Ei

[Violation]

Ei. Lyhyt sana. Kaksi kirjainta. Ja toisille ja toisinaan niin vaikeaa sanoa ääneen. Onko sinulla hankaluuksia sanoa toiselle ihmiselle Ei? Oli kyse seksistä tai sitten jostain muusta asiasta, itse olen oppinut sanomaan Ei vasta ihan muutamien vuosien aikana, ja täytän ensi vuonna 40. Ei on tärkeimpiä sanojamme mielestäni mitä on. John Lennon lauloi jossain kappaleessaan ”Yes… is the answer”. Minusta kieltäytyminen ja Ei on vastaus ja alku omille rajoilleen ja itsensä rakastamiseen.

[kuunlilja]

On.
Kyllä mulla on vaikeuksia sanoa EI.
Ei kiitos, nyt ei kiinnosta ym.
Jotenkin en vaan halua loukata toista.
Varsinkin seuranhaussa on vaikea sanoa että nyt ei kiinnosta yhtään.
Ja varsinkin kun toinen on innostuneempi.
 Usein pyytelen vielä anteeksi kun ei kiinnosta.
Ei n sanomista välttelen kaikin tavoin.
Vaikka reilua olisi toki sanoa se suoraan.
En vaan osaa.

[The_Peikko]

Kiva aloitus. Minä olen vasta viime vuosina oppinut vetämään omat rajani tarkkaan. Koen että tämä on käytännössä sama kuin sanoa "EI". Tätä asiaa voi lähestyä myös sitä kautta, että arvostaa itseään tarpeeksi. Kun vedät omat rajasi ja kerrot ne ääneen se on yhtä kuin itsesi arvostamista, mitä jokaisen kuuluisi tehdä. Se on myös hyvä "työkalu" ympäristölle ymmärtää sinua ja motiivejasi paremmin.

On sitten kyse arjesta tai valtasuhteesta, niin rajojasi pitää kunnioittaa. PISTE!

t. Peikko

[susa-anniina]

Olen opetellut asian. En voi sanoa olevani mukavuusalueella sanoessani ei, varsinkin silloin kun tiedän asian loukkaavan toista. Oli sitten kysymys seuranhausta, työelämän jutuista tai muista asioista. Minusta olisi ihana mahdollistaa ihmisille asioita, saada muiden mieli hyväksi ja olla kiva. Meillä kaikilla on kuitenkin rajamme ja olen kantapään kautta joutunut opettelemaan asettamaan vahvemmin rajoja ja pysymään niissä. Yritän näissä asioissa sanoa asiat mahdollisimman pehmeästi. Koska tämä ei ole minulle luontevaa, tiedän sanoneeni tuon ei:n myös niin että olen olen ollut ikävä töksäyttelijä ja loukanneeni toista. Yritän opetella tässä. Sekä sanomista nätisti että tiettyä armollisuutta itselle.

Muuten ja muun tyyppisissä asioissa sanon sitten kyllä asioita yleisesti ehkä vähän turhan suoraan ja tiedän että kaikki ei pidä siksi minusta. Se taas on sitten asia mille en koe tarvetta isommin tehdä mitään. Kaikkien ei tarvitse pitää minusta. Sekin on ollut lohdullista myöntää.

[satanik.venus]

Ein sanomisesta tulee helppoa kun tietää mitä sillä suojaa. Omia rajojaan, resurssejaan. Uskon että siihen ei ainoastaan kasveta vaan siinä jatkuvasti kehitytään, itsetuntemuksen ja elämänkokemuksen kasvaessa.

[Fat Bastard]

Jotkut eivät halua sanoa "Ei" vaan sen sijaan sanovat "Ei nyt" tai "Joku toinen kerta". Sen voi helposti tulkita "Kyllä, mutta ei juuri nyt", eli lähes lupaukseksi että joku kerta vastaus onkin "Kyllä".
Sitten kun tarpeeksi pitkään pyytää tai odottaa milloin olisi se hetki eikä sitä koskaan tunnu tulevan, turhautuu. Toinen taas toivoo että tuo toinen tajuaa lopettaa ruinaamisen kun koko ajan vastaan että "Ei", tosin yritän sanoa sen pehmeämmin koska kuvittelen ettei toinen silloin niin paljoa loukkaantuisi.

[Fluid]

Vaikeinta on sanoa "ei" itselleni. Muille vielä onnistuu suht hyvin, vielä kun oppisi, ettei kaikkia omia ideoita tarvitse aina lähteä toteuttamaan.

[susa-anniina]

Vaikeinta on sanoa "ei" itselleni. Muille vielä onnistuu suht hyvin, vielä kun oppisi, ettei kaikkia omia ideoita tarvitse aina lähteä toteuttamaan.

On tossakin varmaan puolensa noinkin, mutta itse olen asettanut omat rajani niin, että aika harvoin sanon ei itselleni. Ajattelen jotenkin niin, että loppupeleissä sitä tulee jälkikäteen harmiteltua niitä asioita joita ei tehnyt, ei kehdannut tai ei uskaltanut, ei niinkään tekemisiä. Sitä on kuitenkin vain tämä yksi elämä. Tämäkin varmaan riippuu siitä millainen persoona on ja millainen itsekontrolli.

[Fluid]

Vaikeinta on sanoa "ei" itselleni. Muille vielä onnistuu suht hyvin, vielä kun oppisi, ettei kaikkia omia ideoita tarvitse aina lähteä toteuttamaan.

On tossakin varmaan puolensa noinkin, mutta itse olen asettanut omat rajani niin, että aika harvoin sanon ei itselleni. Ajattelen jotenkin niin, että loppupeleissä sitä tulee jälkikäteen harmiteltua niitä asioita joita ei tehnyt, ei kehdannut tai ei uskaltanut, ei niinkään tekemisiä. Sitä on kuitenkin vain tämä yksi elämä. Tämäkin varmaan riippuu siitä millainen persoona on ja millainen itsekontrolli.

Juu, kyllä se isossa kuvassa menee minustakin niin, että enemmän kaduttaa tekemättä jääneet kuin tehdyt asiat. Enemmänkin ajattelin niin, että jos kalenterissa on jo tarpeeksi ellei jopa liikaa kaikkea, ei lisää kannata haalia, vaikka kuinka kivalta kuulostaisi. Siinä on välillä ollut tekemistä, vaikkakin aika hyvin sitä nykyään osaan itseäni kuunnella.