Baarin kannatusmaksut
Noinniinku marginaalin marginaalissa asustelevana vartti-homona oma kokemukseni työyhteisön reaktioista on ollut "Ei me haluta ees tietää" tasoa. Uskoisin, että nää asiat on tilannekohtaisia ja toisaalta, joissakin tuhansissa yrityksissä työelämän aikana vierailleena, ei orientoitumiset ole nousseet esille,paitsi ihan lähivuosina, kun yksilöt korostavat suuntautumisiaan ja mielipiteitään työyhteisöissä, loukkaantuen siitä, että ketään ei kiinnosta, mikä sitten vaikuttaa johtotasollakin siten, että yksilöitä, joiden koetaan omaavan potentiaalia loukkaantumiseen, vältetään, ihan palkkauksessakin, koska sillä onnegatiivinen vaikutus työyhteisöön sekä mahdollisesti koko yritykseen.Kolikon toinen puolihan on sitten hankala, millä perusteella, meillä jotka olemme "erilaisia", on oikeus omalla olemassaolollamme vaatia sitä,että muut suhtautuisivat olemassaoloomme positiivisesti tai huomioonottaen ? Miksei meitä saisi nykytermein ns. "vihata" ? Emme mekään, jotka edustamme tätä nykyistä "poikkeavuutta" hyväksy kaikkea, emme yksikään, joten tietyllä tavalla, on hieman kaksinaismoraalista vaatiatäyttä hyväksyntää itsellemme.m2c-Stoge
Lainaus käyttäjältä: stoge - 08.07.2024, 18:22*blaa blaa blaa*
*blaa blaa blaa*
Niin katsos, olen se mikä olen, huolimatta siitä, mitä muut minusta on mieltä.Tää on se syy, miksi mulle on yks vitun hailee, mitä mieltä ne muut on tai hyväksyykö he sen, mitä minä olen.Mä annan kaikille täyden oikeuden olla hyväksymättä sitä mitä minä olen, koska itsekin, joko hyväksyn tai en hyväksy sitä, mitä he ovat / eivät ole.Tämä on validia, niin kauan, kunhan todellakin ovat sitä, mitä ovat.Suosittelen samaa asennetta varauksetta ihan kaikille. *peukkuylöshymiö**edit*Jäi huomioimatta tuo, kuinka paljon "viha" on vaikuttanut itseeni.Riippunee siitä, mitä tuolla tarkoitetaan.Jos tarkoitetaan sitä, että olen sairaalakeikan kautta käynyt muutamia kertoja saatuani turpaan koska olen "homo" tai "naistenhakkaaja", on vaikuttanut.Jos sitä, että olen vastaavasti toimittanut henkilöitä sairaalakeikalle ja itseni esim. putkaan, "vitun homot" lässytyksen tuloksena, on vaikuttanut.Väkivalta puoli on siis kohdattu.Jos tarkoitetaan sitä, että taipumukseni olisivat poistaneet ihmisiä ympäriltäni, on tapahtunut, melko paljon.Jos tarkoitetaan sitä, että olisin kohdannut yhteiskunnallisia ongelmia taipumusteni johdosta, on tapahtunut.Henkinen puoli on siis kohdattu.Kiitän kaikkia, jotka ovat olleet minua vastaan, koska ilman teitä, en olisi minä.
Ei olla käsittääkseni tavattu mutta kertomasi perusteella oot kova tyyppi ja olet pärjännyt tuolta osin tosi paskoissa olosuhteissa. Paineessa kasvaa timantteja. Mutta mietin vaan että entä ne jotka joutuvat pyytämättään samaan prässiin samoista syistä ja jotka eivät ole yhtä vahvoja vaan päätyvät syrjäytymään tai tappamaan itsensä? On eri asia että ihminen hankkii itselleen vaikeuksia omalla toiminnallaan - onhan meillä vapaa tahto - mutta tämä asioiden tila ei ole mikään luonnonlaki vaan yksi "muoti" ajassa siinä missä muutkin; yhdessä päätetty tai vähintään hyväksytty. Omat henkilökohtaiset helvettini ovat eri teemaa, ja olen niistä saanut myös todella hyvät työkalut (koska on ollut pakko) mutta törkeän kalliiseen hintaan enkä toivo kenelläkään muulle samaa kohtaloa. Jos ihminen selviää mielivaltaisista vastoinkäymisistä eikä halua vähentää kyseisiä vastoinkäymisiä muilta, eikö hänestä tule silloin osa ongelmaa jonka vuoksi ne vastoinkäymiset olivat alunperinkin olemassa? Vai onko edellytys vähemmistöön kuulumiselle joku koko elämän kestävä kiirastuli ja thunderdome?