Baarin kannatusmaksut
Viesteillä tätä hankala avata kunnolla. Tässä on vaan vastakkain ylempänä esitetty väite, että pääsääntöisesti yhdistysaktiivin olisi huomiohakuisia ja itsekeskeisiä, eivätkö välitöä yhteisöstä tippaakaan. Sitä en allekirjoita.
Pääsääntöisesti kinky-yhdistysaktiivit ovat huomionhaluisia, egokeskeisiä yksilöitä, jotka ajavat oman klikkinsä etua, eivätkä piittaa yhteisöstä pätkääkään. Ne kivat ja muut huomioivat yhdistysaktiivit ovat poikkeuksia.
Yksityisviestien lainaaminenkin on aika hyödytöntä, kun se sisältää sieltä täältä valikoituja, asiayhteydestä irrotettuja lauseita. Ja ei, minä en kaipaa kokonaisia keskusteluja, kuvakaappauksia tai muuta todistelua. Toki voisin yrittää muodostaa mielipiteen, mutta miksi minä niin tekisin? Minä en tunne ketään näistä ihmisistä. Minä en ole millään lailla ollut osallinen Häkin päätöksentekoon, enkä ole todistanut yhtään keskustelua tai kuullut yhtäkään huhua liittyen näihin, enkä ole Häkin jäsen. Miksi minun mielipiteelläni olisi tässä väliä? Minä en ole poliisi enkä käytä tuomiovaltaa. Asia kuuluu minulle tasan sen verran, mitä se näkyy ja kuuluu tällä foorumilla. Ainoa olennainen ja tällä palstalla läpikäytävä asia on se, että onko Häkki toiminut oikein ja kuten kerroin, sen asian kommentoinnin jätän Häkille.Kommentoin tässä siis lähinnä sitä, että postaus tosiaan piilotettiin ensin. En minä muista kuka sen teknisesti teki. Saatoin olla minä itsekin. Muistan kuitenkin, että asiasta oli keskustelua ylläpidon kesken jo siinä vaiheessa ja päätettiin ottaa aikalisä, jotta ehdimme yhdessä pureksia asian, todeta Peltsin esteelliseksi jne. Lisäksi näissä avauksissa, joiden tiedämme etukäteen herättävän keskustelua, on oikeasti pohdittava sitä, miten moderointi hoidetaan ja onko siihen resursseja.Omalla nimimerkilläni kasvottoman Konehuoneen sijaan siksi, että tässä tunnutaan nyt kohdistavan syytöksiä yhtä ylläpidon jäsentä kohtaan, enkä se ole minä.
- -Ennen kaikkea, skene voisi pitää huomattavasti paremmin huolta itsestään ja omistaan, ja reagoida häiriökäyttäytymiseen yhteisönä. Tämä pätee niin yksilöihin kuin isompiin toimijoihin. Vastuu häiriökäyttäytymisestä tulisi nähdä häiriökäyttäytyjän itsensä vastuuna, ei häiriökäyttäytymistä kohdanneen uhrin. Ikävistä kokemuksista pitäisi pystyä puhumaan avoimesti, sillä valitettavasti mikään ei muutu jos kipeistä asioista ei voida keskustella avoimesti. Omista kokemuksistaan kertovia ei tulisi leimata tai syyllistää, sillä uhriksi päätyminen ei ole koskaan uhrin itsensä vika. Ongelmallisiksi tai vaarallisiksi koetuista henkilöistä pitäisi voida keskustella avoimesti eri paikkakunnilla vaikuttavien tahojen kesken. Tietoa voitaisiin jakaa huomattavasti enemmän ja paremmin, jotta kaikki olisivat oikeasti samalla sivulla sen suhteen mitä skenessä tapahtuu ilman, että jokainen osapuoli joutuisi olemaan kuulopuheiden varassa ja käymään erilaisia keskusteluita eri henkilöiden kanssa saamatta silti kattavaa ymmärrystä vallitsevasta tilanteesta. Moni eri paikkakunnille sijoittuva kinky-yhteisö toimii tänä päivänä yhdistysmuotoisesti. Tarkastellessa yhdistyksen mahdollisuuksia puuttua jäsentensä tekemisiin, ovat yhdistyslaki ja yhdistyksen säännöt avainasemassa. Jotta häiriökäyttäytymiseen voitaisiin puuttua yhdistysten jäsentasolla, tulee häiriökäyttäytyminen huomioida aina yhdistyksen sääntöjä myöten. Tällöin on syytä muistaa myös se, että valtaosa häiriökäyttäytymisestä tapahtuu privaattiolosuhteissa, ei niinkään yhdistysten välittömässä piirissä ja esim. niiden järjestämissä tapahtumissa. Mikäli yhdistykset näkevät tarpeen oman yhteisönsä suojaamisen potentiaalisilta pahantekijöiltä, tulee sääntöjä ja muita jäsenyyden ehtoja kirjaillessa muistaa huomioida myös yhdistyksen välittömän vaikutuspiirin ulkopuolle jäävät asiat. Vaikka henkilö käyttäytyisi mallioppilaan tavoin yhdistyksen järjestämissä tapahtumissa, voi samaan aikaan olla yleisessä tiedossa saman henkilön harjoittavan jos jonkinmoista häiriökäyttäytymistä omalla tahollaan. Jokaisella yhdistyksellä on oikeus valita jäsenensä, ja jokaisen yhdistyksen intresseissä lienee kuitenkin oman jäsenistönsä turvaaminen sekä yhdistyksen mahdollisen välillisen hyödyntämisen estäminen häiriökäyttäytymistapauksissa. Usein kuulee väitteitä siitä, että yhdistyksillä olisi oikeus puuttua vain niiden omissa tapahtumissa tapahtuvaan häiriökäytökseen, mutta niin kauan kuin esim. kamppailulajiseurat voivat erottaa oppejaan väärin tarkoituksin hyödyntävät henkilöt, saman tyyliset erottamisperusteet ovat mahdollisia myös kinky-yhdistyksissä. Tarvittaisiin siis yhdistysten yhteinen linjaus siitä, milloin erilaiseen häiriökäyttäytymiseen tulisi reagoida ja miten siihen reagoitaisiin. Aiemmin esiin nostetun jäsenyyden purkamisen lisäksi on myös muita yhdistyslain silmissä lievempiä vaihtoehtoja vaikuttaa ongelmalliseen käytökseen, kuten porttikieltojen langettaminen esimerkiksi kaikkiin yhdistyksen kasvokkain ja verkossa järjestämiin tapahtumiin ja tilaisuuksiin. Tällöin puhutaan ongelmatapausten eristämisestä kaikesta toiminnasta. Ideaalitilanteessa aiheellisiksi nähdyt porttikiellot koskisivat vaaralliseksi todettujen henkilöiden tapauksessa kaikkia yhdistyksiä, tapahtumajärjestäjiä ja -paikkoja, sekä muita skenetoimijoita koko porttikiellon keston ajan, ja niistä voitaisiin puhua skenessä avoimesti etenkin yhdistysten hallitusten kesken. Jos asioihin ei haluta reagoida, sana leviää nopeasti, ja tieto mahdollisen pahantekijän soluttautumisesta osaksi mitä tahansa yhteisöä on pian kaikkien vähänkään toiminnassa aktiivisesti olevien tiedossa. Jos häiriökäyttäytymiseen ei reagoida millään lailla, antaa se yhteisöstä ja skenestä kuvan hiljaisena hyväksyjänä, ja kaikki se vuosien aikana tehty työ skenen rakentamiseksi ja turvallisuuden lisäämiseksi valuu hukkaan.On kuitenkin syytä muistaa, että koston ei tulisi olla motiivina edellä mainittuja jatkotoimenpiteitä mietittäessä. Yhteisön kannalta oleellisinta lienee käynnissä olevan häiriökäyttäytymisen lopettaminen sekä sen toteutumisen estäminen yhteisön välillisellä avustuksella myös tulevaisuudessa. Häiriökäyttäytyjien erottaminen yhdistyksistä tai porttikieltojen langettaminen on aina äärimmäinen ratkaisu, johon ei pitäisi ryhtyä kovin vähäpätöisin perustein. Tämän kaltaisilla sanktioilla on valtavan suuri merkitys yksittäisen ihmisen elämässä, kun kyse on parhaimmillaan ihmisen kokonaisesta identiteetistä. Kinkyskene on monelle kinkylle ainoa paikka olla aidosti oma itsensä, eikä monella ole välttämättä edes kavereita skenen ulkopuolella. Yksittäisen henkilön sosiaalinen eristäminen mahdollisesti koko tämän loppuiäksi on varmasti asia, jota kukaan ei toivoisi oman itsensä tai lähimmäisensä kohdalla tapahtuvan. Haavojen auetessa ja häiriökäyttäytymisiin liittyvien yksityiskohtien tullessa julki on helppoa turvautua lynkkausmentaliteettiin ja haukkua asianosainen maanrakoon. Virheistä pitäisi kuitenkin voida oppia. Yhteisön tulisikin keskittyä tuomitsemaan teot, ei ihmistä. Tämä on monesti paljon vaadittu ja vaatisi toki enemmän meiltä kaikilta, mutta olisi pidemmän päälle kasvattava kokemus ja parhaaksi koko skenelle. Häiriökäyttäytymiseen syyllistynyttä ei pitäisi myöskään jättää tilanteessaan yksin, vaan yhteisön tulisi auttaa tätä kuntoutumaan takaisin osaksi kinky-yhteisöä ja pääsemään takaisin jaloilleen. Mutta kenellä tulisi olla vastuu tästä kaikesta? Tulisiko esimerkiksi yhdistysten huolehtia omistaan myös vastoinkäymisten kohdatessa? Voisiko toisen syyllistyttyä ilkeyksiin tämän auttamista edellyttää oikeasti joltain ulkopuoliselta, saati asiaan liittyvältä henkilöltä? Kuka ylipäätään olisi kykenevä ottamaan kantaa milloin yksilö on parantanut tapansa, ja valmis palaamaan osaksi yhteisöä? Tällä hetkellä tämän kaltaisia elimiä ja ratkaisuja ei kinkyskenestä löydy, jolloin korostuu henkilökohtaisten tukiverkostojen rakentamisen ja omien ystävien tärkeys. On ikävää, jos tilanteiden ulkopuoliset henkilöt joutuvat valitsemaan puolensa osoittaakseen uskollisuuttaan vain kiistan yhdelle osapuolelle, vaikka olisivatkin olleet aiemmin kaikkien osapuolten ystäviä. Olisi toivottavaa, että ketään ei pakotettaisi valitsemaan tämmöisissä tilanteissa puolia, vaan ystäviä tuettaisiin niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Tukeminen ja tilanteisiin puuttuminen on toki sitä helpompaa mitä aiemmin näin tehdään, jotta räikeimpiä ylilyöntejä ei ehtisi vielä syntyä. Yksi ratkaisu voisi olla eräänlainen varhaisen puuttumisen malli, jossa potentiaaliset häiriökäyttäytyjät pyrittäisiin tunnistamaan riittävän ajoissa vaikkapa puskaradion myötävaikutuksella, heidät kohdattaisiin ja heiltä kysyttäisiin miten näillä menee, ja ovatko he tietoisia siitä, että heidän toimintansa on saattanut herättää pahaa verta muissa kinkyissä. Suoranaisiin rikoksiin syyllistyvien ja mahdollisista interventioista huolimatta alati häiriökäyttäytyvien henkilöiden osalta myötätuntoisuuden löytyminen voisi toki olla vaikeampaa eikä jokainen menetetty yksilö olisi mitä luultavimmin enää pelastettavissa. Kaikesta huolimatta anteeksiantava kulttuuri vaatisi paljon enemmän meiltä kaikilta, mutta olisi lopulta kuitenkin varmasti kaikkien kannalta parhaaksi.Edellä esitellyt ajatukset ovat vasta pintaraapaisu siitä kaikesta, miten kinkyskene voisi valtakunnallisena yhteisönä puuttua esiin nostettuihin epäkohtiin. Ne eivät missään tapauksessa ole edes ainoita mahdollisia vaihtoehtoja asioiden parantamiseksi, vaan pikemminkin keskustelun avaus aiheen tiimoilta. Kutsunkin täten kaikki Suomen kinky-yhdistykset niin itseni kuin Häkin puolesta kantamaan kortensa kekoon ja osallistumaan turvallisemman skenen rakentamiseen! Vaikka korostankin tässä kinkyskenen ja yhteisön vastuuta, on muistettava, että suurin vastuu kaikenlaisesta häiriökäyttäytymisestä on henkilöllä itsellään. Suomen kinky-yhteisö kaikkine jäsenineen on kuitenkin kokonaisuudessaan vastuussa siitä, mitä se sallii tahollaan tapahtuvan ilman että siihen reagoidaan. Tarvitaan vastuunkantoa ja kollektiivisia ratkaisuja. Jos voimme tehdä skenenä asioita paremmin, miksi emme tekisi?
Toki on noinkin mutta aika usein se mukaan lähtevä yleisö, tässä tapauksessa skenessä ja foorumilla henkilöt, joilla ei ole mitään tekemistä asioiden kanssa, mutta tietoa välillä jopa enemmän kuin asianosaisilla tai vähintään vankka mielipide asioista, lietsoo sitten asioita turhaan suuntaan ja toiseen. Tämä ei ollut itseltä kannanotto juuri tähän tapaukseen vaan yleisesti kannanotto riitelyyn, syyttelyn ja asioiden kertomiseen totena vaikka on vaan kuullut niistä jolta kolmannelta.
Nyt luettuani Martsin viestit tarkemmin, saatoin päätellä, kuka tuo huhujen aloittaja mahdollisesti on. Ellen ole väärässä epäilyni suhteen ja kyseessä todella on tuo tässä mainitsematon henkilö, en yhtään ihmettele, miksi huhu on nielty koukkuineen kaikkineen. Olisin uskonut itsekin.Yleisesti, jos oma mielikuva esimerkiksi kinky-yhdistystoiminnasta on ruusuinen ja on aina ollutkin, ei ole koskaan ollut riittävän lähellä ko. toimintaa, tai on itse sen keskiössä.
Minut on toistuvasti vedetty mukaan keskusteluun siteeraamalla, tägäämällä ja postaamalla kuvakaappauksia kirjoituksistani ja nimimerkistäni muualle (esim. Fettiin). Vaikka olen jo kaksi vuotta sitten pyytänyt, ettei näin tehdä (https://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=31901.msg542605#msg542605). Tämä ei tietenkään luo mitään turvallisempaa yhteisöä, päinvastoin. Minä en liity Martsin tapaukseen millään tavalla, en tiedä siitä mitään enkä tässä vaiheessa halua keskustellakaan siitä yhtään. Sori The_Peikko että nyt menee tuntella, mutta tällaista se on, kun toistuvasti vedetään mukaan vasten tahtoa.
Kaikella rakkaudella Alexios - kommentoit välillä kärkevästi, yleensä kompaten muiden juttuja. Mutta on hyvä välillä harrastaa itsereflektiota. Jos oma mielipide ei kestä uudelleenjulkaisua tulevaisuudessa, tai sen postaamista esim. Täältä asiasisältöönsä yhdistäen, niin ei sitä ehkä silloin kannata lausua. Sillä mikä netissä on - se yleensä siellä pysyy.
Tämäkin taas pyritään kääntämään muka dominoivien miesten sortamiseksi. Se jos mitään on häpeällistä.
Kirjoittaja
Aihe: Henkilökohtainen Kommenttiraita: Skene voi ihan itse valita millaista käytöstä (Luettu 10182 kertaa)
