Laulampahan laulun uuden, virttä vierahan viritän,
Kerron teille tarinata, saatan saagaa soitelmahan.
Oli mies, setä hihaton, baarin penkillä pitäjä,
Kokouksia kokosihe, iltoja iloksi luopi.
Vitsejä hän viskoi ilmaan, juttuja jutusti paljon,
Huonoja hupaisia, hampaita vihloavia.
Kansa naurussa pitepi, vaikka korvat kuumottavi,
Setämiehen seurassansa, aika aina antoisinta.
Kerranpa tuo setämiesi, mieli merta taakse mennä,
Ilmoitti hän ystäville, matkastansa mainittavan.
Jätti baarin, jätti kansan, penkin tyhjäksi tekivi,
Kansa jäi nyt kaipaellen, missä miesi matkustavi.
Hiisi hiipi tilallensa, penkille perimmäiselle,
Kutsui kansan kokohon taas, seuran uuden synnytteli.
"Saapukaa nyt ystäväiset, iltaa jälleen viettämähän,
Kunnes setä hihatonkin, matkaltansa palajaapi."
Tämä kutsu kuuluttavi, kaikki kansa tervetullein,
Baarin uuteen tupasehen, aikaan sovittuun tuleviin.
Yhdessä kun iltaa vietämme, naurun, laulun lasketamme,
Setämiehen paluusehen, juhlan suuren valmistamme.