Miten toimia?

[Mia-Rouva]

Älä petä, siitä ei seuraa loppujen lopuksi kuin kyyneliä ja rumasti rikottuja sydämiä.

Mutta anna puolisosi yllättää. Puhu tarpeistasi, rakkaudestasi ja miettikää mikä siihen voisi olla ratkaisuksi.

Avoin rakkaussuhde jossa sinulla on luvan kanssa kinkytoimintaa jonkun ulkopuolisen kanssa, mutta sitoutuminen yhteiseen tulevaisuuteen puolisosi kanssa voi lopulota pelastaa kaikkien onnen

[Lady Whip]

Pakko kommentoida. Mikä on perhe? Poroporvarillinen käsitys isä, äiti ja lapset.?  Lapsia voi rakastaa ilman parisuhdetta lapsen vanhempaan. Lapsen vanhempaa voi kunnioittaa ja myös rakastaa ilman parisuhdetta.  Mikä on itsekästä? Oman elämänsä eläminen, taspainossa oleminen? Keneltä on onnellinen ihminen pois? MIten lapsi kärsii siitä että elää vanhempien kanssa jotka eivät asu samassa osoitteessa mutta jotka kumpikin huolehtivat ja rakastavat häntä?

Sen enempää alkuperäiselle kirjoittajalle en osaa muuta sanoa kuin että jokaisen on kuitenkin loppupeleissä tehtävä ne omat ratkaisunsa.

Hyvänen aika, otin yhden esimerkin johon sattui tulemaan käsite ydinperhe.
Enhän voi tässä alkaa luettelemaan kaikkia niitä variaatioita mitä maailmassa on käsitteen vanhemmat/lapset/yhdessäoleminen ym.ym. alla. Enkä edes osaisi sitä tehdä.

Tästä itsekkyydestä voitaisiin käydä laajemmaltikin keskustelua. Missä olosuhteissa ihmisellä on oikeus omaan onneen, omaan elämään ja mikä on tasapainoinen elämä itse kunkin mielestä.

Puhun vain omasta puolestani, se saa mielestäni riittää. Koko maailmaa en voi ottaa huomioon kommenteissani.
Mutta kiitos kuitenkin subpks:n huomautuksesta. Se sai taas ajattelemaan lisää kaikenlaista.

[Koo]

Nämä ovat niitä elämän valintoja ja se valitseminen jatkuu ja jatkuu, valitsipa miten tahansa.

Kaikkea et voi saada - et voi syödä kakkua ja säästää sitä.
Kaikki erot eivät ole automaattisesti huonoja ja kaikki liitot eivät ole automaattisesti hyviä; olipa niitä lapsia, asuntolainaa jne jne vai ei.

Jos nyt kuitenkin ajattelen mitä kysyt, mikä on se sinun ongelmasi niin ei minulla ole kuin yksi miete: Puhu miehesi kanssa, sano kerrankin mitä ajattelet, juuri nämä asiat jotka tähänkin aloitukseesi olet kertonut. Olet sentään omien sanojesi mukaan valmis hakemaan haluamaasi seksiä liiton ulkopuolelta eli pistät paljon peliin - miksi asioista rehellisesti puhuminen voisi olla huonompi vaihtoehto?

Ja jos kuitenkin vastaat "ei, en mitenkään voi, se musertaisi mieheni, tuhoaisi liittoni" tai vastaavaa,, niin silloin minusta sinä vain haet jonkinlaista itsellesi tuntemattomien ihmisten muodostaman cyberyhteisön epämääräistä moraalista "lupaa" saada tehdä juuri kuten ajatteletkin, eli haluat kaiken ja loppupeleissä sitten menetät kaiken.

[Fixx]

Oman eroni jälkeen minulle sanottiin, että on parempi lapselle että kaksi ihmistä elää erossa ja voivat hyvin, kuin että ovat yhdessä ja voivat huonosti. Silti, sanoisin että kannattaa puhua asioista, hiukan enemmän kuin se "mä lähden nyt". Mulla se jotakuinkin jäi tuohon klassikkoon. Tosin kaikenlaista oli ehtinyt kasautua eikä siinä paljoa jaksamista puhumiseen ollut.

Ny kun olen ihmisenä kasvanut (  ) niin suosittelisin muistamaan, että avoimia suhteita ja polyamoriaa voi joskus toteuttaa tällaisissa tapauksissa. Kaikenlaista voidaan tehdä, mutta ei ihan miten tahansa. Keskustelu auttaa kartalle. Ihmisistä se on tosin kiinni, ei se kaikille sovellu. (Siis poly/avoin, keskustelu tekee kyllä hyvää kaikille :-D )

[S-Mission]

Kiitos kaikille vastauksista.

Mieheni siis tietää toiveeni, fantasiani ja taipumukseni. Kerroin ne heti tutustuttuamme. Hän väitti tuolloin, että hänestäkin on mukava joskus dominoida, mutta arvelin jo silloin, että hän sanoi sen vain miellyttääkseen minua. Aavistukseni on käynyt toteen. Vajaan kuuden vuoden (!) aikana sellaisesta ei ole näkynyt merkkiäkään.

Olemme puhuneet asiasta ja olemme käyneet seksuaaliterapiassa. Tilanne ei ole korjaantunut. Toisaalta olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka muistuttavat, että olisi aika itsekästä rikkoa perhe ja parisuhde omien itsekkäiden halujen takia.

Sinällään en usko, että yksiavioisuus on ainoa vaihtoehto. On suorastaan absurdia olettaa, että yksi ihminen voisi vastata toisen kaikkiin tarpeisiin vuosikymmenten ajan. Minusta myös miehelleni tekisi hyvää olla muiden kanssa, saada onnistumisen kokemuksia ja ehkä sitä kautta kohottaa seksuaalista itsetuntoaan. Voisin hyvin kuvitella itseni liittoon, jossa sitoudumme toisiimme ja perheeseen, mutta harrastamme silloin tällöin seksiä muidenkin kanssa. Mutta kuten sanottu: nykytilanteessa tällaisen ehdottaminen on mahdotonta.

Ehkä ainoa vaihtoehto on nyt "työstää" tätä nykyistä suhdetta, yrittää vielä vaan saada seksi edes toimimaan (mutta kun olen niin  turhautunut!). Ja tyytyä sen aikaa fantasioimaan oikeista sessioista niiden ah-niin-kiihottavien kohtaamieni Mastereiden kanssa. 

[S-Mission]

Olet ilmeisesti keskustellut miehesi kanssa tarpeistasi, mutta tulos ei ole ollut mieleisesi. Hän ei siis halua tyydyttää seksuaalisia tarpeitasi?

Tähän pitää vielä kommentoida, että mielestäni tässä ei ole niinkään kyse siitä, että haluaako toinen tyydyttää seksuaalisia tarpeitani, vaan siitä onko se ylipäätään mahdollista. Havaintojeni mukaan Masterina toimimiseen liittyy tietynlaista "luontaista" taipumusta. Eli toki mieheni voisi pyynnöstäni vaikkapa sitoa minut, mutta se olisi väkinäistä, teennäistä. Minun alistumisen nautintooni kuuluu olennaisesti se, että myös alistava osapuoli nauttii siitä, mitä tekee. Haluan tulla käytetyksi ja esineellistetyksi, olla Masterin nautinnon välikappale. Master/Sub-suhteet ovat kokemukseni mukaan hyvin kokonaisvaltaisia.

Kohtaamieni "aitojen" Masterien kanssa arkinen kanssakäyminenkin saattaa sisältää kiihottavia vihjeitä ja eleitä, joilla asetelmasta muistutetaan. Hiljattain eräs tuttu Masterin taipumuksia omaava mies otti minua niskasta kiinni, kun nojasin (uupuneena tms.) otsallani seinään. Kiihotuin tilanteesta välittömästi, niin varma, luonteva ja itsestään selvä oli hänen eleensä. Tätä ei varmaan vielä lasketa pettämiseksi? 

[varpaannuolija]

Minun alistumisen nautintooni kuuluu olennaisesti se, että myös alistava osapuoli nauttii siitä, mitä tekee. Haluan tulla käytetyksi ja esineellistetyksi, olla Masterin nautinnon välikappale

Tuo on olennainen poitti! Itselleni ei siksi sovi "maksullisten" käyttö - vaikka raha ei este olekaan. Ellei dominoiva osapuoli saa kiksejä ilman rahaa, niin antaa olla!

[marts]

Oman eroni jälkeen minulle sanottiin, että on parempi lapselle että kaksi ihmistä elää erossa ja voivat hyvin, kuin että ovat yhdessä ja voivat huonosti. Silti, sanoisin että kannattaa puhua asioista...

...suosittelisin muistamaan, että avoimia suhteita ja polyamoriaa voi joskus toteuttaa tällaisissa tapauksissa. Kaikenlaista voidaan tehdä, mutta ei ihan miten tahansa. Keskustelu auttaa kartalle. Ihmisistä se on tosin kiinni, ei se kaikille sovellu. (Siis poly/avoin, keskustelu tekee kyllä hyvää kaikille :-D )

Aikalailla samoilla linjoilla; se ei ole kenenkään etu, varsinkaan lasten, että vanhemmat roikkuvat toisissaan kiinni vaikka eivät ole onnellisia, vaan onnettomia. Terve ja tasapainoinen parisuhde vanhempien välillä edesauttaa koko perheyksikön toimintaa.

Itse lasken seksuaalisuuden aika suureksi osa-alueeksi kun mietin parisuhdetta - onhan siellä tietenkin paljon muutakin, mutta ilman seksiä edellytykset suhteelle ovat heikot. Tosin ilman rakkauttakin voi olla kylmää. Tai mollemminpuolista taloudellista turvaa, puhumattakaan keskinäisestä yhteisymmäryksestä, tai vaikkapa tasa-arvosta (mikä tietenkin on hiukan venyvä käsite kinkyjen parissa..  )

Onko muuten mahdollista että miehesi on jollain tavalla aseksuaali? Sellainenkin asia voi olla taustalla. Tai testosteronivaje. Oikeastaan asioita jotka vaikuttavat seksuaalisuuteen on, yllätys yllätys, paljon. Noh, tällaiset asiat eivät tosiaan selviä ilman keskustelua ja molemminpuolista halua selvittää asioita.

Mutta niin - puhuminen ei tosiaan maksa kuin korkeintaan onnettoman liiton, toisessa ääripäässä on sitten tyydyttävä (seksi)elämä ja nykyinen liitto. Suosittelen pyrkimään kohti poly-viritelmää, sillä pettäminen ei kannata koskaan, saat vain suuremman sotkun. Oma tilanne on sellainen että seurustelen naimisissa olevan naisen kanssa, toisinaan vietän jopa aikaa hänen aviomiehensä ja lapsen kanssa - ollaan kutakuinkin onnellinen perhe vaikkei sovitakaan siihen perinteiseen perheidylliin perunamaiden kera. Noh, on ainakin kurpitsoita. 

[Riverlady]

Havaintojeni mukaan Masterina toimimiseen liittyy tietynlaista "luontaista" taipumusta. Eli toki mieheni voisi pyynnöstäni vaikkapa sitoa minut, mutta se olisi väkinäistä, teennäistä. Minun alistumisen nautintooni kuuluu olennaisesti se, että myös alistava osapuoli nauttii siitä, mitä tekee.

Eli ihmisen ominaisuudet määräytyy aina geneettisesti, kukaan ei kehity ympäristön ja kasvatuksen vaikutuksesta? Eivätkä ihmiset ikinä muutu?

En tiedä kuinka lähellä neljääkymppiä sinä ja miehesi olette, mutta joillakin miehillä alkaa neljänkympin kolkutellessa libido laskea aivan sisäsyntyisesti. Siihen kun lisätään sama vanha vaimo ja mahdolliset löystyneen kropan aiheuttamat uupumuksen ja riittämättömyyden tunteet niin a vot. Lisäksi, ja tämä aihe on itselleni ajankohtainen, 4-kympin kriisiä kutsutaan "uudeksi murrosiäksi", koska suunnilleen näinä vuosina ihminen "kasvaa omaksi itsekseen". Siinä rytäkässä ihmisellä voi muuttua jopa seksuaali-identiteetti (esim. biseksuaalista kasvaa homo ja vaniljasta kinky).

Olen näin todistanut, että ihminen voi muuttua. Nyt pyydän sua vielä miettimään, oletko ihan käsi sydämellä oikeasti, syyllistämättä, rauhallisesti ja sinnikkäästi keskustellut miehesi kanssa kinkytoiveistasi?
http://www.submissiveguide.com/2012/03/initiating-a-discussion-about-bdsm-interest-with-a-vanilla-partner/

http://www.submissiveguide.com/2012/04/initiating-a-discussion-about-bdsm-interest-with-a-vanilla-partner-part-2-my-partner-is-not-interested/

Vai väänteletkö vaan käsiäsi täällä ja jatkat elämääsi ajopuuna toivoen, että joku fantasiaDomi saapuu ja vie sut, niin että sun itsesi ei tarvitse tehdä yhtäkään päätöstä? Jos näin on, niin nyt tulee ikäviä uutisia.

Master/Sub-suhteet ovat kokemukseni mukaan hyvin kokonaisvaltaisia. Kohtaamieni "aitojen" Masterien kanssa arkinen kanssakäyminenkin saattaa sisältää kiihottavia vihjeitä ja eleitä, joilla asetelmasta muistutetaan. Hiljattain eräs tuttu Masterin taipumuksia omaava mies otti minua niskasta kiinni, kun nojasin (uupuneena tms.) otsallani seinään.

Yksittäisistä pikkuteoista tai katseintensiteetistä ei voi päätellä henkilön koko persoonaa tai "Masterin taipumuksia". Pikkuteoista voi kehittää fantasioita, mutta fantasiat on vain ajatuksia! Kyllä mäkin olen miettinyt, miksi eräs tuttava on mulle ollut yli 3 v. jännällä tavalla kiva mutta vaivaantunut, kunnes olin vaistoavinani, että kyseessä voisi olla neitseellinen subi joka vaivihkaa pyrkii auktoriteettini alle. Todellisuudessa mä en kuitenkaan hänen subiudestaan tiedä! (enkä eri syistä johtuen jaksa ottaa asiasta selvää, olkoon mitä on) Taas pari vuotta sitten tapailin kundia, jolla oli tapana ottaa niskastani kiinni ja nautin siitä tunteesta joo. Hän kuitenkin sanoi jostain lukeneensa että "tytöt tykkää kun niitä tartutaan niskasta, se on joku viettijuttu". Ihan vanilja hän oli.

Kylmä suihku jatkuu... Sä et enää vaan voi olla nuoruutta hehkuva, joka paikasta pinkeä 20-risainen subityttö, jollaisista Domit oikein kilpailee. Ne ajat ei enää palaa. Usko myös kun sanon, että 20-risainen sinkkutyttö ja 30-risainen eronnut nainen on parisuhdemarkkinoilla hyvinkin eri asemassa. Tähän soppaan kun sun kohdalla lisättäisiin vielä yh-meiningit, lähtökohtasi tosiaan olis haasteellisemmat kuin silloin ennen - mutta sulla on nyt ihanat lapset eiksvaan  Tilannetta tosin tasoittaa se, että iän myötä itsevarmuus monilla meistä paranee.

Fantasiat on fantasiaa, mutta elämä on tässä.

[Chmlnidae]

"...kanna mukanasi unelmaa, sillä unelmat kantavat meitä..."

Noin niinku vastapainoksi Riverladyn kylmälle suihkulle.

Mutta mutta. Samaa mieltä olen kyllä siitä että fantasiat ovat vain ajatuksia ja elämä on tässä. Eli arki kannattaa perustaa realismille.
Lähteä siitä että miettii kaiken niin että elämä on mielekästä yksinkin. Mukava samanhenkinen matkaseura on sitten aina plussaa.

Toki voi aina miettiä kaikenlaisia poly-/avoimia suhteita mutta silloin kyllä pariskunnan ajatusten tulee olla aika yhteneväiset asian suhteen.
Jos miehesi unelma on erilainen kuin sinun. Jos hän haluaa sen yhden rakastavan ihmisen rinnalleen niin on turha haihatella, ja se on sitäpaitsi väärin häntä kohtaan. Silloin on parempi että lähdet ja annat hänelle mahdollisuuden löytää jotakin muuta.
Minun exäni kirosi (ja huusi, vihdoinkin) minut maailman ääriin ja helvettiin (kävinkin siellä) kun lähdin ja totesin että hänestä tulee onnellisempi jonkun muun kanssa. Ja hänestä on sitä tullutkin (käsittääkseni, ja kiitti sitten myöhemmin).
Ja ne pari, silloin alle kouluikäistä, kersaakin ovat reippaita ja onnellisia, kahden kodin, varhaisteinejä nykyään.

Tarkoitan lähinnä sitä että keskity yhteen asiaan kerrallaan. Senkus haaveilet ihanista aidoista synnynnäisistä Mastereista mutta mielestäni sinulla on nyt oleellisempaakin tekemistä. Nimittäin selvittää miten jatkatte ja setvitte tilanteenne lapsinenne, niin että kaikilla teillä on mahdollisuus terveeseen kasvuun ihmisinä omien tarpeidenne pohjalta.

Niin, ja lopuksi; minä en ole hetkeäkään katunut lähtöäni. Mutta vastasin ennen lähtöäni itselleni kysymykseen "miksi" hyvin tarkasti ja pohjia myöten. Vastaus on edelleen sama.

Niin, ja jännä; aina heitetään tuo rakkaus-termi peliin. Tässäkin ketjussa. Aika harva perustelee sitä, tai kertoo mitä sillä tarkoittaa. Olen ollut huomaavinani että ihmiset kuitenkin tarkoittavat aikalailla erilaisia asioita sanoessaan "rakastan".

Edit: Äh, neuvoin sitten kuitenkin...ei tarvitse kuunnella, tämä oli mielipiteeni.

[Master T]

Olet ilmeisesti keskustellut miehesi kanssa tarpeistasi, mutta tulos ei ole ollut mieleisesi. Hän ei siis halua tyydyttää seksuaalisia tarpeitasi?

Tähän pitää vielä kommentoida, että mielestäni tässä ei ole niinkään kyse siitä, että haluaako toinen tyydyttää seksuaalisia tarpeitani, vaan siitä onko se ylipäätään mahdollista. Havaintojeni mukaan Masterina toimimiseen liittyy tietynlaista "luontaista" taipumusta. Eli toki mieheni voisi pyynnöstäni vaikkapa sitoa minut, mutta se olisi väkinäistä, teennäistä. Minun alistumisen nautintooni kuuluu olennaisesti se, että myös alistava osapuoli nauttii siitä, mitä tekee. Haluan tulla käytetyksi ja esineellistetyksi, olla Masterin nautinnon välikappale. Master/Sub-suhteet ovat kokemukseni mukaan hyvin kokonaisvaltaisia.

Kohtaamieni "aitojen" Masterien kanssa arkinen kanssakäyminenkin saattaa sisältää kiihottavia vihjeitä ja eleitä, joilla asetelmasta muistutetaan. Hiljattain eräs tuttu Masterin taipumuksia omaava mies otti minua niskasta kiinni, kun nojasin (uupuneena tms.) otsallani seinään. Kiihotuin tilanteesta välittömästi, niin varma, luonteva ja itsestään selvä oli hänen eleensä. Tätä ei varmaan vielä lasketa pettämiseksi? 

Olet aivan oikeassa. Yksinkertaistin tuossa lauseessani asiaa tarkoituksella. Hän ei ilmeisestikään ole luontainen Master eikä saa nautintoa naisen hallinnasta, alistamisesta tai esineellistämisestä. Tällaisena hän ei kykene siis tyydyttämään seksuaalisia tarpeitasi. Tämä oli pointtini.

Olet selkeästi subi, koska kokiessasi olevasi Masterin nautinnon välineenä saat itse siitä nautinnon. Kuten sinä aistit miehistä milloin on kyse Masterista, myös Master aistii usein naisesta hänen subiutensa. Halusin tuossa tuoda sinulle esille sen yksinkertaisen tosiasian, ettei miehesi kykene täyttämään seksuaalisia tarpeitasi. Minusta tuo on riittävä syy siihen, että haet niitä muualta. Vaikka tuo on riittävä se ei ole ehdoton syy. Voit aivan yhtä hyvin elää suhteessa, jossa et saa tarpeillesi tyydytystä, koska suhteessa saattaa olla paljon sellaista, joka on enemmän kuin pelkkä tarpeiden tyydyttyminen. Valinnan teko on täysin sinulla itselläsi. Kukaan muu ei sitä voi tehdä. Mutta minusta ei pitäisi vain olla jossain suhteessa, koska siihen on joskus ajautunut. Jos päätät elää miehesi kanssa ja/tai pettää häntä tai erota hänestä, on kaikissa tapauksissa mentävä tuolla tiellään, jonka on valinnut. Pahin ratkaisu on vain olla ja antaa elämänsä valua. Jos siis päätät olla miehesi kanssa, minusta sinun tulee olla siinä täysillä.

Sanoin jyrkästi kantani, mutta olet tienhaarassa, jossa sinun on valittava. Jonnekin menet kaikissa tapauksissa, mutta on surullista, jos menet sinne vastoin tahtoasi.

[Lady Whip]

olet tienhaarassa, jossa sinun on valittava. Jonnekin menet kaikissa tapauksissa, mutta on surullista, jos menet sinne vastoin tahtoasi.

Tämäkin tie on joskus valittava pitääkseen koossa jotain. Tehdäkseen jonkun toisen onnelliseksi.
Ollakseen sidos jonkun välillä.
Tapaus kerrallaan. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle.
Jos tänään haluaa jotain, haluaako sitä samaa vielä vuoden päästä, viiden vuoden, kymmenen vuoden...

[Jake]

Jos tänään haluaa jotain, haluaako sitä samaa vielä vuoden päästä, viiden vuoden, kymmenen vuoden...

Tämä on juuri se kysymys, jonka kanssa itse kipuilin; jos se olisi ollut selvää, päätös olisi ollut minulle paljon helpompi ja tapahtunut aikaisemmin.

Elämä ei ole aina helppoa - mutta muuttusiko se tylsäksi, jos kaikki menisi aina kuten haluaisi...?

[Koo]

Jos tänään haluaa jotain, haluaako sitä samaa vielä vuoden päästä, viiden vuoden, kymmenen vuoden...

Tämä on juuri se kysymys, jonka kanssa itse kipuilin; jos se olisi ollut selvää, päätös olisi ollut minulle paljon helpompi ja tapahtunut aikaisemmin.

Elämä ei ole aina helppoa - mutta muuttusiko se tylsäksi, jos kaikki menisi aina kuten haluaisi...?

Voiko joku muka ihan tietää mitä haluaa vuoden, viiden jne vuoden kuluttua? Ihminen muuttuu, elämä muuttuu, kuviot ja pyörteet muuttuvat...

[SubGirlAndMaster]

"Nobody can give you wiser advice than yourself." - Cicero