Oi, kuulkaa jälleen tarina, torstain ilta kajahtavi,
Hiiden kutsu kerta kerran, vielä kerran kaikumassa,
vaikka Hihaton, lomailija, palata on pian määrä.
Hiisi, metsän kaukomiesi, vielä kerran kutsuupi kansan,
torstain iltaan, baarin juhlaan, juominkihin laulajaiset.
Tämä torstai Hiiden hetki, viime kerran kutsu siitä,
tuuli viestin vierähytti, metsän pimentohon lähetti.
Kansa kuulee Hiiden äänen, torstain illan kutsumuksen,
saapuu vielä kerran juhlaan, Hiisi johtaa riemutusta.
Mutta tiedä tämä tarkoin, torstai toistuu ennallansa,
Hihaton jo horisonttiin, kotikenttään palailevi.
Ensi viikolla on hänen, kutsujaisen tehtävä taas,
Hiiden ääni vaimenevi, Hihatonpa nousevi jälleen.
Näin se vaihtuu kutsujainen, vuoro väistyy viisaasti,
Hiisi viime kerran kutsuu, mutta seuraava on toisen.
Hihaton jo ottaa kätten, torstain tuttu ohjastuksen,
ja taas kansa kokoontuvi, hänen viestinsä kutsumana.
Hiiden torstai, tämä kerran, juhlistamme metsämiestä,
mutta jatkossa jo kuuluu, Hihattoman ääni, varma,
kutsumassa kansan jälleen, torstain baariin kokoontuvaan.
Sivustoa kannattaa
