Kinkyn luonteen kieltäminen?

[Ni-Ka]

Moikka kaikille!

Minkälainen käsitys porukalla on tällaisesta asiasta.

   -voiko ihminen, joka on kinky muuttaa tapojaan? Seksuaalista mieltymystään?

   -muodustuuko kinkeys pikkuhiljaa uteliaisuuden ja kokemusten perusteella?

  - onko kinkyily samalla tavalla ihmisen sisäänrakennettu juttu kuin heterous jne.? Rupeaa siltä tuntumaan. Oonko ihan ulalla tässä asiassa?

Menin rakastumaan päätä pahkaa vaniljaan. Nyt viiden vuoden vaniljan jälkeen mun pää meinaa räjähtää. Rakkautta on, seksiä on, mutta se SITÄ!
Takanani oli BDSM juttuja muutama kymmenen vuotta. Luulin, että kyllä tää onnistuu.

Terveisin nimimerkki  -"varoituksen sana"

[susa-anniina]

Kait ihmisten suhtautuminen seksiin/seksuaalisuuteen vaihtelee. Osalle asia on tärkeämpi osa elämää kuin jollekin toiselle. Sitten myös osalle bdsm on elämäntapa ja osalle kiva lisämauste ja sitten on miljoona muuta, joille asia on jotakin siltä väliltä. Kait näistä riippuu, onko suhde vaniljan kanssa mahdollista pidemmän päälle.

Itsellä oli pitkä suhde kinkypositiivisen vaniljan kanssa. Eli asioita kyllä toteutettiin mutta enemmän siitä näkökulmasta, että koska minä olen tälläinen. Lopulta suhde kaatui tähän, että sen tyyppinen seksielämä ei vain riittänyt. Ero olisi tullut varmaan jo aiemmin jos olisin tiennyt, että voin pitää tuon ihmisen eron jälkeen mukana erilaisessa roolissa omassa elämässä. Voin matkustella, käydä elokuvissa tai teatterissa ja viettää muutenkin aikaa, ilman sitä suhdetta ja ilman seksiä joka oli tavallaan ihan ok, mutta ei sitä mitä itse tarvitsen.

[Birdie]

Todella ajankohtaisia pohdintoja nämä myös omassa elämässä. Päätin juuri suhteen,  kun todellakin TARVITSEN sitä tietynlaista dynamiikkaa ja kinkyyttä, muuten olen vähän huonovointinen jos se jokin tarve ei täyty. Kaikenlaistahan sitä sitten itsestään pohtii, olenko todellakin näin ronkeli.. mutta ehkäpä jos kinkyys on juurikin ominaisuus, jota ei voi itse valita, niin minkäpä sille sitten voi. Alan vähitellen ymmärtämään miksi scenessö on niin paljon kaikkia muita suhdemuotoja kuin monogaamisia parisuhteita. Ehkäpä tällainen seksuaalivähemmistöön kuuluva tarvitsee erikseen sen ds suhteen ja parisuhteen harrastuksineen ja matkusteluineen sitten jostain ihan muualta.

[satanik.venus]

Ei ihmisen onnistu itseään kieltää, pidemmän päälle se tuottaa vain ongelmia. Enkä usko et kinkyyteen olisi mitään toimivaa eheytyskeinoa. Ne jutut on päässä halusipa tai ei. Sisäänrakennettuna, kuten sanoit.

Näkisin et uteliaisuus ja kokemukset enemmän auttaa selvittämään mistä tykkää, avaamaan niitä päänsisäisiä keloja siitä et mikä saa tämän pommin tikittämään. Joskus ne kelat on vähän takussa, kokeilemalla selviää paljon.

Monogaamista vaniljasuhdetta on kokemukseni ja käsitykseni mukaan hyvin vaikea jos mahdoton muuttaa miksikään muuksi. Vaniljakumppania voi alkaa kovin äkkiä hiertää puoliso joka juoksee jossain vieraissa raipat heiluen. Ja musta se on ihan luonnollista, valtaosa ihmisistä haluaa nimenomaan monogamiaa ja se on sellainen asia josta kenenkään ei tarvitse luopua toisen tarpeiden vuoksi.

Sähän et nyt mitään tällaista tuonut esiin, mut nousipa vain mieleen, kun tuossa sun tilanteessa ollaan just niiden kipeiden tosiasioiden äärellä. Ei ole helppoja ratkaisuja.

[Pip]

Jos mä tapaisin jästin, niin todennäköisimmin siitä tulis jollain tavalla kinky. En tarkoita, että mä tietoisesti tekisin mitään sen eteen, vaan sen mielestä eläimellisyys ajais sitä asia, että vois kääntyä kinkyks. Näin on siis ihan todellisuudessa käynyt.

[Dean]

Kyllä ainakin omalla kohdallani olisi mahdotonta ruveta olemaan vanilja. Se tuntuu samanlaiselta melko fundamentaaliselta asialta kuin homous/heterous. Vaimoni on ymmärtänyt alusta asti, että minulla aika ajoin on tarve piiskata hänet. Olen onnellinen juuri näin, täysin monogaamisessa suhteessa kohta neljännesvuosisata.

Onko sitten niin, että vaimoni on ollut piilokinky, koska minut halusi? Vai onko muuttunut vaniljasta kinkyksi? Vai onko harjoittelun tulosta?

Nykyään piiskaus tekee minut kiihottuneeksi, mutta myös hyvin onnelliseksi. Kun voin olla ylpeä vaimostani, on myös helppo kunnioittaa ja rakastaa. Nyt jos tässä olisi pitänyt viettejään tukahduttaa, olisin varmaan muuttunut sen verran kärttyiseksi ja tyytymättömäksi, että molemminpuolinen rakkaus olisi pitemmän päälle ollut mahdotonta.

Riippuu mielestäni kinkyyden asteesta, voiko tulla onnelliseksi vaniljana vai ei. Pienestä taipumuksesta varmaankin pääsee eroon?

[Ni-Ka]

Kiva kun laitoitte näkemyksiänne ja pohdintojanne asiasta!

On se vaan vahva vietti.
Lopetin mm. alkoholin käytön kokonaan, koska se meinas olla vähän vaikeasti hallittava juttu. Paaaaaljon helpompi juttu luopua.
Ei oo juuri alko mielessä, mutta kinkyily ollu koko viiden vuoden ajan.

No. on täs se hyvä puoli, että daami osoitti mielestäni ultimaattisen rakkaudenosoituksen ja antoi luvan sessioida muiden kanssa, jos sopiva löytyy.
Olen kyllä pikkaisen skeptinen, miten se sitten oikeasti toimisi.

Kai se vaan on niin, ettei sitä kannattaisi kieltää itseltään.
Samalla tulee väistämättä mieleen karmea epäoikeudenmukaisuus, jonka esimerkiksi miljoonat ja miljoonat seksuaalivähemmistöjen edustajat vielä tänä päivänä joutuvat kohtaamaan elämässään, koska yhteiskunta kieltää heidän perusvietin heidän puolestaan.
Melkein hävettää, että kieriskelen tässä oman helposti ratkaistan ongelman kanssa.

 

[Pikkupöllö]

Tapoja voi muuttaa, joskus väkisin. Mieltymykset ovat vaikeampi tapaus.

Mieltymysten muuttumisesta tulee mieleen, että onko silloin oikeastaan vasta löytänyt omansa. Vai yrittääkö, tai om siihen asti yrittänyt, alitajuisesti miellyttää jotakuta?

Itse yritin, ennen kinkyyteni tunnistamista, elää vaniljana pitkään. Ei se seksi silloinkaan hyvää ollut muuten kuin niiden kumppanien kanssa, jotka ottivat ohjat sängyssä. Ja kummasti voin henkisesti paljon paremmin nyt, kun voin olla pieni, josta Iso pitää huolta.

[Selina]

   -voiko ihminen, joka on kinky muuttaa tapojaan? Seksuaalista mieltymystään?

   -muodustuuko kinkeys pikkuhiljaa uteliaisuuden ja kokemusten perusteella?

  - onko kinkyily samalla tavalla ihmisen sisäänrakennettu juttu kuin heterous jne.? Rupeaa siltä tuntumaan. Oonko ihan ulalla tässä asiassa?

------------
Itseni kohdalla kokemusten karttumisella ei ole tekemistä sen suhteen, että olen kinky. Olen ollut kinky niin kauan kuin olen seksistä mitään tajunnut. Uskon vahvasti sisäsyntyisyyteen.

Myös minä olen yrittänyt seurustella vaniljoiden kanssa, eikä niistä suhteista ole ikinä tullut yhtään mitään. Seksuaalisuus on niin iso osa elämää ja se kinkyenergia vaikuttaa asioihin myös makuuhuoneen (tai missä sitä nyt kukin toteuttaakaan) ulkopuolella.

[SinunOmasi]

Itsehän sinä sen määrittelet, vain sinä sen voit tietää...

Oma kokemukseni 10 vuoden (! 😯) vaniljasuhteesta, jossa kyllä toki seksiä riitti yllin kyllin, mutta vain hänen ehdoillaan ja vain hänen rajoissaan, on se että minä kärsin ja syvästi. Todella pää meinasi räjähtää.. Runkkailin joka käden käänteessä haaveillen omiani niin paljon kuin pystyin välttääkseni tuon pään räjähtämisen.. Ei auttanut. Päädyin vakavasti harkitsemaan kinky suhteen aloittamista parisuhteen rinnalla (salaisesti, koska lupaa en olisi saanut) , joka ei olisi sekään sopinut minulle. Huh, miten pihalla sitä on ollut ja sekaisin!

Vain monogaamisessa parisuhteessa sopivasti ja riittävästi toisen pervon kanssa on sieluni&ruumiini löytäneet levon. Seksi on helvetin tärkeä osa parisuhdetta, vielä tärkeämpää on intiimiys. Se, että tulee nähdyksi ja kuulluksi ja rakastetuksi SELLAISENA KUIN ON!

Toistaiseksi omalla kohdallani näyttää siltä että pervous sen kuin vaan syvenee iän myötä. Tai noh, kaikki se mikä on ollut aina syvällä piilossa pään sisällä, pintautuu näkyväksi, iän mukanaan tuomalla hyväksynnällä ja ymmärryksellä.

Tämä on mun kokemus ja vain mun totuus.

[JuliusC]

Minulla on sellainen käsitys, että ihmisten kinkeydessä on erilaisia tasoja aivan niin kuin muussakin seksuaalisuudessa. Tämä määrittää miten kukin vastaa esittämiisi kysymyksiin.
Toisille kinkeys on sama asia kuin seksuaalinen suuntautuminen, eli todella vaikeaa sivuuttaa, ja toisille vain yksi tapa toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan.

Esimerkkinä. Alaston nainen (tai mies) ei sellaisenaan kiihota minua juuri lainkaan. Kahlittu nainen sen sijaan kiihottaa minua suuresti. Näin se omalla kohdallani on aina ollut ja aina tulee olemaan. Olen seksuaalisesti suuntautunut näin.
Jollekin toiselle taas alaston nainen voi olla se kiihottavin asia ja kahleet vain seksuaalista leikkisyyttä ja kiihottavuutta lisäävä kuriositeetti.

Itse sivuutin ja hillitsin kinkeyttäni pitkän aikaa. Kun sitten päätin vapauttaa itseni, huomasin toden teolla kuinka syvällisesti kinkeys on osa minua. En siis suositttele kaapissa piileskelyä, varsinkaan jos tarve on sisään rakennettu. Se , voiko kinky elää puhtaassa vaniljasuhteessa pidemmän päälle onkin sitten vaikeampi, varsin yksilöllinen kysymys.   

Oma kokemukseni lisäksi on, että sisään rakennettu kinkeys on kuin persoonallisuus, se ei hevillä muutu tai katoa minnekään mutta se kehittyy iän myötä.
Jos kinkeys taas on vain yksi tapa nauttia seksuaalisuudesta, se voi muuttua ja ajoittain puuttua.

[Ni-Ka]

Minun täytyy tunnustaa, että aloitin hieman falskisti tämän postauksen, sillä olinhan tullut jo itsekin MIELESTÄNI ainoaan oikeaan johtopäätökseen. Kinkeyttä ei kannata todellakaan kieltää itseltään, koska se on sisäsyntyistä.

Halusin silti tuoda tämän asian esille ja pohdittavaksi, koska en tätä asiaa aikanaan ollut sen kummemmin ollut miettinyt ja nyt oon "pulassa" asian kanssa. Lopetin kipeästi kyynelten kera hienon ja tyydyttävän D/s suhteen, koska löysin sen oikean. "Oikean" sitaateissa ajattelematta riittääkö vanilja mulle. Olihan tämä oikea sen melko selvästi tuonut minulle esille, ettei "mokoma" pervoilu ole hänen juttu. Epäselvyys sopiiko meille avoin suhde, löydänkö ikääntyvänä miehenä enää sopivaa leikkikaveria on edessä jne.

En oo varmaan ensimmäinen, jolle kävi näin. Toivoisin, ettei kukaan tekisi samoin todella vakavasti tätä asiaa pohtimatta.

[Dean]

Kaveri (keski-ikäinen) erosi hiljattain. Nuorempana oli vaikea löytää seuraa, mutta nyt kuulemma olisi treffiseuraa useammalle illalle viikossa. Joten jos on D mies, on ihan mahdollista, että vastaan tulisi treffeillä tottelevainen keski-ikäinen nainen. Kyllä monet ovat fifty shadesia lukeneet, ja ehkäpä kiinnostuneita kokeilemaan?

[Nemean]

Totta kai voi ottaa roolia maltillisempaan suuntaan, jos olosuhteet sen sanelevat, mutta minkäpä takia totuutta itseltään kieltämään. Hyvä nyrkkisääntö myös potentiaalisia elämänkumppaneita ajatellen tutustumisvaiheessa. Jos ei iske, niin kummankaan ei tarvitse kuluttaa aikaansa syyttä suotta. Jos taas painelee molempia, niin antaa mennä opetellaan toistemme puolia kivoja puolia. Yksittäiset kysymykset tässä yhteydessä ovat vähän mjeh, koska vanha latteus rehellisyydestä toisia kohtaan palkitsee ajoittain myös rehellisyyttä takaisinpäin.

[HellaKundi]

Mulla kinkyt asiat pitkään vaan fantasiaa. Vaniljasuhde koko aikuisiän. Ennen eroa alkoi tunne vahvistua että tarvitsen lisää. Liittyy ehkä ajallisesti kun suureen mullistukseen mun elämässä. Kiksejä sain aiemmin tarpeeksi duunista, se riitti silloin. Highs and lows, koskaan ei ollut tylsää. Nyt en enää taida taipua vanilljasn ja monogamiaan. Mutta mistä sitä tietää, joskus on tehtävä valintoja.