Ompa hieno ja rohkea pohdinta.
Yleensä tulee kyseltyä enneminkin kaiken muun arjen ja elon seassa että ethän vaan droppaa viiveellä jostain mitä on tehty. Nyt tekisi mieleni kysäistä toisinpäin, oletko varma että tuon upottavan ehkä epätoivoisenkin monivalintaelämän äärellä se kuormittaa oloa enemmän kun sessiot?
Ja kyllä sessioväsymys tai droppaus tai miksi sitä kutaua haluaakin on todellisuutta, swn tunnistaminen kaiken muun joukosta on joskus hankalaa, joskus ilmiselvää, aiksi meillä on kommunikaatio, jälkihoito ja kanavat saada siitä kinni. Jos on tai ainakin pitäisi olla.
Ristiriidat ja salaisuudet kalvaa, käy raskaiksi, siinä missä tarpeet ajaa itseään toteutumaan. Oletko keskustellut näistä puolista kumppanisi kanssa koskaan? Aika yllättäviä asioita voi tulla ilmi toisesta pitkienkin aikojen jälkeen, kuten itse huomaat ei ole helppoa noin vaan ottaa puheeksi tarpeitaan. Varsinkaan jos ja kun olemme saaneet tuta tai ainakin yhteiskunnallisella tasolla kuulla, ihan tautiluokituksia myöten miten "sairasta paskaa" meidän tarpeemme voivat olla ja sitä tuomiota odottaen, varsinkin yhyään merkityksellisiltä ihmisiltä on pelottavaa odottaa.
Ihan ensimmäisenä, puhu kumppanisi kanssa, tunnustele, ilman keskustelua ei voi tietää mitä toinen on, vaikka vaniljaisuus olisi ilmiselvää niin myös siellä on dynamiikkaa, tarpeita ja ties mitä, keskustelematta et voi välttämättä tietää kohtaavatko ne kumppanin kanssa. Makuuhuoneessa kaksi alistuvaa voi kohdata ihan "iltasanoma" mukiin menevästi, siinä missä kaksi dominoivaa voi vääntää toisensa sen ulkopuolella hengiltä, mutta kohdata siellä silti toisensa ja tarpeensa enemmän kun upeasti.
Kissa pöydälle, et voi tietää puhumatta, me olemme joskus piirteidemme kanssa todella syvissä piiloissa ja toteutamme opittuja kaaavoja, kuten sinäkin olet tehnyt, muuten et olisi pitkässä vaniljasuhteessa vaan ihan jossain muussa.
Ja hei! Ole vaikeaksi itsensä kokevana asiakkaana ovela, sinulla on jo vakiintunut dynamiikka, halutessasi saat varmaati tukea ja apua, pontta ja pakottavaa tarvetta ottaa asiat kumppanisi kanssa puheeksi, koska kuten toteat tilanne on kaukana hyvästä saati reilusta teitä kumpaakaan kohtaan.
Onnea matkaan, tällä tiellä mieltymyksistä ja tarpeista huolimatta ei aina tai edes koskaan ole helppoa, olet ottanut ensiaskeleet, nyt on ehkä aika valita risteyksessä otatko omantunnon mukaan vai jätätkö sen siihen.
Ja jos olet sama jolle joskus paut kuukausi sitten sanoin täällä että et ole menossa Dommella vaan suihkuun, nukkumaan ja aamulla töihin, niin tämähän on sitä mainiompi keskustelu, olin mielelläni väärässä.
Parempi puhua kun aikanaan selittää kaatuneensa haravakoneeseen kun selkä on oman elämän upeimpien muistojen viikkokausiksi raidoittama
-HPM
"Laulu on paikka, jossa suru etsii avaimia
Pölyttyneen pitkän mustan takin taskuista
Laulu on paikka, jossa haudattuna kukkapenkkiin
Löytyy nippu kultaisia lapsenhiuksia
Laulu on matka uuteen valoon, missä tuuli leikkii
Kauan sitten pudonneilla haavanlehdillä
Laulu on tukahtunut itku onnen tiellä
Joka väittää ettei kaikki ole menetettyä
Anna meille meidän syntimme anteeksi
Anna meille meidän
Jokapäiväinen
Kykymme suruun
Anna meille meidän syntimme anteeksi
Anna meille meidän
Jokapäiväinen
Kykymme
Suruun, sillä emme tiedä
Erheidemme kantomatkaa
Laulu on kaikki nämä sanat välillämme
Kulkematon pitkä tie, päivä kohoamaton
Laulu, välittömän tyydytyksen ansa
Paholaisen suurin työ - ettei häntä oo
Ja meri kiehuu, horisontti matala
Kuin esirippu joka turhaan kaipaa repeämistään
Kun laulu kulkee kaikki valheet kantaen
Ja tietää etten niitä nää, ne hetken lämmittää
Turhuutta vain
On ihoon raapustetut pyhät luvutkin
Turhuutta vain
Jokainen tyhjä aika, katkeroitunut"