Kirjoittaja Aihe: Poliisit Pridessä  (Luettu 3866 kertaa)

stoge

  • PoVi
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 3017
  • Väkivalta kuuluu makuuhuoneeseen
  • Galleria
Vs: Poliisit Pridessä
« Vastaus #15 : 08.07.2024, 18:22 »
Noinniinku marginaalin marginaalissa asustelevana vartti-homona oma kokemukseni työyhteisön reaktioista on ollut "Ei me haluta ees tietää" tasoa.  ;D

Uskoisin, että nää asiat on tilannekohtaisia ja toisaalta, joissakin tuhansissa yrityksissä työelämän aikana vierailleena, ei orientoitumiset ole nousseet esille,
paitsi ihan lähivuosina, kun yksilöt korostavat suuntautumisiaan ja mielipiteitään työyhteisöissä, loukkaantuen siitä, että ketään ei kiinnosta, mikä sitten
vaikuttaa johtotasollakin siten, että yksilöitä, joiden koetaan omaavan potentiaalia loukkaantumiseen, vältetään, ihan palkkauksessakin, koska sillä on
negatiivinen vaikutus työyhteisöön sekä mahdollisesti koko yritykseen.

Kolikon toinen puolihan on sitten hankala, millä perusteella, meillä jotka olemme "erilaisia", on oikeus omalla olemassaolollamme vaatia sitä,
että muut suhtautuisivat olemassaoloomme positiivisesti tai huomioonottaen ? Miksei meitä saisi nykytermein ns. "vihata" ?  ???

Emme mekään, jotka edustamme tätä nykyistä "poikkeavuutta" hyväksy kaikkea, emme yksikään, joten tietyllä tavalla, on hieman kaksinaismoraalista vaatia
täyttä hyväksyntää itsellemme.

m2c

-Stoge


Everett_Reno

  • Smurffit
  • Asiakas
  • *
  • Viestejä: 105
  • Thermonukklear PowerLover 2.0
  • Galleria
    • Taidegalleria
Vs: Poliisit Pridessä
« Vastaus #16 : 09.07.2024, 10:48 »
Noinniinku marginaalin marginaalissa asustelevana vartti-homona oma kokemukseni työyhteisön reaktioista on ollut "Ei me haluta ees tietää" tasoa.  ;D

Uskoisin, että nää asiat on tilannekohtaisia ja toisaalta, joissakin tuhansissa yrityksissä työelämän aikana vierailleena, ei orientoitumiset ole nousseet esille,
paitsi ihan lähivuosina, kun yksilöt korostavat suuntautumisiaan ja mielipiteitään työyhteisöissä, loukkaantuen siitä, että ketään ei kiinnosta, mikä sitten
vaikuttaa johtotasollakin siten, että yksilöitä, joiden koetaan omaavan potentiaalia loukkaantumiseen, vältetään, ihan palkkauksessakin, koska sillä on
negatiivinen vaikutus työyhteisöön sekä mahdollisesti koko yritykseen.

Kolikon toinen puolihan on sitten hankala, millä perusteella, meillä jotka olemme "erilaisia", on oikeus omalla olemassaolollamme vaatia sitä,
että muut suhtautuisivat olemassaoloomme positiivisesti tai huomioonottaen ? Miksei meitä saisi nykytermein ns. "vihata" ?  ???

Emme mekään, jotka edustamme tätä nykyistä "poikkeavuutta" hyväksy kaikkea, emme yksikään, joten tietyllä tavalla, on hieman kaksinaismoraalista vaatia
täyttä hyväksyntää itsellemme.

m2c

-Stoge

Niin eikö toi oo toisin sanoin se mitä tuossa aiemmin lausuin, paitsi nyt siinä on "taloudellinen rationalisointi" -Instagramfiltteri aktivoituna? Vaihdetaanpa argumenttiisi kokeeksi seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjen tilalle vaikka "tummaihoiset", kuulostaisiko kokonaisuus hyvältä? Tai "cis-heteromiehet"; eihän ne muuta tee kun puristelee naisia perseestä, heittää sovinistista läppää ja sotkee paikat? Siitähän se itku ja hammasten kiristys vasta alkaiskin jokaisen konservatiivisen lumihiutaleen taholta kuten tuossa toisessakin ketjussa (arvaa paljon mulla kuluu popcorneja täällä!). Eli kaikissa mainituissa tapauksissa syrjintää ja tunkkainen ilmapiiri (jonka vuoksi en voi suositella Suomen työelämää kenellekään; go west).

On surullista ja karmea maailmankuva jos koet olevasi seksuaali/sukupuolivähemmistöä ja pidät oikeutettuna sitä että joku vihaa/"vihaa" sinua vain sillä perusteella. Ihminen voi tosin olla kakka-pää minkä rotuisena, identiteettisenä tai missä tahansa kropassa ja silloin hänestä ei tarvitse tykätä, mutta jos mattona julistaa koko ihmisryhmän kakka-päiksi niin mennään harhaan. Sitä en puolestaan ymmärrä että vielä erikseen näet aikaa ja vaivaa tilanteen oikeuttamiseen. Kognitiivinen dissonanssi? Irtopisteiden keräily Tolkun Ihmisiltä (m/ Tynkkynen)? Vai onko niin että käyt tarpeeksi hetsq:sta että asian tila ei de facto vaikuta sinuun henkilökohtaisesti kovin paljoa? Vähän kuin biseksuaali voi eheyttämishoidossa "parantua" kun lakkaa vaan panemasta oman sukupuolensa edustajia.

Kuten tuossa toisessakin ketjussa mainitsin niin henkilökohtaisista syistä aiheeseen liittyvä tasa-arvo ei ole minulle mikään neuvottelu- ja tinkausaihe tai näsäviisastelun ja oman henkisen laiskuuden estradi, vaan ainut tie on eteenpäin. Victory or Valhalla.

stoge

  • PoVi
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 3017
  • Väkivalta kuuluu makuuhuoneeseen
  • Galleria
Vs: Poliisit Pridessä
« Vastaus #17 : 09.07.2024, 15:09 »
*blaa blaa blaa*

Niin katsos, olen se mikä olen, huolimatta siitä, mitä muut minusta on mieltä.
Tää on se syy, miksi mulle on yks vitun hailee, mitä mieltä ne muut on tai hyväksyykö he sen, mitä minä olen.

Mä annan kaikille täyden oikeuden olla hyväksymättä sitä mitä minä olen, koska itsekin, joko hyväksyn tai en hyväksy sitä, mitä he ovat / eivät ole.
Tämä on validia, niin kauan, kunhan todellakin ovat sitä, mitä ovat.

Suosittelen samaa asennetta varauksetta ihan kaikille.

 *peukkuylöshymiö*

*edit*

Jäi huomioimatta tuo, kuinka paljon "viha" on vaikuttanut itseeni.
Riippunee siitä, mitä tuolla tarkoitetaan.

Jos tarkoitetaan sitä, että olen sairaalakeikan kautta käynyt muutamia kertoja saatuani turpaan koska olen "homo" tai "naistenhakkaaja", on vaikuttanut.
Jos sitä, että olen vastaavasti toimittanut henkilöitä sairaalakeikalle ja itseni esim. putkaan, "vitun homot" lässytyksen tuloksena, on vaikuttanut.

Väkivalta puoli on siis kohdattu.

Jos tarkoitetaan sitä, että taipumukseni olisivat poistaneet ihmisiä ympäriltäni, on tapahtunut, melko paljon.
Jos tarkoitetaan sitä, että olisin kohdannut yhteiskunnallisia ongelmia taipumusteni johdosta, on tapahtunut.

Henkinen puoli on siis kohdattu.

Kiitän kaikkia, jotka ovat olleet minua vastaan, koska ilman teitä, en olisi minä.



« Viimeksi muokattu: 09.07.2024, 15:47 kirjoittanut stoge »

Everett_Reno

  • Smurffit
  • Asiakas
  • *
  • Viestejä: 105
  • Thermonukklear PowerLover 2.0
  • Galleria
    • Taidegalleria
Vs: Poliisit Pridessä
« Vastaus #18 : 16.07.2024, 08:41 »
Niin katsos, olen se mikä olen, huolimatta siitä, mitä muut minusta on mieltä.
Tää on se syy, miksi mulle on yks vitun hailee, mitä mieltä ne muut on tai hyväksyykö he sen, mitä minä olen.

Mä annan kaikille täyden oikeuden olla hyväksymättä sitä mitä minä olen, koska itsekin, joko hyväksyn tai en hyväksy sitä, mitä he ovat / eivät ole.
Tämä on validia, niin kauan, kunhan todellakin ovat sitä, mitä ovat.

Suosittelen samaa asennetta varauksetta ihan kaikille.

 *peukkuylöshymiö*

*edit*

Jäi huomioimatta tuo, kuinka paljon "viha" on vaikuttanut itseeni.
Riippunee siitä, mitä tuolla tarkoitetaan.

Jos tarkoitetaan sitä, että olen sairaalakeikan kautta käynyt muutamia kertoja saatuani turpaan koska olen "homo" tai "naistenhakkaaja", on vaikuttanut.
Jos sitä, että olen vastaavasti toimittanut henkilöitä sairaalakeikalle ja itseni esim. putkaan, "vitun homot" lässytyksen tuloksena, on vaikuttanut.

Väkivalta puoli on siis kohdattu.

Jos tarkoitetaan sitä, että taipumukseni olisivat poistaneet ihmisiä ympäriltäni, on tapahtunut, melko paljon.
Jos tarkoitetaan sitä, että olisin kohdannut yhteiskunnallisia ongelmia taipumusteni johdosta, on tapahtunut.

Henkinen puoli on siis kohdattu.

Kiitän kaikkia, jotka ovat olleet minua vastaan, koska ilman teitä, en olisi minä.

Ei olla käsittääkseni tavattu mutta kertomasi perusteella oot kova tyyppi ja olet pärjännyt tuolta osin tosi paskoissa olosuhteissa. Paineessa kasvaa timantteja. Mutta mietin vaan että entä ne jotka joutuvat pyytämättään samaan prässiin samoista syistä ja jotka eivät ole yhtä vahvoja vaan päätyvät syrjäytymään tai tappamaan itsensä? On eri asia että ihminen hankkii itselleen vaikeuksia omalla toiminnallaan - onhan meillä vapaa tahto - mutta tämä asioiden tila ei ole mikään luonnonlaki vaan yksi "muoti" ajassa siinä missä muutkin; yhdessä päätetty tai vähintään hyväksytty. Omat henkilökohtaiset helvettini ovat eri teemaa, ja olen niistä saanut myös todella hyvät työkalut (koska on ollut pakko) mutta törkeän kalliiseen hintaan enkä toivo kenelläkään muulle samaa kohtaloa.

Jos ihminen selviää mielivaltaisista vastoinkäymisistä eikä halua vähentää kyseisiä vastoinkäymisiä muilta, eikö hänestä tule silloin osa ongelmaa jonka vuoksi ne vastoinkäymiset olivat alunperinkin olemassa? Vai onko edellytys vähemmistöön kuulumiselle joku koko elämän kestävä kiirastuli ja thunderdome?

stoge

  • PoVi
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 3017
  • Väkivalta kuuluu makuuhuoneeseen
  • Galleria
Vs: Poliisit Pridessä
« Vastaus #19 : 16.07.2024, 11:13 »

Ei olla käsittääkseni tavattu mutta kertomasi perusteella oot kova tyyppi ja olet pärjännyt tuolta osin tosi paskoissa olosuhteissa. Paineessa kasvaa timantteja. Mutta mietin vaan että entä ne jotka joutuvat pyytämättään samaan prässiin samoista syistä ja jotka eivät ole yhtä vahvoja vaan päätyvät syrjäytymään tai tappamaan itsensä? On eri asia että ihminen hankkii itselleen vaikeuksia omalla toiminnallaan - onhan meillä vapaa tahto - mutta tämä asioiden tila ei ole mikään luonnonlaki vaan yksi "muoti" ajassa siinä missä muutkin; yhdessä päätetty tai vähintään hyväksytty. Omat henkilökohtaiset helvettini ovat eri teemaa, ja olen niistä saanut myös todella hyvät työkalut (koska on ollut pakko) mutta törkeän kalliiseen hintaan enkä toivo kenelläkään muulle samaa kohtaloa.

Jos ihminen selviää mielivaltaisista vastoinkäymisistä eikä halua vähentää kyseisiä vastoinkäymisiä muilta, eikö hänestä tule silloin osa ongelmaa jonka vuoksi ne vastoinkäymiset olivat alunperinkin olemassa? Vai onko edellytys vähemmistöön kuulumiselle joku koko elämän kestävä kiirastuli ja thunderdome?

Vastoinkäymiset on joo monitahoisia asioita.

Toisaalta ne kasvattavat yksilön varmuutta itsestä, jos joutuu valitsemaan joko itsensä tai muiden mielipiteet.
Sitten taas jos vastoinkäymiset on liian rajuja yksilölle, saattaa se johtaa tosiaan vaikkapa itsemurhaan.

Sitten se, onko kyynistynyt yksilö joka ei enää välitä, osa ongelmaa, on myös monimutkainen juttu.
Jos ei enää välitä vastoinkäymisistä ja täten ei "tappele" niitä vastaan, ei omalta osaltaan vähennä vastoinkäymisiä muilta.
Toisaalta, betonikuoren kasvattanut yksilö joka on tietoinen siitä mitä on ja ei ole, on osoitus muille, että vastoinkäymisistä voi selvitä.

Johonkin vähemmistöön kuuluminen ei itsessään vaadi minkään asian kohtaamista.

Kauheen vaikeita asioita, jos ne siten mieltää, vastaus lienee Kanada.

Henkilökohtaisella tasolla, mä sillai ihan oikeesti koen, että ilman instansseja / yksilöitä, jotka mua on haastanu, mä en olisi se, mikä mä olen.
Joten henkilökohtaisella tasolla, koen vastoinkäymiset (myös ne pahemmat) loppujenlopuks hyvänä, vaikka tilanteessa ne eivät sitä olleet.
Tässä täytyy muistaa, että "pervouden puolella", mun intressit on tasoa, jotka ei toteutettuna ole millään tasolla yhteiskunnallisestikaan hyväksyttäviä.

Ja "kova" ei kuvaa mua. Mä olen "maailman kiltein ja pelottavin ihminen" kuten eräs baarilainen on todennut.  ;D