Baarin kannatusmaksut
Siteeraan Revolution Roadia: Totuuden tunnistaa heti totuudeksi huolimatta siitä kuinka kauan on itselleen sitä ennen valehdellut. Et hetkeen ole voinut enää valehdella (hyvää tarkoittaen) itsellesi, ja lienee ajan kysymys, kuinka kauan voit valehdella perheellesi.
Hei,Olen uusi palstalla, joskaan en täysin uusi bdsm-skenessä. Kirjoittelin joskus Tuntemattomaan maahan ja kävin satunnaisesti bileissä vuosina 1996-2006. Pyydän mielipiteitänne elämäntilanteeseen/seksuaalisuuteen liittyvässä kysymyksessä. Olen kolmenkympin rajapyykin ylittänyt sub-nainen. Minulla on jonkin verran (ihania) kokemuksia bdsm-seksistä ajalta ennen nykyistä liittoani.Elän avoliitossa, ja meillä on kaksi lasta. Seksielämämme on alusta asti ollut minulle epätyydyttävää, koska miehelläni ei ole bdsm-taipumuksia ja hän on muutenkin seksin suhteen epävarma. Edes toivomani hieman normaalia kovemmat otteet eivät luonnistu, saati varsinainen sitominen, alistaminen tai kivun tuottaminen. Olen valtavan turhautunut, kun en pääse toteuttamaan itseäni seksuaalisesti. Muuten suhde on hyvä, rakastan miestäni, enkä halua erota. Tapaan silloin tällöin miehiä, joiden kanssa käy nopeasti selväksi, että meillä voisi olla seksuaalisesti jotain yhteistä. Aidon masterin vain jotenkin tunnistaa. Haaveilen jatkuvasti seksistä muiden kanssa. Ehdottaisin miehelleni avointa suhdetta, mutta mielestäni sellaisen lähtökohta pitää olla, että suhde on valmiiksi toimiva ja vakaalla pohjalla. Nykytilanteessa avoimen suhteen ehdottaminen murskaisi loputkin mieheni seksuaalisesta itsetunnosta. Moraalini periaatteessa sallii jopa pettämisen, mutta kiinnijääminen olisi katastrofi. En halua rikkoa perhettämme. Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? Ajatus siitä, että tulen elämään loppuelämäni tässä latteassa vaniljasuhteessa, on kestämätön. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin tajuan, että elämme vain kerran. Tässäkö tämä (seksi)elämä minun osaltani sitten oli?Edit: sitominen lisätty. p.s. Viestin saa siirtää tuohon alla olevaan ketjuun, jossa aiheesta näytetään keskusteltavan.
Ja nyt Dostojevskia lainaten: tehdessään valinnan ihminen valitsee myös seuraukset.Iän myötä valinnat monimutkaistuu.
Jos ei koko liiton aikana ole tyydyttävää seksiä ollut ei sitä tule keskustelemalla lisääkään. Mies etääntyy takuulla ja itse en tuossa umpikujassa näe enään muuta mahdollisuutta kuin joko tyytyä siihen mitä on tai myöntää itselleen että suhde on fiasko
Kumpi on tärkeämpää, epätyydyttävä vaniljaseksi rakkaudella ja rakkaudessa omien lasten isän kanssa vai seksuaalisesti hienoja kinkykokemuksia vieraan miehen kanssa josta ei voi tulla koskaan todennäköisesti mitään pysyvämpää.Näitä tapauksia on nähty ja kuultu riittämiin. Lopputulos useimmiten on joko ero ja lapset jakoon, tai pysyä liitossa ja ottaa siitä irti sen minkä saa.Kuinka moni oikeastaan kestää kaksoiselämää. Sanoisin, että ei monikaan eikä varsinkaan naiset.Ilman lapsia ratkaisu olisi varmaan helpompi. Mutta kun ne ovat kuviossa muka onkin mutkikkaampaa.Jossain sanoin ja sanon uudestaan, että ihminen on itsekkyydessään uskomaton.Kunhan oma seksielämä menee hienosti ja saa mitä haluaa, mitä väliä muilla.Ajattelen myös sitä, mitä lapset kasvaessaan aikuiseksi ajattelevat äidistä tai isästä joka oman nautinnon takia teki asioita mikä rikkoi perhettä. Hyvin on asiat jos aikuisena lapset vielä arvostavat vanhempia ja haluavat olla heidän kanssa tekemisissä. Mutta eihän tätä tarvitse vielä ajatella. Ne ajat ovat jossain kaukana tulevaisuudessa. Eletään nyt ja muulla ei väliä, niinkö.Anteeksi kiivastumiseni. Tänään katselin työpaikalla erästä avioparia joiden katseesta näkyi toisiaan kohtaan suuri arvostus ja rakkaus. Lapsi välissä joita hoitivat molemmat suurella välittämisellä.Ja kontrastina tämä kinky maailma joka rikkoo ihmissuhteita enemmän kuin on hyväksi.Välillä tuntuu kovin turhauttavalta. Missä on ihmisen todelliset arvot.
Kumpi on tärkeämpää, epätyydyttävä vaniljaseksi rakkaudella ja rakkaudessa omien lasten isän kanssa vai seksuaalisesti hienoja kinkykokemuksia vieraan miehen kanssa josta ei voi tulla koskaan todennäköisesti mitään pysyvämpää.Näitä tapauksia on nähty ja kuultu riittämiin. Lopputulos useimmiten on joko ero ja lapset jakoon, tai pysyä liitossa ja ottaa siitä irti sen minkä saa.....Ilman lapsia ratkaisu olisi varmaan helpompi. Mutta kun ne ovat kuviossa muka onkin mutkikkaampaa.Jossain sanoin ja sanon uudestaan, että ihminen on itsekkyydessään uskomaton.Kunhan oma seksielämä menee hienosti ja saa mitä haluaa, mitä väliä muilla.Ajattelen myös sitä, mitä lapset kasvaessaan aikuiseksi ajattelevat äidistä tai isästä joka oman nautinnon takia teki asioita mikä rikkoi perhettä. Hyvin on asiat jos aikuisena lapset vielä arvostavat vanhempia ja haluavat olla heidän kanssa tekemisissä. Mutta eihän tätä tarvitse vielä ajatella. Ne ajat ovat jossain kaukana tulevaisuudessa. Eletään nyt ja muulla ei väliä, niinkö.Anteeksi kiivastumiseni. Tänään katselin työpaikalla erästä avioparia joiden katseesta näkyi toisiaan kohtaan suuri arvostus ja rakkaus. Lapsi välissä joita hoitivat molemmat suurella välittämisellä.Ja kontrastina tämä kinky maailma joka rikkoo ihmissuhteita enemmän kuin on hyväksi.Välillä tuntuu kovin turhauttavalta. Missä on ihmisen todelliset arvot.