokevat, mutta kun yhteistä todellisuutta ruvetaan määrittämään tai jopa rajoittamaan kokemuksilla, niin voittajia ovat äänekkäimmät. Lopputulos ei perustu tasa-arvoon vaan vahvimpien valtaan.
Mielenkiintoinen näkökulma, missä nyt vastuutetaan omista kokemuksista kertovia muiden tunteista.
Ne rajattomat empaatikot ovat myös vastuussa itsestään ja siitä rajoittavatko itseään muita varten.
On olemassa myös turvallisia empaatikkoja, jotka kykenevät asettumaan toisen asemaan, ymmärtämään ja silti pitämään omat rajansa ja olemaan uskollisia itselleen, joten outo tapa poissulkea asioita, kun kaksi asia voi olla samaan aikaan totta.
Sen enempää nyt ottamatta kantaa sen syvemmin tähän spesifiin keissiin.
Pointtina, että jos nyt vaan kaikki olisivat itsestään vastuussa ja keskustelu voi olla rehellistä.
