Aloitteleva (sub) kaipaa neuvoja

[Pieni197X]

Hei vain kaikille!
Olen tosi tuore aloittelija tässä maailmassa ja nyt kaipailisinkin ajatuksia - jos jollain olisi tarjota jotain, kun omat ajatukset tuntuvat olevan hukassa. Olen vähän huolissani omista olotiloistani seksin ulkopuolella ja toivoisin, että jos jollain olisi ajatuksia tai vaikka vastaavia kokemuksia. Yritän avata taustoja ja tilannetta, tästä tulee varmaan melko pitkä selitys .

Olen nelikymppinen nainen ja BDSM-maailma on kiinnostanut kyllä varmaan aina, mutta minulla on ollut oikeastaan vain yksi kumppani aiemmin (olen demi, en pysty mihinkään satunnaisiin juttuihin), jonka kanssa ollaan hyvin lieviä BDSM-juttuja kokeiltu. Nyt minulla on kuitenkin uusi kumppani ja varsin aikaisessa vaiheessa tajusimme, että olemme molemmat tähän suuntaan sopivasti kallellaan ja vielä toisiamme täydentäen.

Meillä on hyvä, lämmin ja vahvasti luottamuksellinen suhde. Koen olevani kumppanini kanssa hyvin vahvasti turvassa. Olemme etäsuhteessa, joka tuo omat rajoitteensa, mutta tavatessamme seksiä on paljon, se on nautinnollista ja hyvää. Sitten on tämä meidän "leikki". Kuten sanottu, olen kokenut olevani BDSM:stä kiinnostunut liki aina, mutta silti tässä on tullut nyt jo lyhyessä ajassa vastaan paljon uutta. Kun kumppanini aikanaan sanoi ensimmäistä kertaa, että haluaisi minulle kaulapannan, ajatus oli hyvin vahvasti ei. En ollut koskaan ajatellut asiaa ja se tuntui minusta vieraalta. Kuitenkin aika pian tykästyin ajatukseen, panta hankittiin ja siitä se sitten oikeastaan lähti.

Aika, jona BDSM on ollut suhteessamme, on todella lyhyt - ja etäsuhteesta johtuen seksikertoja, tai oikeammin päiviä, jolloin seksin harrastaminen on mahdollista, on ollut melko vähän. Kuitenkin koen, että olemme edenneet melkoista vauhtia, en tiedä, että olemmeko mahdollisesti edenneet jopa liiankin nopeasti? Vastaan ei ole kuitenkaan tullut varsinaisia rajoja, tai ainakaan en tiedosta niitä. Ihan alussa jouduin kerran pistämään homman poikki, mutta se johtui ihan siitä, että olin aivan liian herkkänä siinä kohtaa käytetylle lelulle, enkä silloin osannut sitä ilmaista, että hei - nyt jotain muuta, tää ei ole hyvä. Kumppanini kuitenkin purki sen tilanteen niin uskomattoman hienosti ja ihanasti, että olen oikeastaan ihan iloinen, että se meni niin, saimme senkin kokemuksen. On olemassa yksi asia, jonka koen epämukavana ja vaikeana, mutta toisaalta se on sellainen, josta kumppanini nauttii suunnattomasti, joten haluaisin sen silti hänelle tarjota - sietää sitä epämukavuutta siinä määrin. Nyt kuitenkin mietityttää tämä oma olotila.

Ollessani erossa kumppanistani oloni on vetämätön ja apea. Tuntuu, että olen jotenkin umpisolmussa ja täynnä kaikenlaisia vaikeita tunteita. Kun olemme yhdessä, seksin ulkopuolella minusta tuntuu, etten ole oikein kunnossa, kehoon jää sellainen pieni tärinä, jonkinlainen epävarmuus (tästä puhuin kumppanilleni viimeksi, mutta kun kumpikaan ei oikein tiedä mistä tämä johtuu, saati sitten mitä sille tehdä). Erityisesti silloin, kun tiedän, että kumppani on miettinyt jotain uutta tai olemme yhdessä ostaneet uusia leluja tms, huomaan, että tuleva pelottaa minua tavalla, joka ei ehkä ole hyvä. Tiedän, että haluan, tiedän, että haluan kokeilla, haluan, että kumppani vie minut just niin sietokyvyn rajoille kuin mitä ne nyt ikinä nyt ovatkaan, mutta pelko ennen sessiota tuntuu sellaiselta, ettei sen varmaan ihan niin kuuluisi olla. Tähän kuitenkin varmasti liittyy pitkälti se, millainen olen ihmisenä ja millainen on taustani. BDSM on ollut minulle tosi ristiriitainen juttu siinä mielessä, että se kiehtoo ja kiihottaa, mutta samalla kipu ja hallinnanmenetys ovat pelottavia asioita. Äh, en tiedä saako kukaan kiinni mitä yritän sanoa.

Olen miettinyt paljon, että ovatko klikit nyt oikeasti seksissä vai vaikuttavatko muut asiat (meillä on ollut aika vaikea alku suhteelle, minulla on ollut elämässä monenlaista muutosta tässä ja tää syksy on yleensäkin vähän vaikeaa aikaa), mutta just nyt olen aikalailla varma, että jokin tässä seksissä nyt mättää, mutta mikä? Kun aloitimme tämän "tutkimusmatkamme" olin tosi innoissani ja seksuaalisuuteni oli tosi huipussaan. Saatoin erillämme ollessamme harrastaa omaa kivaa useamman kerran päivässä ja olin leluista tosi innoissani. Noh. Nyt sitten en mm. siihen yhteen leluun, johon tuolla aiemmin viittasin, ole kyennyt tapahtuneen jälkeen koskemaan ollenkaan. Tänään aamulla kaipuu seksille kasvoi tosi kovaksi, mutta homma tyssäsi sitten siihen, että laitoin itselleni anustapin ja se laukaisi sitten jonkun aivan ihme reaktion ja mulle tuli vain itku. Samaten, kun tulin nyt sitten tänne foorumille, jotta voisin löytää jonkun, jolle tätä purkaa niin... Sivujen kuvat ahdistivat minua suuresti, vaikka siis aiemmin olen esimerkiksi tykännyt katsoa tosi rankkaa pornoa.

Tiedostan kyllä miltä kirjoitukseni kuulostaa. Jokin on nyt pielessä ja minun pitää puhua tästä kumppanilleni, mutta... Kun en tiedä oikeasti itsekään, että mistä helvetistä tässä oikein nyt on kyse, niin vaikea sitä on toiselle selittää. Samaten se, että tiedän kumppanini haluavan minulle vain kaikkea hyvää, mutta kun en osaa sanoa yhtään, mitä hän voisi tehdä toisin, jotta oloni olisi parempi.

Ja kyllä. Jälkihoitoa en osaa kuvitella, että miten voisimme tehdä sitä paremmin. Kaipaan todella kipeästi läheisyyttä, tuntuu, että siinä mikään ei riitä. Kumppanini pitää minua lähellä, on todella vahvasti läsnä ja hellä, mitä kaipaankin, ja ne ovat lähtökohtaisesti aina hyvin kiireettömiä hetkiä. Keskusteluja voisi toki ehkä olla, niille voisi ehkä olla tarvetta, mutta siinä onkin sitten taas minun klikkini, että tuntuu, että olen siinä tilanteessa ihan kyvytön puhumaan oikeastaan mitään. Kumppanini kysyy kyllä aina, että onko kaikki hyvin ja miltä minusta tuntuu ja miltä tuntui, mutta kun osaan lähinnä vaan todeta, että tuntuu hyvältä.

[Pehmis]

Koska tämä keskustelu on kaikille avoimella puolella, vastaan nyt vain lyhyesti. Kysymyksesi on laaja ja vastaukseni pintapuolinen. Pahoittelut siitä.

Bdsm on intensiivistä ja nopeasti addiktoivaa. On eri asia haluta jotakin kuin kokea se itse. Olet ehkä edennyt liian nopeasti liian pitkälle. Minusta vaikuttaa siltä, että olet ylittänyt huomaamattasi omat rajasi, ja tehnyt jotakin, mitä ei olisi pitänyt. Ehkä siksi et nyt oikein tiedä, mitä ajatella tai mistä on kyse. Toista ei voi miellyttää ilman, että se muuttaa sinussa jotakin. Kuulostaa siltä, että sinuun on sattunut, lisäksi droppaat (kun tuntuu ankealta) session jälkeen ja että vähän addiktoidut kumppaniisi (mikään muu ei hetkeen kiinnosta), ja vähän myös siltä, että trauman rajoilla mennään.

Ainakin olet kokenut jotakin voimakasta, joka muuttaa sinua tai muistuttaa jostakin aiemmasta. Etkä ehkä ole käsitellyt sitä vielä? Sinun olisi hyvä selvittää, mitä se merkitsee sinulle itsellesi tai miten koet itsesi nyt, kun olet tehnyt niitä asioita, joita olet halunnut kokeilla. Mitä siitä haluat kokea uudelleen? Mitä et tekisi uudelleen? Ehkä yrität tarjota jotakin, jota et vielä ole valmis antamaan? Tai ehkä yrität kestää jotakin, mitä et kestä? Ehkä kumppanisi ei kannattele sinua? Jälkihoitoon liittyvien syvällisempien keskustelujen aika kumppanin kanssa on usein ehkä vasta päiviä session jälkeen.

Jos et käsittele asioita, menet vain enemmän sykkyrälle. Päiväkirja voi olla avuksi tai jos saatte keskustelun avattua kumppanisi kanssa. Se kenen kanssa asioita kannattaa käsitellä, riippuu siitä, mitä olet kokenut aiemmin ja nyt sessioissasi.

Anna sille aikaa. Tekstissäsi on paljon varoitusmerkkejä. En sessioisi noissa fiiliksissä. Tämä on vain oma mielipiteeni ja toivon, että saat muitakin vastauksia kysymyksiisi.

[Pieni197X]

Kiitos Pehmis vastauksestasi. Tämä foorumi on minulle ihan uusi ja en oikein tiedä, että miten tulisi käyttää, jotta saisi keskustelua aikaan. Keskusteluja juuri nyt kaipaisin, kun kaikki on minulle niin uutta. Luen vastaustasi vielä ja palaan sen herättämiin ajatuksiin.

[PuolivilliNaaras]

Melko lyhyt vastaus minulta tähän, mutta suosittelisin keskustelemaan jonkun ulkopuolisen (mieluiten ammattilaisen) kanssa näistä tunteistasi. Koska ongelma ilmenee tämänhetkiseen kumppaniisi liittyvissä asioissa, hän ei mielestäni ole oikea henkilö "terapoimaan", vaikka sinällään suhteen sisäistä keskustelua kannatankin.

Minulle heräsi tunne, että kumppanisi saattaa tietäen tai tiedostamattaan ohjata sinua suuntaan jonne et tahdo, tai ainakaan et näin nopeasti. Toisekseen sain vaikutelman, että taustalla voisi olla myös muuta painolastia, jota olisi hyvä käsitellä.

[Kumikana]

Kuulostaa minustakin siltä että seksuaalineuvojan tai seksuaaliterapeutin vastaanotto voisi olla tilanteessa hyödyllistä. Toivottavasti asiat lähtevät aukeamaan! 

[Floora]

Pehmis sanoi oikeastaan sen, mitä mietit. Olet saattanut edetä liian nopeasti tai ylittää omat rajasi vahingossa. "Vastaan ei ole tullut varsinaisia rajoja." Kuulostaa mun korvaan pahalta. Tarkoitatko tällä, että rajan ylityksiä ei ole tapahtunut vai etkö tunne, että sinulla on rajoja? Sulla on oikeus ja myös velvollisuus vetää rajoja. Ne rajat voi myös vetää ihan sen pohjalta, että mua ei huvita tää juttu nyt. Sanoisin myös, että ammattilaisen avusta voisi olla hyötyä ja päiväkirjasta. Itsellä on päiväkirja, johon kirjoitan vähintään jokaisen session jälkeen. Pyri pohtimaan siinä laajasti, että mikä tuntui hyvältä ja mikä ei. Toivottavasti asiat ratkee 

[liljankukkia]

Vastaus pahaan oloosi on omassa kirjoituksessasi: et tiedosta omia rajojasi ja nyt ne on ylitetty.

Kerrot kirjoituksessasi, että vastaasi ei olisi tullut rajojasi, mutta samalla kerrot kuitenkin kuinka se on tullut ainakin jo yhdessä tilanteessa totaalisesti vastaan. Kerrot myös jostakin asiasta, jonka koet sekä vaikeana että epämukavana, mutta haluaisit antaa tämän kumppanillesi miellyttääksesi häntä.

Kaikkea ei tarvitse kokea heti tai edes koskaan, jos jokin asia ei tunnu hyvältä tai arveluttaa. Vauhtisokea liian nopea eteneminen yhdistettynä heikkoon itsetuntemukseen on vaarallinen yhdistelmä, jolloin on vain ajan kysymys milloin rajat tulevat paukkuen vastaan.

Rajojen tarkoitus on suojata sinua. Jos et osaa sanoittaa niitä itsellesi, niin et voi viestiä niitä myöskään kumppanillesi, eikä hän voi pitää sinua turvassa.

[Domina Ajatar]

Olen miettinyt paljon, että ovatko klikit nyt oikeasti seksissä vai vaikuttavatko muut asiat (meillä on ollut aika vaikea alku suhteelle, minulla on ollut elämässä monenlaista muutosta tässä ja tää syksy on yleensäkin vähän vaikeaa aikaa)

Aiemmat kommentit ovat antaneet jo todella arvokkaita neuvoja ja näkökulmia. Lisäksi huomioni kiinnittyi tähän tekstin osaan. Tästä tulee ajatus että onko suhteessa muut asiat kunnossa? Jos jokin epäilyttää, on keskeneräisiä asioita jotka vaivaa, käymättömiä keskusteluja, tunteita joita ei ole päässyt ilmaisemaan, luottamuksessa puutetta tai mitä vain - se vaikuttaa seksiin ja sessiointiin todella vahvasti. BDSM-dynamiikat ovat herkkiä asioita ja mikä tahansa suhteessa vaikuttava epävakaisuus heijastuu niihin.

[Pieni197X]

Anna sille aikaa. Tekstissäsi on paljon varoitusmerkkejä. En sessioisi noissa fiiliksissä. Tämä on vain oma mielipiteeni ja toivon, että saat muitakin vastauksia kysymyksiisi.

Nyt viimein on hetki, jolloin pystyn palaamaan kunnolla näiden asioiden äärelle. Kiitos suuresti kommenteista. Tajusin itsekin tänne avauduttuani sen, että miten pahasti solmussa olin. Tapasin kumppanini pikimmiten tuon kirjoituksen jälkeen, keskustelimme ja saimme ilmeisesti avattua jotain. Yhäkin koen olevani vähän epävarma sen suhteen, että mitä nyt oikeastaan tapahtui ja miksi, mutta tiedostan, että minun on kuunneltava itseäni jatkossa paljon paremmin. Nyt on itseasiassa sellainen tilanne, että luulen syyn löytyvän sessiosta, jonka kumppanini laittoi poikki, vaikka itse koin, että olisin voinut jatkaa. Siis ajattelen nyt, että kumppanini pisti pelin poikki ihan syystä - ihan minua tulkiten, mutta se on toki vähän pelottavaa tajuta, että hän osasi ehkä lukea olojani paremmin kuin minä itse.

[Pieni197X]

Melko lyhyt vastaus minulta tähän, mutta suosittelisin keskustelemaan jonkun ulkopuolisen (mieluiten ammattilaisen) kanssa näistä tunteistasi. Koska ongelma ilmenee tämänhetkiseen kumppaniisi liittyvissä asioissa, hän ei mielestäni ole oikea henkilö "terapoimaan", vaikka sinällään suhteen sisäistä keskustelua kannatankin.

Minulle heräsi tunne, että kumppanisi saattaa tietäen tai tiedostamattaan ohjata sinua suuntaan jonne et tahdo, tai ainakaan et näin nopeasti. Toisekseen sain vaikutelman, että taustalla voisi olla myös muuta painolastia, jota olisi hyvä käsitellä.

Olet varmastikin ihan oikeassa, että ihan oikea terapia voisi olla hyväksi, avautuminen jollekin seksuaaliterapeutille, mutta sille ei nyt valitettavasti ole mahdollisuutta. Luulen, että meillä on nyt tosiaan vähän se tilanne, että olemme molemmat niin innoissamme kumppanini kanssa uudesta jutusta, että läikkyy sitten yli - tarvitsisi osata edetä rauhallisemmin. En vain oikein tiedä, että miten se oikeasti tapahtuu... Yksi osa ongelmaa on varmasti myös siinä, että tämä leikki vuotaa meidän muuhun seksiimme. Kumppanini on innoissaan ja tietää, että minä kiihotun tietyistä BDSM-jutuista vahvasti, mutta luulen, että perusturvallisuuteni tai jokin voi silti olla vähän koetuksella, kun näitä elementtejä tulee vastaan jatkuvasti. Tästä yritin kyllä jo puhua kumppanilleni, mutta minusta tuntuu, että asiat vuotavat silti.

[Pieni197X]

Pehmis sanoi oikeastaan sen, mitä mietit. Olet saattanut edetä liian nopeasti tai ylittää omat rajasi vahingossa. "Vastaan ei ole tullut varsinaisia rajoja." Kuulostaa mun korvaan pahalta. Tarkoitatko tällä, että rajan ylityksiä ei ole tapahtunut vai etkö tunne, että sinulla on rajoja? Sulla on oikeus ja myös velvollisuus vetää rajoja. Ne rajat voi myös vetää ihan sen pohjalta, että mua ei huvita tää juttu nyt. Sanoisin myös, että ammattilaisen avusta voisi olla hyötyä ja päiväkirjasta. Itsellä on päiväkirja, johon kirjoitan vähintään jokaisen session jälkeen. Pyri pohtimaan siinä laajasti, että mikä tuntui hyvältä ja mikä ei. Toivottavasti asiat ratkee 

Siis tarkoitin sitä, että emme ole tehneet mitään sellaista, missä olisin kokenut, että minun täytyisi tai kokisin minkäänlaista tarvetta pistää peliä poikki. Nyt vain näiden fiilisteni vuoksi aloin ehkä miettiä sitä, että enkö oikeasti tunne/tiedosta sitä, että nyt homma menee yli? Mietin, että menenkö oikeasti niin sellaiseen "tee mulle mitä lystäät"-tilaan, etten osaa vetää niitä rajoja? En tiedä. Ja loppupeleissä sanoisin, että leikkimme ovat olleet varmaan melko "kevyitä" vielä. Halua kokea lisää olisi kyllä, mutta... Nyt tiedostan, että minun on oltava tämän asian kanssa varovaisempi.

[Pieni197X]

Vastaus pahaan oloosi on omassa kirjoituksessasi: et tiedosta omia rajojasi ja nyt ne on ylitetty.

Kerrot kirjoituksessasi, että vastaasi ei olisi tullut rajojasi, mutta samalla kerrot kuitenkin kuinka se on tullut ainakin jo yhdessä tilanteessa totaalisesti vastaan. Kerrot myös jostakin asiasta, jonka koet sekä vaikeana että epämukavana, mutta haluaisit antaa tämän kumppanillesi miellyttääksesi häntä.

Kaikkea ei tarvitse kokea heti tai edes koskaan, jos jokin asia ei tunnu hyvältä tai arveluttaa. Vauhtisokea liian nopea eteneminen yhdistettynä heikkoon itsetuntemukseen on vaarallinen yhdistelmä, jolloin on vain ajan kysymys milloin rajat tulevat paukkuen vastaan.

Rajojen tarkoitus on suojata sinua. Jos et osaa sanoittaa niitä itsellesi, niin et voi viestiä niitä myöskään kumppanillesi, eikä hän voi pitää sinua turvassa.

Tuo kerta, kun rajat tulivat vastaan, liittyi ihan vain yksinkertaisuudessaan siihen, että olin liian herkkänä sillä hetkellä käytetylle lelulle. Ilmaisin tämän ja kumppanini purki tilanteen samantien, piti minua lähellä ja keskustelimme. Sanoin kumppanille, että tavallaan olisin halunnut jatkaakin, mutta toisaalta koen, että sain tosi arvokkaan ja hyvän kokemuksen siitä, että mitä tapahtuu, jos minä haluan session lopettaa.

[elanor]

Tässä on tullut jo hyviä pointteja. Sub dropeista kannattaa etsiä tietoa, se voi olla yksi osatekijä tuossa. Seksuaalineuvonta tai -terapia voi auttaa, sitä saa etänäkin. Ja tosiaan, olette varmaan edenneet liian nopeasti - mutta ei se haittaa, nyt vaan palaatte takaisinpäin ja otatte vähän tilaa niiden rajojen oppimiselle.

Suosittelen rajanvetoharjoituksia. Jos teillä on turvasana tai -sanoja käytössä, sopikaa että nyt vaan treenataan niiden käyttöä. Kumppanisi tekee sulle jotain ennalta sovittua, ei yllättävää, ja sovitte vaikka että missä vaiheessa sanot turvasanan (esim. kumppani piiskaa ensin ihan hiljaa ja hyvin vähitellen voimaa lisäten, ja sun tehtävä on sanoa turvasana heti, kun tuntuu yhtään kipua). Tai sitten sovitte vaan, että sanot hetken päästä turvasanan joka tapauksessa. Ideana, että toimintaa ei edes viedä minnekään rajoille, treenataan vaan sitä rajan asettamista. Sitten sanot turvasanan tai muuten ilmaiset, että haluat lopettaa. Kumppani lopettaa ja kiittää sua siitä, että ilmaisit rajasi. Tätä voi toistaa, ja tätä voi toistaa sittenkin, kun hommat sujuu, aina välillä. Rajan asettaminen ei nimittäin ole mikään ihan itsestään selvä ja helppo asia. Sitä helpottaa, kun siitä saa kokemusta ja kiitosta ja tajuaa, että toinen voi luottaa enemmän, kun tietää että osaat pitää rajasi. Ja itsekin opit luottamaan itsees enemmän, kun harjoituksella hoksaat konkreettisesti, että rajanveto on tosiaan sun omissa käsissä.

Samaa voi harjotella myös ilman mitään kinkyä toimintaa. Toinen esim. kysyy lupaa tehdä jotain, kuten hieroa hartioita, ja sun tehtävä on kieltää. Ja sitten se kiittää sua. Tai voitte keksiä muita variaatioita.

Jälkihoitokeskusteluja ei oo pakko käydä heti toiminnan jälkeen, vaan asiaan voi palata erikseen. Meillä on D:n kanssa semmoien yhteinen harrastus kuin "jutellaanko? mistä juteltais? no mistä oot tykänny viime aikoina seksissä ja miltä tuntu viimeks?"

Antoisaa matkaa itsetuntemukseen 

[subwoofer]

Antoisaa matkaa itsetuntemukseen 

Tämä oli hirmu hyvä ohje minunkin matkaani, kiitos!