Normaalia vai perverssiä?

[Kolumnisti]

Normaalia vai perverssiä?


Luin taannoin Baarin discordin äänikanavalla Walter de Campin Fetissikirjaa.

Kun olin lopettanut kappaleen, virisi mielenkiintoinen keskustelu siitä mikä oikein on normaalia ja mikä kinkyn puolelle menevää?

’Kink’ tarkoittaa kieroutumaa. Joten kinky voidaan kääntää vapaasti kietoutuneeksi. Kenen mukaan? Useimmiten määritelmän muodostavat suuren harmaan tasaisen valtaväestön edustajat.

’Perverssi’ taas on täysin normien vastaisen käsityksen mukaan käyvää toimintaa tai ajattelua. Selkeästi kieroutuman äärimuoto.

Siinä missä ’kinky’ käytös voi aiheuttaa todistajissaan vaikeutta ymmärtää, on ’perverssi’ käytös omiaan nostamaan vastalauseita ja kyseenalaistamaan sen kokonaisuudessaan.

Vaikka monikin asia on vuosien varrella normalisoitunut ja tullut salonkikelpoisesti kaapista ulos, on vielä iso liuta aktiviteetteja jotka nostavat kulmakarvoja ja joista on epäsopivaa puhua työpaikan kahvipöydässä.

Yhäkin voimallisemmat fetissit, valtasuhteet ja voimankäyttö ovat niitä asioita joita katsotaan kieroon - eli pidetään kietoutuneina monien toimesta. ’Liian raju’ toiminta on saanut viime vuosina jopa kovempaa sensuuria kuin 2000-luvun alkuvuosina. Suvaitsevaisuus on ottanut askeleen tai kaksi takapakkia, ja yhäkin on mietittävä kenelle ja miten mielihalujaan muotoilee sanan tai tekstin keinoin. Pehmeämmistä fetisseistä on osin tullut jo jopa valtavirtaa ja ne ovat ’salonkikelpoistuneet’ ainakin joksikin aikaa.

Vuosien varrella suvaitsevaisuuden aallot lyövät normatiivisen hyväksynnän rantakalliohin ja murtuvat vaahdoksi vetäytyneestä takaisin tekojen mereen. Välillä aalto kantaa pidemmälle, mutta yhäkään veden pinta ei ole noussut niin paljoa, että useakaan esiintyisi omalla naamallaan tai nimellään. Yhä toiminnan keskiössä alakulttuurissa on nimimerkkien suoja.

Sosiaalinen hyväksyntä on modernin ajan perversio jo itsessään. Aikakautemme tuo esiin raadollisuutensa kun informaatio on avointa, mielipiteen voi tuoda julki ajattelematta nappia painamalla ja paheksua voi avoimesti kaikkea mitä ei itse suvaitse suvaita. Tämä on aikakautemme zeitgeistin kaksiteräinen miekka. Kaikki on teoriassa sallittua, mutta käytännössä paheksuttua hyvin nopeasti.

Vai voisitko itse kantaa työpaikallesi piiskauksen jäljet ilman työkaverien kurkintaa ja mietintää siitä onko kaikki hyvin? Kertoisitko omasta mieltymyksestäsi vaikkapa kumiin avoimesti kantabaarin pöydässä?


Kaikki on normaalia.
Mikään ei ole normaalia.


-Occam-

[indigo]

Mielenkiintoinen kirjoitus, tää on yksi mun lempiaiheista.

Se mikä on normaalia vs perverssiä riippuu aina senaikaisen yhteiskunnan asettamista normeista ja ihanteista. Kuulee aina vitsiä, että keskiajalla naisen paljaat nilkat olivat kova skandaali (asia oli todellisuudessa vähän monimutkaisempi...)

Ehkä ihmiset antiikin yhteiskunnissa tekivät jotain mikä olis meidän mielestä ihan friikkihommaa mutta heille se oli arkipäivää. Taas tulevaisuuden ihmisille meidän arkiset hommat voivat olla kauhistuttavia ja täysin perverssejä.

[oomoo]

Anaaliseksi on perverssiä, koska se ei johda hedelmöitykseen.

Ei se silti ole "äärimuoto".

Aloitus on ihan hyvä.

[irhe]

Koska sanallinen vuorovaikutus on hyvin pitkälti semantiikkaa, tekipä mieleni vilkaista, millainen on perverssin sanakirjamäärittely ja etymologinen pohja:

perverssi
luonnoton, epänormaali; sukupuolisesti poikkeava

Lähtökohtana lähinnä latinan perversus ’paha; kieroon vääntynyt’, johdos verbistä pervertere ’syöstä turmioon; kääntää nurin; syöstä kumoon’, jossa per- ’läpi, loppuun’ + vertere ’kääntää’.

Tämä ei tietenkään ole mikään yllätys, tuskin kenellekään. Minusta tuo latinankielinen kantasana merkityksineen on kuitenkin tavattoman kiehtova: paha, kiero, turmioon syöksevä! Miten viehättävää sanoilla leikittelyä! Myönnän, suhtautumisessani kieleen ja sanoihin on ripaus perversiota. Heitän arvauksen, että uskonnolla ja kirkollisella auktoriteetilla on ollut tässä aikanaan näppinsä pelissä, noilla perverssillä kiihkolla kaikkea valtavirran ulkopuolista paheksuvilla, mutta vieläkään ei olla päästy kauaksi näistä kahlitsevista määrittelyistä. Toisaalta, esimerkiksi Ilta-Sanomat on yltyvällä tahdilla alkanut julkaista ties mitä teemaan sopivaa artikkelia ja henkilökuvausta, ja välillä kinkypuuhat ja perversiot tuntuvat suorastaan trendaavan aikamme kuvassa. Toki useimmiten ääneen pääsee se salonkikelpoisempi nurkkaus tästä kirjosta ja asenteet muuttuvat hyvin hitaasti avarakatseisemmiksi.

Nähtäväksi jää, mihin kehitys tämän suhteen kehittyy.

[oomoo]

Maailmassa on paljon muutakin kuin vain Ilta-Sanomat tai Iltalehti. Ja wikipedia.

[satanik.venus]

Normaalia on käyttää höyhentä, perverssiä käyttää koko kanaa.

(Tällä käsittääkseni Terry Pratchettin sitaatilla ei kannateta eläimiinsekaantumista).

Asettuuko kaikki tuolle janalle? Silloinhan kyse ei olisi normaalin ja perverssin, vaniljan ja kinkyn vastakkainasettelusta vaan seksuaalisen käyttäytymisen kellokäyrästä.

Mitä tulee työpaikan kahvipöytäkeskusteluihin, en keskustelisi niissä harrastamastani vaniljaseksistä yhtään sen kummemmin kuin sairaimmista väkivaltafantasioistani, ja vaikka jälkimmäinen kenties järkyttäisi kollegaparkoja enemmän, ei edellinenkään menisi ilman kahveja jonkun  väärään kurkkuun.

Mietin, että millä tavalla kinkyn valtavirtaistuminen  ja hyväksyntä erikoisempiakin fetissejä kohtaan voisi näkyä, kun tavallisestakaan seksistä ei hyvän maun rajoissa tavata missä ja kenelle tahansa keskustella, vaikka se on täysin hyväksyttyä.

[Hirvaz]

Kuulee aina vitsiä, että keskiajalla naisen paljaat nilkat olivat kova skandaali (asia oli todellisuudessa vähän monimutkaisempi...)

Enemmän tuo nilkkojen kuumuus -läppä liittyy kuitenkin viktoriaaniseen aikaan ja kulttuuriin.


  * )

[indigo]

Kiitos korjauksesta  Hirvaz!

[Saapikkaan alla]

Tuo turmioon syöksevä on seksikäästi sanottu. Tosin turmioon syöksevä voi tarkoittaa myös platoonistakin rakkautta. Jos ihastuu liian innokkaasti johonkin julkisuuden tähtöseen voi päätyä vaikka vankilaan. Vertaa Jodie Fosteriin ihastunut John Hinckley, joka ampui Reagania iskeäkseen Jodien. 

[oPoika]

Vai voisitko itse kantaa työpaikallesi piiskauksen jäljet ilman työkaverien kurkintaa ja mietintää siitä onko kaikki hyvin? Kertoisitko omasta mieltymyksestäsi vaikkapa kumiin avoimesti kantabaarin pöydässä?

Koen, että kinkyidentiteettini oleellinen osa on ulkopuolisuuden kokemus, johon liittyy häpeän ja valtasuhteiden merkityksillä leikittely.

Mikään teko tai ajatus sinänsä ei tuota minulle nautintoa, vaan nautintoon liittyy teon tai ajatuksen suhde ympäröivään maailmaan.

Ehkä tilanne on erilainen ihmisille, jotka saavat nautintonsa esimerkiksi kivusta sinänsä, mutta minulle, joka saa nautintonsa häpeästä, merkityksistä ja niihin liittyvistä ristiriidoista, kinkyyden normalisointi olisi pelkästään haitta.

Minusta asia on niin, että jos kinkyys normalisoidaan, kinkyyttä ei enää ole. Kinkyys voi perustua vain ulkopuolisuuteen ja sosiaalismoraalisiin ristiriitoihin.

[IndigoZone]

Minusta asia on niin, että jos kinkyys normalisoidaan, kinkyyttä ei enää ole. Kinkyys voi perustua vain ulkopuolisuuteen ja sosiaalismoraalisiin ristiriitoihin.

Tästä voi olla perustellustikin eri mieltä (olen aiheesta joskus toisaalla keskustellut), mutta itse olen juuri tuota mieltä: jos asia muuttuu liian yleisesti hyväksytyksi, puhkiselitetyksi, yliymmärretyksi ja valtavirtasuosituksi, se omassa mielessä banalisoituu — siitä katoaa jännitettä ylläpitävä moraalinen ristiriita (tahdon osallistua tähän tekijänä/kokijana vaikka tämä on outoa/normienvastaista/umpikinkyä/itsellekin käsittämätöntä miksi tämä vetoaa) ja sitä kautta kiinnostus. Turhaa eksklusiivisuutta? Ehkä, mutta näin oma mieli toimii.

[irhe]

Tulipa mieleeni ohuesti aiheeseen liittyen, kun Hesarissa on ollut viime aikoina useita juttuja nuorten keskuudessa yleistyvästä "seksi-ilmiöstä", eli väkivaltaisesta seksistä. Useimmat jutut on käsitelleet erityisesti kuristamista ja hieman myös muita kovempia otteita, kuten tukistamista ja läpsimistä. Yhteistä näissä artikkeleissa on ollut se, että tällaiset väkivaltaiset otteet on tapahtuneet ennalta keskustelematta ja ei-suostumuksellisesti, yllättäen, mikä on ollut kokijalle ahdistavaa, jopa traumatisoivaa, eli alkujaan suostumuksellisesta seksistä on ei-suostumuksellisten rajujen otteiden jälkeen tullut raiskaus.

Hesarin tilaajajutussa viitattiin Brittiläiseen tutkimukseen, jossa 47 prosenttia 16-24 -vuotiaista vastaajista ajatteli, että tytöt/ naiset odottaisivat kumppaniltaan fyysistä aggressiota seksin aikana. Nuorten suosimassa TikTokissa trendaa videot, joissa hekumoidaan kuristamisella. Tää tekee mut todella surulliseksi. Siksi, että isossa kuvassa liian moni joutuu yllättäen aggressiivisten otteiden kohteeksi ja toiset kokevat painostusta sellaisten käyttöön, vaikka se ei olisi itselle luontevaa tai mieluista.

Joiltain osin etenkin nuorten keskuudessa siis kinkyhköt elementit vaikuttavat valtavirtaistuneen, mutta kuten tavallista, kuorittu kermat päältä ja unholaan on jäänyt sellainen keskeinen elementti kuin keskustelu, turvallisuus ja suostumuksen sekä rajojen varmistaminen. Se on huolestuttavaa ja saa mietteliääksi.

Baarissa oisi varmasti osuvampikin ketju tämän aiheen pohtimiseen, mutta olkoot nyt tässä.

[D79Mies]

Minusta asia on niin, että jos kinkyys normalisoidaan, kinkyyttä ei enää ole. Kinkyys voi perustua vain ulkopuolisuuteen ja sosiaalismoraalisiin ristiriitoihin.

Tästä voi olla perustellustikin eri mieltä (olen aiheesta joskus toisaalla keskustellut), mutta itse olen juuri tuota mieltä: jos asia muuttuu liian yleisesti hyväksytyksi, puhkiselitetyksi, yliymmärretyksi ja valtavirtasuosituksi, se omassa mielessä banalisoituu — siitä katoaa jännitettä ylläpitävä moraalinen ristiriita (tahdon osallistua tähän tekijänä/kokijana vaikka tämä on outoa/normienvastaista/umpikinkyä/itsellekin käsittämätöntä miksi tämä vetoaa) ja sitä kautta kiinnostus. Turhaa eksklusiivisuutta? Ehkä, mutta näin oma mieli toimii.

Hmm... Tästä tuli mieleen, että kuinka moni lakkaa nauttimasta varastetuista omenoista, mikäli niitä saa kaupasta ihan luvalla? Kuinka moni lakkaa käymästä vieraissa, mikäli suhde avataan eksplisiittisesti?

Pervolahkon puritaanit voivat toki julistaa, etteivät muuttuvan yhteiskunnan asenteet heidän kirkasmieliseen liekkiinsa vaikuttaa vaan pikemmin poistavat joukosta väärän kiihkon palvojat.

Tästä voi vaikkapa julistaa leikkimielisen sodan aiheesta "Oletko aina kinkylyt väärästä syystä?". 

[Zmrzlina]

Yleensähän asia menee niin, että kaikki, mistä kukin itse tykkää, on normaalia erotiikkaa. Mistä joku toinen tykkää, mutta itse ei, on perverssiota.

Tuomitsevuus kertoo kovin usein itsekeskeisyydestä ja kyvyttömyydestä nähdä asioita muiden näkökulmasta.

Esimerkkejä aiheesta löytää vaikkapa somen euroviisujälkipyykistä...

[MikkoMystikko]

Perverssiä ja "normaalia" on monenlaista, ja jokaisella on omat käsityksensä siitä mitä ne on. Otetaan esimerkiksi vaikkapa harras ja vanhoillinen himokristitty. Sille kaikki paitsi naimisissa olevien lähetyssaarnaaja-asento on pahaa syntiä, eli myös Perverssit on hälle pahoja asioita.

Taas joku vapaamielinen BDSM-ihminen (minä esimerkiksi) ei nää mitään väärää että seksissä sattuu vähän kaikenlaista omituista ja mukavaa

Voiko jotenkin oikeuttaa että yhden ihmisen käsitys "perverssistä" on väärä ja toisen käsitys "perverssistä" oikea? Ei mielestäni.

Jos joutuu tällaiseen keskusteluun toisen kanssa, voi olla hyvä kysyä että "mitä tarkoitat perverssillä?". Olen huomannut että jopa tällaiset keskustelut voivat olla erittäin haasteellisia niille joiden pää on liian syvällä hiekkamontussa. Heille voi tulla helposti sellainen reaktio että olisi puhunut jostain superpahasta Saatanan reinkarnaatiosta ihmismuodossa.

Parempi vaan ottaa askel kerrallaan ja tunnustella, eikä vaan hypätä niin syvään päähän ettei toinen pysty seuraamaan. Muuten ihmissuhde voi kärsiä. Tietty jos ei halua olla sellaisten ihmisten kanssa, niin voi olla parempi hypätä sinne syvään päähän. Niinsanotusti.