Baarin kannatusmaksut
Eiköhän se ole tämä itsetunto joka rakentuu varhaisista vauvavuosista eteenpäin niiden ihmisten kanssa, kuka ottaa vastuun lapsesta.Muiden katseiden heijastuksesta luot oman minuutesi, peilin kautta näet oletko hyvä vai paha, hyväksytty vai hylätty, arvokas vai arvoton. Aikuisena on iso työ saada oma arvo takaisin omissa silmissä, jos se ei ole lapsuudessa rakentunut plusmerkkiseksi.Onko ihmisarvo sama kuin itsetunto? Riittääkö että tuntee olevansa itselleen arvokas ja riittävä. Vain itselle, jos sen tunteen löytää, silloin tietää, että on riittävä myös muille. Koska on vain sellainen mitä on ja se riittää.Jos joku ei osaa ottaa sitä vastaan, silti riittää.
Itse pohdin tässä ihmisen arvoa mitattuna siitä näkökulmasta, että miten tärkeä yksittäinen ihminen on muiden mielestä.Ihmiset ovat arvokkaita lähinnä toisilleen; koko maapallon kannaltahan ihminen on aika haitallinen olento ja moni muu laji olisi paljon arvokkaampi planeettamme tulevaisuuden kannalta.Ihmisen arvon suuruuden määrittää lähinnä se, kuinka arvokas hän toisten ihmisten mielestä on. Esimerkiksi suosittu poliitikko voi olla valtionsa kansalaisten mielestä lähes korvaamattoman arvokas, ja lapsistaan hyvää huolta pitävä äiti on varmasti ainakin lastensa mielestä hyvin arvokas. Jonkun harvinaisemman fetissin edustaja voi saada netissä suurimmalta osalta kinkyjä vihat ylleen, mutta muut saman fetissin edustajat saattavat pitää jo pelkkää tietoa henkilön olemassaolosta arvokkaana. Seurusteleva pariskunta voi helposti pitää toisiaan todella arvokkaina, vaikka muut eivät heistä välittäisikään. On myös kaikkien läheistensä ja jopa "kaikki ihmiset ovat arvokkaita" -hyväntekeväisyysjärjestöjen hylkäämiä ihmisiä, joita kukaan ei pidä arvokkaana.Jos joku kutsuu itseään arvokkaaksi, muut pitävät häntä helposti itserakkaana paskiaisena. On siis parempi, jos tietää olevansa joidenkin ihmisten mielestä arvokas ja pitää tiedon itsellään. Jos todella olet arvokas, jotkin ihmiset ovat kehuneet sinua arvokkaaksi ja tärkeäksi.Yksikään ihminen ei ole täysin korvaamattoman arvokas; vaikka joku itselle arvokas ihminen olisi kuollut, on mahdollista että hänen tilalleen tulee joku yhtä arvokas ihminen.(Tämä nyt oli vain minun mielipiteeni. Saa olla eri mieltä; en aio tapella vastaan. Saatoin myös selittää huonosti jonkun asian.)
Surullinen siksi, että minustakin hyvin monet mittaavat sitä omaa arvoaan toisten kautta - aivan kuten Kettu sanoi. Vaikein tie on arvottaa itsensä omissa silmissään omilla mittareillaan arvokkaaksi piittaamatta siitä mitä muut itsestä ajattelevat. Miten tämä sitten (muka) onnistuu? Päätyykö tällainen ihminen omaan "ylhäiseen" yksinäisyyteensä olemaan arvokas vai?Voiko ihminen olla arvokas vaikka kukaan toinen ei olisi koskaan sitä hänelle osoittanut/sanonut? Väitän että voi.
Kettu, ei mene. Ei minun maailmassani. Itsekunnioitus ja se onko arvokas on kaksi eri asiaa. Semantiikkaa, voi joku sanoa.
Miksi ihminen, sinä ja minä, olemme jotenkin arvokkaita tai mistä rakentuu ihmisarvo?
Tuskin tässä kannattaa mennä mihinkään teologisiin pohdintoihin, mutta eikös se Jumala antanut maan ihmisen hallittavaksi. Sanoi että lisääntykää ja täyttäkää maa. Perusedellytyksenä oli se, että Jumala oletti ihmisen toimivan suunnitelman mukaan. Vapaan tahdon saanut ihminen alkoi kuitenkin toteuttaa omaa suunnitelmaansa, mikä johti siihen, että......