Uskotko, että kinkytaipumustesi taustalla on kasvuolosuhteet?

[kinkkeli]

Kyllä varmaankin, lapsuuden ajan tapahtumat varmasti vaikuttavat, ne vaikuttivat jo silloin hyvin vahvasti asioiden kulkuun ja mielen kehittymiseen.

Minä en tosin myöskään, kuten moni muu tällä palstalla, syytä ketään siitä, että minusta tuli mitä tuli. Minä olen se mikä olen, on turha miettiä mitä muuta olisi voinut olla, jos ei sitä tai jos ei tätä tai tai tai....

[HuulillaPiirrettyM]

Tämähän on hyvä ketju, vaikka ensin sainkin jälleen kerran jonkun allergisen reaktion avauksesta.

Olen ollut ja aina on ollut, kuinka kauas ja syvälle omaan aloituspisteeseeni sitten näänkään. Suurin työ on ollut oivaltamista, ymmärtämistä, muiden suhtautumisen käsittelyä, tuomittavuuden hyväksyntää ja vastaavasti hyväksynnän oikein vastaanottamista.

Muutamassa viimeisimmässä ketjun viesteisssä pyörii samaa mitä itse ajattelen, kun hyväksyy ja tiedostaa itsensä on jo todella pitkällä, enemmän ne elämän traumat tuntuvat vaikuttavan siihen miten itsensä kanssa on ja elää, oma valinta sitten miten sen antaa ilmentyä. Eikä ole tarkoitus ali- eikä yliarvioida tuota valintaa, helppia se ei kuitenkaan ole.
Kasvua ja oppimista ikäkaikki.

-HPM

"Me emme muutu hirviöiksi, ellemme ole niitä jo valmiiksi"

Edit:Tässä aiheessa kiinnostaa toki myös se onko eroja sen osalta mitkä nuo taipumukset on, mitä on matkan varrelta opittu käytösmalleihin ja mikä on luontaista.

[oPoika]

Poisto, tuli väärään ketjuun.

[Flikk]

En usko, että kasvuolosuhteet on vaikuttanut, vallankin kun vain yksi sisarus on myös kinky.. Koti ja lapsuus oli perin tavanomainen, mut teininä koin paljon sellasta epäkonsensuaalista, joita nyt pervoillessa on voinut kokea "paremmin, omin ehdoin" uusiks. Voi toki olla, ett ne kokemukset olis alkanut vaivaamaan, ellen olis keksinyt tapaa niitä käsitellä, mutta harvemmin viitsin vanhoja muistella.

[Bricolage]

Asiaa silloin tällöin ja harvoin miettineenä, omaan kinkytaipumukseen kasvuolosuhteilla ei ole minkäänlaisia vaikutuksia.
Sen verran on elämää tullut koluttua laidasta laitaan, ettei mikään tapahtuma ole lisännyt tai poistanut taipumuksiani. Sama tollo se näiden korvien välissä majailee mikä on alunperinkin ollut.
Mitä tulee kinkytaipumusten kehittymiseen ja hioutumiseen, onkin jo vähän erilainen juttu.
Internetin myötä pääsi tutkimaan asioita jotka avasivat ihan uudet näkökulmat maailmaan, mutta vaikka siellä olikin niitä jotka aluksi shokeerasi (kiitos lapsuusajan yhteiskunnan kulttuurinormien), niihin tuli palattua hitaasti uudelleen ja shokkivaikutuksesta huolimatta, ne tuntuivat tutuilta ja normaalilta. Lähinnä vain se oma kulttuurikasvuympäristö loi kevyen ja hetkellisen muurin joka onneksi meni yhdellä harppauksella historiaan.
Lasken tuon shokkivaikutuksen samaan kuin sattuisi kuulemaan väärin toisen sanomisen. Se pysäyttää hetkeksi, mutta ei muuta sitä korvien alkuperäistä toiminta- ja kuulokykyä.

[Liukuvoide]

Pidän todennäköisenä, että lapsena nähdyt damsel in distress-, bondage- ja SM-kohtaukset elokuvissa ja tv-sarjoissa on bondagefetissini ja BDSM-kiinnostukseni aiheuttajana. Tyttöilykiinnostukseni heräsi kun kokeilin lapsena naistenvaatteita päälleni.

[Everett_Reno]

Ajattelen että meillä kaikilla on omat taipumuksemme ikään kuin "tehdasasetuksena" Kokemamme sitten vahvistaa tai vaimentaa näitä taipumuksia.

Eli lapsuudessa kokemani asiat ovat voineet vaikuttaa kinkyyteeni vahvistavasti tai vaimentavasti. Lapsuudenkokemukseni eivät kuitenkaan ole tehneet minusta kinkyä sen enempää kuin vasenkätistäkään.

Samoilla linjoilla Ilonan kanssa. Toki kasvuolosuhteet ovat vaikuttaneet kinkyyteeni, mutta miten päin ja kuinka paljon - se onkin paljon mutkikkaampi juttu selvittää. Etenkin jos olen itse itseni psykologi, psykiatri ja terapeutti - rakennusalan perustutkinnolla varustettuna ja Mad Maxit tarkkaan katsottuina.

Tosin jos nyt kuitenkin sen verran sovitan Freudin takkia päälleni ja gritty origin storyani vähän valotan, eli ehkäpä ei-niin-optimaaliset kasvuolosuhteet mitä tulee ympäristön ennalta arvattavuuteen yhdistettynä kodin ristiriitaiseen ilmapiiriin seksuaalisuuteen suhtautumisessa ainakin osaltaan selittävät miksi nyt saan kicksejä kun yhdistän hallinnan ja seksin. Maailma voi olla arvaamaton paikka ja nainen on villi, mystinen ja volatiili olento joka täytyy jollain lailla laittaa kiinni jotta voi keskittyä turvallisesti nautiskelemaan. Voiko sitä edes muulla lailla tehdä? Tosin ehkä rauhallisemmassa kasvupaikassa minusta olisi tullut silti samanlainen mutta erilainen - kenties semmonen Yodelin soft dom?

Huomaan muuten monessa viestissä sävyn että "selittävätkö kasvuolosuhteeni tällaisen kieroon kasvamiseni". Eikös tämä kinkyily ole vastuullisesti harjoitettuna vaan tosi hauskaa touhua jossa ei ole mitään pahaa tai hävettävää (paitsi tietty jos se pahan leikkiminen tai häpeä on se oma kink)? Ne hirviöt on mun mielestä hiukan eri otuksia eri mielenlaadulla.

[oPoika]

Eikös tämä kinkyily ole vastuullisesti harjoitettuna vaan tosi hauskaa touhua

Kun jokin ominaisuus rajaa ihmistä, seuran löytäminen on vaikeaa. Tästä valittavat homot ja lesbotkin. Tarjonta on kuulemma nopeasti käyty läpi jopa Helsingissä.

Vähemmistöyksinäisyys on todellinen ilmiö.

[vesimies]

Pidän todennäköisenä, että lapsena nähdyt damsel in distress-, bondage- ja SM-kohtaukset elokuvissa ja tv-sarjoissa on bondagefetissini ja BDSM-kiinnostukseni aiheuttajana. Tyttöilykiinnostukseni heräsi kun kokeilin lapsena naistenvaatteita päälleni.

Näin noita itsekin satunnaisesti lapsena kun katsoi salaa jotain k16 leffaa. Eihän niissä nyt muuta ollut kuin joku lyhyt kohtaus jossa pari piiskan iskua. Ne lyhyet välähdykset jäi kuitenkin mieleen kiehtovina. Siitää ajattelen kiinnostuksen bdsm juttuihin olevan luonteenpiirre.

[Everett_Reno]

Eikös tämä kinkyily ole vastuullisesti harjoitettuna vaan tosi hauskaa touhua

Kun jokin ominaisuus rajaa ihmistä, seuran löytäminen on vaikeaa. Tästä valittavat homot ja lesbotkin. Tarjonta on kuulemma nopeasti käyty läpi jopa Helsingissä.

Vähemmistöyksinäisyys on todellinen ilmiö.

Myönnän itse olevani siinä mielessä mainstreamia (valkoinen heteromies eikä mitään todella erikoisia taipumuksia) että en voi väittää pystyväni täysin asettumaan vähemmistössä olevan asemaan.

Mitä olen aiheesta keskustellut lähinnä transihmisten ja homojen kanssa niin vaikka kinkytaipumus usein edellyttää eräänlaista kaapissaoloa ja rajoittaa seuranhakua niin käsittääkseni ilmiön mittakaava on täysin eri luokkaa. Voimakaskin seksuaalinen mieltymys on kuitenkin ihan eri asia kuin seksuaalinen suuntautuminen tai kroppaan liittyvät seikat (en vastauksesi tai profiilisi perusteella tiedä mikä/mitkä näistä vaikuttavat kohdallasi ja miten), nimimerkillä "Itse jo noin 15v vanilja-avioliitossa eläneenä".

Kuulen mielelläni lisää näkemyksestäsi; pidätkö kinkyyttä siis lähtökohtaisesti negatiivisena, elämää rajoittavana taipumuksena? Olisitko sitten ennemmin ei-kinky jos sen voisi tieteen tai vaikka taikakeinoin muuttaa?

[oPoika]

Kuulen mielelläni lisää näkemyksestäsi; pidätkö kinkyyttä siis lähtökohtaisesti negatiivisena, elämää rajoittavana taipumuksena?

Koen ylipäänsä parisuhteen löytämisen erittäin suureksi haasteeksi, koska tapaan äärimmäisen harvoin ihmisen, johon tunnen todellista henkistä yhteyttä. Todennäköisyys sille, että tuo ihminen tuntee samalla tavalla minua kohtaan, on pientäkin pienempi.

Kun tämän päälle lisää kinkytarpeet, tuntuu hyvin epätodennäköiseltä löytää kumppani, joka tyydyttäisi sekä henkiset että fyysisseksuaaliset tarpeet.

Jos pystyy toteuttamaan taipumustaan ilman vahvan henkisen yhteyden vaatimusta, homma helpottuu. Minä en pysty.

[fido]

"I've held my licence
It came with birth,
For self reliance on this earth"

Mä oon elukka, joka on syntynyt semmosex kun on.

[PropertyofAmeliina]

No ei tod.
Kyllä ne hommat on ollu mukana jo varhain, voisin väittää että jo ennenkuin käsitti että mitä seksi on.
Silti niiden kanssa alkoi toimimaan vasta kun tajusi että maailmassahan saattaa olla muutama muukin samanlainen.
Kiitos siitä kaikille. 

[Sigmamies]

Kinkyä tai ei niin tottakai olosuhteet missä on saanut tai joutunut kasvaan on muokannut sitä millaiseksi on tullut.
On pitänyt huolehtia muista teki ehkä daddymäisen läheisille.
On pitänyt huolehtia itsestä on tehnyt riippumattoman muista.
Kun on lapsena jo käsitellyt suurimman osan elämän ongelmista ja vastoinkäymisistä niin vuosikymmeniin ei ole ollut pieniäkään epäselviä tilanteita.

[kuunlilja]

Olen perusluonteeltani kiltti tyttö, mutta kyllä kasvatus varmaan vielä ruokki sitä enemmän että pitää olla kiltti.

Pervot ajatukset  on ollut omasta takaa jo hyvin nuorena.

Miehen malli tullut sitten isältä että mies ei itke.
Se on  se mikä on iskostunut mieleen edelleenkin tänäkin päivänä.
Ja Että pitää olla kiltti tyttö.
Paitsi että en enää ole kiltti tyttö