DOMit: kun newbie-sub haastaa, mitä teet?

[CuriousCat]

Uutukaisena mutta määrätietoisena ja arvonsa tuntevana naisena ole  törmännyt kysynykseen, etteivät läheskään kaikki miehet osaa suhtautua naiseen, joka haastaa heitä. Kertokaahan, hyvät enemmän tai vähemmän kokeneet domit: Miten suhtaudutte naiseen, joka on tarkka siitä, kenen kanssa alkaa juttusille, puhumattakaan siitä, ettei suostu alistumaan miehelle, joka ei joko halua tai onnistu saavuttamaan hänen kunnioitustaan ja luottamustaan. Luovutatteko ensimmäisen haasteen edessä, pyörittelettekö silmiänne, odotatte (turhaan) naisen sittenkin alistuvan - vai vastaatteko haasteeseen? Ja ennen kaikkea: miten vastaatte, jos vastaatte?

Leikkisästi mutta ilman nöyryyttä vastausianne odottaen

CC

[Idorable]

Ulkomaanpiireissä näitä kutsutaan termillä "Instadom" jotka aloittavat ja olettavat siitä että se nöyrtyminen sekä alistuminen on samantien oltava paikallaan. Oikeastihan se yleensä menee niin, että se nöyrtyminen ja alistuminen on ensin ansaittava molemminpuolisesti eikä sitä vaan "lääh puuh tyllerö vittu, olen nyt määsterisi näytä tissit" tyylillä saa. T

iedä oma arvos ja pidä kiinni omista haluistasi, kyllä sieltä jossain vaiheessa se oikea henkilö löytynee joka edellämainitut asiat ansaitsee saada sinulta.

"Submission is earned"

[Floora]

"Submission is earned"

!!

On ollut ihmisiä, ketkä joskus heti skeneen liityttyä kysyivät josko haluaisin sessioida. Silloin olin varaantuneempi ja jännittyneempi ja kynnys sessioida oli suurempi. Joidenkin kanssa sessioin sitten myöhemmin.

Kunnioitus, alistuminen ja luottamus pitää ansaita ja jos joku olettaa sinun antavan sen ansaitsematta niin punaiset liput liehuu!

[hihaton]

Olen aina pitänyt periaatteena, että ensin tutustun ihmiseen ja sitten vasta harkitaan sessiota/suhdetta/mitävain. Instabratit eivät kauaa seurassani viihdy, enkä minä heidän, vaan myös minut pitää kohdata siviilissä ensin. Joskus se dynamiikka löytyy nopeastikin, mutta sillä ei voi aloittaa.

Haastaa saa, teen sitä itsekin, mutta se pitää tapahtua ihmisenä ihmiselle, ei brattaillen. Sellaista dynamiikkaa ei kumpikaan voi aloittaa yksipuolisesti.

[The_Peikko]

Super kiva aihe!

Uutukaisena mutta määrätietoisena ja arvonsa tuntevana naisena ole  törmännyt kysynykseen, etteivät läheskään kaikki miehet osaa suhtautua naiseen, joka haastaa heitä. Kertokaahan, hyvät enemmän tai vähemmän kokeneet domit: Miten suhtaudutte naiseen, joka on tarkka siitä, kenen kanssa alkaa juttusille, puhumattakaan siitä, ettei suostu alistumaan miehelle, joka ei joko halua tai onnistu saavuttamaan hänen kunnioitustaan ja luottamustaan.

Lyhyt vastaus: syvästi arvostaen. Luulen kyllä, ettet tule saamaan vastauksia näiltä "silmien pyörittelijöiltä", mutta koetan vastata omista, ehkäpä enemmän kokeneen domin lähtökohdista, mutta en yleistäen. Arvostus ainoastaan ansaitaan ja siihen ei ole oikotietä. Minä arvostan suuresti ihmisiä, jotka seisovat omien periaatteidensa takana. Se että pitää tarkasti kiinni kenelle alistuu on itsestä välittämistä ja arvostamista.  Kuka vaan noi sanoa olevansa Dom tai sub, joten ne ovat vaan sanoja joiden merkitys ja arvostus kasvavat ajan myötä. Nainen joka ajattelee näin on omassa maailmassani henkisesti kovin kuuma ja ilman tätä ominaisuutta en hänestä kiinnostuisi.

Luovutatteko ensimmäisen haasteen edessä, pyörittelettekö silmiänne, odotatte (turhaan) naisen sittenkin alistuvan - vai vastaatteko haasteeseen? Ja ennen kaikkea: miten vastaatte, jos vastaatte?

Riippuen tapauksesta toimintani voi olla kaikkea noita. Olen aina sanonut, että leluni saa ja kuuluu olla juuri sitä mitä hän on. Ei esittämistä tai rooleja, on vaan tämä hetki. Siihen hetkeen mahtuu myös haastoa ihan niin paljon kuin hän ikinä kokee tarvitsevansa, kunhan se on reilua. Minua saa haastaa älyllisesti, fyysisesti, verbaalisesti, tunneälyisesti tai vaikka brättäilen ja se on jopa toivottavaa, mutta vielä ei ole tullut eteen tilannetta jota en olisi handlannut ja jopa nauttinut siitä. Saa olla virmuileva, vitsikäs tai vaikka esittää vaikeasti tavoiteltavaa kunhan tilanne on reilu.

Minulla on myös arvoni ja tasoni mitä toisen pitää kunnioittaa. Sanotaan esimerkkinä vaikka brättäillyt joihin ei voikaan puuttua tai vaikka kaikki "minulle saa tehdä mitä vaan" kommentit, jotka saavat punavaloni välkkymään.

Ei ole olemassa mitään yhtä tapaa handlata kuvailemiasi tilanteita. Kaikki riippuu tilanteesta ja dynamiikasta. Jos vaikka minua kiusoittelee ekoilla kahveilla, niin varmasti kiusoittelen tai flirttailen takaisin. Jos taas haluaa haastaa dynamiikan sisällä sovitusta asiasta muutamaa kuukautta myöhemmin, voi löytää itsensä "pitikin aukaista suuni"-tilanteesta.

Leikkisästi mutta ilman nöyryyttä vastausianne odottaen

Juuri noin. Huippu asenne.

Yst. terv.
Peikko

Ps. joku aika sitten sivusin aihetta täällä

[CuriousCat]

Heips ja kiitokset kaikille jo vastanneille!

Haastamisella tosiaan tarkoitin domin (tai miksei dommenkin, eihän sitä koskaan tiedä) älyllistä ja henkistä haastamista ja ehkä vähän kiusoitteluakin tilanteessa, jossa ei edes olla vielä tavattu, vaan vasta viestitellään. Toki saman menon voi olettaa jatkuvan kasvotustenkin, kunnes molemmat ovat samoilla linjoilla siitä, että dom tosiaan 1) ansaitsee kunnioitukseni ja luottamukseni sekä 2) oikeasti kykenee herättämään minussa halun alistua - ja 3) kykenee sen tekemään turvallisesti ja 4) korvien välistä aloittaen.

En tiedä, olenko jotenkin epätavallinen aloittelija, kun ajattelen, että minua dominoidakseen millään tavalla domin pitää pystyä ottamaan ohjat käsiinsä ihan tavanomaisessa arkitmpäristössä tai ainakin vakuuttaa minut tavalla tai toisella taidoistaan, mikäli hän aikoo pystyä dominoimaan minua. Jos hän häkeltyy muutamasta kysymyksestä tai antaa minun ohjailla tilannetta mieleni mukaan, en oikein usko hänen pystyvän kääntämään tilannetta edukseen leikkiessäkään.

Ja kyllä: siinä missä itse vaadin domilta paljon luottaakseni ja kunnioittaakseni, oletan hänen tahtovan samaa myös minulta. Domilla on kaikki oikeudet olettaa minun kuuntelevan ja ymmärtävän häntä ihmisenä, tahtovan tulla arvostetuksi/kunnioitetuksi ja luotetuksi, ennen kuin hän alkaa millekään. Ilman avointa keskustelua ja toisen korvien väliin pääsyä on aika vaikea uskoa, että D/s-dynamiikassakaan pääsisi pintaa syvemmälle.

Ja The Peikko: Kyllä vain, domilla on omat rajansa ja kaikki oikeus pitää yhdessä sovitusta kiinni. Jos alkaisin jo sovituista asioista vääntämään, tekisin sen kyllä leikkien ulkopuolella keskustellen.
 
Mieluusti kuulen lisää ajatuksianne aiheesta, ja miksei sen vierestäkin.

Iltaterveisin

CC

[cromzer]

Haastamisella tosiaan tarkoitin domin (tai miksei dommenkin, eihän sitä koskaan tiedä) älyllistä ja henkistä haastamista ja ehkä vähän kiusoitteluakin tilanteessa, jossa ei edes olla vielä tavattu, vaan vasta viestitellään.

Sehän on ihan siitä kiinni, että tietääkö D, että nyt on aika leikkiä. En tiedä millaista testaamista sinä teet, mutta lähdetkö mukaan saman tasoiseen (mutta eri suuntaisen) testaamiseen viesteissä?

Jotkut tietysti lähtevät mukaan, mutta sitten pitää muistaa että toden ja leikin raja on heidän mielessään heidän harkinnassaan. Voi käydä myös niin, että joskus et leikikään ja heidän mielestään se on leikkiä.

[Kaisla]

Kaikki riippuu lopulta kommunikaatiosta ja keskinäisestä suhteesta. Jos nyt oikein ymmärsin, niin jo tutustumisvaiheessa alkaa jonkinasteinen sanoilla leikittely, joka voi olla hulvattoman hauskaa ja kutkuttavaa.

Erityisen hyvänä pidän tällaista välitöntä kommunikaatiota siksi että jos menee tällaisesta haastamisesta pois raiteiltaan, niin ei se meno paikan päällä parane; ei kaikkia tyhjiä arpoja tarvi raaputtaa.


-baltsu

[satanik.venus]

Itse Dommena rakastan kuvatunlaista haastamista, on virkistävää ja tunnelmaa sähköistävää että subillakin leikkaa. Syvän luottamuksen ja kunnioituksen kanssa ei tällä tosin ole tekemistä, ne syntyvät vasta sitten kun pinta on jo karissut ja ensivaikutelmat unohtuneet.

[Von]

Vastuuni ja arvoni tuntevana kokeneena raskassarjalaisena, ohjaan uuden haastajan touhuamaan tasoistensa kanssa.

[CuriousCat]

Haastamisella tosiaan tarkoitin domin (tai miksei dommenkin, eihän sitä koskaan tiedä) älyllistä ja henkistä haastamista ja ehkä vähän kiusoitteluakin tilanteessa, jossa ei edes olla vielä tavattu, vaan vasta viestitellään.

Sehän on ihan siitä kiinni, että tietääkö D, että nyt on aika leikkiä. En tiedä millaista testaamista sinä teet, mutta lähdetkö mukaan saman tasoiseen (mutta eri suuntaisen) testaamiseen viesteissä?

Jotkut tietysti lähtevät mukaan, mutta sitten pitää muistaa että toden ja leikin raja on heidän mielessään heidän harkinnassaan. Voi käydä myös niin, että joskus et leikikään ja heidän mielestään se on leikkiä.

Hmm, mistä aloittaa. Huomaathan, että puhun tilanteesta, jossa en ole Dtä vielä tavannut, vaan vasta tutustumme. Minkäänlaisia sääntöjä leikkiin tai muuhunkaan ei vielä ole tehty, eikä leikkiin lähdetty. Kevyttä flirttiä ja keskustelua mielenkiinnon kohteista toki voidaan käydä. Pyrin tekemään selväksi, etten ole hyppäämässä kenenkään matkaan saati käsiin ennen kuin koen, että tiedän ihmisestä tarpeeksi ja voin luottaa itseni hänen seuraansa ja hänen käsiinsä. Kyselen ajatuksia, näkemyksiä, sanon välillä suoraan, että nyt haluan suoran vastauksen tai perustelun jollekin. En todellakaan ole kiinnostunut tutustumaan lähemmin ihmiseen, jonka ajatukset keskittyvät vain ja ainoastaan seuraavaan sessioon ja siihen, millaisilla leluilla siellä leikitään.

Mitä kysymyksesi toiseen osaan tulee: jos D vastavuoroisesti haastaa minua kertomaan tai perustelemaan näkemyksiäni jostakin, tai muulla tavoin, joka ei henkilökohtaisia rajojani ylitä, otan haasteen ilolla vastaan. Jos taas en pysty haasteeseen syystä tai toisesta vastaamaan, kerron sen kyllä kiertelemättä.

Arjessa ihmisiä kohdatessani saatan myös haastaa ihmisiä älyllisesti puhumaan syvällisemmin aiheesta, joka nousee kulloinkin esille, tai tarvittaessa laittaa minua alentuvasti kohtelevan miehenpuolen paikoilleen. Ei kävisi pienessä mielessänikään antaa sellaisen tapauksen näyttää minulle kaapin paikkaa, saati sitten lähteä näihin tapauksiin tutustumaan. Kilttejä ja asiallisia ihmisiä vastaan minulla ei näin normaalissa elämässä ole yhtään mitään, päinvastoin arvostan heitä. Lähinnä pyrin tuomaan esille sitä, että jos ja kun joku D mielenkiintoni herättää ja päädymme tutustumaan kasvokkain, hänen on syytä pystyä tavalla tai toisella osoittamaan, että hän on niin luottamukseni, kunnioitukseni kuin alistumiseni arvoinen. Henkilö, joka ensisijaisesti käyttää voimaa tai väkivaltaa (onpa se mitä tahansa sorttia) pakottaakseen minut nöyrtymään ja alistumaan, ei minusta tule muuta näkemään kuin selkäni paikalta poistuessani. En ole ovimatto, enkä sellaiseksi tule.

Toivottavasti vastasin kysymykseesi. Ellen, tee ihmeessä tarkentavia kysymyksiä. 

CC

[CuriousCat]

Olen aina pitänyt periaatteena, että ensin tutustun ihmiseen ja sitten vasta harkitaan sessiota/suhdetta/mitävain. Instabratit eivät kauaa seurassani viihdy, enkä minä heidän, vaan myös minut pitää kohdata siviilissä ensin. Joskus se dynamiikka löytyy nopeastikin, mutta sillä ei voi aloittaa.

Haastaa saa, teen sitä itsekin, mutta se pitää tapahtua ihmisenä ihmiselle, ei brattaillen. Sellaista dynamiikkaa ei kumpikaan voi aloittaa yksipuolisesti.

Kyllä, juuri näin. Pyrkimyksenäni on tutustua ihmiseen ja hänen ajatusmaailmaansa, ja tähän tarkoitin haastamisen liittyvän. Olisin voinut muotoilla aloitukseni paremmin. Tarkoitin tosiaankin tilannetta, jossa vasta tutustutaan toiseen, ja jossa ei ole vielä edes tavattu kasvokkain, saati sitten lähdetty leikin maailmaan. Brattaily ei ole oma juttuni, vaikka joskus saatan näin muussa elämässä ilkikurinen ja leikillinen ollakin, toista kunnioittavalla tavalla.

Valoa aamuusi!

CC

[CuriousCat]

Vastuuni ja arvoni tuntevana kokeneena raskassarjalaisena, ohjaan uuden haastajan touhuamaan tasoistensa kanssa.

Hmm, nyt arvon Von onnistui herättämään allekirjoittaneessa koko valikoiman sekalaisia tunteita. Kyllä vain, vastuunsa ja arvonsa on jokaisen hyvä tuntea, kokemustaustastaan riippumatta. Mutta hieman alentavalta herran vastaus kyllä tuntuu, vaikken osaakaan sitä sanoa, oliko se tarkoituksena. Jos nimittäin kuvittelit, että yritän kyseenalaistaa jo leikissä olevan Domin tilanteen hallintaa ja pyrkiä itse ottamaan hallitsevan roolin, niin sait väärän käsityksen, ja yritän sen parhaani mukaan oikaista.

Kuten muutamalle muulle jo vastasin, tarkoitin haastamista tilanteessa, jossa vasta tutustutaan ja pyritään oppimaan toista ihmisenä tuntemaan. Toiseen tutustumatta ja häntä tuntematta en todellakaan lähde lähempään kanssakäymiseen, D/s-dynamiikasta nyt puhumattakaan. Ellei D ole valmis avaamaan itselleen ajatus- ja arvomaailmaansa sekä kohtaamaan minua arvostavalla tavalla, en todellakaan koe voivani kunnioittaa häntä niin paljon, että edes harkitsisin lähempää tuttavuutta. Ja toisaalta - pidän itsestäänselvyytenä, että arvonsa tunteva D haluaa sekä kunnioitukseni ihmisenä että luottamukseni ennen kuin minkäänlaisia sopimuksia tehdään. Tämän voisin kuvitella olevan kokeneelle raskassarjalaiselle tuttu juttu - ehkä siinä määrin, että hän ei sitä tullut ajatelleeksi vastatessaan. Brattailla en tarkoittanut, saati sitten päästä kalifiksi -- eikun D:ksi D:n paikalle. Ei ole minun juttuni.

Vaikka olen vielä tässä maailmassa uutukainen tapaus, se ei tarkoita, ettenkö pitäisi omista arvoistani ja itsekunnioituksestani kiinni. En ole täällä kerjäämässä kenenkään huomiota tai suosionosoituksia (jos joku niin luulee, niin on taatusti väärä ihminen tutustumaan minuun), vaan yksinkertaisesti tutustumassa tähän maailmaan ja oppimassa lisää.

Ystävällisesti

CC

[stoge]

Vastuuni ja arvoni tuntevana kokeneena raskassarjalaisena, ohjaan uuden haastajan touhuamaan tasoistensa kanssa.

Haluut sä mun mailiosotteen ? 

Ja kysehän tässä on siitä, että jos on newbie, ei siinä ole mitään väärää, kaikki on joskus olleet, mutta jotkut eivät enää ole newbieitä ja eivät välttämättä enää ole kiinnostuneita niistä newbieiden jutuista.

[susa-anniina]

Itse haastan isosti tutustumisvaiheessa. Sekä henkisesti, fyysisesti että sanallisesti. Tämä ominaisuus minussa on karsinut ison joukon potentiaalisia kumppaneita joko jo ihan alkumetreillä tai myöhemmin kun on päästy tekemisen pariin. Oman kokemukseni mukaan iso osa dominoivista hakee sellaista valmiiksi alistuvaa ja tottelevaa ihmistä. Sitten on myös sellaisia dominoivia, jotka hakevat naista joka mahdollistaa heidän dominoivuutensa. Missään näissä ei siis ole mitään vikaa, ei vaan sovi itselle. Ja vaikka sanoin, että tämä oma tapa alistua on karsinut ihmisiä omasta elämästä, käyttäisin mielummin ilmaisua että se on nostanut ne  itselle sopivat helmet esiin. Sitten näiden omalla mittapuulla oikealla lailla dominoivien kanssa se haastaminenkin on sitten jäänyt kun on oppinut tuntemaan ja luottamaan.

Eli vanhan kehäraakin neuvo: ole juuri sellainen kuin mitä oikeasti olet. Silleen pääset parhaaseen lopputulokseen.