Matti Mäkelä "Rakkausromaani"

[Smooth]

Ilmestynyt 2006.

Romaani kertoo Annikin ja Samuelin rakkaudesta. Mies antautuu naiselle ja nainen tuhoaa miehen täydellisesti, siis kirjaimellisesti kuolemaan saakka.

Vaikka onkin fiktiota (toivottavasti), on todentuntuista mitä nyt hieman överi lopussa, kait se kirjassa pitää ollakin. D/s 24/7 suhde (siis todella 24/7) on kuvattu niin, etten oikein tiedä mitä sanoisin. Minun maailmassani Dominoiva kantaa vastuuta myös subista, Mäkelän maalimassa Dominoiva tuhosi ihmisolennon ja -arvon. Orjalla on vaan käyttöarvoa ja jos se on loppu, loppuu orjan elämäkin. Orja nimittäin kuopattiin elävänä paketina mökin taakse.

Minusta Mäkeälä on naisvihaaja. Asian perehdymätön voisi saada käsityksen että kaikki naiset ovat pohjimmiltaan monstereita. ""He puhuivat naisten valtakunnasta, jossa miehiä kuohitaan liukuhihnalla, vatsallaan makaavat miehet tulevat leikkuria kohtaan, kuuluu vaan huuto ja hetken huudon jälkeen miehiltä katkea myös pää. Sen valtakunnan kuningatar syö vain tuoreita sukuelimiä ja käy päivittäin kuuntelemassa hihnan huutoja".

Tarinan kertoja Samuel kuitenkin vannoo: "Miksi minä tämän kerron? Varoittaaksenko? Annikki voi sanoa minua epäluotettavaksi kertojaksi, mutta tämän minä vannon: En varoittaakseni, vaan kertoakseni, kuinka hienon elämän minä vietin."

Suosittelen ihan varmasti. Vaikka onkin hieman musta-valkoinen ja totinen.

[kisupikkuinen]

Tästä taisi olla keskustelua siellä nyt kuopatulla(?) foorumillakin. Ainakin sieltä vinkin sain, taisi olla Smooth kuka keskustelun avasi, ellen väärin muista.
Luin minäkin sen sitten. Ja en voinut kuin ihmetellä ja pyöritellä päätäni.
Kustantaja mainostaa kirjaa sanoilla:
"Häpeämätön, koskettava tarina Annikin ja Samuelin tuhoisasta suhteesta on tekijänsä ensimmäinen romaani. Tätäkö on rakkaus?"
Että mikä rakkausromaani? Minä en vaan ymmärtänyt sitä. Enkä yhtään kostunut, missään mielessä. (Ehkä alan olemaan liian vastarannan kiiski, ihan kaikissa asioissa!) Mutta kirjasta voi olla montaa eri mieltä, että mitä varten se on kirjoitettu. HS:n arvostelu:

http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Nollamies+kuin+unelmaMatti+M%C3%A4kel%C3%A4n+romaani+yritt%C3%A4%C3%A4+provosoida+tasa-arvokeskustelijatpudottamaan+suojauksensa/HS20060923SI1KU01fvy

[Hasse.W]

Minusta teos on vain ”kirja”.
Tarina ei missään vaiheessa tempaa mukaansa.
Vaikka kirja sisältää alistamista ja väkivaltaa niistä kerrotaan täysin ”tunteettomasti”.
Kirjailija kerronta on sujuvaa mutta täysin ilmeetöntä.
Tämä johtuu varmaan kirjailijan ”puutallisesta” kokemuksetta/tutustumisetta aiheeseen ennakko.
Eikä kirjan tarinakaan ole mitenkään erikoinen tai omaperäinen.
Se voisi olla mistä tahansa B -luokan pornoelokuvasta.

 Tällä foorumillakin on parempia tarinoita joissa voi itsekin tuntee kivun,pelon ja kiihkon.

[Rubenstein]

Ilmestynyt 2006.

Minusta Mäkeälä on naisvihaaja.

Tuota noin...
Rakkausromaanin "ymmärtämisessä" auttaa jos tuntee suomalaisen (ääri)feminismin ilmiöt, kuten naistutkimuksen alkutaipaleen ja miesasialiikkeen syntyvaiheet, joihin Mäkelä läheisesti liittyy.
Tuskin Mäkelä naisvihaaja on, ainakaan hän ei omassa elämässään ole toiminut siihen viittaavasti. Miesasiamies hän on kyllä.

Itsen en Rakkausromaania jaksanut kunnolla lukea, siinä on niin paljon pamfletin makua.

[Smooth]

Itse asiassa just eilen totesin, että tuo Rakkausromaani oli kuitenkin ihan kelpoa luettavaa. Siis ei ollenkaan ikävystyttävä kun esim. Herra Jackin ihmeellinen huone tai Opus Pistorum tai Cassandran salattu elämä tai Justine.

Tai sitten minä vaan olen uupunut "klassiseen" kinkykirjallisuuteen...

[Valkoinen Kani]

Tyyli näemmä jakaa taas mielipiteitä. Itse koin romaanin tyylillisesti puhtaana, melkein runollisena, ikään kuin siitä olisi vain karsittu kaikki turha pois. Tuntuu, että yleinen tapa on sen sijaan ahtaa romaaniin kaksisataa sivua tyhjää tekstiä, jota ilmankin se pärjäisi mainiosti. Luettavuus voisi jopa parantua tekstin karsimisesta. Toki se on myös omanlaisensa, koruton ja paikoin luettelomainen kirjoitustapa, mistä voi tulla etäännyttävä tekijä lukijalle. Itseäni se ei silti etäännyttänyt.

Vaikkakin romaanin nimessä viitataan rakkauteen, en usko sen olleen ensisijaisesti viittaus Samuelin rakkauteen Annikkia kohtaan, vaan Annikin julmuutta kohtaan - hänen huumeeseensa, josta hän niin ikään halusi vetää överit. 

Mäkelästä sen verran, että kyllä muistelisin hänellä olevan aiheesta (normaalissa bdsm-mielessä) omakohtaista kokemusta. Ainakin hän on kinkyilyä jossain esseessään käsitellyt aikaisemmin. Alkusanoissaan hän kuitenkin painottaa kuinka ihmiset alkavat vaistomaisesti etsiä kirjailijan mahdollista yhteyttä tarinaan tai sen omaelämänkerrallisuuteen ja hän irtisanoutuu tästä. Niin hän sanoo: tällaista ei tapahdu. Minä pidin sitä vain eräänlaisena fantasiana, täydellisen alistumisen ja täydellisen julmuuden kohtaamisesta. Voin suositella ja suosittelenkin
 

[Snadistisadisti]

En voi suositella, enkä suosittele. Teos on lupaavan alun jälkeen pitkäpiimäisesti ilmiselvää loppua kohti raahustavaa vastenmielistä operettia.