Miten toimia?

[S-Mission]

Hei,

Olen uusi palstalla, joskaan en täysin uusi bdsm-skenessä. Kirjoittelin joskus Tuntemattomaan maahan ja kävin satunnaisesti bileissä vuosina 1996-2006.

Pyydän mielipiteitänne elämäntilanteeseen/seksuaalisuuteen liittyvässä kysymyksessä. Olen kolmenkympin rajapyykin ylittänyt sub-nainen. Minulla on jonkin verran (ihania) kokemuksia bdsm-seksistä ajalta ennen nykyistä liittoani.

Elän avoliitossa, ja meillä on kaksi lasta. Seksielämämme on alusta asti ollut minulle epätyydyttävää, koska miehelläni ei ole bdsm-taipumuksia. Edes toivomani hieman normaalia kovemmat otteet eivät luonnistu, saati varsinainen sitominen, alistaminen tai kivun tuottaminen. Olen valtavan turhautunut, kun en pääse toteuttamaan itseäni seksuaalisesti. Muuten suhde on hyvä, rakastan miestäni, enkä halua erota.

Tapaan silloin tällöin miehiä, joiden kanssa käy nopeasti selväksi, että meillä voisi olla seksuaalisesti jotain yhteistä. Aidon masterin vain jotenkin tunnistaa. Haaveilen jatkuvasti seksistä muiden kanssa. Ehdottaisin miehelleni avointa suhdetta, mutta mielestäni sellaisen lähtökohta pitää olla, että suhde on valmiiksi toimiva ja vakaalla pohjalla. Nykytilanteessa avoimen suhteen ehdottaminen murskaisi loputkin mieheni seksuaalisesta itsetunnosta. Moraalini periaatteessa sallii jopa pettämisen, mutta kiinnijääminen olisi katastrofi. En halua rikkoa perhettämme.

Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? Ajatus siitä, että tulen elämään loppuelämäni tässä latteassa vaniljasuhteessa, on kestämätön. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin tajuan, että elämme vain kerran. Tässäkö tämä (seksi)elämä minun osaltani sitten oli?

Edit: sitominen lisätty.

p.s. Viestin saa siirtää tuohon alla olevaan ketjuun, jossa aiheesta näytetään keskusteltavan.

[n4103xxl]

Eipä tossa tilanteessa auta mikään muu, kun se puhuminen, koska se pettäminen seläntakana, on pahin mahdollinen vaihtoehto, siitä jos jää kiinni, ni se ainakin tappaa miehesi seksuaalisuuden lopullisesti. Suosittelisin siis sitä puhumista, mutta hyvin varovaisella ja lempeällä otteella. Se on todella kurjaa, jos joudut lopun ikääsi olemaan ilman sitä, mitä todella haluat, se ainakin johtaa lopulta siihen eroon, mitä et halua.

[Huokaava_Jade]

Varoitus. Sisältää pehmentelemättä tulkintani ulkopuolisen (muttei kokemattoman) silmin. Some might find it offensive..

Siteeraan Revolution Roadia: Totuuden tunnistaa heti totuudeksi huolimatta siitä kuinka kauan on itselleen sitä ennen valehdellut.
Et hetkeen ole voinut enää valehdella (hyvää tarkoittaen) itsellesi, ja lienee ajan kysymys, kuinka kauan voit valehdella perheellesi. Mies on aikuinen ja sitä paitsi, jos seksi ei kiinnosta, täytyy ymmärtää että tarvitsee rinnnalle samanlaisen kumppanin. Lapset ovat aikuistuttuaankin syyttömiä uhrauksiin, joita heidän vuokseen teet...tai luulet tekeväsi, sillä kyllä he heti keskustelua ymmärtäessään tajuavat avioliittonne laadun. Ja aikuisten parisuhde on perheen ydin, ei hoitokotileikki, jossa yhdessä hoidetaan lapsia.

Kaikki päättyy lopulta aina hyvin kun kuuntelee sydämen ääntä. Kaikkea hyvää!

[Tatu]

Ei ole kyseisenlaisesta tilanteesta kokemusta mutta jos kokeilisitte esim. seksuaaliterapeuttilla käymistä?

[Haaveilija]

Pettäminen voi tietysti onnistua jonkin aikaa, mutta eiköhän kaikki jää siitä kiinni kohtuullisen nopeasti. Ongelma tuntuu olevan kohtuullisen yleinen, mutta uskoisin että keskustelulla voisit saada miehesi ymmärtämään että asia on sinulle tärkeä eikä se välttämättä tarkoita vaniljaseksin loppumista. On myös nähtävä miehesi näkökulma, onko elämä hänen mielestään tyydyttävää? Mitä hän voisi myös saada jos asioita lähdetään uudestaan suunnittelemaan.

[Master T]

Olet ilmeisesti keskustellut miehesi kanssa tarpeistasi, mutta tulos ei ole ollut mieleisesi. Hän ei siis halua tyydyttää seksuaalisia tarpeitasi?

Jos noin on, tilanteesi on ainakin selvä itsellesi. Ennenkuin siirryt miettimään seuraavaa askelta elämässäsi on sinun oltava aivan varma, että miehesi myös tietää, että tilanne on tämä. Me miehet olemme hyvin huonoja ajatustenkukijoita, joten, jos et ole varma, varmista asia kertomalla selvästi, että tarvitset häneltä erilaista seksiä, jota saat ja kerro, mitä haluat. Näin pallo jää hänelle, joko hän kykenee tyydyttämään tarpeesi tai ei sitä kykene.

Mikäli et tämän jälkeenkään saa häneltä tarpeittesi mukaista seksiä, hänen on tajuttava, mihin se tulee johtamaan suhteessanne. Olet minun mielestäni silloin vapaa toimimaan kuten tahdot. Joko tyydyt siihen, ettet saa tarpeillesi tyydytystä tai lähdet hakemaan sitä muualta. Hankit muita suhteita tai yksinkertaisesti suoraan eroat miehestäsi. Ratkaisun voit vain sinä tehdä. Kyse on sinusta. Kaikki vaihtoehdot ovat ikäviä, mutta et voi olla tekemästtä ratkaisua, koska myös paikallaan nykytilaan jääminen on ratkaisu. Päätät tiesi, jota haluat kulkea ja kuljet sitä.

Mikäli tiedät miehesi suhtautuvan BDSM-seksiin jyrkän kielteisesti tai jopa inhoavan sitä, tuskin kannattaa edes kertoa hänelle tässä tapauksessa tarpeistasi. Sellaiselta ihmiseltä et tule saamaan mitään ymmärrystä. Mutta, jos et ole tästä varma, kerro hänelle tarpeistasi ja siitä, että sinulla on oikeus saada seksuaalisiin tarpeisiisi tyydytyksen parisuhteessa. Hänen on myös tehtävä valintansa. Joko hän tyydyttää vaimonsa tarpeet tai sen tekee joku muu.

Ohjeeni ovat kovat ja selkeät, mutta elämässään ei tule vain ajautua ja olla, vaan on hetkiä, jolloin on tietoisesti päätettävä miten edetä. Sinä ja miehesi olette molemmat nyt tässä pisteessä. Tehkää molemmat ratkaisunne. Jos löydätte yhteisen tien, menette sen mukaan, mutta jos sitä ette löydä, on lähdettävä uudelle tielle. Se voi olla pettäminen, ero tai avoin suhde. Epäilen kyllä, että kaikissa noissa tapauksissa, joissa ette löydä yhteistä halua, on tien päässä ero.

[Riverlady]

Ilmeisesti olet jo jutellut vaniljakumppanisi kanssa, mutta kaiken varalta linkitän tällasen perusteellisen johdatuksen täntyyppisten keskustelujen strategioihin. Johdatuksen jäljestä löytyy linki t sen varalle, että kumppani on tai ei ole kiinnostunut
http://www.submissiveguide.com/2012/03/initiating-a-discussion-about-bdsm-interest-with-a-vanilla-partner/

[Chmlnidae]

Että sillälailla sitten.

Ja nyt Dostojevskia lainaten: tehdessään valinnan ihminen valitsee myös seuraukset.

Iän myötä valinnat monimutkaistuu.

Kymmenen vuotta kokemusta skenestä, reilu komekympppiä mittarissa...aika nuorena aloitit ja olit, ilmeisesti, jo selvillä seksuaalisuudestasi. Mutta vaniljamies, vielä seksuaalisuudestaan epävarma vaniljamies, ja pari kersaa. Elämä on.

En rupea neuvomaan. Idealistisemmat (sinisilmäisemmät?) siihen ryhtykööt, kuin ovat jo tehneetkin. Vaikket ehkä koira tai kyborgi olekaan.

[Herra_Jack]

Siteeraan Revolution Roadia: Totuuden tunnistaa heti totuudeksi huolimatta siitä kuinka kauan on itselleen sitä ennen valehdellut.
Et hetkeen ole voinut enää valehdella (hyvää tarkoittaen) itsellesi, ja lienee ajan kysymys, kuinka kauan voit valehdella perheellesi.

Noihin Jaden lauseisiin sisältyy melkoinen elämänviisaus. Yllättävintä on että tuon kuulee naisen suusta.
Vaihtoehdot lienevät varmasti vähissä ja on vain "huonoja" vaihtoehtoja, pahinta on kuitenkin loukata ja satuttaa toista valheilla (olkoonkin ne kuinka valkoisia) ja jos haluat että olette edes jollakin tavalla puheväleissä eron jälkeen lienee parasta olla rehellinen ja toimia nopeasti.  Valheista jää aina kiinni ennenpitkää ja mitä enemmän niitä kertyy sen katkerampi ja myös julmempi vastapuoli tulee olemaan kun taiston aika on. Tosin tämä on vain oma kokemukseen perustuva mielipiteeni eikä siten edusta Masteriston yleistä kantaa saati edes miesten.

[mastervsop]

Hei,

Olen uusi palstalla, joskaan en täysin uusi bdsm-skenessä. Kirjoittelin joskus Tuntemattomaan maahan ja kävin satunnaisesti bileissä vuosina 1996-2006.

Pyydän mielipiteitänne elämäntilanteeseen/seksuaalisuuteen liittyvässä kysymyksessä. Olen kolmenkympin rajapyykin ylittänyt sub-nainen. Minulla on jonkin verran (ihania) kokemuksia bdsm-seksistä ajalta ennen nykyistä liittoani.

Elän avoliitossa, ja meillä on kaksi lasta. Seksielämämme on alusta asti ollut minulle epätyydyttävää, koska miehelläni ei ole bdsm-taipumuksia ja hän on muutenkin seksin suhteen epävarma. Edes toivomani hieman normaalia kovemmat otteet eivät luonnistu, saati varsinainen sitominen, alistaminen tai kivun tuottaminen. Olen valtavan turhautunut, kun en pääse toteuttamaan itseäni seksuaalisesti. Muuten suhde on hyvä, rakastan miestäni, enkä halua erota.

Tapaan silloin tällöin miehiä, joiden kanssa käy nopeasti selväksi, että meillä voisi olla seksuaalisesti jotain yhteistä. Aidon masterin vain jotenkin tunnistaa. Haaveilen jatkuvasti seksistä muiden kanssa. Ehdottaisin miehelleni avointa suhdetta, mutta mielestäni sellaisen lähtökohta pitää olla, että suhde on valmiiksi toimiva ja vakaalla pohjalla. Nykytilanteessa avoimen suhteen ehdottaminen murskaisi loputkin mieheni seksuaalisesta itsetunnosta. Moraalini periaatteessa sallii jopa pettämisen, mutta kiinnijääminen olisi katastrofi. En halua rikkoa perhettämme.

Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? Ajatus siitä, että tulen elämään loppuelämäni tässä latteassa vaniljasuhteessa, on kestämätön. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin tajuan, että elämme vain kerran. Tässäkö tämä (seksi)elämä minun osaltani sitten oli?

Edit: sitominen lisätty.

p.s. Viestin saa siirtää tuohon alla olevaan ketjuun, jossa aiheesta näytetään keskusteltavan.

Mielestäni tällaisia vastaavia tapauksia on osunut kohdalle ihan liikaa, elikkä naisia jotka hakevat piristystä elämäänsä liittonsa ulkopuolelta salaa jota itse en myöskään hyväksy enkä halua olla moisessa mukana vaikka olen siihen sortunut kun itselle kerrottu valkoisia valheita ja olen alkanut kuvitella niitä todeksi.

Jos ei koko liiton aikana ole tyydyttävää seksiä ollut ei sitä tule keskustelemalla lisääkään. Mies etääntyy takuulla ja itse en tuossa umpikujassa näe enään muuta mahdollisuutta kuin joko tyytyä siihen mitä on tai myöntää itselleen että suhde on fiasko ja tullut tiensä päähän.
Huomasit tai et niin lapsetkin aistii tuon, puhun kokemuksesta kahden lapsen isänä joka myöskään ei halunnut erota.

Mitä Jaska tuossa tuossa mainitsi valheen kierteestä niin on täysin totta että kun sitten on pettänyt niin se kenen kanssa sitä on tehnyt katkeroituu myös. Eli et pelaa reilua peliä mihinkään ja tiimalasi käy loppuun joku päivä jolloin ero sitten lähtee liikkeelle.
Lopputulos on että se kenen kanssa petit lyö paskaa niskaan kuten myös lastesi isä, miettikää jokainen kannattaako ja samalla munata itsensä skenessä.

Jos luulet ettei miehesi aavista että haikailet muuta nyttenkin olet helvetin väärässä ja jos sinulla on joku suhteen ulkopuolella niin miten luulet että hän voi luottaa sinuun enään kaikkien näiden valheiden jälkeen vaikka haluisi sitä ?

Joku sanoi minulle että tällainen juttu pitää ajatella ihanana kokemuksena kun olin pettäjän kanssa tekemisissä.
Tätä en allekirjoita vaan kuullostaa äärettömän naivilta ja itsekkäältä pettäjän puolestapuhujienkin kannalta. Olisi voinut mielummin jäädä kokonaan reissu tekemättä ja olisi jäänytkin jos minulle oltaisiin oltu rehellisiä koska olisin antanut pakit heti alkumetreillä.
Tässä samassa prosessissa raivasin myös tilaa toiselle tulla elämääni ja torjuin eronneita ja vapaita varteenotettavia elämänkumppaneita pois kalenteristani jotka sitten siinä aikana löysivät muuta.
Eli ihan vitun reilusti tehty kaikilta osallisilta, miettikää tätä naisetkin.

Näin romantisia eli tyhmän sinisilmäisiä miehiä on olemassa, kääntäen osaamme myös elää sitä pettäjän roolia halutessamme ja tällaisten kokemusten jälkeen sekin piirre voi nostaa helpommin päätään ja skene on kerta kerran jälkeen vain paskempi paikka olla.

Terv. Eräs joka poltti näppinsä erittäin pahasti jälleen kerran ja silti jäi odottamaan.

[perapervo]

Ja nyt Dostojevskia lainaten: tehdessään valinnan ihminen valitsee myös seuraukset.

Iän myötä valinnat monimutkaistuu.

Näin juuri! En sitten tiedä miten täällä saatuja neuvoja osaat noudattaa? Tuntuu että hieman olet epävarma asiasta?
Päätös jonka SINUN pitää ainoastaan tehdä jotenka pallo nyt sinulla.
Itse olen aikoinani ollut "neuvojana" eikä siitä tullut kuin itselle ahdistusta
Onnea Koitokseen!

[Jake]

Jos ei koko liiton aikana ole tyydyttävää seksiä ollut ei sitä tule keskustelemalla lisääkään. Mies etääntyy takuulla ja itse en tuossa umpikujassa näe enään muuta mahdollisuutta kuin joko tyytyä siihen mitä on tai myöntää itselleen että suhde on fiasko

Joo, mulla oli vähän samanlainen tilanne, mutta en myöntänyt asiaa itselleni, vaan suhde "harmaantui" vuosi vuodelta. Minä olin vähemmän kiinnostunut yhteisestä seksistä, bdsm missään muodossa ei häntä juuri sytyttänyt, vaikka jonkinlaisia kokeiluja teimmekin. Samalla tunteet haalistuivat ja aloin miettiä muita vaihtoehtoja. Loppujen lopuksi kauniimpi puoliskoni ehti ensin ja päätimme lähteä eri suuntiin.

Tällä hetkellä olen tyytyväinen ratkaisuun, vaikka se aluksi koville ottikin - olen löytänyt ihan uudenlaisen maailman! Ja meidän tilanteemme oli siinä mielessä helppo, että esim. tenavia ei ole ja kummallakin on oma talous kunnossa. Silti en ala antamaan ohjeita kenellekään tässä asiassa, kerron vain omia kokemuksiani peilaillen niitä edellisten puheenvuoroihin...

Mitä siis haluat ja miten arvotat eri asiat elämässäsi?

[Lady Whip]

Kumpi on tärkeämpää, epätyydyttävä vaniljaseksi rakkaudella ja rakkaudessa omien lasten isän kanssa vai seksuaalisesti hienoja kinkykokemuksia vieraan miehen kanssa josta ei voi tulla koskaan todennäköisesti mitään pysyvämpää.

Näitä tapauksia on nähty ja kuultu riittämiin. Lopputulos useimmiten on joko ero ja lapset jakoon, tai pysyä liitossa ja ottaa siitä irti sen minkä saa.

Kuinka moni oikeastaan kestää kaksoiselämää. Sanoisin, että ei monikaan eikä varsinkaan naiset.

Ilman lapsia ratkaisu olisi varmaan helpompi. Mutta kun ne ovat kuviossa muka onkin mutkikkaampaa.

Jossain sanoin ja sanon uudestaan, että ihminen on itsekkyydessään uskomaton.
Kunhan oma seksielämä menee hienosti ja saa mitä haluaa, mitä väliä muilla.

Ajattelen myös sitä, mitä lapset kasvaessaan aikuiseksi ajattelevat äidistä tai isästä joka oman nautinnon takia teki asioita mikä rikkoi perhettä.
Hyvin on asiat jos aikuisena lapset vielä arvostavat vanhempia ja haluavat olla heidän kanssa tekemisissä.
Mutta eihän tätä tarvitse vielä ajatella. Ne ajat ovat jossain kaukana tulevaisuudessa. Eletään nyt ja muulla ei väliä, niinkö.

Anteeksi kiivastumiseni. Tänään katselin työpaikalla erästä avioparia joiden katseesta näkyi toisiaan kohtaan suuri arvostus ja rakkaus. Lapsi välissä joita hoitivat molemmat suurella välittämisellä.
Ja kontrastina tämä kinky maailma joka rikkoo ihmissuhteita enemmän kuin on hyväksi.
Välillä tuntuu kovin turhauttavalta. Missä on ihmisen todelliset arvot.

[perapervo]

Kumpi on tärkeämpää, epätyydyttävä vaniljaseksi rakkaudella ja rakkaudessa omien lasten isän kanssa vai seksuaalisesti hienoja kinkykokemuksia vieraan miehen kanssa josta ei voi tulla koskaan todennäköisesti mitään pysyvämpää.

Näitä tapauksia on nähty ja kuultu riittämiin. Lopputulos useimmiten on joko ero ja lapset jakoon, tai pysyä liitossa ja ottaa siitä irti sen minkä saa.

Kuinka moni oikeastaan kestää kaksoiselämää. Sanoisin, että ei monikaan eikä varsinkaan naiset.

Ilman lapsia ratkaisu olisi varmaan helpompi. Mutta kun ne ovat kuviossa muka onkin mutkikkaampaa.

Jossain sanoin ja sanon uudestaan, että ihminen on itsekkyydessään uskomaton.
Kunhan oma seksielämä menee hienosti ja saa mitä haluaa, mitä väliä muilla.

Ajattelen myös sitä, mitä lapset kasvaessaan aikuiseksi ajattelevat äidistä tai isästä joka oman nautinnon takia teki asioita mikä rikkoi perhettä.
Hyvin on asiat jos aikuisena lapset vielä arvostavat vanhempia ja haluavat olla heidän kanssa tekemisissä.
Mutta eihän tätä tarvitse vielä ajatella. Ne ajat ovat jossain kaukana tulevaisuudessa. Eletään nyt ja muulla ei väliä, niinkö.

Anteeksi kiivastumiseni. Tänään katselin työpaikalla erästä avioparia joiden katseesta näkyi toisiaan kohtaan suuri arvostus ja rakkaus. Lapsi välissä joita hoitivat molemmat suurella välittämisellä.
Ja kontrastina tämä kinky maailma joka rikkoo ihmissuhteita enemmän kuin on hyväksi.
Välillä tuntuu kovin turhauttavalta. Missä on ihmisen todelliset arvot.

Hyvin kirjoitettu Lady Whip Eipä tähän paljoa lisättävää ole, osittain siksi ettei viitsi vanhoja haavoja auki repiä.

[subpks]

Kumpi on tärkeämpää, epätyydyttävä vaniljaseksi rakkaudella ja rakkaudessa omien lasten isän kanssa vai seksuaalisesti hienoja kinkykokemuksia vieraan miehen kanssa josta ei voi tulla koskaan todennäköisesti mitään pysyvämpää.

Näitä tapauksia on nähty ja kuultu riittämiin. Lopputulos useimmiten on joko ero ja lapset jakoon, tai pysyä liitossa ja ottaa siitä irti sen minkä saa.

....
Ilman lapsia ratkaisu olisi varmaan helpompi. Mutta kun ne ovat kuviossa muka onkin mutkikkaampaa.

Jossain sanoin ja sanon uudestaan, että ihminen on itsekkyydessään uskomaton.
Kunhan oma seksielämä menee hienosti ja saa mitä haluaa, mitä väliä muilla.

Ajattelen myös sitä, mitä lapset kasvaessaan aikuiseksi ajattelevat äidistä tai isästä joka oman nautinnon takia teki asioita mikä rikkoi perhettä.
Hyvin on asiat jos aikuisena lapset vielä arvostavat vanhempia ja haluavat olla heidän kanssa tekemisissä.
Mutta eihän tätä tarvitse vielä ajatella. Ne ajat ovat jossain kaukana tulevaisuudessa. Eletään nyt ja muulla ei väliä, niinkö.

Anteeksi kiivastumiseni. Tänään katselin työpaikalla erästä avioparia joiden katseesta näkyi toisiaan kohtaan suuri arvostus ja rakkaus. Lapsi välissä joita hoitivat molemmat suurella välittämisellä.
Ja kontrastina tämä kinky maailma joka rikkoo ihmissuhteita enemmän kuin on hyväksi.
Välillä tuntuu kovin turhauttavalta. Missä on ihmisen todelliset arvot.

Pakko kommentoida. Mikä on perhe? Poroporvarillinen käsitys isä, äiti ja lapset.?  Lapsia voi rakastaa ilman parisuhdetta lapsen vanhempaan. Lapsen vanhempaa voi kunnioittaa ja myös rakastaa ilman parisuhdetta.  Mikä on itsekästä? Oman elämänsä eläminen, taspainossa oleminen? Keneltä on onnellinen ihminen pois? MIten lapsi kärsii siitä että elää vanhempien kanssa jotka eivät asu samassa osoitteessa mutta jotka kumpikin huolehtivat ja rakastavat häntä?

Sen enempää alkuperäiselle kirjoittajalle en osaa muuta sanoa kuin että jokaisen on kuitenkin loppupeleissä tehtävä ne omat ratkaisunsa.