Mitä tunteita tavoittelet ja tarpeita haluat tyydyttää?

[Light]

Helppous liittyy itselläni myös siihen, että voi puhua seksistä ja kaikesta tästä hyvin suoraan ja kiertelemättä. Sekä mahdollisesti kokeilla jotain sellaista, mistä ei ole aikaisemmin oikein uskaltanut edes haaveilla.

Kyllä, näinhän se on.

Hyvänä esimerkkinä nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarpeet?

Juu, ja onhan nää monet aika yleismaailmallisia. 

[Tre74]

Haluaisin olla juurikin se joka on sen hetken vahvempi ja määrää, kunnes olemme taas tasa-arvoisia...

Hmm... ehkäpä sitä sen toisen, alistuvan osapuolen, kautta sitä oppisi myös itsestään kaikenlaista... 
Tällä saralla tutkimusmatkani on tosin vasta alkutaipaleella tai oikeastaan vasta lähtötelineissään... 
Tuntuu, että on se starttipistooli hukkunut jonnekin 

[indigo]

Luin tän aloituksen silloin kun se julkaistiin ja oon nyt miettinyt tätä kovasti ajomatkalla töihin.

Koen itse niin, että halu tulla alistetuksi ja nöyryytetyksi pohjautuu kokemuksiin, jossa olen tullut alistetuksi ja nöyryytetyksi ilman tahtoani, ja ei ole ollut ketään kenen syliin juosta itkemään. Nyt kun olen turvallisessa ympäristössä, leikkien avulla voi päästä kokemaan sitä, mitä ei oikeassa elämässä ole voinut kokea: rauhaa myrskyn jälkeen, lohtua toiselta.

[Hämäräntaite]

Olen täysi noviisi ja käytännössä kaikki kinkyilyyn liittyvä on tapahtunut vasta ajatuksen tasolla. Tiedän kuitenkin olevani masokisti ja tätä ominaisuutta haluan tutkia itsessäni lisää, nimenomaan kokeneemman ihmisen kanssa. Missä menee epämiellyttävän raja? Tuleeko millaisia jälkiä ennen kuin kivunnälkäni on tyydytetty? Kuinka syvään euforiaan kipu voi minut viedä? Tätä haluan tutkia, vähän kerrallaan, voimakkuuta ja uusia tuntemuksia hiljaa lisäten. En ole kovin alistuvainen mutta vastaanottavainen. Kun nimenomaan nautin kivusta, voimakkaista tunteista. Kivun aiheuttaminen toiselle sen sijaan on kiinnostanut vasta ajatuksen tasolla. Silti tunne siitä että minä olen johtavassa roolissa, tuottamassa toiselle voimakkaita tunteita, iskee jotain intohimon kipinää aivoissani.
Valta-asetelmien kokeminen ja niiden vaihtelu kiehtoo. Vallan luovuttaminen toiselle tai sen hankkiminen takaisin, ennaltana sovitusti tai pienen painin avulla. Ajatuksena on todella huumaavaa vaihtaa rooleja nopeasti. Vaikka se että, penetroin ensin naispuolista kumppania, jonka jälkeen tämä ottaakin kontrollin ja penetroi minut strapilla. Tai saan ensin kumppaniltani piiskausta, jonka jälkeen saan itse antaa hänelle sitä. Toinen pääsee vähän kuin tasaamaan puntit ja säilyttämään vallan tasapainon tai niin itse sen ajattelen, heh.
Nautiskelevana fettarina pyrin myös monien muiden fetissieni toteuttamiseen niiden kanssa, joilla on samoja, keräten koko ajan kokemusta siitä mikä itseä todella kiihottaa.   

[Purulelu]

Kiitos, todella hyvä avaus. Pitää oikein pohdiskella ❤️

[JuJu]

Olen miettinyt mm haluani alistua, kiinnostusta ruoka- ja pissaleikkeihin.
Tällä krt vastaan lyhyesti ja suppeasti alistumisen tarpeeseen.
Mulle on miehen kanssa tärkeää, että saan kokea olevani heikompi, niin fyysisesti kuin psyykkisesti.
Olen aivan pienestä taaperosta saakka joutunut olemaan vahva ja pärjäävä, muista huolehtiva.
Nykyään kun olen jo päässyt irti omavoimaisuudesta ja parantunut vahvuuteen sairastumisesta, tuntuu tosi hyvältä se että saan ja uskallan olla sellainen kuin olen tai olen joskus ollut mutta en ole tullut nähdyksi enkä kuulluksi.
Eli heikko, jonka ei tarvitse kannatella muita eikä varsinkaan itseään. Sillä hetkellä.
Juuri nyt on kovasti kiinnostus virinnyt primalpainiin.
Mulle on tärkeää että saan olla ihan konkreettisesti heikompi.
Se tuntuu tosi hyvältä turvallisen ihmisen kanssa.

[Neilikka]

Näin noviisina omien halujen, tunteiden ja tarpeiden pohtiminen on vielä aika hankalaa, erityisesti siksi, ettei käytännön kokemuksia vielä hirveästi ole. Mutta tunnistan muiden kirjoituksista paljon samoja ajatuksia.

Koen itse vetoa erityisesti alistumiseen, kivun kokemiseen ( ja muihin aistikokemuksiin) ja köysiin (shibari, rope art). Kaikkien osalta kyse on varmasti jonkinlaisen irtipäästön tarpeesta tai halusta. Siitä, että joku on vahvempi kuin minä ja voin luovuttaa vallan ja vastuun hänelle. Ehkä myös tarpeesta antautua.

Kivun osalta kysymys on ehkä tarpeesta päästä yhteyteen oman kehon kanssa. Oon huomannut, että pääsen välillä sellaiseen puhtaaseen läsnäoloon ja mieli-kehoyhteyteen vain voimakkaiden aistikokemusten kautta. Esim. avantouinti, rankka fyysinen treeni ovat tähän mennessä olleet sellaisia. Voisiko kipu myös olla vastaava..? Ehkä tässä on myös mukana halua kokeilla omia rajojaan.

Kaiken taustalta löytyy myös varmasti tarve kokea henkistä yhteyttä, turvallisuutta ja luottamusta.

Saas nähdä miten nämä tarpeet ja halut kirkastuu tai muuttuu kokemusten myötä.

[Tilda]

Nyt ehdin vihdoin palata tämän mielenkiintoisen kysymyksen pariin.

Haluan alistua, koska saan siitä voimaa. Alistuessa tunnen itseni merkitykselliseksi ja arvokkaaksi. Se tyydyttää tarvettani miellyttää, huolehtia ja tehdä muille hyvää. Alistuessa voin kanavoida luontaisen tarpeeni tavalla, joka edistää hyvinvointiani.

Alistuessani haluan kokea fyysisiä ja henkisiä aistimuksia, koska sillon löydän yhteyden tunteisiini. Se tyydyttää tarvettani tuntea ja kokea vahvasti. Nautin tunteiden ja aistimusten vuoristoradasta.

Tykkään sitomisesta ja leikkimisestä kivun ja nautinnon rajamailla. Ne tyydyttävät tarvettani olla avuton ja antautua toisen valtaan odottaen jännityksellä mitä seuraavaksi seuraa.

Alistuessa olen kokenut tulleeni nähdyksi ja huolehdituksi. Valtasuhde on opettanut luottamaan ja antanut turvaa. Se on myös auttanut minua löytämään turvan itsestäni. Opettanut, ettei hyvinvointia ja onnea voi rakentaa toisen varaan. Alistuminen on lahja, josta saan paljon energiaa, voimaa, iloa, nautintoa ja hyvinvointia. Lahja, jonka hyödyt moninkertaistuvat kun sen voi antaa toiselle.

[JuJu]

Olen miettinyt mm haluani alistua, kiinnostusta ruoka- ja pissaleikkeihin.
Tällä krt vastaan lyhyesti ja suppeasti alistumisen tarpeeseen.
Mulle on miehen kanssa tärkeää, että saan kokea olevani heikompi, niin fyysisesti kuin psyykkisesti.
Olen joutunut omaksumaan taaperosta saakka vahvan ja pärjäävän roolin, joka huolehtii muista.
Nykyään kun olen jo päässyt irti omavoimaisuudesta ja parantunut vahvuuteen sairastumisesta, tuntuu tosi hyvältä se että saan ja uskallan olla sellainen kuin olen tai olen joskus ollut mutta en ole tullut nähdyksi enkä kuulluksi.
Eli heikko, jonka ei tarvitse kannatella muita eikä varsinkaan itseään. Sillä hetkellä.
Juuri nyt on kovasti kiinnostus virinnyt painiin.
Mulle on tärkeää että saan olla ihan konkreettisesti heikompi.
Se tuntuu tosi hyvältä turvallisen ihmisen kanssa.

[lanius_x]

Moikka. En olekaan kirjoittanut täällä mitään ennen, mutta nähtävästi sukellan suoraan syvään päätyyn pohdiskelemalla sadismiani.

Todella hyvä kysymys! Tähän ei myöskään ole mitään tyhjentävää todenmukaista vastausta antaa, koska perimmäisin syy on vain ”koska nautin siitä seksuaalisesti”.

Tykkään satuttaa toista, koska sadistista viettiäni tyydyttää aiheuttaa toisessa kipua, kärsimystä ja pelkoa. Tämä on varmaan ihan jokin ihmisluontoon koodattu vietti päätellen siitä, miten moninaisia kuolemaa pitkittäviä kidutusmenetelmiä lajimme on historiassakin keksinyt. Kiduttaminen nyt vain ON nautinnollista. Osalle ihmisistä.

Uskon sen olevan synnynnäinen seksuaalinen suuntautuminen, ehkä geneettinen. Tarve satuttaa muita alkoi jo nuorena tyttönä. Ensisijaisesti se on siis ihan vain seksuaalinen tarve. Saan siitä syvää euforian ja seksuaalisen kiihtymisen tunnetta, joka lopulta laukeaa orgasmiin, raukeuteen ja syvään mentaaliseen rentoutumiseen.

Nautin myös ajatuksesta, että rankaisen ihmistä, joka on jollakin tavalla muulle yhteisölle haitaksi. Jonkinlainen pyövelifantasia, jossa voin tehdä hyvää yhteisölle olemalla paha ja oma itseni.

Satuttaessani toista pystyn vapautumaan, olemaan läsnä hetkessä, olemaan luova ja heittäytymään impulssien, tunteen ja seksuaalisen nautinnon vietäväksi, mikä on muuten minulle vaikeaa. Tekemään jotakin konkreettista (yleensä jumitan pääni sisällä aika abstraktilla tasolla ja ajattelen liikaa).

Rauhoitun myös tavalla, joka ei muuten onnistu. Rauhoittuminen on yksi keskeinen syy, miksi sadismi on niin koukuttavaa. Mikään muu ei rauhoita myrskyä pääni sisällä kuin toisen satuttaminen.

Koen subini maailman tärkeimmäksi ihmiseksi, kun hänen avullaan saavutan rentoutumista ja nautintoa, mitä en millään muulla tavalla saa.

Yksi tärkeä tarve on myös tarve himoita toista. Todella hassua, koska moni subi itse asiassa mainitsi tämän saman tarpeen, mutta haluaa vain itse tulla himoituksi.

Haluan himoita toista niin paljon, että järki lähtee ja himo menee överiksi. Tykkään tavoitella ja saavuttaa jotakin haluamaani, jahdata toista. Tykkään muutenkin jahdata tavoitteita, joita haluan. Ihan siis arjessakin. Olen sellainen ihminen, joka ottaa kohteekseen jotain ja menee vaikka läpi harmaan kiven sen saadakseen.

Jahdatessani subia saaliinani haluan häntä seksuaalisesti niin paljon, että koen, että kohta en pysty enää hallitsemaan itseäni. Olen yleensä kovassa itsekontrollissa, joten kontrollin vapauttaminen itseltäni pois jollekin primitiiviselle seksuaaliselle himolleni tuntuu todella hyvältä, likaiselta ja kiihottavalta.

Varsinkin jos se vielä päättyy siihen, että teen jotain, mikä on suuri tabu: olen häntä kohtaan ihan hirveä ja sadistisen julma. Se on jotakin hyvin primitiivistä pimeyttä, jolle tykkään antautua.

Kun himoitsen jotakuta, hän on väline nautintooni eikä hänellä ole siinä hetkessä mitään muuta arvoa kuin tyydyttää himoni (toki hän voi ihmisenä arjessa silti olla minulle hyvinkin rakas ja arvokas).

Masterina nautin siitä, että saan hallita tilannetta ja kontrolloida toista täysin. Tämä on minulle luonnollinen olotila. Olen arjessakin vaativa kontrollifriikki.

Nautin myös siitä, että toinen haluaa miellyttää minua ja toteuttaa jokaisen toiveeni. Se saa minut kokemaan itseni voimakkaaksi ja tärkeäksi. Tykkään muutenkin kokea itseni fyysisesti voimakkaammaksi ja voittaa toisen. Murtaa hänen tahtonsa ja kehonsa.

Vallanhimoani tyydyttää, kun toinen on täysin avuton. Tykkään myös pakottaa. Haluan pakottaa toisen kontrollini alle, koska se ihan itsessäänkin tuottaa sadistista nautintoa pakottaa toinen kipuun.

Mutta ehkä syynä on myös se, että muuten en voi olla varma, että olen itse aiheuttanut hänen alistumisensa! Hänhän voisi alistua kenelle vain ihan vain omasta halustaan, jos minä en aiheuta sitä ja pakota häntä siihen. Jos hän itse tulee vapaaehtoisesti, ehkä hän tekee sitä muillekin, koska haluaa? Ei vetele kyllä sellainen peli, hän alistuu minulle, koska on pakko!

Tykkään siis kokea olevani sadistina merkittävässä roolissa hänen alistumisessaan, joten ajatus siitä, että hän alistuisi kenelle vain, tuntuu vieraalta. Haluan jotenkin olla olennainen ja tärkeä hänen alistumisessaan ja aiheuttaa sen.

Tykkään myös kokea, ettei toinen halua olla tekojeni kohteena (kyllä, tämä on hieman haastavaa saavuttaa vapaaehtoisissa suhteissa…) Se on myös yksi syy, miksi nautin pakottaa hänet niihin.

Lisäksi olen hyvin samaa mieltä tästä kommentista:

Yhteyden tarpeen, yhteinen voimakas läsnäolo ja tilanteen intensiteetti, siinä hetkessä on koko maailma sillä hetkellä ja siinä vain me kaksi.

Sitten tarve nousta arjen yläpuolelle, saada vapautusta, hetken levähdystä, jännitystä, taikaa.

Siinä hetkessä on vain me kaksi intensiivisen kiihkon pyörteissä.

Edit: Hitto! Tärkein unohtui! Nautin aiheuttaa terävää kipua (esim. neuloilla, terillä, veitsillä) ja vuodattaa verta. Tämä tyydyttää sadistista seksuaalista tarvetta satuttaa toista. Mitä tunnetta haen? Ihan vain sitä euforiaa, mitä saan, kun neula menee toisen ihosta läpi

[Bricolage]

Saan nautintoa siitä kun saan satuttaa toista, mutta jos toinen ei saa aiheuttamastani toiminnasta nautintoa, tulee siitä totaalinen turn off koko hommalle.

Olen miettinyt monesti, että tätä voisi peilata jonkinlaisena tarpeena palvella toista, mutta ehkä siinä voi olla suurempi osa empatiaa kuin palveluhalua. Suoraan en luokittele itseäni switchiksi, mutta taipumusta todennäköisesti olisi.

Ylipäätään toisten satuttaminen fyysisesti tai henkisesti negatiivisella tavalla aiheuttaa todella huonon olon ja omien sadististen taipumusten kanssa on ollut melkoinen henkinen judo-ottelu jotta olen saanut selvitettyä tuota asiaa oman pään sisällä.
Kaikista suurin ongelma ja hidaste käytännön toiminnassa on se, että miten voin toteuttaa tätä sessioissa ihmisen kanssa josta välitän. Tiedän, että hän nauttii siitä mitä teen, mutta edelleen takaraivolla nakuttaa se ajatus, että nyt satutan toista ja se tuntuu pahalta eikä ole "oikein".
Ehkä tämän vuoksi olen pyrkinyt enemmän "satuttamaan" yliampuvien orgasmien kautta kuin muun kivun. Tämä ei tunnu kuitenkaan omasta mielestä parhaalta kun ei voi vapauttaa itseä kunnolla ja syvästi nauttia siitä, mutta aina lopulta tulee ajateltua ensin muita kuin itseä.

Kaikki tuo kuitenkin nivoutuu sen alle, että olen dominoiva ja taistelen aktiivisesti vastaan kaikkea sitä mikä yrittää määrätä minua tai toimintaani. Kapinahenki nousee heti esiin jos minua määräilemään yrittävä ei pysty todistamaan sitä, että on minua parempi tai kovempi ja siksi ansaitsee auktoriteettiasemansa (Voitte kuvitella miten vaikeaa armeijassa oli).

Koko palettia pyörittää tarve olla kontrollissa ja vallantunne siitä, että on kontrollissa.

Jos nämä kaikki olisi osannut tulkita sisäisen dialogin ja pohdinnan kautta jo teini-iässä, niin maailma voisi tuntua melkoisen erilaisemmalta paikalta.

En tiedä kuinka kaukaa tämä alunperäistä langan postausta kiersi, mutta saattepahan nauttia tästä sekavasta ajatusoksennuksesta Perjantain aamupalaksi.

[lanius_x]

Saan nautintoa siitä kun saan satuttaa toista, mutta jos toinen ei saa aiheuttamastani toiminnasta nautintoa, tulee siitä totaalinen turn off koko hommalle.

Aloin miettiä tätä, koska tämä on aina todella mielenkiintoista lukea muiden sadistien vastauksia, kun itse koen täysin toisin. Mä en ole yhtään service top ja koko ajatus kuulostaa jotenkin absurdilta. En satuta toista tuottaakseni nautintoa enkä todellakaan koe olevani millään tavalla empaattinen satuttaessani.

Toki mä ymmärrän älyllisesti, että varmasti kivun kokeminen on masokistille tai pelon kokeminen on primal preylle tärkeää ja se saattaa siinä mielessä olla hänelle palvelus. Mutta mulle itselleni ei ole kyllä mitenkään tärkeää, että toinen nauttii eikä mulle ole tärkeää palvella toista. Pikemminkin päin vastoin. Mähän haluan, että se kärsii siitä kivusta…

Se, että toinen nauttii, ei ole varsinaisesti estekään, mutta ei se kyllä mulle suoraan sanottuna mitenkään välttämätöntäkään ole. Mulle on tärkeää pikemminkin saada kokemus siitä, että toinen kärsii siitä kivusta.

Mutta ei se mitenkään haittaakaan, jos se MYÖS nauttii. Ei mulle siis ole turn-offkaan ajatus siitä, että tuotan toiselle nautintoa. Se vain ei ole turn-onkaan.

Ehkä se on asia, jolla ei itselle ole kauheasti merkitystä suuntaan tai toiseen, kunhan kärsii. Ehkä jotenkin näin? Vaikea pukea sanoiksi.

Mä taas olen kipuillut sadismini kanssa enemmän siinä, hyväksynkö mä sen, että toinen on siinä vapaaehtoisesti ja haluaa sitä vai jätänkö mä tarpeideni tyydyttämisen kokonaan välistä ja tyydyn vain fantasioimaan. Kun laittomastikaan ei oikein viitsisi ihmisiä väkisin satuttaa ja vankilaan mennä. Mutta kun silti haluan, että ne kärsii... Mullahan oli pitkään niin, etten edes etsinyt s&m seuraa tämän takia.

Ajattelin, että on täysin mahdotonta löytää ihmistä, jonka kanssa pääsen oikeisiin fiiliksiin ja joka vieläpä hyväksyy mun sadismin sellaisena kuin se on. Joka hyväksyy mut omana pimeyteen ja melko häiriintyneisiinkin juttuihin taipuvaisena itsenäni. Hyväksytyksi tuleminen sellaisena kuin olen, on mulle kuitenkin todella tärkeä tarve!

Onkin osoittautunut, että olin oikeassa. Se tosiaan on vaikeaa. Lähes mahdotonta.

[Sucher]

Haluan / tarpeeni on jakautunut  valtaan, minun huomioitiin, sekä haluuni tuottaa kipua ja nautintoa, nauttia pyynnöistä , anomisesta.
Tarve saada kuulla kivun ja nautinnon äänet ja nähdä tuottaman jäljet eripuolilla kehoa.Mukana on myös kiihottava aspekti joskus enemmän joskus vähemmän. Olen onnellinen ollessani flow tilassa tarkkaillessani häntä ja siirtyessäni sessiossa kivun, nautinnon ja jopa hellyyden maastossa edes takasin. Pidän CBT sta sen pohjalla olevasta luottamuksesta jonka olen ansainnut ja saanut tehdessäni edetessäni CBT ssa Tavallaan koen osittain rankaisevani häntä ja nautin siitä niissä rajoissa joista on sovittu.
Koen tietynlaista yhteyttä joka syvenee aftercare vaiheeseen
Koen asioiden olevan juuri kohdallaan mm kun poljen hänen peniksensä  maiharini alle, katson silmiin ja näen häivähdyksen pelkoa katseessa, joka vaihtuu hooded eyes ihmeeksi , kun teenkin päinvastoin enkä tuotakaan kipua. Tämä myös toisin päin, toinen olettaa että saa tulla ja siltä tuntuukin mutta napakka potku antaa ymmärtää muuta. Kontrolli, valta aika on pysähtynyt.Olen läsnä, hengitän, haistan tuoksut iholta, maistan ihoa ja hikeä. Puren …tällä hetkellä hän on minun ja minun armoillani.

[Everett_Reno]

Tykkään härnätä seksuaalisesti mielenkiintoista ja suostuvaista naista sellaisella tavalla ja voimakkuudella josta hän nauttii turvallisesti mahdollisimman paljon, koska tunnen hänen reaktioistaan voimakasta alkukantaisia mielihyvää, ja se tyydyttää ainakin luottamuksen, henkisen yhteyden, luovuuden ja leikkimielisyyden tarpeitani.

[Mr.Black]

Masterina nautin siitä, että saan hallita tilannetta ja kontrolloida toista täysin. Tämä on minulle luonnollinen olotila. Olen arjessakin vaativa kontrollifriikki.

Nautin myös siitä, että toinen haluaa miellyttää minua ja toteuttaa jokaisen toiveeni. Se saa minut kokemaan itseni voimakkaaksi ja tärkeäksi. Tykkään muutenkin kokea itseni fyysisesti voimakkaammaksi ja voittaa toisen. Murtaa hänen tahtonsa ja kehonsa.

Vallanhimoani tyydyttää, kun toinen on täysin avuton. Tykkään myös pakottaa. Haluan pakottaa toisen kontrollini alle, koska se ihan itsessäänkin tuottaa sadistista nautintoa pakottaa toinen kipuun.

Mutta ehkä syynä on myös se, että muuten en voi olla varma, että olen itse aiheuttanut hänen alistumisensa! Hänhän voisi alistua kenelle vain ihan vain omasta halustaan, jos minä en aiheuta sitä ja pakota häntä siihen. Jos hän itse tulee vapaaehtoisesti, ehkä hän tekee sitä muillekin, koska haluaa? Ei vetele kyllä sellainen peli, hän alistuu minulle, koska on pakko!

Tykkään siis kokea olevani sadistina merkittävässä roolissa hänen alistumisessaan, joten ajatus siitä, että hän alistuisi kenelle vain, tuntuu vieraalta. Haluan jotenkin olla olennainen ja tärkeä hänen alistumisessaan ja aiheuttaa sen.

Tykkään myös kokea, ettei toinen halua olla tekojeni kohteena (kyllä, tämä on hieman haastavaa saavuttaa vapaaehtoisissa suhteissa…) Se on myös yksi syy, miksi nautin pakottaa hänet niihin.

Hienoa itse analyysiä.

Tätähän monet subit toivovat, ei ehkä sitä brutaalia kipua mutta ajatus että on pakotettuna ilman että voi itse mitenkään vaikuttaa tapahtumien kulkuun.

Itselleni tuo suurta nautintoa olla täysin avuttomana toisen armoilla. Se on samalla pelottavaa ja kiihottavaa kun ei voi liikkua, ei näe mitään ja suussa gägi.
Vasten tahtoa esim. Kidnapattuna toimisi loistavasti, tämä on tietysti hankalaa toteuttaa käytännössä.